Tulikohan taas ahnehdittua?

Nyt on ollut taas niitä viikkoja, jolloin välillä on itkettänyt ja välillä naurattanut se, miten olen taas onnistunut saattamaan itseni tilanteeseen, jossa mennään jotenkin äärirajoilla.

Tällä viikolla talolla on tehty salaojituksia. Koska mieheni on edelleen täyspäiväisesti töissä ja budjetti tiukalla, minä olen ollut kaivamassa ja kaivamassa sepeliä työmiehen kanssa useimpina päivinä.

Onneksi olen todella tykästynyt työmaalla raatamiseen. Tuntuu hyvältä käyttää monipuolisesti lihaksiaan ja nähdä konkreettisesti oma kätensä jälki. Ajatus siitä että olen rakentamassa meille kotia on saanut homman tuntumaan entistä mielekkäämmältä.

Miehen viikon ainoana vapaapäivänä hän lähti työmaalle, jotta minä pääsin kuvaamaan tätä Huono äiti -nettitv-sarjan osaa aiheesta “Pilaako lapsi elämän”.

Ohjelmaa kuvatessa olin jo alkavassa flunssassa ja seuraavana päivänä sitten lähtikin ääni, jonka palautumista odottelen edelleen.

Kokemus äärirajoilla elämisestä tuli siitä, että olen yrittänyt tehdä kirjoitustöitä ja paperihommia lastenhoidon, remontoinnin ja kotitöiden lomassa.

Kauhukseni totesin että “pääni ei toimi”. Ikään kuin kykyni abstraktiin ajatteluun olisi maagisesti kadonnut raksalla pyöriessä.

Samoin Kukoistus-kurssia tehdessäni olen sählännyt tietokone- ja nettihommien kanssa enemmän kuin koskaan kutri.net:in 12 vuoden aikana.

Todennäköisesti ilmiö selittyy sillä että remonttiin liittyvät asiat ovat nyt akuutteina ja tärkeinä mielessä. Eli mieli käy tsekkaamassa säännöllisin välein että “mitäs sille remontille pitää nyt/seuraavaksi tehdä?”.

Koska tässä hetkessä voin ajatella tietoisesti vain yhtä asiaa kerrallaan, remontti näyttää nyt vievän joka päivä useamman tunnin edestä ajatuskapasiteettiani.

Pari päivää sitten kun flunssa ja väsymys oli pahimmillaan, ehdin jo itkeä äidilleni että “mitä jos mä en enää ikinä pysty kirjoittamaan mitään blogikirjoitusta pidempää”.

Mielen vähän kirkastuttuani minua alkoi naurattaa. En voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Todennäköisesti kirjoituskyky palautuu taas kun akuutein vaihe remontissa menee ohi. Ja jos ei palaudu, niin sitten voin alkaa elättää itseäni hanslankarina erilaisilla rakennustyömailla…

Mitä taas tulee äärirajoille vetämiseen, niin olen mielen kirkastuttua ja olon tuntuessa vakaalta ja levolliselta tsekannut mitä ajattelen taloprojektista ja tästä tilanteesta. Silloin näyttää edelleen siltä, että tämä on oikea, hyvä ja tärkeä siirto, joka vaatii kyllä venymistä ja joidenkin asioiden suoranaista laiminlyöntiä, mutta johon tulen olemaan tyytyväinen vielä vuosikymmenienkin päästä.

Aika näyttää onko fiilis oikea.

Kukoistus-kurssin tämän sunnuntain puhelu on valitettavasti pakko siirtää äänen menetyksen takia ensi keskiviikkoiltaan. Jos olet kurssilla tai VIP-jäsen, lue lisää täältä.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *