Mitä teet kun et pelkää?

Viisas ja viehättävä Maaret Kallio kysyi monia koskettaneessa blogikirjoituksessaan “Näyttäisitkö kyyneleesi jos et enää pelkäisi”.

Viikonloppuna kuuntelin Facebookin ja Googlen johdossa työskennelleen Sheryl Sandbergin kehuttua kirjaa “Lean in”, jossa Sheryl kertoo kysyvänsä saman kysymyksen usein itseltään ja alaisiltaan.

Itsekin olen kysynyt itseltäni satoja kertoja hulluimpina huuhaa-vuosinani “Mitä tekisin jos en pelkäisi”?

Sitten opettajani Mandy Evans pointtasi miten hölmö koko kysymys on.

“Mitä tekisin jos minua ei pelottaisi” on samaa sarjaa kysymyksen “Mitä tekisin jos voittaisin lotossa” kanssa.

Sen tarkoituksena on paljastaa meille jotain olennaista itsestämme.

Lottovoittokysymys paljastaa unelmamme: jos voittaisin lotossa, maksaisin velkani, lopettaisin tylsän työni ja kiertäisin muailmaa.

Mutta koska en voita lotossa, kituutan velkavankeudessa ankeassa työssä ja kadehdin kavereitani, jotka laittavat Facebookiin kuvia milloin Malediiveilta, milloin Meksikosta.

Pelkokysymys tuo esiin mitä kaikkea jätämme tekemättä pelon takia.

Kysymyksen tarkoituksena on innostaa meidät toimintaan: nyt tiedät mitä pelkäät tehdä — tunne pelkosi ja toimi silti.

Lounastunnilla kaikessa rauhassa netissä surfatessa on helppo painaa tykkää-nappia ja nyökytellä hymistellen:

Kyllä, kyllä! Jos en pelkäisi, varaisin ajan lääkärille ja selvittäisin mistä oudot oireeni johtuvat. Lopettaisin alisuoriutumisen ja toteuttaisin unelmani. En välittäisi muiden mielipiteistä. Jättäisin suklaalevyt kauppaan. Sulkisin puhelimen yöksi.

Lounastunti loppuu ja arjen vaatimukset vyöryvät taas päälle. Kiire vie mukanaan ja pian saapuu ilta, uupumus ja pelko.

Pelkoni, joka päivällä tuntui korkeintaan betoniporsaalta, on muuttunut valtavaksi vuoreksi jota ei voi ylittää, alittaa tai kiertää.

Jos minua ei pelottaisi tekisin vaikka mitä, mutta koska minua pelottaa, en voi tehdä ikinä mitään.

Tunne on totta — ajatuksen sen vallassa voivat olla puppua

Minua pelottaa joka päivä.

Pelkään taloudellisen tulevaisuuteni puolesta. Pelkään tekemättömien tehtävien kostautuvan karmealla tavalla. Pelkään etten pysty enää ikinä kirjoittamaan kokonaista kirjaa tai käsikirjoitusta. Pelkään että perheelleni käy jotain ikävää.

Ennen pelko viihtyi minussa tuntikausia, nykyään useimmiten vain muutamia minuutteja.

Ennen taistelin pelkoa vastaan. Yritin kieltää sen, kiertää sen tai karata mahdollisimman kauas siitä — joskus jopa toiselle puolelle maailmaa.

Mitä enemmän taistelin pelkoa vastaan, sitä pahemmin jouduin sen paulaan.

Sitten opin että vaikka tunteet ovat totta, niiden vallassa ajatellut ajatukset eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Kun minua pelottaa, voin tietää varmuudella vain että olen pelon vallassa. Kehoni ja mieleni on hälytystilassa, jossa aivotoimintani on laskenut säikähtäneen villipedon tasolle.

Koen pelkoa, koska pelko kuuluu meidän ihmiseläinten elämään samalla tavalla kuin nälkä, väsymys ja vessahätä. Pelko on täysin normaali ja hyväksyttävä tunnetila siinä missä rakkaus, ilo tai levollinen mielenrauha.

Pelko tulee kun on tullakseen. Joskus sen laukaisee nälkä, joskus väsymys. Joskus pienikin muutos ympäristössä. Joskus ihan vain ajatus “onpa mennyt ihmeen kauan hyvin”.

Onneksi se myös menee omia aikojaan ohi — tein mitä tahansa. Mitä vähemmän teen siitä ongelman, sitä nopeammin se menee ohi.

Kysymys “mitä tekisit jos et pelkäisi” lähtee olettamuksesta, että pelko estää meitä toimimasta. Ei estä.

En toimi, koska minua pelottaa, vaan koska oletan että pelon vallassa ajattelemani ajatukset ovat totta — universaaleja totuuksia joita ei voi kyseenalaistaa.

Aina kun jätän tekemättä jotain koska pelkään mitä siitä seuraa, uskon olevani selvännäkijä, joka tietää 100 % varmuudella miten asiat tulevat menemään.

Mieti kaikkia niitä kertoja, kun pelkäsit ennalta jotain ikävää lopputulosta. Ehkä olit hetkittäin jopa täysin varma, että pahin tulisi tapahtumaan.

Kuinka usein olit väärässä?

Kuinka usein asiat menivät paljon paremmin kuin mitä uskoit?

Kuinka usein pahin tapahtui mutta se ei ollutkaan niin kauheaa kuin kuvittelit sen olevan?

Kuinka usein tapahtui jotain vieläkin pahempaa, mutta yllätykseksesi selvisit siitäkin?

Kun minua nykyään pelottaa, bongaan pelon. Joskus huomaan sen minuutissa, joskus vasta hetken päästä.

Havahduttuani siihen että on taas se aika päivästä, kun minua pelottaa, rentoudun.

Maailma ei olekaan tuhoutumassa ja kaikkea ei välttämättä ole vielä menetetty — minusta vain tuntuu siltä, koska aivoni ovat hälytystilassa.

Ei ole mitään hätää, pelko menee kohta ohi.

Pian pelko hellittää, olo rentoutuu ja kevenee ja mieli kirkastuu. Äskeiset pelot tuntuvat naurettavilta — tai käytännön ongelmilta, joihin on olemassa käytännön ratkaisu.

Koska en tässä hetkessä pelkää, voin näyttää kyyneleet, kertoa läheiselle missä oikeasti mennään ja alkaa miettiä mitä voin tehdä nykyisillä resursseillani unelmieni toteuttamiseksi.

Mitä sinä haluat tehdä nyt kun sinua ei pelota?

Onko sinulla pitkä* parisuhde, jossa edelleen riittää intohimoa? Maaret tekee Osmo Kontulan kanssa tutkimusta aiheesta “Pitkän parisuhteen vireyden avaimet”. Auta heitä vastaamalla tähän kyselyyn aiheesta!

(*Kuulemma jo 5+ vuotta kestänyt parisuhde on pitkä.)


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *