Miksi kamalien tekojen ymmärtäminen on tärkeää

Hei sinä, joka ylpeilet sillä, ettet halua tai voi ymmärtää muiden ihmisten toimintaa, jota et hyväksy.  Ajatteletko olevasi jotenkin parempi tai moraalisesti korkeampi ihminen kuin muut?

Mitä jos oletkin sosiaalisilta taidoiltasi toisia huonompi tai henkisesti kehittymätön? Tai mitä jos kärsitkin tietämättäsi persoonallisuushäiriöstä joka vaikeuttaa sinun ja läheistesi elämää?

Luit oikein.

Ihmisen ollessa inhimillisimmillään eli älykkäimmillään, hän pystyy lukemaan hyvin muiden tunteita, ymmärtämään syy- ja seurausyhteyksiä ja hahmottamaan suuria kokonaisuuksia. Hän on tyyni, levollinen ja objektiivinen.

Tämä on myös se tila, jossa oivallamme uusia tapoja ratkaista vanhoja ongelmia.

Ihmisen ollessa villipetomaisimmillaan, hänen aivojensa kehittymättömimmät osat, “liskoaivot” hallitsevat hänen ajatteluaan.

Hän ei pysty tulkitsemaan toisia oikein. Hänen ajattelunsa on mustavalkoista. Hän on tavallista vakuuttuneempi siitä, että hän on oikeassa, vaikka kaikki faktat todistaisivat toista. Hän on vainoharhainen ja valmiina taistelemaan tai pakenemaan.

Villipetotilassa oleva ihminen turvautuu mieluummin vanhoihin ratkaisumalleihin silloinkin kun kokemus on osoittanut ne tehottomiksi.

Jokaisella meillä on hetkiä, jolloin olemme inhimillisimmillämme ja hetkiä, jolloin ajattelemme kuin pelästyneet villipedot.

Osa meistä tunnistaa nämä tilat itsessään ja toimii mieluummin inhimillisestä tilasta käsin. Nämä ihmiset yrittävät “laskea kymmeneen” tai “nukkua yön yli” silloin kun huomaavat ajattelunsa tason laskeneen.

Ylpeillessäsi sillä ettet voi ymmärtää muiden toimintaa kerrot että ajattelet kuin villipeto ja vieläpä uskot että villipetomainen pelkoajattelu on oikein.

Arvaa kuka muu toimii tai on toiminut tästä tilasta käsin?

Hitler ja hänen mustavalkoisen ajattelunsa ostaneet natsit, jotka uskoivat että juutalaiset ovat pahoja ja he ovat hyviä ja siksi heidän toimintansa on oikeutettua.

Putin joka kieltäytyy ymmärtämästä miksi länsimaat tuomitsevat hänen toimintansa mm. Ukrainassa.

Norjassa joukkosurman tehnyt Anders Breivik joka kieltäytyi ymmärtämästä mm. islaminuskoisia ja feministejä.

Kaikki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät.

Voi olla että arvostat edellä mainittuja ihmisiä. Siltä varalta ettet tiennyt tätä: valtaosa nk. tavallisista ihmisistä ei arvosta heitä.

Jos et pidä ajatuksesta että oletkin ehkä muita tyhmempi, kehittymättömämpi tai jopa persoonallisuushäiriöinen, koska et halua ymmärtää muita, haastan sinut:

1. Lukemaan KOKO TÄMÄN KIRJOITUKSEN.

2. Kokeilemaan pystyisitkö ehkä mitenkään ymmärtämään mitä yritän sinulle näyttää.

3. Vasta yön yli nukuttuasi kommentoimaan kirjoitustani.

Miten on, oletko viettien ja vihan vallassa toimiva villipeto vai harkitseva ja analyyttinen ihminen?

Kenen mielestä lasten surmaaminen on OK?

Pari viikkoa sitten kirjoittamani juttu siitä, miten voisin kuvitella itsekin ajautuvani ääriolosuhteissa niin epätoivoiseen tekoon kuin Rautavaaralla autokolarissa itsensä ja lapsensa surmannut äiti, herätti niin hirveän kohun että nettisivustoni kaatui.

Kirjoitan jutussa että mikään EI oikeuta naisen tekoa. Suora lainaus alkuperäisestä kirjoituksesta:

“Mikään ei oikeuta Rautavaaran äitiä toimimaan niin kuin hän toimi.”

Siitä huolimatta juttuuni raivokkaimmin reagoivat väittivät kyseisen jutun kommenttiosastolla minun olevan sitä mieltä että lasten surmaaminen olisi hyväksyttävää.

Esimerkiksi näin:

“Mikään tilanne elämässä tai tunne itsessä ei ole oikeutettu syy tappaa kolme viatonta lasta. Se joka puolustaa kyseisen äidin tekoja on täys hirviö ja IMBESILLI.”

*

“Äiti on yksiselitteisesti MURHAAJA ja palakoon helvetin tulessa. Ei mitään ymmärrystä kyseistä hirviötä kohtaan! Jos saman tempun olisi tehnyt mies, hänet tuomittaisiin hirviönä ilman mitään selittelyjä. Tottakai mielenterveysongelmat voidaan nostaa selitykseksi, samoin se että on ihan v…n raskasta lasten kanssa jne. Mutta mikään, ei mikään oikeuta murhaamaan viatonta lasta! tässä tapauksessa useita!”

*

“Tämä kirjoitus oli järkyttävää pa*kaa. Lapset sulta heti pois!
Se on ihan vi*un yks ja sama vaikka sillä äidillä olis ollut mikä tahansa syy ja kuinka tahansa paha uupumus niin se ei oikeuta tappamaan lapsia, eikä ketään.”

Vielä kerran rautalangasta väännettynä näille ja muille vastaavalla tavalla kommentoineille:

Kun joku sanoo ettei mikään oikeuta jotakuta toimimaan niin kuin hän toimi, se tarkoittaa sitä että kyseinen toiminta EI OLE hänen mielestään hyväksyttävää.

Ei, vaikka hän samassa jutussa kertoisi ymmärtävänsä, miten joku voi päätyä tekemään jotain sellaista, mitä hän ei pidä missään olosuhteissa oikeutettuna.

Vielä kerran:

Ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen tai suvaitseminen tai salliminen tai jonkin oikeutettuna pitäminen.

Olen siitä lähtien suunnitellut kirjoittavani siitä, miksi joidenkin ihmisten mielestä asioiden, ihmisten ja toiminnan ymmärtäminen on vaarallista.

En kirjoittanut aiheesta tätä ennen, koska en ollut varma olenko oikeasti ymmärtänyt miten joku voisi suorastaan ylpeillä sillä, ettei ymmärrä toisten toimintaa — saati tuomita niitä jotka ainakin yrittävät ymmärtää miksi jotkut tekevät kamalia tekoja.

Onneksi Helsingin Sanomien kokenut politiikan toimittaja Yrjö Rautio riensi avukseni sekavalla kolumnillaan, jossa hän ensinnäkin syyttää vasemmistolaisia naisia perhesurmaajan ymmärtämisestä.

Tästä päättelen, ettei hän tarkoita minua kolumnillaan, koska vanhana maalaistyttönä en ole vähimmässäkään määrin vasemmistoon kallellaan.

Sen sijaan hän avaa minulle ymmärtämättömän ihmisen maailmaa.

Yrjö Rautio toteaa että:

 “Pahimmillakin hirmuteoilla on yhteiskunnallinen taustansa. Ihminen ei valitse perhettä, johon syntyy, eikä muita ihmiseksi kasvamisen edellytyksiään.

Aina voidaan sanoa, että syy on yhteiskunnan tai jonkun muun kuin tekijän. Näin ajateltuna yksikään rikollinen ei ole vastuussa teoistaan – ei edes rikollisista ehkä pahin, lapsenmurhaaja.”

OK, ymmärrän tämän logiikkaketjun, mutta ymmärrän myös miksi Suomen oikeuslaitos ei käytä tällaista logiikkaa miettiessään onko joku rikosvastuussa.

Koska rangaistuksen uhka näyttää auttavan ihmisiä toimimaan tavalla, joka edesauttaa yhteiskuntarauhaa, Suomen rikoslaki lähtee siitä, että on tekoja, joita voidaan pitää rikoksina.

Niiden tekijä on teoista rangaistusvastuussa, jos hän on teon hetkellä täyttänyt viisitoista vuotta ja on syyntakeinen.

Syyntakeisuus tarkoittaa että henkilöllä on kyky tahdonmuodostukseen eli itsenäisiin valintoihin.

Syvässä psykoosissa oleva henkilö ei ole syyntakeinen. Sen sijaan itsensä umpihumalaan juonut on syyntakeinen, koska tila oli hänen oma valintansa.

Ymmärtääkseni tarkoituksella toisen henkilön surmaaminen on Suomen rikoslain mukaan aina rikos, mutta se onko tekijä rangaistusvastuussa riippuu hänen iästään ja syyntakeisuudestaan. Korjatkaa jos olen väärässä.

Omien lasten surmaaminen tarkoituksella on Suomessa aina väärin — oli lapsensa tappanut vanhempi miten pahassa psykoosissa tai hätätilanteessa tahansa.

Minä en ole myöskään nähnyt KENENKÄÄN suomalaisen kirjoittavan netissä tai kuullut kertovan henkilökohtaisesti että hänen mielestään lapsen surmaaminen on hyväksyttävää, oikeutettua tai oikein. 

Ainoa asiayhteys jossa olen nähnyt jonkun joskus puolustavan lapsen surmaamista on ollut jokin vanha ulkomaalainen armomurhakeskustelu, jossa jonkun mielestä vakavasti vammaisen ja vammojen takia kivuista kärsivän lapsen armomurha voisi olla oikeutettua.

Ilmeisesti Yrjö Rautio on kuullut jonkun puolustavan lapsen surmaamista, koska hänen koko kirjoituksensa perustuu olettamukselle, että jonkun mielestä lapsen surmaaminen itsemurhan yhteydessä voi olla OK.

Hän nimittäin kirjoittaa että:

“Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen. Mutta kun kyllin pitkälle ymmärtää, tulee myös hyväksyneeksi. Osa ymmärtäjistä ylitti tämän rajan kirkkaasti.

Ketkä ovat nämä ymmärtäjät, jotka ylittivät tämän rajan? Mistä tiedämme että he ylittivät rajan? Haluan todisteita!

Yritän ymmärtää ymmärtämättömiä

Minä haluan ymmärtää kaikkien ihmisten ajatusmaailmaa.

En siksi että hyväksyisin tai haluaisin hyväksyä heidän valintojaan. En siksi että se on mielestäni humaania. En edes siksi että osoittaisin näin olevani objektiivisempi ja älykkäämpi ihminen kuin ne, jotka eivät kykene ymmärtämään kaikkea inhmiseläimen toimintaa.

Haluan ymmärtää muita, koska pystyn ymmärtämään muita.

Minusta on myös mielenkiintoista ja palkitsevaa ymmärtää millaiset ajatus- ja tapahtumaketjut voivat johtaa tiettyyn lopputulokseen.

Sen lisäksi on lopputuloksia, jotka ovat mielestäni niin kauheita, että haluaisin yrittää omalta osaltani estää niitä jotenkin tapahtumasta. Uskon että tehokkain tapa kauheuksien estämiseen on ensin ymmärtää miten tällaiseen lopputulokseen päädyttiin.

Minun havaintojeni mukaan ymmärtäminen ei johda koskaan suoraan hyväksymiseen. Ymmärrän todella paljon asioita, joita en voi millään tasolla hyväksyä tai nähdä oikeutettuna.

Voinko ymmärtää pedofiilejä?

Moni on kysynyt minulta että jos pystyn ymmärtämään lapsensurmaajan toimintaa, niin pystynkö ymmärtämään myös pedofiilejä.

Olen tavannut elämässäni ainakin kolme kertaa pedofiilin. Kaikkien kohdalla sain kuulla vasta myöhemmin, että kyseisellä henkilöllä oli tuomio joko lapsen hyväksikäytöstä tai sen yrityksestä.

Myönnän, että tiedon kuultuani minun on ollut vaikea kohdata kyseisiä henkilöitä samalla tavalla kuin ennen tietoa. En myöskään halua omien lasteni olevan heidän kanssaan tekemisissä, saati yksin heidän kanssaan.

Ymmärrän, että pedofiili näkee pienet lapset seksuaalisina ja seksikkäinä ja voi mielessään jopa uskotella, että oikeasti lapset nauttisivat seksistä hänen kanssaan.

Ymmärrän, että joissain kulttuureissa sallitaan aikuisten miesten naida 8–14-vuotiaita tyttöjä, koska ko. kulttuurien edustajat uskovat profeettansa naineen lapsivaimon.

Ymmärrän, että joissain maissa on yleistä antaa länsimaalaisten miesten panna rahaa vastaan alaikäisiä lapsia — tai joissain uskonnollisissa yhteisöissä käyttää lapsia seksuaalisesti hyväksi.

Ymmärrän jopa sen, että monet tällaisesta toiminnasta turistikohteessa tai omassa yhteisössään jollain tasolla tietävät ihmiset kääntävät katseensa muualle sen sijaan että puuttuisivat asiaan ja kutsuisivat poliisit paikalle.

Mutta vaikka kuinka ymmärrän miksi näin tapahtuu, en hyväksy tai näe oikeutettuna missään olosuhteissa mitään tällaista toimintaa. En hyväksy edes sen hiljaista hyväksymistä.

Eli jos olisin maassa, jossa lapsiavioliitot ovat sallittuja ja saisin tietää että joku nelikymppinen äijä on naimassa 9-vuotiaan tytön, yrittäisin puuttua asiaan jotenkin.

Lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö ja sen hiljainenkin hyväksyminen itkettää, suututtaa ja oksettaa minua. Toivon että saamme muutettua maailmaa niin, että kaikki lapset saavat olla lapsia ilman, että he joutuvat kenenkään seksuaalisen toiminnan kohteeksi.

Ihan samalla tavalla lasten surmaaminen itkettää, suututtaa ja oksettaa minua ja toivon ettei yhtään lasta ikinä enää surmattaisi — ainakaan täällä Suomessa.

Ensimmäinen askel asioiden muuttamiseksi on yrittää ymmärtää miksi jotain tällaista tapahtuu.

Miksi pedofiili haluaa harrastaa seksiä lapsen kanssa? Mikä estää häntä toteuttamasta mielihalujaan? Miksi muut eivät puutu ajoissa pedofiilin toimintaan vaikka epäilisivät jotain tapahtuvan?

Miksi jotkut kulttuurit sallivat lapsiavioliitot? Tai hyväksyvät seksiturismin? Tai sulkevat silmänsä omassa yhteissössään tapahtuvilta väärinkäytöksiltä?

Ymmärtäminen ei ole sama asia kuin samaistuminen

Samaistuminen tarkoittaa sitä, että pystyn kuvittelemaan mitä toinen miettii mielessään ja miltä hänestä tuntuu.

Minä en pysty samaistumaan pedofiilin ajatusmaailmaan. En, vaikka olen joskus yrittänyt tehdä niin kirjoitusprojektia varten. En pysty millään kuvittelemaan olosuhteita, joissa näkisin lapsen seksikkäänä tai haluttavana tai kuvittelisin että lapsi haluaa harrastaa kanssani seksiä.

Voi olla, että jos pystyisin samaistumaan pedofiilin ajatusmaailmaan, pystyisin auttamaan häntä monipuolisemmin hillitsemään halujensa toimeenpanoa.

Mutta kun en pysty samaistumaan pedofiilien ajatuksiin ja tunteisiin, joudun tyytymään sen ymmärtämiseen, että hän kokee seksuaalista halua lapsia kohtaan eikä välttämättä pysty hillitsemään itseään, jos joutuu liian suureen kiusaukseen.

Siksi ainoat keinot jotka minä voin keksiä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi on pyrkiä tunnistamaan pedofiilit mahdollisimman aikaisin ja pitää heidät riittävän kaukana lapsista.

Itse kannatan seksuaalirikollisten rekisteriä, lakia joka pakottaisi pedofiilit pysymään kaukana kouluista ja lasten leikkipaikoista ja tehtävistä, joissa he ovat läheisessä kontaktissa lapsiin. Mielestäni olisi hyvä asia että tuomittujen pedofiilien nimet ja kasvot olisivat tiedossa.

Sen lisäksi toivon että olisi olemassa jotain sellaisia tukimuotoja pedofiileille, jotka haluavat pitää halunsa kurissa. Tämä ei johdu siitä, että kokisin minkäänlaista sympatiaa pedofiilejä kohtaan vaan siitä, että tällainen tuki voisi auttaa lapsiinsekaantumisten vähentämisessä.

Huomautan myös, että lapsipornon katsominen ei mielestäni ole yhtään sen hyväksyttävämpää kuin että käyttäisi lapsia seksuaalisesti hyväksi. Katsomalla pornoa, jossa lapset joutuvat harrastamaan seksiä olet osasyyllinen siihen, että joku on joskus mennyt tekemään sellaisen videon. Jos kukaan ei katsoisi lapsipornoa, kukaan ei myöskään tekisi sitä.

Jokainen joka katsoo lapsipornoa kiihottuen, on minun kirjoissani pedofiili, vaikkei myöntäisi sitä itselleen.

Ymmärtämättömyys ei ehkäise tekoja

Mutta jos en ymmärtäisi pedofiliaa, voisin kuvitella että se on vain tahdon asia. Niinpä voisin esimerkiksi ajatella, että halu sekaantua lapsiin on Jumalan tapa koetella uskovaista. Niinpä voisin kehottaa uskovaista pedofiili-tuttavaani rukoilemaan Jumalaa että tämä ottaisi häneltä hänen halunsa pois.

Sen jälkeen voisin virheellisesti luottaa siihen, että kun “tämä kaveri on niin harras uskovainen ja katuu tekoaan, niin Jumala parantaa sen niin, ettei hän ikinä (enää) ahdistele lapsia seksuaalisesti”.

Kun kaverini sitten saattaisi itsensä kiusaukseen kokeillakseen uskonsa vahvuutta — ja lankeaisi siihen tuhoisin seurauksin — saattaisin olla shokissa.

Tai jos ajattelen vain että “pedofiilit ovat pahoja ja iljettäviä namusetiä”, voi olla etten tajua että naapurin kiva, fiksu ja reipashenkinen nuori mies on pedofiili ja saattaa lähennellä lastani sopivan paikan tullen.

Jos en ymmärrä miten monet pedofiilit hallitsevat uhrejaan pelottelulla, uhkailulla ja häpeällä, en ehkä tajua mitä lapselleni tapahtuu ennen kuin on liian myöhäistä.

Minä haluan suojella lapsiani seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Siksi yritän ymmärtää pedofiilien motiiveja ja toimintaa huomatakseni vaaran merkit ajoissa ja opettaakseni lapseni puolustautumaan pedofiilejä vastaan.

Tässä on hyvä kuvaus pedofiliasta mielenterveysongelmana.

Tässä on hyvä artikkeli siitä miten lapselle voi puhua fiksusti pahoista aikuisista.

Miksi ymmärtämätön pelkää hyväksyntää?

Yritän nyt kuvitella millaisissa olosuhteissa minä voisin ajatella, että ymmärtäminen tarkoittaa tai ainakin johtaa jonkin asian hyväksymiseen.

1. Onko jonkun mielessä ymmärtäminen sama asia kuin hyväksyminen ja suvaitseminen?

Ensinnäkin voisin ajatella että ymmärtäminen tarkoittaa hyväksymistä, jos minun sanastossani ymmärtäminen on sama asia kuin hyväksyminen.

Olen joskus lukenut nettikeskusteluja, joissa jonkin asian hyväksyjää, suvaitsijaa, kannattajaa tai ihailijaa on kutsuttu “ymmärtäjäksi” (ks. esim. Kielikellon esimerkki.)

Jos ymmärtäminen tarkoittaa sinun sanastossasi ihan samaa asiaa kuin hyväksyminen, suvaitseminen, kannattaminen tai ihaileminen, niin ihan vain tiedoksi:

Minä tarkoitan ymmärtämisellä vain ja ainoastaan sitä, että näkee syy- ja seuraus-yhteydet eri asioiden ja tapahtumien välillä.

Minun sanastossani ymmärtäminen ei ole edes sama asia kuin samaistuminen.

2. Pelkääkö joku että ymmärtäminen “pakottaa” hänet hyväksymään asioita — ja ainoa tapa olla hyväksymättä jotain on olla ymmärtämättä sitä?

Yrjö Raution mukaan ymmärtäminen voi johtaa hyväksymiseen. Niinpä voitaneen päätellä, että hänen maailmassaan ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa.

Hänen kolumninsa mukaan ymmärtäminen johtaa — joskus ilmeisesti puolivahingossa — hyväksymiseen.

Millainen ihminen minun pitäisi olla, että ajattelisin tai jopa pelkäisin ymmärtämisen johtavan hyväksymiseen?

Pitäisikö minun olettaa, että kaikki mitä ymmärrän on hyvää ja hyväksyttävää ja kaikki mitä en ymmärrä on pahaa ja paheksuttavaa?

Ja että ainoa tapa olla hyväksymättä jotain on olla ymmärtämättä sitä?

Myönnän, että tämä on minusta todella outo ajatus, mutta kun seuraan jotain nettikeskusteluja, mieleen tulee että jotkut ihan oikeasti luulevat että jonkin asian ymmärtäminen “pakottaa” heidät hyväksymään sen.

Onko ymmärtämisen pelkääjä pohjimmiltaan yliempaattinen ja omista ajatuksistaan niin epävarma ihminen, ettei hän voi asettua toisen näkökulmaan ilman, että se jotenkin sivuuttaa tai ohittaa hänen alkuperäisen näkökulmansa?

Vai olenko minä ehkä jotenkin empatiakyvytön, kun voin ymmärtää toisen ihmisen sisäistä logiikkaa, joskus jopa samaistua siihen hetkeksi ja silti olla sitä mieltä että oma alkuperäinen näkökulmani on toimivampi tai järkevämpi?

3. Pelkääkö ymmärtämisen vastustaja että ymmärtäminen antaa hänelle tai hänen läheiselleen luvan toimia väärin?

Kun vihaiset ja usein alatyyliset kommentit siitä miten “lapsensurmaa ei voi mitenkään ymmärtää” alkoivat tukkia Facebook-sivuni ja kommenttiosioni, mieleeni juolahti että olin osunut nyt johonkin hyvin arkaan paikkaan.

Mietin olivatko nämä raivokkaimmat kommentoijat tunnistaneet jollain tasolla itsessään tai läheisessään mahdollisuuden tällaiseen käytökseen ja pelkäsivät, että jos he eivät tuomitse ajatusta ihan totaalisesti, hekin saattaisivat tappaa lapsensa.

Entä jos äiti joka kieltäytyy pitämästä edes mahdollisena, että voisi ikinä vahingoittaa lapsiaan pelkää, että jos sellainen ajatus joskus juolahtaisi hänen mieleensä, hän ei pystyisi hillitsemään itseään?

Niinpä hän mieluummin kertoo itselleen että ajatus on aivan totaalisen kauhea ja tuomittava ja käsittämätön, jotta ajatus ei ikinä vahingossakaan juolahtaisi hänen mieleensä.

Minulla on hyviä uutisia: vaikka mieleesi joskus juolahtaisi ajatus että sinun pitää tappaa itsesi tai lapsesi, se on vain ajatus, joka kertoo siitä, että olet villipetotilassa, jossa ajattelusi ei toimi.

Kyllä, olet samassa tilassa silloin kun koet että on vaarallista ymmärtää kauheita tekoja tehneitä ihmisiä. Tämä tila menee ohi. Tärkeintä on, ettet tee mitään niin kauan kuin sinusta tuntuu että olet umpikujassa, maailma on vaarallinen paikka ja kaikki kaatuu päälle.

Tai että mies joka ei halua edes yrittää ymmärtää sitä että joku nainen voisi tappaa lapsensa siksi että on uuvuksissa ja sekaisin ja kokee ettei saa puolisolta tukea, tunteekin salaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ottanut vakavasti vaimonsa valituksia uupumuksesta tai vaatimuksia osallistua lastenhoitoon?

Niinpä hän lievittää huonoa omaatuntoaan kertomalla itselleen että “ainoa mahdollinen syy siihen että se nainen tappoi lapsensa oli mustasukkaisen narsistiämmän kosto miehelleen — sillä vaikka mun lasten äiti aina pyytää lastenhoitoapua, niin ei se ikinä tekisi mitään noin hullua vaikka olisi kuinka sekaisin.”

Voi hyvinkin olla ettei apua pyytävä läheinen ikinä ajaudu niin epätoivoiseen tilaan, että kuvittelee lasten ja oman hengen riistämisen olevan paras vaihtoehto — mutta se ei tarkoita sitä etteikö hänen pyyntöään kannattaisi ottaa vakavasti.

4. Eikö hän oikeasti kykene ymmärtämään muiden ajatuksia ja tunteita — ja olettaa virheellisesti ymmärtämättömyyden olevan normaalia?

Neljäs vaihtoehto jonka keksin on se, että ymmärtämättömyydellään ylpeilevä henkilö ei ihan oikeasti pysty samaistumaan muiden ajatuksiin ja tunteisiin, jos toinen ei toimi täsmälleen niin kuin hän.

Tämä voi johtua esimerkiksi synnynnäisestä neurologisesta poikkeavuudesta tai lapsuudessa pieleen menneistä vuorovaikutussuhteista.

Sosiaalisilta kyvyiltään normaalit ihmiset nimittäin pystyvät ymmärtämään  muiden ajatuksia, tunteita ja toimintaa myös silloin, kun ne poikkeavat siitä miten he itse ajattelevat, tuntevat ja toimivat.

Jos törmäät usein siihen, ettet ymmärrä muiden ajatuksia, tunteita tai toimintaa, voi olla että sinulla on neurologinen poikkeavuus, puutteelliset sosiaaliset taidot tai persoonallisuushäiriö.

Esimerkiksi narsistinen persoona ei ole empaattinen.

“Empatialla tarkoitetaan myötätuntoa ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää sekä tulkita toisen tunteita. Myötätunnolla tarkoitetaan ihmisen asennetta, jossa toisen etu on tärkeämpi kuin oma hyöty.

[…]

Empaattinen ihminen ymmärtää toisen yksilön ajattelun, kokemukset ja tunteet. Hän pystyy myös hahmottamaan ja ymmärtämään sitä, miksi tämä toimii niin kuin toimii.

[…]

Narsistilla ei ole lähes ollenkaan tai ollenkaan myötäelämisen ja empatian kykyjä ja häneltä puuttuu syyllisyydentunne. Tämän vuoksi hän kokee toisiin ihmisiin kohdistamansa loukkaukset hyväksyttäviksi. Empatian puute tekee narsistista erityisen julman muita ihmisiä kohtaan. Hän tiedostaa loukkaavansa ja satuttavansa muita, mutta hän ei välitä tästä, sillä hänellä on mielestään täysi oikeus loukata ihmisiä tarvittaessa. Hän saattaa kokea esimerkiksi velvollisuudekseen sanoa, mikä toisessa ei miellytä, koska muut eivät uskalla puhua tästä suoraan. Narsisti ei kadu tekemisiään tai sanomisiaan.”

Lähde: Narsistien tuki

Hyväksyminen ei edellytä ymmärtämistä

Hyväksytkö sen, että Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne?

Tiedätkö miksi meillä on oikeanpuoleinen liikenne? Jos et tiedä, miten voit ymmärtää näitä syitä? Ja silti hyväksyt oikeanpuoleisen liikenteen.

Hyväksytkö sen että syömme haarukalla ja veitsellä emmekä esimerkiksi syömäpuikoilla? Ymmärrätkö miksi syömme haarukalla ja veitsellä vaikka aasialaiset pystyvät syömään vähintään yhtä sujuvasti puikoillaan?

Hyväksytkö sen että meillä on presidentti eikä kuningasta? Ymmärrätkö miksi meillä on presidentti?

Sinä hyväksyt elämäsi aikana valtavan määrän asioita ja olosuhteita ilman että ymmärrät miksi ne ovat niin kuin ne ovat. Eikä siinä mitään — jatkuva asioiden kyseenalaistaminen tekisi elämän turhan vaikeaksi ja raskaaksi.

Mutta huomaatko miten hyväksyminen ei edellytä ymmärrystä? Vain hyväksymistä.

Ymmärränkö ymmärtämättömiä

En tiedä pystynkö oikeasti ymmärtämään niitä, jotka eivät halua ymmärtää muiden ihmisten toimintaa ja vaikuttimia.

Veikkaan, että vaikka ymmärtäisin heidän ajatusmaailmaansa vieläkin paremmin, en tule hyväksymään, arvostamaan tai kannattamaan sitä, että kieltäydymme ymmärtämästä toisiamme ja toisten ihmisten toimintaa.

En usko koskaan arvostavani tai pitäväni fiksuna että joku ylpeilee sillä ettei ymmärrä muita ihmisiä.

Minusta se on suoraan sanottuna lapsellista, ylimielistä, pikkusieluista ja kertoo mustavalkoisesta maailmankuvasta, jossa ihmiset ovat vain hyviä tai pahoja. Pahimmillaan se voi kertoa neurologisesta poikkeamasta tai persoonallisuushäiriöstä.

Vaikka en hyväksy sitä että joku ei halua ymmärtää muita — ja on siitä vieläpä ylpeä — en tuomitse niitä, jotka niin ajattelevat.

Ymmärrän, ettei hekin tekevät vain niin kuin parhaaksi näkevät niillä henkisillä resursseilla ja sillä ymmärryksellä joka heillä on.

Toivon, että tämä kirjoitus olisi saanut sinut kyseenalaistamaan ymmärtämättömyyttä.

Miten on, voisitko edes kokeilla yrittää muiden ihmisten toimintaa silloinkin kun et pidä siitä?

Tai voisitko ainakin lopettaa sillä ylpeilyn, ettet suostu ymmärtämään muita?

ymmartamatonnarsisti


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

7 Comments

  1. Uskon, että ihmiset ovat erilaisia ihan kognitiiviislta taidoiltaan ja tunneälyltään. Että osalla ihmisistä äly ei vaan riitä näiden erottelujen tekemiseen, ainakaan näin kertakuulemalta, mitä tässä kirjoituksessasi tuot esille.

    Varsinkaan kun ovat sitten siilipuolustuksessa, että eivät kai he tekisi mitään väärin. Ja varsinkin tuo kirjoituksen alku on vielä sen verran provosoiva, että pistää ihmisiä siilipuolustusmielentilaan. ;D

    Mutta hyvä kun kirjoitat. Perustunneälysettiähän tämä on ja tällaisista asoista pitäisi puhua enemmän niin useampi ymmärtäisi ne. Kiitos. 🙂

  2. Luulen että kyse on siitä, mitä “ymmärtämisellä” tarkoitetaan. Asiayhteydestä riippuen se ei nimittäin tarkoita pelkästään tajuamista vrt. “ymmärrän, miten tämä ompelukone toimii”. Vaan se tarkoittaa myös jonkinasteista empatian tai sympatian kokemista ymmärrettävää kohtaan. Kun sanotaan että ymmärtää jotain ihmistä, siihen liittyy ainakin minun päässäni helposti myötätunnon vire. Luulenpa, että tämä on saanut ihmiset takajaloilleen. Sellaista erittelyä on suomen kielessä aika vaikea tehdä, jossa puhuttaisiin vain älyllisestä motiivien ymmärtämisestä, mutta ei lainkaan myötätunnosta. Nimittäin samaa sanaa voi käyttää myös siinä merkityksessä, että symppaa jotain, vaikka ei oikeasti tajuaisi hiventäkään siitä, miksi joku toimii niin kuin toimii.

    Mutta uskon että nuo muutkin esittelemäsi syyt pitävät paikkaansa. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa – jos joku saa sätkyn toisen ihmisen puheista, se syy on yleensä ihmisessä itsessään eikä siinä puhujassa.

  3. Suurimalle osalle ihmisistä on itsestäänselvää että kaikille pahoille teoille löytyy ymmärrettävä syy. Siihen ei normaali ihminen tarvitse syvällisempää pohdintaa ja jos joku siihen ryhtyy niin helposti saadaan kuva että kirjoittajalla on “myötätunnon vire”, kuten Jenga tuossa hienosti asian ilmaisee.

    • Ah, hyvä pointti! Tätä en itse tajunnut ehkä siksi että niin moni nimenomaan kommenteissaan teki selväksi ettei heidän mielestään pidä edes miettiä miksi joku tekisi näin. Pitää vain tuomita.

  4. Kiitokset Katri jälleen hienosta pohdinnasta. Haluaisin jatkaa pohdintaa vielä tuon ymmärtämisen ja hyväksymisen välisen syy-seuraus -suhteen osalta. Luettuani sekä sinun pohdintasi että Raution kolumnin, jäin pohtimaan kahta lausetta:
    “Kun kyllin pitkälle ymmärtää, tulee myös hyväksyneeksi” (Rautio) ja
    “Ymmärtäminen ei johda koskaan suoraan hyväksymiseen” (Manninen).
    Ensimmäisen käsitän niin, että ymmärtäminen johtaisi AINA hyväksymiseen ja jälkimmäisessä todetaan, että ymmärtäminen ei johda KOSKAAN (suoraan) hyväksymiseen. Ensinnäkin olisi mielenkiintoista tietää, mitä Rautio mahtaa tarkoittaa sillä, että “kun KYLLIN PITKÄLLE ymmärtää”? Toiseksi, jos ymmärtäminen ei johda koskaan SUORAAN hyväksymiseen, mitä siihen (syy-seuraus -muuttujaketjuun) tarvitaan väliin, että ymmärtäminen muuttuisi hyväksymiseksi? Kolmanneksi, voisiko totuus olla jossain näiden kahden ääripään välillä ts. ymmärtäminen voisi todellakin JOSKUS muuttua (jopa suoraan) hyväksynnäksi? Mutta vaikka näin olisikin, sillä ei mielestäni silti voi perustella ymmärtämättömyyttään ja tuomita niitä, jotka kertovat ymmärtävänsä ja samanaikaisesti tuovat julki sen etteivät pidä kyseistä toimintaa hyväksyttävänä.

  5. Luulenpa, että suurin osa niistä ihmisistä, jotka eivät nyt oikealla tavalla “ymmärrä” lapsensurmien tehneitä ihmisiä, on aivan normaaleja ja psyykkisesti terveitä. Lapsisurmaajat ovat niitä, jotka ovat lähes poikkeuksetta narsistisesti ja epäsosiaalisesti häiriintyneitä. Lastensurmaajat ovat niitä, jotka eivät erota toisia ihmisiä (edes omia lapsiaan) narsistisen ja väkivaltaisen egonsa takaa. Ihan oikean psykiatrian näkökulmasta siis.

    Minä en suostu “ymmärtämään” lapsisurmaajia, en sitten tipan tippaa. Siitä huolimatta en halua kostoa, koska tajuan sen, että ihmisillä ei ole vapaata tahtoa, vaan olemme jonkinlaisia biologisia, itsestään tietoisia robotteja.

  6. Olen pari kertaa lukenut tekstejäsi; nauraen paikoitellen ääneen.

    Yksinkertainen ihminen, keskenkertaiset ajatukset. Itseään parempana pitävä.

    Ne ovat ajatuksia mitä tekstisi herättävät. Suosittelen perehtymään asiaan mistä kirjoittaa – ennenkuin siitä kirjoittaa, jotta lukijat välttyisivät myötähäpeältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *