Äää! Mä en halua mennä nukkumaan!

Muistikuva lapsuudesta:

On ilta. Meidät on juuri laitettu nukkumaan. Ei nukuta. Ei nukuta veljeäkään.

Alakerrassa tapahtuu jotain jännää. Aikuiset juttelevat. Meillä on vieraita.

Lastenhuoneessa on niin tylsääääää….

Nousen sängystä ja hipsin ulos lastenhuoneesta. Veli seuraa perässä.

Laskeudumme varovasti kuin salaiset agentit alas narisevia portaita. Eihän isä ja äiti huomaa?

Hiiviimme olohuoneen poikki kohti keittiötä. Kurkistamme oven raosta… Miten jännää!

“Hei, nyt heti takas sänkyyn”, isä karjaisee.

Ryntäämme veljen kanssa takaisin ylös kuin pelästyneet puput.

Miksi pitää nukkua? Se on niin tylsäääää….

Nukkumaanmenon vaikeus

Olen aina ollut iltavirkku. Ennen lapsia tein eniten töitä klo 21-02 välillä ja nukuin sitten aamukymmeneen.

Ovelana äitinä totutin esikoisen vauvana unirytmiin, jossa se heräsi aamuisin kymmeneltä.

Se lysti loppui, kun esikoinen meni tarhaan ja kuopus osoittautui aamuvirkuksi.

Nyt joudun herättämään lapset arkiaamuisin seitsemältä.

Siitä huolimatta jatkoin iltakukkumista aina viime kuuhun asti.

Miksi valvominen on kivaa (varsinkin äidistä)?

Lapsiperhearki on täynnä kaikenlaisia velvollisuuksia ja rutiineja.

Niinpä minusta tuntuu, että vasta lasten mentyä nukkumaan saan “omaa aikaa” tehdä mitä huvittaa.

Harmi vain, että yhdeksän maissa illalla helpoin tapa tehdä jotain kivaa on sukeltaa internetin ihmeelliseen maailmaan.

Surffata somessa. Katsoa netistä lempisarjoja, joita ei ehtinyt katsoa silloin kun ne tuli.

Valitettavasti tietokoneen, kännykän ja television sinisävyinen valo sotkee unihormoni melatoniinin tuotantoa. Ne saavat aivot luulemaan että on aamu.

Sosiaalinen media on suunniteltu koukuttamaan ja pitämään käyttäjänsä kännykän tai koneen ääressä liian pitkään.

Niinpä niinäkin iltoina kun olin kuolemanväsynyt ja ajattelin että laittaisin koneen ajoissa kiinni, ajaudun roikkumaan netissä usein pikkutunneille.

Argh!

Mitä pitää tapahtua, että pääset ajoissa sänkyyn

Tämän vuoden teemanani on tehostaa ja järkevöittää arkirutiinejani.

Pidän tavallista tarkemmin kirjaa tekemisistäni ja raportoin kerran viikossa Kutri.net:in VIP-jäsenille miten viikkoni on mennyt.

Parin ekan viikon jälkeen tuli selväksi, että minun olisi ihan pakko alkaa panostaa yöuniin, jos haluaisin tehdä elämästäni oikeasti helpompaa.

Sen sijaan että olisin vain luvannut itselleni mennä nukkumaan ajoissa, kysyin itseltäni mitä pitäisi tapahtua, jotta pääsen ajoissa sänkyyn.

Päädyin seuraaviin sääntöihin:

  1. Oranssit lasit päähän klo 20 blokkaamaan näyttöjen sinisävyistä valoa, joka sotkee melatoniinin tuotannon.
  2. Tietokone ja kännykkä kiinni klo 22 ja itse sänkyyn.

Onnistuin suhteellisen hyvin tavoitteessani, varsinkin lasien käytön suhteen.

Aloin nukkua yhä useammin vähintään 7 tuntia, mikä näkyi välittömästi mielialassa ja tehokkuudessa. Elämä tuntuu niin paljon helpommalta pirteänä kuin väsyneenä.

Perjantaina kirjoitin tyhjän ajan tärkeydestä.

Viikonloppuna nauttiessani tällaisesta hetkestä mieleeni juolahti, että haluan lisää “tyhjiä hetkiä” päivääni.

Eli hetkiä, jolloin en kuuntele, katso, lue tai kirjoita mitään vaan korkeintaan teen kotihommia, jotka eivät vaadi ajattelua.

Niinpä eilen laitoin tietokoneen ja kännykän kiinni jo klo 21 ja hoidin viimeiset iltahommat hiljaisuuden vallitessa.

Normaalisti kuuntelen kotitöitä tehdessä podcastia, koska koen sen motivoivan tylsien rutiinien pyörittämiseen.

Nyt mielessäni pyöri viimeisen kuuntelemani podcastin ajatukset. Sen sijaan että olisin “äänittänyt niiden päälle” uusia ajatuksia seuraavasta podcastista, ymmärrykseni käsitellystä teemasta syveni. Näin, miten voisin hyödyntää ajatuksia omassa elämässäni.

Älä ryöstä unipankistasi

Olin eilen illalla sängyssä jo klo 21:30. Tyhjensin pään viimeisistä ajatuksista päiväkirjaan. Fiilistelin meditaatiohengessä viimeisessä podcastissa kuuntelemiani ajatuksia. Nukahdin jo ennen kymmentä.

Tänä aamuna heräsin omia aikojani vähän ennen kuutta. Oloni oli ihan uskomattoman hyvä. Suorastaan koukuttavan hyvä.

Annoin itseni kiinnittää erityisesti huomiota siihen, miten hyvä oloni on.

Näin itseni sieluni silmin laittamassa tänäkin iltana koneet kiinni viimeistään yhdeksältä ja itseni sängyssä nukahtamassa viimeistään kymmeneltä.

Hetken ajan näin kristallinkirkkaasti, miten järjetöntä on tinkiä yöunista ajatellen saavansa siten enemmän aikaan.

Tunnit jotka varastan yöunista ovat turhia tunteja.

Käytännössä aina olen käyttänyt ne sosiaalisessa mediassa roikkumiseen, turhanpäiväiseen chattailyyn tai päämäärättömään googlailuun, josta ei jää mitään käteen.

Jos nukun vain kuusi tuntia yössä, työtehoni laskee dramaattisesti.

Muistini alkaa pätkiä, sählään enemmän ja käytän päivän mittaan monta minuuttia väsymyksen voivotteluun tai paikallani voimien keräämiseen.

Mitä pidempään kituutan liian vähillä unilla, sitä vähemmän muistan mitä päivän, viikon tai jopa kuukauden aikana on tapahtunut.

Tiedän omasta kokemuksesta, että hyvä aie mennä ajoissa nukkumaan ei riitä.

Tarvitaan tiukka sitoumus ja selkeitä sääntöjä jotka estävät valvottavan toiminnan.

Mitä sinun pitäisi tehdä toisin, jotta menisit takuulla tänä iltana ajoissa nukkumaan?

hyvayoparempihuomen640)


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

4 Comments

  1. Mua naurattaa sun oranssit lasit 😀 😀
    Musta toi on hyvä esimerkki siitä, miten itsekuri toimii. Jos tavallaan vaan pakottaa itsensä tekemään jotain mutta ei oikein näe pointtia, se on vaikeaa. Jos taas päämäärä on kristallinkirkas, itsekuri löytyy lähes itsestään. Koska se päämäärä muutttuu tärkeämmäksi kuin se, mihin sitä itsekuria alunperin tarvittiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *