Ennen kuin tuomitset lapset tappaneen äidin, lue tämä

Yleensä en kirjoittele tunnekuohun vallassa, koska silloin ajatteluni taso on laskenut.

Tänään teen poikkeuksen. 

Juuri nyt minua itkettää, vituttaa ja tekee mieli ravistella kaikkia niitä, jotka paheksuvat pienten lasten äitiä, joka on niin sekaisin, että ajaa autolla päin bussia ja tappaa itsensä lisäksi kolme pientä lastaan.

Kahden pienen lapsen äitinä, joka on välillä ollut niin umpiväsynyt, että on kaupassa tuntenut hyllyjen kaatuvan kirjaimellisesti päälle, voin kuvitella miltä tästä äidistä on tuntunut. 

Pystyn samaistumaan hänen tuntemuksiinsa äitinä, joka on maannut yön pimeydessä ajatellen, että haluaa tappaa itsensä, koska ei jaksa herätä taas puolen tunnin päästä rauhoittamaan lasta. Lasta, joka on hänelle rakkain ihminen maailmassa, mutta jonka takia hän on nukkunut useamman kuukauden ajan kaikki yöt 30-90 minuutin pätkissä.

Tiedän miltä tuntuu menettää hermonsa totaalisesti alle kymmenessä sekunnissa kun lapsi kaataa maidot ties monettako kertaa samana päivänä. Tiedän miltä tuntuu lannistua kun lapsen toista lapasta ei löydy mistään. Tiedän miltä tuntuu maata illalla sohvalla ajatellen että lapsille pitäisi laittaa ruokaa samaan aikaan kun koko kroppa tuntuu lyijyltä tehdyltä. Tiedän myös sen, miltä tuntuu olla vainoharhainen ja alkaa epäillä omaa puolisoaan asioista, joita hän ei ole tehnyt.

Se on vitun paskaa, rumaa ja kamalaa. Se on kaikkea muuta mitä odotin äitiydeltä. Se on hävettävää. Se on itkettävää. Se on jotain sellaista, jota en toivo kokevani enää koskaan.

En tietenkään tiedä mitä Rautavaarassa oikeasti tapahtui ennen äidin epätoivoista tekoa — saati mitä hän oikeasti ajatteli tehdessään viimeisen valintansa. 

Tiedän lehtijuttujen perusteella että äidillä oli hoidettavanaan yksi eskari-ikäinen ja kaksi pientä lasta, jotka olivat syntyneet alle kahden vuoden välein. Mies teki keikkatöitä ja oli välillä viikkokaupalla pois kotoa. Äitiä on kuvattu lapsirakkaaksi, mutta sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sitä en tiedä oliko hän sitä aina vai vasta lasten synnyttyä.

Tiedän että perheeseen oli jo kertaalleen kutsuttu poliisi, koska äiti oli yrittänyt estää isää lähtemästä työreissulle. Nyt hän oli ajanut kymmeniä kilometrejä bussin perässä pysäyttääkseen sen. Hän oli noussut busiin ja riidellyt miehen kanssa poliisin mukaan lastenhoidosta. Ei pettämisestä vaan lastenhoidosta.

Nainen oli heitetty pois bussista, hän oli ajanut bussin ohi, kääntynyt takaisin ja ajanut kohtalokkain seurauksin päin bussia kolme rakasta lastaan kyydissään.

Jos sinulla on lapsia joita rakastat, mieti miten epätoivoinen ja sekaisin sinun pitäisi olla, että bussia päin ajaminen tuntuu hyvältä ajatukselta.

Jos ajattelet ettet ikinä tekisi sellaista, vaikka olisit kuinka väsynyt ja sekaisin, mieti uudestaan.

Minä en ajatellut ennen lapsia, että voisin kokea niin hirvittävää epätoivoa kuin mitä pahimpina valvomiskausina olen kokenut. 

Jopa nyt, kun olen vähän väsynyt herättyäni viime yönä kaksi kertaa siihen, että lapsi puhui unissaan, en pysty enää kunnolla muistamaan miltä tuntui seistä kaupassa ja tuntea hyllyjen kaatuvan päälle.

Ja silti tiedän, että minä olen joskus ollut tilassa, josta ei ollut enää kauhean paljon matkaa siihen, että pikaistuksissani olisin tehnyt jotain tyhmää ja peruuttamatonta.

Se pelottaa, hävettää ja surettaa minua, mutta haluan sanoa tämän ääneen, koska pelkään, että jos äiti leimataan nyt “hulluksi mustasukkaiseksi akaksi, joka pimahti”, suljemme silmämme kaikilta niiltä uupuneilta, masentuneilta ja epätoivoisilta äideiltä, jotka tarvitsevat apuamme.

Minä olin onnekas. Minulla on puoliso, äiti, sisaruksia ja ystäviä, jotka tajusivat että olin kovilla ja olivat tukenani. Minä ymmärsin että mieleeni nousseet hullut ajatukseni kertoivat siitä, että olen aivan järkyttävän väsynyt — ei siitä, että minun pitäisi toteuttaa kyseiset ajatukset. Minä osasin hyödyntää kirkkaat hetket ja hakea apua lapseni päiväkodista, neuvolasta, varhaisen tuen yksiköstä ja lastenlääkäriltä. 

Kolmen kuukauden valvomisen jälkeen pääsimme sairaalaunikouluun, jossa lapsi oppi nukkumaan ja äiti nukuttamaan lastaan. Sinne pääsyä sai odottaa kuukauden ajan. Se oli elämäni pisin kuukausi.

Olisin voinut saada apua vieläkin nopeammin, jos en normaalisti olisi niin hyvin pärjäävä ja jos väsyneenä avun pyytäminen ei tuntuisi niin ylivoimaisen vaikealta. 

Koska en ollut ulospäin “hullu mustasukkainen akka” vaan olin usein päivisin hyvällä tuulella ja jaksoin huolehtia lasten perustarpeista, väsymykseni todellinen syvyys ei ollut niin ilmiselvää.

Mikään ei oikeuta Rautavaaran äitiä toimimaan niin kuin hän toimi. Hänen lähipiirinsä syyttely tapahtuneesta on turhaa. Mutta hänen leimaamisensa sairaaksi ihmiseksi ja poikkeustapaukseksi on vaarallista.

Sinunkin lähipiirissäsi voi olla pienten lasten umpiväsynyt äiti, joka on katkeamispisteessä. Se voi olla jopa oma puolisosi tai tyttäresi. Väsynyt äiti voi jättää hakematta apua koska ei jaksa hakea apua — ei siksi ettei tarvitsisi sitä. 

Jos kyseinen nainen on vieläpä tottunut tulemaan hyvin toimeen omin avuin, avun pyytäminen ja vastaanottaminen voi tuntua väsyneenä nöyryyttävältä ja hävettävältä. “Kyllähän jokaisen äidin pitäisi jaksaa hoitaa omat lapsensa.” 

VÄÄRIN!

Ihmiskunnan historiassa on täysin ennenkuulumatonta, että äidit jäisivät täysin yksin kotiin pienten lastensa kanssa. Muissa kulttuureissa ja muina aikoina äideillä on aina ollut tukena mummoja, vaareja, vanhapiikatätejä, kotiapulaisia ja lapsenpiikoja.

Vaikka lähipiiriisi kuuluva äiti ei ikinä ajautuisi niin synkkään hetkeen, että aidosti uskoisi oman ja lasten elämän lopettamisen olevan ainoa vaihtoehto, hän tarvitsee apuasi.

Monista toisten asioiden puuttuminen tuntuu kiusalliselta. Voi olla että äiti ensialkuun jopa torjuu apua. Se ei tarkoita sitä etteikö hän tarvitsisi sitä.

Kysele lähipiirisi äideiltä miten hyvin he nukkuvat. Jos äiti valittaa valvottavasta lapsesta, hän tarvitsee jo apua. Ehdota että viet hänen lapsensa rataskävelyllä että äiti saa ottaa päiväunet. Tarjoudu käymään kaupassa. Tule pitämään seuraa ja viihdytä vauvaa sen aikaa että äiti pääsee suihkuun rauhassa. Tuo tullessasi runsaat eväät, joista riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi.

Jos kyseessä on oma puolisosi, pysähdy, vedä henkeä ja mieti miten paljon voisit vielä itse joustaa.

Voi tuntua vaikealta myöntää että oma puoliso on katkeamispisteessä, etkä ole nähnyt sitä. Jos itse tekee pitkää päivää, voi tehdä mieli viettää vapaa-aika omien harrastusten parissa. Kukapa meistä haluaisi herätä keskellä yötä monta kertaa.

Se että puolisosi pärjää jotenkuten ei tarkoita sitä, että hän voi hyvin. Ja jos hän ei voi hyvin, se heijastuu pian lapsiinkin. SINUN lapsiisi.

Onneksi pikkulapsiaika on oikeasti aika lyhyt. Valitettavasti se on lapsen kehityksen kannalta tärkeintä aikaa. Vastuu lapsen hyvinvoinnista ei voi olla vain äidin harteilla — se kuuluu jakaa. Ei vain puolisoiden kesken, vaan koko lähipiirin kesken.

Äläkä tuomitse äitejä, jotka eivät saaneet apua ajoissa, vaan tuomitse tilanne, jossa äitien uupumus ja mielenterveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamatta.

Auta koska voit. Auta koska se on hirvittävän tärkeää. 

Lue myös: mitä opin unikoulussa

Subscribe to our mailing list
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa tai Google+:ssa.

114 Comments

  1. Hyvä kirjoitus. Aika moni ymmärtää tätä äitiä ja armahtaa hänet. Tämä on mielestäni mielenkiintoista verrattuna siihen, minkä vastaanoton on aikaisemmin saanut perhesurmaajaisät. Ei ole todellakaan ymmärtäjiä löytynyt.

    • “Perhesurmista kaksi kolmasosaa on naisten tekemiä.”
      – Hannu Lauerma, Savon Sanomat 27.10.2014

      Suomessa on erikoinen tilasto perhesurmissa. Naisilla on vahva enemmistö. Johtuuko se sukupuoliroolien tasapäistämisestä? Naiset eivät ole enää naisia ja miehet miehiä, vaan kaikki ovat samaa, vaikka eivät kokisi sitä omaksi identiteetikseen.

    • Tämä oli erittäin avaava kirjoitus. Täytyy myöntää, että ensimmäinen reaktio oli, että miksi myös lapset piti viedä mukana. Taustaa kuullessa, ymmärtää kenelle koti- ja lapsenhoito kaatunut ja vaikea ensimmäisen lapsen tapaamiskiista saatu päätökseen vasta toukokuussa. Jos perheenisä matkustaa työkseen ja pamauttaa vielä eroaikeesta, on äiti varmaan ajatellut, ettei jaksa taas alkaa lasten tapaamisoikeuksista käräjöimään ja kuka hänen lapsistaan välittää muut niin kuin hän, hän on jo käytännössä yksinhuoltaja muutenkin. Varmaan uupunut puurtaja…Harmi, ettei virkavalta tai muut ihmiset voineet puuttua tilanteeseen ajoissa..

      • Eli nainen taistelee huoltajuudesta kynsin ja hampain, ei anna miehelle vaikka ennemmin murhaa lapsensa. Ihan tervettä logiikkaa. Miehelle ei lapsia vaikka itsestä ei ole enää. Pääasia että moes ei saa.. monesti se naisen kanssa on vaarallisempi lapsen olla.

    • Missään ei kylläkään ole tullut esille se, että äiti olsi ollut mitenkään väsynyt. Ennemmin sitä ajattelisi ettei tuolla tavalla väsynyt haluaaisi lähteä mihinkän autolla ajelemaan. Joko mököttäsi tai riehuisi kotonaan, mutta että saisi nostettuau itsensä yöllä auton ratiin.
      Taisi äiti nyt vaan ihan ilkeyttään aiheuttaa bussikuskille koko elämän kestävän painajaisen.

      • Toivottavasti tämä kyseinen nainen joutuu helvettiin kärsimään… parempi olisi ollut että nainen olisi vaikka halvaantunut ja joutunut sekoamaan päästään loppuelämänsä ajan, pystymättä tekemään mitään muuta kuin liikuttelemaan silmiänsä. rupeaa oikein inhottamaan…

    • Tämän paikan kommenteista saa kyllä varsin erikoisen kuvan…
      Ei muutakun lapset kyytiin ja vastakkaiselle kaistalle….

      TAI sitten kerrot itsellesi totuuden elämänmenosta,googletat paikallisen terveyskeskuksen numeron ja pyydätte varaamaan ajan. Heti paikalla!
      Mikäli et tee sitä nyt, on oma päätös haluatko kärsiä pidempään, kukaan ei tule sinua sinne hakemaan.

      Olin itsekkin henkilökohtaisen ongelman takia loukussa, ja ajattelin että vain “sairaat” hakeutuvat psykologille. Kyllä teki kipeää varata, mutta kyllä helpotti elämää eikä ole itsemurhaa tarvinnut miettiä!

    • Mieheni petti vuosia, alkaen siitä, kun odotin kolmatta lastamme. Ajelin kerran hänen peräänsä, löysin parin ja kerroin, että kolme nukkuvaa lasta odottaa isiä autossa. Pahempaan en Luojattaren kiitos kyennyt. Erosimme myöhemmin hyvässä järjestyksessä.

      Kaikkien pää ei kestä edes kuvitelmaa tai aavistustakaan petetyksi tulemisesta, niin tavallista kuin uskottomuus onkin. Ehkä tämä kauhistuttava onnettomuus ohjaa ihmismieltä rehellisyyteen, rakkauteen ja välittämiseen, niitä kohtaan, joiden kanssa elelemme.

  2. Ei silti pitäisi riistää henkeä myös lapsilta. Kukaan ihminen ei ole oikeutettu päättämään toisen ihmisen kuolemasta vaikka olisi kuinka väsynyt ja masentunut ja uupunut. Jos hän olisi riistänyt vain oman henkensä, olisi lapsilla ollut vielä mahdollisuus elää elämänsä.

  3. Asia on aivan totta niin kuin sanoit , MUTTA lasten huostaanotto pelottaa jokaista.

    Yhteiskunta on pelotellut huostaan otoilla liian paljon , eikä ole puutunut julkisesti riitävän ankaralla kädellä vääriin huostaanottoihin !

  4. Olen myös sitä mieltä, että olisi sitten tappanut vaan itsensä. Kyllä lapset pärjäävät tässä maailmassa ilman äitiäkin.

    • Minulta ei tipu tippaakaan ymmärrystä tätä äitiä kohtaan. Ei minkäänlainen väsymys voi olla niin suuri että menee riistämään viattomien lasten hengen, olisi tappanu vain itsensä mutta sen sijaan kostoksi vei isältä lapset. Ei taida isä enää täysjärkiseksi tulla. En minä ainakaan tulisi.

      -2v ja 1v lasten äiti-

      • Jos ei vuosiin saa nukuttua kunnolla ei aivot vaan pelitä oikein. Se on biologiaa. Sillä ei ole mitään tekemistä kenenkään mielipiteen kanssa.

        Virhe oli se ettei hän hakenut apua ajoissa.

      • On kyllä niin, että jos ukko oli lähtöaikeissa ja toisella kolme tenavaa hoidettavana, niin ei siinä paljon elämästä oo jälellä!Psykoosi iskee taatusti.

        • Ei iske taatusti! Ei iskenyt esim. minulle vaikka olin alkanut rullata pyörätuolia puolivuotta aikasemmin, oli kolme pientä lasta, nuorin kolme vuotias ja vanhin kahdeksan ja ukko jätti. Ei siinä mitään kaavaa ole. Ihminen on sairas päästään jos tekee tuollaista sen sijaan että yrittäisi kaikin keinoin suojella lapsiaan kaikelta pahalta…sairas se ihminen on ollut.

    • Tiedän mitä on olla järkyttävän väsynyt äiti. Tein töitä ja valvoin lasta kellon ympäri männä vuosina. Itkin, olin liian yksin tilanteessa ja niin väsynyt, etten kokenut enää jaksavani elämääni. Tenava rasitti. MUTTA. Ei käynyt mielessäkään, että vahingoittaisin hiuskarvaa hänen päästä. Kuten Lauerma Ylellä kommentoi, tuollainen murhaaja on yleensä rakkauteen kykenemätön narsisti. Ennemmin tappaa kuin antaa muiden rakastaa lapsia. Vallannäyttöä, uhmaa, viattomien kustannuksella.

  5. Tää olis ollu osuva teksti, jos lapset ei olis ollu kyydissä. Äitillä joo noin rankkaa ja tehny kaikkensa lastensa hyväks, mutta sitten tappaa myös nämä lapsensa. Ristiriita äidille kohdistuvaa empatiaa vastaan.

    Oman elämän lopettaminen ja luovuttaminen (äidin pelkkä isemurha olisi saanut jotain empatiaa) olisi saanut olla erillään lasten elämän ja mahdollisuuksien lopettamisesta.

  6. En tiedä koska se tapahtui ja kenen toiveesta, että lapsi on yksin vanhempien kasvatettavana. Ei koko kylän, kuten pitäisi olla.
    Vaikka ympäristö näkee lasta kohdeltavan kaltion, puuttuminen on erittäin vaikeaa. Vanhemmat puolustavat oikeuttaan lapseen ja oikeuttaan kohdella “omaisuuttaan” kuten haluavat.

    Perheiden verkosto on nykyään niin ohut, omasta tahdostaan.
    Naapurin täti varmasti auttaisi, mutta kun useimmille hän ei kelpaa. On väärät aatteet ja vaatteet, vanhanaikainen, ei ymmärrä. Mitä väliä sillä on, vaikka lapset näkisivät erilaisia ja erilailla elämään suhtautuvia ihmisiä? Huolenpito kai on kuitenkin se tärkein?

    Nykyperheiden ongelma on putkinäkö ja yksilökeskeisyys. He eivät kuulu mihinkään isompaan piiriin eivätkä he halua ketään piiriinsä. Joillekin eivät edes isovanhemmat kelpaa.

    Syyllistäminen ei tietenkään auta, mutta ärsyttää nähdä ihmisten ahdinkoa, kun sitä apua olisi tarjolla vaikka kuinka, jos vaan kelpaisi.

  7. “Olisi tappanut itsens” “Olisi hakenut apua”. Olisi sita, olisi tata. Luitteko tekstin? Kun on niin vasynyt, etta tuommoinen tuntuu hyvalta idealta, ei siina auta jeesustelut. Kun on todella vasynyt, siis todella vasynyt ja epatoivoinen, ei silloin ajattele jarkevasti. Jos sita ei ole kokenut, sita ei ymmarra. Mikaan ei oikeuta tekoa, mutta aitia voi ymmartaa.

    • “Mikään ei oikeuta tekoa, mutta äitiä voi ymmärtää?”
      Entäpäs jos kyseessä oiskin ollu isä joka ois tän tehny? Oisko yhtä paljon tullu ymmärrystä? Ei! Tässä maassa äitien tekemiä väkivallan tekoja, tappoja ja murhia väheksytään, hyssytellään ja jaellaan ymmärrystä ja sympatiaa, mutta kun mies tekee vastaavaa niin on kylmäpäinen murhaaja ja tappaja. En tajua teitä puolustajia, se on ymmärrettävää tappaa kolme lasta kun on väsynyt. On teillä ihmeellinen ajatusmaailma, pakko myöntää.

  8. Itsemurha ei ole rikos. Kolmen lapsen sen sijaan on. Järkyttävää, että teolle haetaan järkeen käypää selitystä olkoot taustat mitkä vain. Jokainen voi kuvitella itsensä eloon jääneen asemaan tässä tragediassa. Niitä kaikkia kysymyksiä mihin hän ei koskaan vastausta saa. Suomi yhteiskuntana on niitä harvoja, missä saa apua ja ymmärrystä, jos sitä ymmärtää hakea ja vaihtoehtoja kyllä on! En ymmärrä tekoa, enkä sen auki puhujia!

    • Täysin samaa mieltä. Tuntuu järkyttävältä, että joku yrittää selitellä tapahtunutta. Vanhemmuus on totta helkkarissa rankkaa, mutta millainen ihminen voi tehdä jotain näin järkyttävää, surullista, suorastaan uskomattoman julmaa?

  9. Hyvä kirjoitus ….

    Minusta kirjoituksesta kuitenkin puuttuu semmoinen oleellinen asia kuin impulsiivinen teko! En usko että kyseinen äiti on sen kummemmin pohtinut tai tehnyt päätöstä omien lastensa elämän puolesta. Kyseessä taitaa olla suuren väsymyksen tuottama epätoivoinen tila mihin sekoittuu valtava raivonpuuska joka aktivoi impulsiivisen teon – tällä kertaa kyseinen teko aiheuttu neljän hengen menetyksen. SURULISTA mutta ken ei ole käynnyt elämässään läpi pohjatonta surua tai -väsymystä ei todennäköisesti ymmärrä miten helposti impulsiivinen teko tapahtuu ja kuinka vaikeata on sekunttia ennen semmoista hetkeä ymmärtää suojata itseään impulsiiviselta teolta.

    – Äiti ei varmastikkaan suunnitellut tekostaan, hän ei välttämättä impulsiivisen teon hetkellä muistanut että kyydissä on myös lapset, sillä impulsiivisen teon hetkellä ei välttämättä ajattele yhtikäs mitään. Sitä vain on täysin uppoutunut mustaan, syvään, ahdistavaan tyhjyyteen…..

    • Ei voi hyväksyä äidin tekoa lasten vuoksi,

      mutta kukaan ei ilmeisesti todella käsittänyt miten suurta tuskaa tämä äiti koki.

      Jos ajaa kymmeniä kilometrejä linja-auton perässä riitelemään lastenhoidosta, onhan se nyt aikamoinen hätähuuto. Luultavastihan äiti yritti sillä (ja kenties muillakin teoillaan) kertoa, ettei jaksa enää. Kukaan ei vaan ymmärtänyt eikä itse osannut sanoittaa paremmin.

      Se sanoittaminen on älyttömän vaikeaa, kun ajatustoiminta on harmaata massaa siinä valtavassa väsymyksessä. Sitä lopulta luulee, ettei ole muuta poispääsyä väsymyksestä kuin kuolema. Ja kun on tarpeeksi epätoivoinen ja väsynyt, tekee kaikkensa että väsymys loppuu. Jos ei saa apua.

      • Juuri niin! Ärsyttää kun ihmiset eivät ajattele asiaa kuin yhdeltä kantilta. Sanomattakin selvää, että teko oli hirveä ja todella väärin! Mutta niin kuolemanväsyneenä ja epätoivoisena se ajatusmaailma ei vain ole normaali. Minusta on järkyttävää, että kolmen pienen lapsen äiti päästetään vajoamaan noin synkkään mielentilaan eikä tarjota apua.

        Ihmiset, jotka haukkuu ja tuomitsee hänet hulluksi murhaajaksi eivät ole koskaan olleet niin uupuneita.
        Miksi luulette, että sanotaan “Nuku yön yli ja mieti asiaa aamulla uudestaan” ? Koska aivot tarvitsevat unta selkeään ajattelemiseen. Uni on elämiselle ja ihmisen toiminnalle välttämätön asia siinä missä ravintokin, ja jos olet valvonut monta kuukautta, ei aivot enää toimi niin kuin terveellä ja levänneellä ihmisellä.

        Pointti on, että pitkään jatkuneen valvomisen haitallisuutta EI SAA aliarvioida!!!!! VARSINKAAN kun kyseessä on pienten lasten vanhemmat.

        • Tässäpä rohkea kirjoitus vaikeasta asiasta, joka ei varmasti ole ollenkaan niin harvinainen kuin kuvitellaan. Ja hyvä kommentointi tässä ketjussa. Itsekin olen kokenut tuon järkyttävän väsymyksen ja sen aiheuttamat itseäkin hirvittävät ajatukset. Väistämättä joillain tulee sitten se ratkaiseva vastoinkäyminen joka johtaa peruuttamattomiin tekoihin, itse olen onnekas kun sain kammettua itseni ylös ennen sitä. Voi kun tällaiset saataisiin estettyä..! Miettikää hyvät ihmiset kaikki läheiset ja naapurit läpi ja auttakaa kaikkia joita vain voitte, ulkokuori todellakin voi pettää, helposti!

      • Auto ajetaan kauas linja-auton eteen, tehdään u-käännös (pelkästään u-käännöksessä naisella kestää minutti ja ajatukset siis jo toisaalla) sitten kiihdytys linja-auton nokkaan… on kyse harkitusta murhasta ei hetken mielijohteesta.

  10. Hyvä kirjoitus! Se ikävä tapa meillä suomalaisilla tuntuu olevan, että leimataan tosi helposti ihmiset tiettyyn osaan. Bussiin törmännyt äiti ei ole hullu, vaan hänen tekonsa on hullu. Jos ihminen on noin ahdistunut, että lähtee seuraamaan miestään autolla, hyppäämään bussiin ja riitelemään lastenhoitoon liittyvistä asioista, niin luulisi nyt kaikkien ymmärtävän, ettei silloin ole asiat ihan mallillaan. Nainen on varmasti ollut niin ahdistuneessa, kiihtyneessä ja sekavassa mielentilassa, ettei ole kyennyt ajattelemaan järkevästi ja on päätynyt peruuttamattomaan tekoon. Hyvä opetus siitä, kuinka yhteiskunnassamme voidaan myös huonosti..

  11. Todella hyvä kirjoitus! Hienoa, että toit rohkeasti tämän näkökulman esille. Olen itse miettinyt vähän samanlaisia asioita. Toinen ihminen kun on niin helppo tuomita vain jonkun yksittäisen teon perusteella, sen kummemmin perehtymättä siihen, mitä asioita on teon taustalla. Monilla on myös kovin jyrkkiä mielipiteitä asioista, joista heillä ei välttämättä ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta. On helppoa sanoa, että “minä en ainakaan koskaan sitä tai tätä”, mutta tosipaikan tullen… toimimmeko, ajattelemmeko tai tunnemmeko me kuitenkaan niin kuin olisimme etukäteen uskoneet? Mitä me voimme sanoa tilanteista, joissa emme koskaan ole itse olleet? Tai vaikka olisimmekin, voiko kaikkea peilata vain omien kokemusten kautta?
    Osasin jo ennen lapsen saamista varautua unettomiin öihin, oman ajan vähyyteen ja jatkuvaan saatavillaoloon, näistä kun oltiin varoteltu ahkerasti. Todellisuus oli kuitenkin paljon rankempi kuin osasin kuvitellakaan. Arki takkuili pahasti, lapsi itki ja valvotti, univelkaa kertyi. Väsyneenä kaikki tuntui pahemmalta ja elämäniloni katosi, vaikka olimme saaneet kauan kaivatun lapsen. En osannut hakea apua, koska kuvittelin kaiken olevan normaalia. Niin minulle joka puolelta uskoteltiin. Tätähän tämä vauva-aika on, minun täytyy vaan jaksaa, muutkin jaksavat! Lopulta olin fyysisesti niin uupunut, etten jaksanut enää edes kantaa lasta sylissäni, kävellessä minua huimasi, en osannut enää nukahtaa. Olin ajatellut, että kun saan lapsen, en koskaan tule nurisemaan turhasta tai valittelemaan väsymystäni. Uskoin, etten koskaan voisi ajatella lapsestani mitään negatiivista. Minä kuitenkin ajattelin aivan kamalia asioita, joita häpesin suuresti.
    Viimein paljastui, että lapsellani on refluksitauti. Sen ollessa välillä huonona, meillä on kotona edelleen “poikkeustila”, jolloin oma elämä on täysin jäissä ja suurin osa ajasta ja energiasta menee lapsen hoitoon. Valitettavasti kaikki eivät tunnu ymmärtävän, miten kokonaisvaltaisesti refluksi vaikuttaa meidän elämäämme ja että meidän elämässämme asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut täysin ja monista periaatteista on pitänyt luopua.
    Olen oppinut raskaimman kautta, ettei minulla ole oikeutta tuomita ketään tai sanoa, mikä on oikea tapa toimia. Jokainen meistä on yksilö, joka kokee asiat omalla tavallaan. Toista voi yrittää ymmärtää, mutta vaikka mitä tahansa tekoa ei pidäkään hyväksyä, toisen ihmisen tuomitseminen on turhaa.

  12. Et käy läpi sitä, että mikä sai hänet tappamaan lapsensa tässä samalla, näitä tälläisiä kirjoituksia ei tule jos koulusurmaaja tappaa SAMANLAISISSA tuskissa ja väsymyksissään ja uupuneena muita ihmisiä. Myös puhut kokoajan äideistä.. Sinun kuuluisi puhua vanhemmista, koska miksei isät voisi kokea samanlaista väsymystä. Edelleenkin joutuu olemaan sitämieltä ettei kaikista ole vain vanhemmiksi.

    • Nainen vaan nähdään perinteisesti miestä kiltimpänä. Samasta rikoksesta tilastollisesti nainen pääsee halvemmalla.

      Toisekseen jos kaikkia seinähulluja tulisi ymmärtää niin silloin myös Jammua pitäisi sääliä kun kaikessa hulluudessan meni hetken mielijohteesta vaan vähän raiskailemaan.

  13. Aika erikoinen otsikko kynäilylle, joka lopulta käsitteleekin vanhemman väsymystä. Jos väsymys johtaisi noin äärimmäisiin ja itsekkäisiin tekoihin, tilastot olisivat tyystin toisenlaiset kuin nyt. Perhesurmaaja on nitkahtanut raiteiltaan aivan toisilla tavoilla jo paljon aiemmin, jos on raiteilla oikeastaan koskaan ollutkaan. Vaikka väsymystä torjuttaisiin paljon nykyistä pontevammin (ja ehdottomasti pitäisikin torjua!), kytevät katastrofit laukeavat jostakin muusta ärsykkeestä.

    • Jokaisella teolla on kaksi osaa: aie ja teon vaikutus. Filosofiassa ja psykologiassa erilaisille moraaliteorioille on erilaisia nimiä sen mukaan kummalle annetaan enemmän painoarvoa.

      Me ihmiset sovellamme näitä arjessa aika iloisesti ristiin. Välillä on väärin, koska jotain pahaa tapahtui, vaikka kukaan ei halunnut niin ja välillä on väärin, jos tapahtui hyvää kun joku halusi satuttaa. Tässä tapauksessa on tärkeää ymmärtää että äidin teko on seurauksien puolesta erittäin tuomittava. On kiistämätön fakta, että äidin teot johtivat kolmen lapsen kuolemaan ja äiti olisi sen voinut teoillaan estää.

      On kuitenkin myös se toinen puoli, se aie. Väsymys on voima, joka saa ihmisen ihan oikeasti tekemään täysin käsittämättömiä ja typeriä asioita. Uskokaa nyt näitä muita jotka sanovat että jos sitä väsymystä ei ole kokenut niin on vaikea käsittää kuinka katastrofaalinen voima se on. Ihminen voi kirjaimellisesti uskotella itsellensä ihan mitä tahansa. Tämäkin äiti on varmasti ollut täysin sokea todellisuudelle, luultavasti hän on ajatellut itsemurhaa ulospääsynä. Hetken mielijohteesta hän on päättänyt tehdä itsemurhan ja hän on voinut aivan hyvin kuolla siinä uskossa, että se on paras ratkaisu lapsille.

      Siinä ei tarvitse olla yhtään mitään järkeä, mutta ihminen voi silti uskotella itselleen kuin se olisi totta. _Omalla vastuulla_: Jos on vaikea uskoa uupumuksen voimaa, niin pyydä kolmea kaveria kolmivuorotyönä pitämään sinua hereillä viikon verran. Ohjeista heitä moittimaan sinua kaikesta, mitä teet ja kertomaan sinulle kuinka huono ihminen olet tasaisin väliajoin. Tämä simuloikoon kasvattamisen taakkaa. Siinä kun on pakko onnistua kerralla ja pienetkin virheet tuntuvat maailmanlopulta ja niitä jää vatvomaan sikäli kun ehtii mitään muuta ajatella.

      t: psykologian opiskelija 21v mies

  14. Väsynyt voi olla muutenkin, vaikka lapset yöt nukkuisivatkin. Äitikin on ihminen, joka välillä tarvitsee hetken olla jotain muuta..

  15. Minun kolme lastani ovat syntyneet reilu neljän vuoden sisään. Välillä olin todella uupunut, väsynyt, raivoissani ja kaikkea sitä mitä pienten lasten äiti voi olla. Mutta ikinä, en ikinä olisi voinut tehdä mitään vastaavaa. En vaikka joskus tuntui että voisin melkeinpä kuristaa lapseni että saisin hetken olla yksin. Mutta erotin kauheat ajatukset ja reaalimaailman.
    Mietin että jos äiti olisi ollut todella väsynyt, ei hän olisi jaksanut lähteä ajamaan takaa bussia, riitelemään puolisonsa kanssa julkisessa ajoneuvossa, ei todellakaan. Hän olisi ollut väsyneenä kotona, ehkä ei olisi jaksanut huolehtia itsestään eikä lapsistaan kauhean hyvin, mutta tuohon uupunut äiti ei olisi lähtenyt. Tuo oli todella itsekkään, sairaalloisen mustasukkaisen ja joo kyllä, vähäisimpänä ja viimeisenä, myös väsyneen, apua saamatta jääneen äidin epätoivoinen teko. Mutta tekoa ei voi puolustella mitenkään.

  16. Voitteko olla tosissanne??? Voi hyvää päivää, eihän mikään ahdistus ole syy tappaa omia lapsiaan. Ja kyllä tuomitsen kaikki jotka edes ajattelevat oman lapsensa tappamista. Onhan se aivan saatanan itsekästä tappaa lapsi vain siitä syystä että itse on ihmisperse. Lapsen voi antaa pois jos sen kanssa ei pärjää. Tappakaa itsenne ja jättäkää lapset eloon.

    • Hämmästyisit jos tietäisit kuinka moni vanhempi (erityisesti äiti) ajattelee omien lastensa tappamista jossain välissä, etenkin jos lapsuus on ongelmallinen: sairauksia, kehitysongelmia, sosiaalisia ongelmia. Sinuna en tuomitsisi kaikkia, jotka edes koskaan ajattelevat, koska ihan hatusta vedettynä tuomitset n. 50%-80% kaikista äideistä, myös ne jotka ovat kasvattaneet lapsensa esimerkillisesti ja mallikelpoisiksi kansalaisiksi asti.

      • Tuomitsen ja paheksun kaikkia lapsiansa tappavia vanhempia. Ihan turhaan lähteä spekuloimaan tuomitaanko kuinka montaa prosenttia väsyneistä äideistä tai isistä. Teko on kuitenkin teko. Äiti tappoi kolme lastaan omien kärsimystensä päätteeksi. Ei näin paljon ole todellakaan kouluampujat saaneet empatiaa ja ihmiset ei ät ole kekustelupalstoilla moittineet toisia tuomitsemisesta. Kouluampujilla usein kärsimys on ollut vielä pidempi ja kyseessä on kuitenkin huomattavasti nuorempia ihmisiä. Kyllä äiti on hullu tappaessaan lapsensa tahallaan, niin olisi isäkin ja niin on kouluampujatkin etc. Toki jostain syystä heistä on hulluja tullut…?

        • Munkin korvaan särähtää “tietäisitpä vaan kuinka moni äiti miettii lapsen tappamista”
          Asioilla on suuri ero miettiä ja toteuttaa. Tää keissi ei todellakaan mene masennuksen tai uupumuksen piikkiin vaan silkkaan järjettömään mustasukkaisuuteen. Useat psykologit ovat luetellee perhesurmaajat narsisteiksi ketkä eivät koskaan hae apua kun eivät koe tekevänsä väärin. On eri asia menettää hermonsa kun suunnitella miten lahtaa koko perheensä. Tässäkin tää mamma pysäytti bussin, soitti sinne ja vielä kirjotti lapun. Ei mene ihan hetkenmielijohteeseen tämä. Ylipäätään jos äidillä käy mielessä kovinkin usein “tapan lapseni” on syytä pysähtyä ja miettiä tarttiskohan apua.
          aika sairas tapa ajatella että kuinka moni miettii lapsensa tappamista, en usko tuohon ja jos näin on nii pitäisköhän lasten hankitaa miettiä uudestaa, ei ihan normaalilta kuulosta

  17. Synnyttäneet äidit on just noin sekaisin. Se on aivan sama mistä syystä bussia pysäytettiin, äidin korvien välissä se on jo muodostunut ylitsepääsemättömäksi. Vastaavassa tilanteessa mut yritettiin tappaa, on yrittänyt tappaa itsensä, uhkailee, ahdistaa ja kiristää – silti sossutädit on vaan et noh noh. Kuulemma normaalia!

  18. Onko sellainen mahdollista, että kaikki eivät yksinkertaisesti sovellu vanhemmiksi?!
    Onko pakko tehdä lapsia, jos ei osaa eikä pysty olemaan niille oikea ja tasapainoinen vanhempi? Ei ole meidän muiden tehtävä hoitaa näitä äitejä.
    Vastuu on aina vanhemmalla, ja tämän ihmisen ei olisi ikinä pitänyt hankkia lapsia.

    • Jaa-a, mistähän sitä tietää, onko “sovelias” vanhemmaksi ennen kuin on siinä tilanteessa. Ei mistään! Vaikka kuinka kuvittelisi tietävänsä, mitä on olla äiti tai isä, ei siihen pysty ennen kuin todella on siinä tilanteessa. Itsekin olen useasti miettinyt, onko minusta tähän. En todellakaan voinut kuvitella, kuinka rankkaa pienen lapsen hoito voi olla! Ja aina olen pitänyt itseäni hyvin lapsirakkaanal ihmisenä ja hyvänä vanhempana. Silti tuo ihana pieni ihmisenalku on laittanut pääni niin sekaisin ettet uskokaan. Kaikki, ihan kaikki tunteet on koettu tällä vuoristoratamatkalla, jota myös vanhemmuuden ensivuosiksi kutsutaan.

    • Onhan se mahdollista. Kaikista ei tule hyviä keihäänheittäjiä vaikka miten opettais, kai se kasvattaminenkin on taitolaji (ja erityisesti kestävyyslaji).

      Lisääntymisvietti on aika kova useilla ihmisillä. Ei sitä voi tietää etukäteen millaista on vanhemmuus vaikka kuinka harjoittelisi – erityisesti jos lapsi sattuukin sairastamaan jotain. Se, että lapsella on sairaus, josta huolehtiminen kuluttaa vanhempia normaalia enemmän ei tee vanhemmista mitenkään huonompia vanhempia kuin jos heille olisi syntynyt terve lapsi.

      Ja avaustekstissä oli ihan hyvä pointti, ihmiset ovat laumaeläimiä ja lapsia hoidetaan edelleenkin muissa maissa aivan eri tavalla laumana kuin Suomessa. Ei tarvitse mennä kuin Etelä-Eurooppaan, siellä jo suku on lapsen kasvatuksessa aivan eri tavalla mukana kuin Suomessa.

      Vertaisin tilannetta mielisairaisiin vanhuksiin (dementia, Alzheimer yms). Vanhuksia hoidetaan kolmivuorotyönä eikä yksikään hoitaja joudu tekemään 24/7-tyylisiä vuoroja. Hyvänen aika, meidän yhteiskunta ei edes sallisi sellaisia työvuoroja, ne olisivat epäinhimillisen raskaita! Lapsen kanssa taas on pakko olla paikalla ja hoitaminen on vähintäänkin yhtä vaativaa kuin Alzheimerista kärsivän vanhuksen hoitaminen. Oletus onkin että vähintään vanhemmat vuorottelevat, jolloin hoitokuorma jakautuu tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Optimaalisesti lähipiiri osallistuu myös lapsen hoitoon, vähemmän kuin vanhemmat mutta riittävästi antaakseen vanhemmille hengähdystaukoja.

    • Kenties juuri tällaisten kommenttien takia väsyneet vanhemmat eivät hae apua ennen kuin tilanne ehtii kärjistyä. Kun muut ympärillä ajattelevat, että itsepä on lapsensa hankkinut, hoitakoon itse. Ei kuulu mulle.

      Olen melko varma, että kukaan ei halua tahallaan olla huono ja tasapainoton ihminen ja vanhempi. Tilanteet ovat erilaisia, ja mikä huomattavinta, ihmiset ovat erilaisia. Erilainen temperamentti saa aikaan sen, että samassa tilanteessa ihmiset käyttäytyvät erilailla. Kuvitella aina voi, mutta kukaan ei tiedä, miten itse käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa.

      Ymmärrän äidin tilanteen paremmin kuin hyvin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisin pienten lasten surmaamisen. On mahdotonta saada varmuutta, mitä äiti on tekohetkellään ajatellut. Spekuloida aina voi.

  19. En kyllä kaikkeen tuossa kirjoituksessa yhdy. Olen itse kahden lapsen äiti, valvonut öitä, varsinkin pojan kanssa. Herännyt aamulla parin tunnin unien jälkeen hoitamaan lapsia, ulkoiluttamaan heidän kanssa useaa koiraa, siivoamaan kotia ja laittamaan ruokaa ja kyllä olen ollut väsynyt. Olen hermostunut nanosekunnissa ja huutanut, mutta silti en ymmärrä, miksi viattomien lasten elämä pitää päättää jos itsellä on vaikeaa.

  20. Lähes päivittäin saadaan kuulla pahoinvoivan yhteiskuntamme yhä järkyttävämmästä oireilusta. Tämä on säästöjen, toimimattoman, tehottoman ja kyynistyneen mutta maailman kalleimman julkisen sektorin epäonnistumisen seurausta, joka taas on epäonnistuneen hallinnon huonosti hallittujen säästöjen tuotos. Ei jää viimeiseiseksi lajiaan tämäkään. Apu on saavuttamaton. Ihmiset ovat kasvottoman ja tunteettoman koneiston edessä voimattomia ja sortuvat epätoivoisina tällaisiin tekoihin. Suomi ei ole enää hyvinvointi yhteiskunta. Eikä suunta ole parempaan. lisää säästöjä tuollekin taholle tulossa ja entistä vaikeampaa on tiedossa.

    • Ai että rahasta kiinni taas jälleen kerran kaikki? En usko. Ja mietipä nyt muutenkin vähän pidemmällä perspektiivillä ja maailma laajemmin huomioiden, että onko asiat nykyaikana nyt niin hirveän huonosti…

  21. Mä ymmärrän jos äiti tappaa itsensä. Sekin on toki julmaa, mutta sen voin vielä ymmärtää. Itse yritin tappaa itseni vuosia ennen omaa äitiyttäni, joten väsyä voi ilman lapsiakin.

    Mutta se, että tappaa omat lapsensa, siihen ei multa ymmärrystä heru vaikka miten päin sitä yrittäis ajatella. Tekijä on äärimmäisen itsekäs, joka todennäköisesti on halunnut vain kostaa miehelle tappamalla hänen lapsensa. Kyllä ne lapset olisi pärjänneet ilman äitiäkin.

    Toki en tunne perhettä, mutta uutisissa on sanottu naisen olevan mustasukkainen ja poliisitkin on aiemmin käyneet. Naisella on todennäköisesti ollut kyllä muitakin ongelmia kuin väsymys.

    Mun sympatiat menee miehelle. Ei todellakaan missään muodossa äidille. Ja ihan siitä syystä että vei itsekkäästi lapset mukanaan.

    • Yhdyn täysin minnan tekstiin.ei mitään sympatiaa kyl heru ihmiselle joka riistää 3 viattoman pienen lapsen elämän ja samalla tuhoaa täysin lasten isän / isien elämän.

  22. Ihmisperse. Tapa ittes. Ei pitäisi ikinä hankkia lapsia…

    Siinä on sellaisten ihmisten kommentteja, joilla ei itsellään ole lapsia, tai jotka eivät ikinä ole itse kokeneet pahaa epätoivoa, kovaa masennusta, järjetöntä väsymystä. Mitään mistään tietämättömiä uunoja.

    Jos toinen ihminen raiskataan, ja hän sen takia alkaa vihata koko miessukupuolta, ja toinen on vankina 20 vuotta, raiskataan päivittäin ja silti hän rakastaa elämää, eikä vihaa ihmisiä, niin eikö tuon kontrastin kuuleminen jo pistä tajuamaan, että HEI, ihmisillä on yhtä paljon eri tapoja reagoida kuin heitä on!? Jos sinulla kestää polla, niin se EI tarkoita, että kaikilla muilla kestää. Siihen vaikuttaa koko elämä, kaikki omasta ensimmäisestä henkäyksestä asti. Oliko tuolla naisella vaikea lapsuus? Vaikea teini-ikä? Kenties joku trauma? Varmasti. Hän oli rikki. Hän oli rikki, väsynyt ja huonossa kunnossa. Se ei tee ihmisperseeksi, eikä se vie pois sitä, että hän voi silti olla hyvä äiti.

    Teko oli kamala. Lapsia ei saisi surmata, kun itse on sekaisin. Mutta niin kävi. Äidin leimaaminen huonoksi ihmiseksi hänen elämänsä viimeisen minuutin takia on kaikin puolin silti väärin. Hän oli pisteessä, josta ei päässyt enää pois, ei nähnyt enää muuta, eikä tiennyt enää mistään mitään. Mutta se ei kerro mitään siitä, millainen hän muuten oli.

    • Kiitos. Mukava nähdä, että en ole ihan yksin ajatusteni kanssa… Välillä kommentteja lukiessa alkaa mennä usko yhteiskuntaan ja jään miettimään uskallanko asua enää tässä maassa kun täällä näköjään tuomitaan ja hirtetään munista ihan kaikesta mahdollisesta…

      • Niin, kolmen lapsen tappajan yleinen tuomitseminen onkin hyvä syy menettää usko yhteiskuntaan ja jättää tämä maa taakseen .

        Ihan mielenkiinnosta, onko kukaan pistänyt merkille kuinka monta julkista sympatianosoitusta ovat miespuoliset perhesurmaajat keränneet?

  23. AIkamoista soopaa.

    Kirjoittaisitteko samoin noista tilanteista, kun “isi” laittaa perheen kylmäksi haulikolla, polttaa lapset itsensä mukana elävältä syliinsä puristaen, kuristaa lapset yksi kerrallaan yösijalleen?

    Silloin ihmetellään porukalla “ihmishirviötä”?

    Yhtäkaikki, minkäänlaista empatiaa ei pidä tuntea tuommoista ihmispaskaa kohtaan, sillä paapominen kannustaa seuraavaa tekijää tekemään samaa ja sairaassa mielessään haaveilemaan posthumaanista ymmärryksestä.

  24. Todella hyvä kirjoitus. Toki voi ajatella ettei tämä, koske vain naisia vaan myös miehiä. Ihmiset ajattelevat helposti, että “se on hullu” ” se on murhaaja”. Väärin. Toki on sellaisiakin tapauksia (yksinkertaisesti pahoja ihmisiä) ja psykopaatteja, joita ei auttaisi mikään, mutta suuri osa on pahaan oloonsa hukkuneita, joissa EI pysty näkemään valoa tai oljenkorsia. Se oljenkorsi saattaa olla vain se oma puoliso ja jos sekin jättää, se yksinkertaisesti katkaisee kamelin selän.

    Tässä ei ole kyse siitä, että puhuttaisiin onko teko oikein tai väärin. KAIKKI ovat varmasti sitä mieltä, että teko on väärin ja kauheinta ikinä, mutta kyllä surullisinta on, että ihmiset ovat jääneet niin yksin.

    Ei ole yhteisöllisyyttä ja parisuhteissa on paljon uskottomuutta (arvomaailma ja moraali heikentynyt). Kauheinta on, että nainen on näin näyttävällä tavalla hakenut miehensä huomiota viimeiseen saakka (pysäyttämällä bussin) eikä ole tullut otetuksi todesta. Onhan se jo järjettömän nöyryyttävä teko pysäyttää bussi. Siinä vaiheessa nainen on jo polvillaan ja nähnyt maailmansa olevan miehen ja hänen rakkautensa ja välittämisen varassa ja kun tätä ei ole tullut – on päätynyt ratkaisuunsa.

    Tiedän täsmälleen tuon epätoivoisen tunteen. Olen joutunut miesten kaltoinkohdelluksi. Onneksi olen päässyt aina jotain kautta jaloilleni ja huomannut sen, että minä olen arvokas vaikka joku mies ei sitä arvoa minulle antaisikaan.

    Tähän keskulteluun sisältyy myös järjetöntä nais-mies vihaa. Miehet syyttävät naisia ja naiset miehiä. Se on surullista ja kertoo maamme tilasta.

    Apua ei myöskään saa, edes pyytämällä. Senkin olen kokeillut ja kokenut. Saa vihjailla lähiympäristölleen ja sosiaalisessa mediassakin vaikka kuinka paljon pahoinvoinnistaan, eikä kukaan reakoi. Se on kauheaa.

    Nämä ihmiset jotka sanovat etteivät ymmärrä naisen oloa tai tekoa – selvästi he eivät ole koskaan voineet oikeasti huonosti niin ettei oljenkorsia kertakaikkiaan näy.

    Maamme on täynnä äitejä (ja isiä) jotka taistelevat voimiensa äärirajoilla ja voivat huonosti. Hienoa te, jotka ette joudu olemaan yksi heistä!

  25. Ja pakko vielä mainita että olen syvästi järkyttynyt miesten raivokkaista kommenteista jotka halveksivat tätä naista ja äitejä. Sellaista on ollut ilmassa jo kauan ennen tätäkin tapahtumaan. Ei tarvitse ihmetellä edes, miksi naiset voivat huonosti kun miehet ovat tällä asenteella “naiset ovat hulluja” jne.

    • Mielestäni mikään ei oikeuta tällaiseen tekoon. Kuvastaa hyvin yhteiskuntamme “minä-itse´” -ajattelua: kun minä en saa mitä haluan, lapsellisesti näytän. Täydellisen luuserin teko!!!

      Ja ei, en ole mies. Olen nainen sekä äiti, joka lasten pienenä ollessa hoidin ympärivuorokautta koliikkista lastamme yksin miehen työmatkojen vuoksi. Olen väsymyksen vuoksi nukahtanut suihkuun sekä jättänyt kauppakärryt keskelle kauppaa ja juossut itkein ulos kun ne hyllyt kaatuivat päälle. Eli oletan tietäväni jotain väsyneen mielenlikkeeistä.. Silti voin käsi sydämellä vannoa, etten ikinä ole ajatellut tekeväni lapsilleni pahaa. Lopulta myös ne itselle pahantekoaikeet on kaatuneet siihen, etten halua lasteni vuokseni kärsivän.

      Mutta hyvähän se on että kaikkia ymmärretään ja kannustetaan tällä tavoin epätoivoisiin tekoihin,

  26. Jotkut täällä sanovat olevansa äitejä jotka ovat myös olleet väsyneitä mutta ei ikinä tekisi sellaista. No… :) ei tietenkään väsymys ole ainoa syy. Kyllä siihen tarvitaan historiaa epäonnitumisesta ja siitä että on tuntenut itsensä arvottomaksi jo pidempään (esim. parisuhteissa saadun kohdellun takia). Ihmisellä on monta palikkaa elämässä mitkä kannattelee ja tekee elämästä mielekästä. Tällaisen teon aikana se elämä on luultavasti päässyt kaventumaan liian pieneen ympyrään ja omiin ajatuksiin ja epätoivoon. Ei voi verrata esim äitiä jonka mies on kauhea, lyttää henkisesti, pettää, nöyryyttää, on ehkä narsisti jne jne toiseen äitiin jolla on hyvä mies, hyvä perhe, ystävät ja muita tukevia asioita, jolloin väsymyksen kestää.

    Eli tuskin tässä kukaan väittää että pelkkä äidin valvominen olisi syy teolle…

    • Onko tullut mieleesi että nainenkin, tämä äiti on voinut olla narsisti? Niinku moni perhesurmaaja on.

      Miksi tästä äidistä tehdään pyhimys?

  27. Ymmärrän jossain määrin tämän “puolustuspuheenvuoron”, mutta en siltikään KOSKAAN sitä, että äiti tappaa lapsensa. Puolustelulle ei silloin ole minkäänlaista sijaa. Äiti tulee äidiksi sitä kautta, että saa ensimmäisen lapsensa. Jos se tuntuu liian rankalta, miksi tehdä heti perään niitä lisää? Jokaisen naisen pitäisi tänä päivänä ymmärtää, että mies ei välttämättä ole rinnalla AINA (lukekaa uutisia, katsokaa tilastoja, kuunnelkaa kavereitanne), joten sen mukaan kannattaa lapsenhankinnat suunnitella. Ja nykyään tosiaan SUUNNITTELU on se avainsana, kun kutienkin ehkäisykeinoja on vaikka minkälaisia. Kasvattaisi vaikka yhden lapsen ensin johonkin pisteeseen, tsekkailisi miten mies hoitaa osansa, tarkkailisi omaa jaksamistaan jne yms tms sms kvg. Ja VASTA korkeintaan sitten kun kaikki nuo asiat on kunnossa, on toisen lapsen aika. Ja silloinkin pitää ymmärtää, että ei se toinen lapsi “mene siinä sivussa”! Ne on jumalauta kaksi lasta ja kahdet askareet! Mua sitten vaan niin korpee tällainen, että ihan tuosta vaan tehdään kolme lasta peräperää, eikä itse voida hyvin. Kukaan ei pakota lapsia tekemään ja pitäis ymmärtää, että ITSE on niistä 100% vastuussa, ei koko kylä eikä kukaan mukaan helvetti soikoon. Jos silti kaikesta huolimatta päättää tietoisesti niin tehdä, olisi oman jaksamisen loputtua aiheellista viedä lapset johonkin, jossa heistä voidaan huolehtia ja mennä itse hoitoon johonkin tai vaan olla yksin kotona. Suomessa tämä on mahdollista kyllä. Tappaminen on aina tappamista, sitä ei voi selitellä. Murhaaja on aina murhaaja, vaikka voissa paistaisi.

  28. Me valvottiin kaksi vuotta nuorimmaisen kanssa, valehtelematta. Kauheaa oli, mutta onneksi voin kirjoittaa että me! Mieheni auttoi tai minä oikeastaan autoin häntä sillä huomasin, että itse en siihen pystynyt. Siis valvomiseen. Neuvolasta ei tullut tukea eikä apua. Huh, onneksi selvittiin hengissä

  29. Poliisithan kävivät siellä tarkistamassa, pitääkö nainen viedä pakkohoitoon. täysin sekopäähän tuon naisen täytyy olla jos jotain tuollaista menee tekemään, ei saa yhtään sympatiaa minulta.

  30. isää kuultu nyt ja tämä oli jättämässä äitiä jok a ei tainnut asiaa hyväksyä oikein………

  31. Elikkä tämä pitäisi nyt sitten kaikkien hyväksyä ja pelkästään miesten tekemät surmat tuomita. Voiko vajaampaa ihmistä olla kuin kirjoittaa jotain myötätuntuoa murhaajalle… lapsien murhaajalle, viattomia lapsia!! Tässä parrakas tatuoitu mies kirjoittaa vetisin silmin kun miettii samalla 6vuotiaan ja pienempien lasten katsovan tuulilasista huutaen Äitiä.. omaa (elämän turvaa) äitiä… äiti ajaa linja-autoon lapset katsoen tuulilasiin vähintään hysteerisinä itkien ja huutaen. Siinä teille myötätuntuo feministit, toivottavasti ette itselle anna lupaa moisiin kun tämä on niin kerran ymmärrettävää.

    • Juuri tuo on se riipivin ajatus ollut – pienet varmaan äidin olotilasta hädissään takapenkillä ilman vaikutusvaltaa omaan elämäänsä ja kuolemaansa. Kovasti ymmärretään “tapaamiskiistoja” ja väsynyttä lapsenmurhaajaa. Olen iskenyt nyrkkini verille keskellä yötä seinään kun olisin halunnut väsyneenä lyödä puolisoa, ja haaveillut omasta kodista ilman ketään muuta. Murha on murha. Lasten sieluille rauha.

  32. Voi herranen aika sentään! “Olisi ne lapset pärjänneet ilman äitiäkin”. Mistäpä tiedätte millaista perheen arki on ollut? Millainen isä on ollut lapsille? Miksi äiti on väsynyt elämään? Entä jos äidillä on ollut perusteltu syy “pelastaa” lapset kurjuudesta? Jos äiti olisi ihan vartavasten lapset ottanut kyytiin tappaakseen heidät, miksi he olivat turvaistuimissa? Olisiko kuitenkin ollut kyseessä todella hetkellinen musta hetki, impulsiivinen hätähuuto ja ratkaisu. Itseasiassa mielenkiintoista on, että kaikki kuolivat, sillä melkoisen turvallisia nuo nykyajan turvalaitteetkin ovat..

    Näissä tapauksissa kannattaa aina muistaa median niukat tiedot ja “luotettavat lähteet”, jotka voivat olla mitä tahansa oikeasti läheisestä ihmisestä kummin kaimaan… Perheen sisäisiä asioita ei tiedä kuin vanhemmat, joista toinen ei ole enää omaa versiotaan kertomassa, joten luotettavaa tietoa ei voida tästä saada koskaan.

    Se miksi kenelläkään olisi oikeus tuomita ketään toista mistään teosta, on minusta hyvin kyseenalaista. Toki on totta, että tämänhetkinen suomalainen yhteiskunta “kasvattaa” määrätyn määrän hulluja (tavalla tai toisella hulluja) vapaalla kasvatuksella, keskittämällä kaiken monelle saavuttamattomiin, nykyaikainen minäminä-kulttuuri ja “älä puutu mun elämääni äläkä ainakaan komenna mun lapsiani”-mentaliteetti varmistavat, että eivät nämä tähän jää.. Hyvätkin ihmiset loppuvat ja tekevät ajattelemattomia, epätoivoisia tekoja.

    • Annatko esimerkin sellaisesta syystä millä äiti voi lapsensa tappaa? Ja totta saatanassa meillä on oikeus tuomita, tappo/murha on lailla kielletty teko ja siitä kuuluu saada tuomio, harmi että pääs paskakasa itsekkin hengestään, ainoa oikea rangaistus olisi ollut halvaantuminen päästä alaspäin ja loppuelämä kärsiä tietän tappaneen lapsensa.

    • Ihmettelet kuinka kaikki kuoli? Jos päästelee about 100km/h bussin alle huomioiden ettei tilanteessa ole edes yritetty jarruttaa. Ei nää nykyajan autot mitään panssarivaunuja kummiskaa ole.

    • kirjoitat “mielenkiintoista, että kaikki kuolivat”… etkö ole nähnyt kuvaa?” auto niin rutussa, että ainakin minun on vaikea kuvitella, miten siitä olisi kukaan voinut selvitä hengissä…

  33. Toivottavasti se isä ei lue tätä. Toi on pahinta mitä voi tapahtua ja sit joku viel puolustelee.!!! Miettikää ihmiset vähä. Apua on tarjolla ja aina on muitaki vaihtoehtoja.

  34. Oli isä tai äiti, mies tai nainen, tuollaisen teon takana on hyvin itsekäs ihminen! Jos riistää vielä oman hengen lisäksi, viattomien lasten hengen, on todella itsekäs!

  35. En ymmärrä, enkä hyväksy. Voin vain kuvitella vieressä itkevät ja huutavat lapset. Miltä tuntuu tietää kuolevansa. Miltä se tuntuu, kun pyydät äitiä lopettamaan, ajamaan tien sivuun. Tiedät sen, että oma äitisi surmaa sinut. Hyi helvetti. Ja äitejä pitäisi ymmärtää. Mites sitten perhesurma-isät? Tappakaa itsenne, mutta älkää viattomia. Aamen.

  36. Voiko nuon sairasta ihmistä olla kuin olet puollat tapahtunutta kumminkaan itse tietämättä asioista mitään mitä hehkutat tietääkö muut miten asiat oli sielä ja sielä. Lapset oli nuoria kaikilla tulevaisuus edessään. Ei enää Äiti murhasi.

  37. Sisällytän seuraavaan tekstiin kirosanoja ihan tarkoituksella, että asia olisi väkevämmin sanottu! Joten: Pitääkö niitä vitun kakaroita puskea tähän vitun paskaan maailmaan, kun elämä kerran on niiden myötä niin saatanan raskasta!??!!
    Tämä koko juttu on sairain ehkä koskaan, mutta vielä sairaamman siitä tekee tällaiset puoltavat “oon äiti ja elämä on niin vitun raskasta”-kirjoitukset. Vitut se elämä lasten myötä niin raskasta ole, että ne hengiltä pitää ottaa.

  38. Tämä kirjoitus oli järkyttävää pa*kaa. Lapset sulta heti pois!
    Se on ihan vi*un yks ja sama vaikka sillä äidillä olis ollut mikä tahansa syy ja kuinka tahansa paha uupumus niin se ei oikeuta tappamaan lapsia, eikä ketään. Pistää vihaksi tällainen että puolustetaan nyt sitä mutsia koska se oli ehkä vähän väsynyt koska lasten kasvattaminen on rankkaa joskus. No on se! Pyydä apua, jos et pyydä, etkä pysty lapsistasi huolehtimaan niin järjestä lapsillesi parempi ELÄMÄ jotenkin. Ehkä joku muu voi kasvattaa ne lapset vaikka se varmasti olisikin lapsille vaikeaa kun vanhempi hylkää, mutta ÄLÄ NYT HELV**TI TAPA NIITÄ. Itsensä tappaminenkaan ei ole hyvä ratkaisu, mutta siihen en lähde puuttumaan miltä ihmisellä, joka siihen ajautuu tuntuu. Tämä kyseinen äiti on murhaaja, kolmen elämän riistäjä ja pois-ottaja. Itsekkäämpää tekoa ei helpolla mieleen tule. Lähinnä mieleen tulee vaan että tän kirjoituksen perusteella jonkun ihmisen tappaminen on oikeutettua jos on ollut vähän rankkaa elämässä? Mua pelottaa kyllä sun lasten puolesta. Mitä jo sä saat vielä jonkun romahduksen ja listitkin ittes ja omat mukulas koska ne valvotti sua tms? Järkyttävää!

    • Lue tuo teksti vielä nyt vaikka kertaalleen.
      Jos _oikeasti_ luet sen, huomaat ettei siinä puolustella lapsien surmaamista, vaan yritetään saada väki ymmärtämään, mikä saa ihmisen tekemään noin.

      Ja miksi murhaajien syitä pitäisi sitten ymmärtää?
      Sen takia, että ymmärryksen myötä ongelmia voidaan ehkäistä. Ajatteleppa nyt: jos keittiösi lattialla on joka aamu lätäkkö vettä, ymmärrät luultavasti aika pian ongelman ytimen ja päivittäisen moppaamisen sijaan etsit katosta reiän ja kutsut korjaajan. Tai vielä parempaa, tervaat katon kesällä ennen kuin koko vuotoa on olemassakaan.

      Toki tänne voi tulla huutamaan “älykkäitä” kommentteja ihmisperseistä ja haukkumaan tekstin kirjoittajaa ja sulkemaan silmät ongelmilta. Mutta entäpä jos oikeasti yritettäisiin auttaa, yritettäisiin bongata näitä huonokuntoisija kattoja ja paikata niitä, ennen kun vahinko on tapahtunut?Tällä kirjoituksella Katri Manninen koittaa saada väen tiedostamaan, että uupuneita äitejä on oikeasti _paljon_, eikä tätä voida sivuuttaa pelkkänä pimahtamisena ja hullun sekopään yksittäistapauksena. Ei äitien uupumus ole mitään kaukaa haettua jorinaa, tähän liittyvää asiaa löytyy henkirikoslaistakin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapsensurma

      Eli: tämä kirjoitus EI puolustele surmaajia. Tässä ei kehoiteta ketään tappamaan lapsiaan. Tämä teksti ei väitä, että kolarin ajanut äiti teki oikein. Tässä koitetaan saada ihmiset huomaamaan yhteiskuntamme ongelmia ja ymmärtämään niitä – näin niitä voitaisiin ehkä ihan oikeasti ehkäistäkkin sen sijaan, että vuosittain kokoonnutaan jonkun blogin kommenttikenttään huutelemaan “Vittu mitä paskaa, haista paska” “Kaikki tommoset pitäs tappaa vittu” “Sulta pitäs ottaa lapset pois ku kirjottelet tämmösiä” “Ölölöö MM95 Villle Peeltonen”

  39. Vittu mitä paskaa.

    Tämä kyseinen lehmä oli täysi narsisti, joka ei kyennyt ajattelemaan muita kuin itseään.

    Turha yrittää edes jeesustella vanhemmuuden ongelmista viitaten tähän tapaukseen. Oma paha olo ei ole syy murhata tai fyysisesti vahingoittaa toisia. Aika inhimillisyyden perusjuttuja.

    Ei tipu empatiaa murhaajille.

    Empatiat lasten isälle, joka tuskin koskaan on entisensä…

  40. Minkä vitun takia pitää aina ruveta säälimään jotain mielisairasta paskaa pelkästään sen takia että hän joutui kokemaan saman minkä niin moni usea ihminenkin on kokenut muttei kestänyt sitä. Tälläiset kirjoitukset oikeuttaa tuon kolmen lapsen tapon koska äiskä oli vähän äkänen isille, miksi tuo lehmä ei olisi voinut jättää lapsiaan tuohon bussiin ja sen jälkeen mennä vaikka vuorelle ampumaan aivonsa helvettiin. Oliko nuo kolme pientä lasta jolla elämä ei ollut vielä alkanutkaan pakollisia sivu uhria että joku lehmä pääsi pois kurjasta elämästään?

    • jep. olisi ottanut hengen pois itseltään, ja vain ja AINOASTAAN itseltään! Eli olisi jättänyt törmäämättä siihen linja-autoon (linja-auton kuljettaja tuskin ajaa enää koskaan) ja varsinkin olisi jättänyt lapsensa henkiin!!! Tuhosi monta elämää…

    • Pelkäätkö sinä noin kovasti mielen järkkymistä koska nimittelet hyvin epäkypsästi ja alatyylisesti. Sinunkin mielesi voi järkkyä joskus…

      Onko KUKAAN ajatellut että tällä äidillä on vanhemmat jotka ovat surusta sekaisin ja näillä lapsilla on isovanhempia jotka ovat surusta sekaisin sekä isä. Eiköhän tapahtunut kosketa enemmän heitä kuin meitä länkyttäjiä täällä!!!
      Siistikää edes suunne!

  41. Tiiätkö mikä erottaa normaalin ja mielisairaan? Normaali voi myös miettiä kauheita mutta hullu toteuttaa ne

    • Juuri näin. Mieli on ihmisellä sairas jos omat lapsensa tappaa. Ei pelkästään väsynyt.

  42. Kiitos tästä kirjoituksesta. Jaan tuntosi, olen hyvin surullinen että on epätoivoa. Niin niin syvää, pimeää, lohdutonta epätoivoa, äideillä ja isillä, joka ajaa näihin tekoihin.

    Olen 3, joista 2 alle 6-v, lapsen äiti jonka puoliso sairastaa depressiota. Myös minä olen ollut pimeissä epätoivon loukoissa, lohduttomana, uupuneena. Toivonut kuolemaani, ollut parisuhteessa yksin, niin yksin. Minä myös olin hyvinpärjäävä ja “normaali” tai vain osasin yrittää olla sellainen, ei ollut vaihtoehtoja. Hymyilevänä, itsestäni huolta pitämättömänä ja lapset kuitenkin hyvin hoidettuina kohtasin kysymyksen; kuinka sä oikein jaksat? Itkin kotona päivän tämän jälkeen ja jotain muuttui kun tajusin miten loppu olin.

    Nykyään tunnistan Surun ja lohduttomuuden ihmisten silmistä, ja joka kerta kun sen teen, yritän aina kysyä: Miten sulla menee? Onko kaikki hyvin? -vaikka edessäni olisi tuntematon ihminen.

  43. Mielestäni kirjoituksen sisällön voi korjata helposti vaihtamalla äidin epätoivoon ja uhriuteen liittyvät kohdat sanoilla itsekäs ja narsistinen. Tämä ajattelu on kai opittu naisten lehdistä, joissa perheensä jättävä mies on tunteeton hylkyri, mutta perheensä jättävä nainen tekee itsenäisen ja rohkean päätöksen.

    Riittääkö sinulta yhtä paljon ymmärrystä raiskaajille ja pedofiileille. Hehän ovat vain sairautensa uhreja ja kärsivät ympäristön heille asettamista paineista. Heidän rikoksensa ovat huomattavasti pienempiä kuin tämän äidin, joka tappoi omat lapsensa. Niin, yksi lapsista ei ollut bussissa istuvan miehen. Tämä pikku enkeli oli täysin ulkopuolinen.

    Kirjoitukseksi oli sangen asenteellinen ja perustui pitkälti omiin oletuksiisi. Kirjoitukseksi oli helvetin typerä.

  44. jaa pitäiskö tän tekstin jälkeen hyväksyä se että nainen tappo KOLME lasta? herranjumala ei taida sullakaan kaikki olla ihan hyvin.
    feministit täällä puolustelemassa ku nainen tappoi lapsensa.

  45. tän teksin tarkotus on sanoa naisille että on ok tappaa tappaa lapsensa jos on väsyny eikä jaksa enään?

  46. Todellakin tuomitsen ja vieläpä voimakkaammin tämän luettuani. Niinkuin aina niin tästäkin paistoi “jos sinulla ei ole omia lapsia et voi tietää” -mentaliteetti. Ja miksi tämä useimmiten kuuluu juurikin naisten suusta, entäpä miehet? Tämäkin traaginen murha kun olisi sattunut niin, että äidin sijasta autoa olisikin ajanut perheen isä, olisiko tälläistä bogikirjoitusta tehty isän näkökulmasta? Veikkaan ettei, vaan tämä isä olisi ollut vain vähintään sairas, moraaliton ja omatunnoton murhaaja (joka mielestäni on ihan oikeutettu syytös sukupuoleen katsomatta tälläisessä tilanteessa), äidin sen sijaan ollessa vain “väsynyt ja epätoivoinen”. Apua on tarjolla aina vaikka tilanne itsestä tuntuisi miltä vain. Ja lopuksi vielä todettakoon kylmästi se fakta, että lapsiahan ei ole kenenkään pakko hankkia jos ei jaksa niitä asianmukaisesti hoitaa. Terveisin lapseton nainen, jonka veren saa kiehumaan kaikki yhteiskunnan hyysäämät äidit jotka eivät itse osaa lapsiaan kasvattaa.

  47. Hyvin kirjoitettu! Ensimmäisenä luettuani uutisen tuli hätä tämän perheen vuoksi. Äidin, joka huutaa apua väsymyskensä keskellä ja isän, joka joutuu olemaan poissa perheensä luota työn vuoksi. Seuraava ajatus oli se että onko heillä minkäänlaista turvaverkostoa. Pienten lasten kanssa väsymys, 24/7 läsnäolo ja jatkuva keskeyttäminen ajaa ihmisen kuin ihmisen hulluuden partaalle! Se on osa vanhemmuutta, kyllä, mutta tässä vaiheessa kuvioon tulisi astua joku muu luotettava aikuinen joka ottaisi ohjat käsiinsä vaikka edes kahdeksi tunniksi viikossa.
    Valitettavan moni suhde päätyy luultavasti eroon juuri sen vuoksi että vanhemmat ovat turhautuneita ja väsyneitä ja ero on helppo ulospääsy tilanteesta. Olen itse ollut tämän hulluuden partaalla useita kertoja viimeisten vuosien aikana, olen ihan tavallinen äiti ja meillä on käynyt sukulaisia ja ystäviä apuna runsaasti. Suurimpana vaikeutena koin jatkuvan tekemisieni keskeytymisen, loppujen lopuksi en ollut halukas tekemään oikeastaan yhtään mitään, kun minut kuitenkin olisi keskeytetty.
    Tämän kolarin ajaneen äidin teko oli hirvittävä sekä täysin anteeksiantamaton. Mutta silti, empatiani on myös hänen.

  48. Vittu mitä paskaa

    Missä ymmärrys Laajasalon murhaajalle. Koitetaanpa:

    Maalta muuttanut kylmään kaupunkiin, muija jättänyt, raha ei tahdo riittää menestyvän Kokoomusnuoren imagon ylläpitoon, koirat räksyttävät ja syövät kuin hevoset ja sitten joku venäläinen alkaa aukomaan päätään roskisreissullaan. Vähemmästäkin napsahtaa ja pistää muijan kylmäksi.

    Ihan yhtä vammainen ajatelma kuin pyhimysmammojen aivopierut. Tosin lopputuloksessa ei pilattu läheskään niin monen ihmisen elämää.

  49. Tämä selkeästi jakaa ihmisten ajatukset…Monet tuomitsee heti äidin,toisilla riittää ymmärrystä ehkä niillä jotka ovat kokeneet sen väsymyksen ja sitten joo se matkatyöläisen puolisona olokaan ei ole ihan herkku rooli…se ei välttämättä tule toiveena se matkatyö joskus työtilanteet vain ovat sellasia ja siihen päälle sitten vielä 2 lasta pienellä ikäerolla sekä ei se taistelu vanhimmanlapsen huoltajuudestakaan nähtäväst helppo ole ollut,kun on käräjille menty ,huh on siinä ollut aika paljon sitten. Puoliso on saattanut nähdä äidin muuttuneen väsymyksen keskellä sellaiseksi mitä hän ei ole ennen ollut sellaiseksi ,joka on vieras ja tekee vieraita asioita ,ei se ihminen enää johon isä aikoinaan rakastui.Se on saattanut ajaa isän kauemmaksi äidistä ja näin ollen edessä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa isälle,kun erota,koska hän ei välttämättä ole nähnyt kaiken keskellä tai osannut ymmärtää äidin väsymystä ja uupumusta. Voi olla ,että isä on lopuksi nähnyt äidin vain äitinä ei enää puolisona jos ,vaikka yhteistä aikaa vanhemmilla ei ole juurikaan ollut eikä myöskään äiti ole päässyt väsymystään nollaamaan,ei ihminen vaan jaksa jos valvomista ja heräilyä on takana pitkä jakso. Isälle jäi todellinen tyhjyys tässä,hän varmasti syyttää itseään tapahtuneesta,kun selviää alkushokista,hän menetti silti itselleen 2 rakasta ja kyllä uskon ,että suree myös naisen kohtaloa,että hän sellaiseen päätökseen päätyi ja olihan nainen hänen lastensa äiti ja hänelle rakas ollut usean vuoden. Toivottavasti isä selviää tapahtuneesta jos tuollaisesta menetyksestä vanhempi voi koskaan selvitäkkään <3.

  50. Kiitos tästä todella hyvästä kirjoituksesta. Se kosketti syvästi ja kuvaa hyvin tiunnetta ja epätoivoa, jota ilon lisäksi äiteyteen liittyy. Asia on tärkeä tunnistaa ja sanoa ääneen. Kiitos että puit omat tuntemukseni sanoiksi.

  51. Kiitos, osuva ja hyvä kirjoitus.
    Kommenteista päätellen kaikki ei ole olleet väsyneitä äitejä, kiva teille.
    Muistan vuosien takaa tuon ajan kun itse olin niin väsynyt että saatoin kesken päivän havahtua ja huomata että olinkin eripaikassa kun olin hetki sitten ajatellut olevani. Sen jälkeen en ole katsonut olevani oikeutettu ketään tuomitsemaan, ja jaksampa jopa hiukan ymmärtääkin. En tietenkään hyväksy lasten tappamista. Toisaalta, enpä usko että sitä hyväksyy nekään äidit jotka niin kuitenkin tekee.

  52. Mä olen vähän samansuuntaisia ajatellut itse, kun olen lukenut ihmisten postauksia asiaan liittyen.
    Tietenkään en sano, että olisi oikeutettua tai mitään vastaavaa (ihan ettei kukaan nyt saa liikaa lisähiekkaa sukupuolineutraaliin vaginaansa tästä) mutta kun on kuitenkin niin järkyttävän paljon asioita jotka etenkin yhdistelmänä saattaa johtaa siihen hetkelliseen harkintakyvyn täyteen pettämiseen. Tällä kertaa se petti siinä vaiheessa, kun lapset oli kyydissä.

    Itse unettomuudesta usein pahastikin kärsineenä voin kertoa, että jos viikon 6h unet on tulleet 20 minuutin pätkissä, ei ihan oikeasti enää voi järjellä selittää mitä päässä liikkuu. Tai edes pukea sanoiksi.
    Ja jonkun kommenttiin “jos on noin uupunut, niin ei lähde ajamaan bussin perään” sanon sen verran, että oikea täysi väsymys on jännä asia. Elämä menee sumussa ja kaurapuurossa kahlaamisessa, mutta välillä tulee se pieni kristallinkirkas hetki jolloin saa asioita tehtyä hetken ajan ja luulee, että pää toimii. Se ei toimi ainakaan yhtään sen paremmin, kun ne vähäisetkin voimavarat on kaapattu fyysiseen ponnistukseen – oli se ponnistus sitten roskien ulos vienti, tiskikoneen täyttö, tai omien vaatteiden vaihto… Ihan pienen pienet asiatkin muuttuvat mahdottomiksi järkeistää, puhumattakaan isoista asioista,, kuten vaikka tieto, että olet taas kolme viikkoa 24/7 yksin vastuussa lapsista vaikka oma kunto riittää tuskin itsestä huolehtimiseen. Oma vakaa uskoni on, että valtaosa ihmisistä ei ihan rehellisesti vain tiedä, miltä tuntuu olla loppuunsa väsynyt. Kuinka tietäisivätkään, en itse ainakaan ole millään muulla tavalla saanut oloani yhtä hirvittävän lohduttomaksi.

    Kaikkein surullisinta minulle tässä koko tapauksessa on tämä Suomessa vallalla oleva käsittämätön roviolla polttamisen meininki, ihan sama minkä suhteen. Armoa ei anneta, vaikka rukoiltaisiin ja lieventävät (tai selittävät) asianhaarat on tekosyitä. Kenelläkään muulla ei voi mennä huonommin kuin itsellä ja kukaan ei voi reagoida eri tavalla kuin itse. Keskustelussa on väläytelty “hullua narsistilehmää” mutta ironisesti kuvitelma siitä, että kaikki ihmiset toimivat niin kuin itse on kovin narsistinen.

  53. Linjuriauto on maantien ässä jos olet jonnekin pyrkimässä. Kättäsi heiluta auton tullen, ratkaisun se antaa sulle. Rakkaus jättää ja lempikin pettää, linjuriauto ei hylkää, ei kettään, hengen se ottaa, kaikki se nielee, jää vaikka ovenpieleen.

  54. Hmm, vaikea aihe. Kuitenkin surettaa ja mietityttää se miksi äiti riisti myös lastensa elämän. Olen itse ollu “ongelmalapsi”, rakastettu, mutta vaivalloinen kuin mikä valvottaessani äitiäni kuusi (!) pitkää vuotta. Lisäksi äidilläni oli toinen rakas lapsi hoidettavana. Silti noistakin vuosista selvittiin, itkulla ja huudolla välillä, mutta äiti ajatteli järjellä ja laittoi muksut ajoissa päiväkotiin. Apua hän ei juuri muualta saanut, mutta rakasti niin lapsiansa ettei ikinä olisi voinut meille tehdä pahaa. Siksi tuon äidin päätös tappaa samalla kaikki ihmetyttää – kyllä lapset olisivat oman elämänsä ansainneet, niiden päättäminen kun ei ole toisen ihmisen päätettävissä. Lisäksi ihmetyttää miksi hankkia kolme lasta jos yksikin tuottaa tuossa elämäntilanteessa väsymystä? Ihmiset aina paasaavat siitä, että on itsekästä hankkia vain yksi lapsi. Mielestäni on itsekästä hankkia monta, monestakin eri syystä. Oma hyvinvointi edelle jos tuntuu että seinät kaatuvat päälle.

  55. Jos sanoo että äiti oli sairaalloisen mustasukkainen ja teko sen pohjalta tehy..aiheuttaa ihmsissä reaktion puollustella tätä naista. Väsynyt, ties mitä kokenut, miehensä hylkäämä, ja juuri oikeudessa ollut (jonka teksti viittaa siihen että nainen itse estänyt isän tapaamiset ja mies oikein saaaaa lastansa tavata ja saa soittaa tarkoin määrätyin ajoin) pohjaton turhautuminen….

    Fakta vaan on..se sairaalloisen mustasukkainen ihminen voi olla nainen sinä missä mieskin, kolmen lapsen äiti tai lapseton sinkku. On turha laittaa väsymyksen tai masennuksen piikkin tunne vammaa joka on anteeksiantamattomuudesta….pillerit ei auta, anteeksianto auttaa. Jokaisen kohdalla joka mustasukkasuudesta kärsii..voi päättyä näin kun nyt on käynyt tai muunlasina haitallisina tekoina itselle tai muille.
    Tämän äidin kohdalla asia on loppuun käsitelty…ne jotka täällä vielä ovat..käsitelkää mennesyytenne ettei se tule nykyisyyteen. koska sitä mustasukkasuus on..menneisyyttä nykyisyydessä.

  56. Täytyy vaan muistaa ero niille ketkä meinaa tehdä ja ketkä tekee. Useimpien psykologien mukaan nää perhesurmaajat on narsisteja ketkä eivät koskaan hae apua eivätkä koe tekevänsä väärin kuin taas masennuksesta ja uupumuksesta kärsivät hakee sitä apua mitä välttämättä eivät saa kun suomessa on kanta “ota pilleri se auttaa”
    Meillä jokaisella on oma taakkansa mutta jokainen kuka sen perhesurman on tehnyt on luokiteltu “ei normaaliksi” (narsisti, sairaaloinen mustasukkaisuus) Aika tylysti sanottu mutta mulle ei uppoo turha jeesustelu että uupunut väsynyt äiti “tiedämme miltä tuntuu menettää hermo 10 sekunnissa.” Tämä äiti kuitenkin pysäytti bussin, soitti miehelle ja jätti vielä lapun autoon. Teko oli tehty kaiken lisäksi vielä jäätävän mustasukkaisuuden tuloksena. Ei mene mulle ihan tohon uupumus kategoriaan. 90 prosenttia perhesurmista liittyy mustasukkaisuuteen ei uupumukseen, väsymykseen ynnä muuhun. Masentunut ihminen haluaa itsensä pois kuvioista, ei suunnittele miten tappaisin koko perheeni. Tää on asia mikä jakaa toki mielipitäietä. Hyvä kirjoitus mutta ei ihan totta nuo vertaukset

  57. Ei heru sympatiaa minultakaan. Minulla 2 liittoa, edellinen päättyi peliriippuvuuteen joka vei pohjan jaksamiselta. Tyttö nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä 3 vuotiaana. Kävin myös töissä, isä oli lasten kanssa ne ajat mitä nyt lomittajan tehtävässä aamua iltaa meni, muuten hoidin aina yksin, yötkin. Välillä töihin tuli lähdettyä tunnin unilla, välillä oli luksusta ja saattoi kolmekin tuntia saada yhtäjaksoista unta. Silloin tukena oli perheeni, silloin kun yksityisyrityksen päivät antoivat periksi, olinhan sanonut jo tehdessä, että itsellä ne on hoidettava kun on synnyttänytkin, mutta tottakai vapaatakin pitää välillä olla. Kerran kuussa 1 päivä riittää vallan mainiosti.Aina ei ole mahdollista sekään.

    Nykyinen liittoni oli kaatua alkoholismiin, siitäkin selvittiin vaikka mitään kauheampaa en juuri ole kokenut, kuin peräkkäin syntyneet lapset, jotka kummatkin heräilivät öisin, toisinaan 15 kertaa eriaikan tietysti lisäyksenä sairaalajakso jonka toinen vauva tarvitsi epäillyn vaivan vuoksi. Osastolle ei saanut tuoda muita lapsia, mutta mihin ajattelitte että uudella paikkakunnalla josta ei ketään tunne silloin yh:na lapsiaan hoitanut äiti muut lapsensa laittaa. En voinut jättää muita humalaisen isähahmon kanssa, joka tosin ymmärsi itsekin lähteä pois yhteisestä kodista.

    Väsytti niin et välillä vaan itkin, soitin neuvolaan ja sairaalaan jossa pienin vauvani oli hoidossa, että minä tarvin apua… taas uudet 2 vuotta parin tunnin unilla oli tehnyt tehtävänsä ja sain apua. Jaksoin perhetyön tuella kannustaa koululaistani sekä olla vastassa pientä eskarilaistani ja tottakai myös hoitaa vauvojani. Sain n.kerran kahdessa viikossa 3h omaa aikaa.

    Mutta ikinä, ei ikimaailmassa ole käynyt mielessä tehdä lapsilleni mitään. Välillä kävi mielessä käydä naapurissa keskellä yötä ja sanoa, minä menen nyt autoon nukkumaan, lapset on sisällä. Mutta edes täysin unettoman viikon jälkeen ei käynyt mielenvieressäkään satuttaa millään tapaa.

  58. En jaksanut lukea juttua kokonaan. Sen vaan haluan sanoa että lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä.

  59. Joo ymmärrän tuskan ja niinpoispäin, mutta IKINÄ ei saa vetää viattomia työtä tekeviä ihmisiä mukaan. Rekkaa ja Linja-autoa ajaa ihminen, jolla on perhe ja tekee sitä elättääkseen perheensä. Millään helvetin oikeudella ei voi puolustella heidän elämäänsä loukkaavaa tekoa. Jos nyt hengen aikoo riistää, niin on “ympäristöystävällisempiäkin” keinoja!!! Rekkaa päin ajaa todella monta ihmistä vuodessa. Uutisista kauhistellaan, kun on taas joku lähi-idässä räjäyttänyt itsemurhapommin… niitä on aivan liikaa myös täällä suomessa, maantien terroristeja!

  60. Hei sinä kirjoittaja.

    Tunge ajatuksesi niin v i t u n syvälle hanuriis ku saat.
    Tuota idiottia “äitiä” ei voi puolustaa mitenkään.

    Vielä vähemmän teitä, jotka yritätte puolustaa häntä.

    Samoin en tunne yhtään sympatiaa niitä s a a t a n a n sosiaalitanttoja kohtaan silti tämmöisistä huolimatta suosittelee lapsia erotilanteissa asumaan äidille.

    Samoin en tunne yhtään sympatiaa niitä s a a t a n a n tuomareita kohtaan, jotka määrää lapset erotilanteissa asumaan äidille.

  61. Tässä olen kahlannut tätä viestiketjua läpi ja yrittänyt pohtia, millä tavalla esittäisin asiani, jotta sitä ei suoralta kädeltä tuomita. Teille kaikille, jotka paheksutte “ymmärrystä hakevien” kirjoitukset, lukekaapa viestiketju uudestaan. Minä ainakin olen huomaavinani jokaisesta kirjoituksesta sen, että kukaan teistä ei ole oikeuttamassa äidin tekoa, niin julma kuin se onkin.

    Omalla tavalla en pysty käsittämään, miten ihmeessä tämä nuori nainen pystyi viedä mukanaan kolme pientä lastaan. Mutta nyt kun luin Katrin kirjoituksen ja taustaa tälle teolle, tuntuu se traagiselta hätähuudolta. Ja todellakin, en voisi ikimaailmassa kuvitella tekeväni omille lapsilleni noin. Mutta minäpä en olekaan ollut koskaan niin väsynyt, että olisin ajatellut kuoleman olevan helpotus. Ja never say never, eikös se niin mene.

    Ja nyt joku teistä nappaa tämän minun kirjoituksen silmätikuksi ja ruotii sitä. Siitä vain. Mutta pyydän, te jotka kirjoititte, että vaikka äiti tai sitten se isä, olisi kuinka väsynyt, ei voi tehdä noin omille lapsilleen. Luulenpa, että silloin sinä kirjoittaja, vaikka sanoisit olleesi tosi väsynyt, et ole tuntenut tämän naisen ahdinkoa ja loputonta väsymystä. Me ihmisethän ajatellaan, että omat lapset ovat ne kaikista ihmisistä rakkaimmat, ei heitä voi tahtoa vahingoittaa. Mutta silti sitä tapahtuu, miksi?

    Tuskin koskaan saadaan lopullista selvyyttä tähän tekoon. Ainoastaan tämä äiti itse voisi kertoa, mitä tapahtui, jos itsekään sitä tietää. Jospa hän ajattelikin, että lapset säästyisi ja kuolisi vain itse. Jospa halusi antaa miehelle opetuksen. Ken tietää ja jossitteluhan ei enää tässä tilanteessa mitään auta.

    Älkää nyt hyvät ihmiset aliarvioiko tuota väsymyksen voimaa. Ja tällä naisella sitä on täytynyt todellakin olla tosi paljon. Minulla siitä ei hajuakaan, sen myönnän. Enkä tahdo tietääkään.Tämä äiti ei ole osannut ajatella järkevästi tässä tilanteessa. Ja todellakin, en hyväksy tätä tekoa ja kauhistelen sitä siinä, missä muutkin. Mutta jos ei yritetä edes miettiä, mikä on johtanut tähän tekoon, on maailma vinksallaan. Mikään ei tuo tätä äitiä tai lapsia takaisin tähän maailmaan

    Ja tähän lopuksi vielä. Sinulle, perhetragedian isä, osannottoni.

  62. http://www.iltasanomat.fi/a/1288756742397
    tässä ketjussa olisikin poliiseille mielenkiintoisia kommentteja. monen monet naiset ymmärtää ja käsittää miten nainen oli vain väsynyt, pian annatte itsellenne luvan koska tämä on niin normaalia toimintaa.. tämä kyseinen nainen alamaissa ja kauan..toivotaan että poliisit katsoo myös kommentoijien huostaanotettavat lapset. On sairasta ajatella mitenkään päin ettälapsilta hengen riisto olisi ihan normaalia”koska ei nyt sattunut saamaan apua” jos tuollaita myöntäilee omaa myös itse sairaan pään… nainen tappaa omat lapsensa narsistisuudessaan ettei heilläkään voi olla tulevaisuutta kun ei hänelläkään. Nainen murhaa lapsensa ennenkuin antaa niitä Isälleen, tämäkö on ymmärrettävää?? Koska jaksamisestahan ei enää silloin ole kyse.

    menkää viattomien silmiin narsisti feministit… menkää lapsien vetisiin silmiin jotka katsoi tuon henkilöauton tuulilasista kaikki U käännökset ja kiihdytykset… jos jotain ymmärrystä vielä koette äitiä kohtaan joka riisti kauhealla ja pitkällä ja kiduttavalla tavalla elämän ihmisiltä jotka ei vielä omaa elämää kerenneet saada! Jos löytyy vielä oljenkorsi äidin toimille, menkää nopeasti lääkäriin älkääkä koskaan tehkö lapsia.

    • Taisi autossa viattomia lapsia huutaa Äitiä kun tuulilasista lähenee linja-auto… kuinka sairaita Suomalaiset naiset ovatkaan, vielä kehtaa myötäillä naista mistä eivät sitten kumminkaan tiedä mitään. Naiset surmaa Suomessa perheen lapsia kaksi kolmasosasta… mikä vaivaa. Täälä näyttäisi olevan jotku omituisten otusten kokoontumisajot.

  63. Minä en Katri ymmärrä pointtiasi tässä kirjoituksessasi. Pyydät apua väsyneille äideille sillä perusteella, että ikään kuin tällainen reaktio olisi normaali edes ajatuksissa. Olen vakuuttunut siitä, että äiti, jonka ajatuksissa edes käy tällainen ei ole terve henkisesti.

    Olen viiden lapsen äiti ja jäin yksinhuoltajaksi nuorimmaisen ollessa neljä. Olin niin väsynyt, etten oikein edes muista ensimmäisestä vuodesta mitään. Siltikään, ei missään vaiheessa käynyt edes pienessä harmaassa aivosolussani ajatusta, että olisin tehnyt itselleni tai lapsilleni mitään. Olen suunnattoman harmistunut tästä kirjoituksesta, jossa haet hyväksyntää tällaiselle teolle tai ehkäpä jopa syyllistät yhteiskuntaa siitä, että näin voi käydä.

    Maailma on paha, elämme kaaoksessa. Mutta meillä jokaisella on valinta siitä, mitkä ovat arvomme. Mistä välitämme, mihin laitamme toivomme. Lainatakseni erään vanhan naisen sanoja “elän vain yhden elämän maan päällä, siksi juon kahvini pullan kanssa”. Joka ei hoksaa mitä tarkoitan: ei siis kannata tuijoittaa peiliin, eikä ainakaan naapuriin. Kannattaa kuunnella mitä sisin kertoo ♥

    Toivon, että sinä nuori, joka luet Katrin tekstin, et pelästy ajatusta vanhemmuudesta tai vanhemmaksi tulemisesta. Kaikesta huolimatta minulle se on ollut elämäni tärkein asia. Lapsiani en vaihtaisi mihinkään♥

  64. Minä voin sääliä läpeensä uupunutta ihmistä. Mutta kun en näe sitä tässä jutussa. Äiti vei lapet kuolemaan ajamalla autonsa sen bussin alle, jossa isä oli. Minusta se vaikuttaa kostolta! Ja sitä on mahdotonta sympatiseerata.

  65. Minusta hieman tuntuu siltä, että nämä nykyajan naiset haaveilevat ja haihattelevat lapsista, miehestään ja perhe-elämästään aivan liikaa.

    He kuvittelevat, että lapsikatraan kanssa eläminen on pelkkää pullan tuoksua ja kissan kehruuta uuninpankolla.
    He kirkkain silmin näkevät, kuinka heidän sporttinen, seurallinen, romanttinen ja urallaan kuin ohjus etenevä aviomiehensä tulee töistä kotiin lihavan tilipussin kanssa, tekee gourmet-tasoisen illallisen perheelle, tomuttelee hieman mattoja ja iloiten telmii jälkikasvunsa kanssa.
    He myös utopiaansa rakentaessaan uskottelevat itselleen, että molempien vanhempien sukulaiset pikkuserkuista isovanhempiin ovat aina riemuiten ottamassa lapset tarvittaessa hoitoonsa, jotta heille jää aikaa omiin menoihinsa ja aviomiehelleen.

    Ja miten kovasti se totuus sitten sattuukaan, kun raskauden jälkeisen masennuksen aikana silmät avautuvat näkemään, että pankin rahoilla ostettu talo homehtuu käsiin, aviomies on väkivaltageenin omaava tuurijuoppo, jonka tilipussin sisältö koostuu lähinnä pikavipeistä ja joka ei pitkän työpäivän jälkeen vaihda sohvalta edes televisiokanavaa itse, sukulaiset ovatkin olleet kovasti onnea toivottavia tyhjiöitä ja se saatanan kissakin vain kuseksii kiimoissaan pitkin nurkkia…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *