Nainen kävelee pyykkitupaan ja tulee yhtäkkiä valtavan onnelliseksi

Eilen linkitin Kutri.net:in Facebook-sivuilla juttuun pahoinpidellystä naisesta, joka oli kokenut läheisten ja viranomaisten neutraalit tai jopa hyvää tarkoittavat kysymykset ahdistavina tai syyllistävinä.

Pointtasin linkin yhteydessä miten silloin kun on ahdistunut, uupunut ja peloissaan viattominkin lausahdus voi tuntua raskaalta tuomiolta.

Tänä aamuna kävelin kirpeässä pakkasaamussa kohti asuintalomme toisessa päässä olevaa pyykkitupaa. Taivas oli kirkas, taivaanranta vaaleanpunainen. Lumi narskui kenkien alla, linnut sirkuttivat pihapuissa. Mieli oli valoisa ja olo hyvä.

Avasin ulko-oven ja astuin hämärään rappukäytävään. Olin arvioinut kellosta että pyykki olisi jo valmis, mutta astellessani alas portaita kellariin, kuulin pesukoneen vielä pyörähtävän.

Totesin ettei minua haitannut ajatus siitä, että joutuisin odottamaan pesuohjelman päättymistä. Mihin tässä oli kiire, valmiissa maailmassa.

Juuri kun avasin pyykkituvan oven, kuulin äänen, joka ilahdutti minua suunnattomasti:

“Piip… piip… piip.”

Pesukone piippasi sen merkiksi että pesuohjelma oli valmis ja koneen voisi avata.

Sydämeni täyttyi hillittömällä ilolla ajatuksesta, että olin ajoittanut saapumiseni pyykkitupaan niin täydellisesti.

Koskaan sen kolmen vuoden aikana jotka olimme asuneet talossa, en ollut saapunut paikalle niin täydellisesti.

Kävelin suoraan koneen luo ja siirsin pyykit kuivausrumpuun.

Kävellessäni takaisin kotiin mietin äskeistä kokemusta.

Oliko pesukoneen piippaus ratkaiseva tekijä, joka “pakotti” minut kokemaan tätä hyvää oloa?

Vai ylipäätään se, että olin niin täsmällisesti ajoissa?

Tai se, että ehdin jo luulla olevani myöhässä ja sitten huomasin olevani ajoissa?

Huikea ilon kokemus liittyi ajatukseen “jes, täydellinen ajoitus.”

Mutta kuvittele että olisin saapunut kellariin mieli mustana ja olo vetämättömänä.

Olisiko oikea-aikaisuus aiheuttanut vastaavaa iloa? Tuskin.

Jos olisin vaikkapa märehtinyt mielessäni jotain aiemmin kokemaani vääryyttä, olisin tuskin edes kiinnittänyt huomiota oikea-aikaisuuteen. Tai korkeintaan ajatellut että “no onneksi en sentään  joudu odottamaan pesuohjelman päättymistä.”

Tänään haastan sinut huomaamaan, miten omat mielentilasi vaihtelevat sumealla logiikallaan.

Välillä olo on kevyempi ja kirkkaampi ja silloin pienetkin asiat tuntuvat kivoilta ja kiitollisuutta herättäviltä.

Välillä olo on raskaampi ja pimeämpi. Silloin asiat jotka hyvällä mielellä tuottavat iloa voivat olla yhdentekeviä tai suorastaan ärsyttäviä.

kauniimpaailoa

P.S. Muistathan että VIP-jäsenyydet ja nettikurssit ovat myynnissä enää pari päivää eli 31.12.2014 asti ja poistuvat sitten myynnistä määräämättömän pitkäksi ajaksi, vaikka ovatkin jatkossakin voimassa ne ajoissa lunastaneille. Lue lisää täältä.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

2 Comments

  1. Oletko Katri koskaa funtsinut,kuuluisitko sinäkin Erikois Herkkien ihmisten kastiin.Nimenomaan tunnepuolella Suomessahan sille taidetaan näyttää kintaalla,mutta muualla Maailmassa sitä on tutkittu paljonkin.Minä kyllä kuulun.Se tuo paljon hyvää ja paljon surua.Mutta hieno juttu kuulua Tunneherkkiin ihmisiin.Päättelisin vain siittä,kun olen paljon lukenut kirjoituksiasi.Moi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *