Haluatko tappaa itsesi?

Juolahtaako sinulle välillä — tai usein — mieleen sanat “mä tapan itseni” tai “mä haluan kuolla”?

Minulle tällainen ajatus on juolahtanut mieleen varmasti tuhansia kertoja elämäni aikana aina teini-ikäisestä näihin päiviin asti.

Aika usein ajatus tulee mieleen muodossa “haluan lakata olemasta”, mutta oikein kurjina hetkinä mieleen saattaa nousta ajatus “mä haluan viiltää ranteet auki”.

Siitä huolimatta en ole koskaan elämäni aikana ottanut yhtään konkreettista askelta itsemurhaa kohti. En ole edes tarttunut veitseen viillelläkseni itseäni pahimpina tuskan hetkinä.

Mikä erottaa minut niistä, jotka niin tekevät — joskus traagisin seurauksin?

Ajatus itsemurhasta lohduttaa

“Itsemurhan ajatus on vahva lohtu: sen kanssa pääsee hyvin yli monesta pahasta yöstä.”

~ Nietzsche

Oletko koskaan ajatellut “olen niin onnellinen, että voisin kuolla”?

Jos joku olisi sillä hetkellä tarjoutunut tappamaan sinut, olisitko suostunut?

Et varmaan, koska et ajatellut kuolemaa kirjaimellisesti. Se kuvasi vain onnellisuutesi määrää.

Onko mieleesi noussut vihan vallassa “mä tapan ton tyypin!”

Oletko koskaan tappanut ketään?

Todennäköisesti et, koska tajuat että ajatus kertoo vain siitä, miten raivoissasi sillä hetkellä olet.

Ehkä mieleesi on noussut elämäsi aikana useita kertoja “mä tapan itseni” tai “mä haluan kuolla”, mutta silti olet vielä tässä lukemassa tätä tekstiä.

Voi olla että joku muu esti sinua toteuttamasta ajatustasi, mutta todennäköisemmin se olit sinä itse. Jokin syvempi viisaus tai tieto sinussa esti sinua viemästä itsemurhaa loppuun asti.

Jollain tasolla näit, että ajatus itsemurhasta oli yhtä typerä kuin ajatus toisen tappamisesta tai yhtä epätosi kuin ajatus “voisin kuolla” suurella onnen hetkellä.

Toisin sanoen näit, että ajatus “mä haluan kuolla”, on vain ajatus.

Et voi estää ajatuksia nousemasta mieleen

Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on?

Et tietenkään.

Jos et tiedä mikä seuraava ajatuksesi on, oletko silloin valinnut sen?

Et ainakaan tietoisesti.

Jos et tiedä mikä seuraava ajatuksesi on, miten voit estää tiettyä ajatusta nousemasta mieleesi?

Et täysin varmasti mitenkään.

Ajatus “haluan tappaa itseni” nousee mieleesi jos se on noustakseen — samalla tavalla kuin kymmenet tuhannet muut ajatukset jotka nousevat mieleesi joka päivä.

Oletko jo huomannut, että jätät päivän aikana valtaosan ajattelemistasi ajatuksista omaan arvoonsa?

Kuinka usein olet ajatellut “nyt mä lähden lenkille” tai “nyt mä laitan tän Facebookin kiinni” tekemättä niin?

Tai “katso, orava”, ilman että jäät miettimään miksi ajattelit oravaa, miksi näit sen ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä?

Miksi siis ottaisit ajatuksen “haluan tappaa itseni” vakavammin kuin muut ajatuksesi?

Ahdistuneena ajattelusi ei toimi

Itselläni ajatus “haluan lakata olemasta” tai “viillän ranteet auki” juolahtaa mieleen vain silloin, kun olen todella ahdistunut, epätoivoinen tai muuten tuskainen.

Olen kaikkein useimmin siinä tilassa kun olen hyvin väsynyt, nälkäinen, PMS:n kourissa, säikähtänyt tai yrittänyt väkisin ratkaista asiaa, jota en voi sillä hetkellä ratkaista.

Minulle ajatus ei kerro siitä, että minun pitäisi nyt tappaa itseni, vaan siitä, että olen hetkellisesti syvässä hälytystilassa, jossa ajatteluni on säikähtäneen villipedon tasolla.

Siinä tilassa aivoni eivät toimi kunnolla.

En pysty näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvä ja mikä parempi.

En pysty ymmärtämään suuria kokonaisuuksia vaan takerrun epäolennaisiin pikkuasioihin.

En pysty kuvittelemaan mielessäni erilaisia tulevaisuudennäkymiä, vaan tulevaisuus näyttää mustalta aukolta tai pimeältä umpikujalta.

Tämä johtuu vain ja ainoastaan aivojeni sen hetkisestä neurologisesta tilasta, ei siitä ettei ongelmiini olisi olemassa mitään hyvää ratkaisua.

Ongelmana ei ole se, että välillä menemme tällaiseen hälytystilaan, jossa ajattelumme taso laskee.

Ongelmana ei ole se, että mieleemme juolahtaa itsetuhoisia ajatuksia.

Ongelmana on se, että otamme epätoivoiset ja itsetuhoiset ajatukset vakavasti. Että uskomme että meidän pitää tehdä itsemurha vain koska mieleemme sattui juolahtamaan ahdistuksen hetkellä ajatus “mä tapan itseni”.

Anna elämän yllättää

Olen todella iloinen siitä, etten ole uskonut omia itsetuhoisia ajatuksiani.

Vaikka syvän ahdistuksen hetkellä on näyttänyt tosi todelta, ettei ongelmiini ole mitään hyvää ratkaisua, elämä on näyttänyt kerta toisensa jälkeen että olen ollut väärässä.

Jokaiseen ongelmaani on löytynyt aina jokin ratkaisu. Joskus ratkaisut ovat olleet vähemmän kivoja kuin mitä olisin toivonut, mutta aika usein ne ovat olleet helpompia ja parempia kuin olisin voinut kuvitella.

Kuinka usein olet ajatellut jossain tilanteessa että “ainoa tie tästä ulos on itsemurha” — kunnes mielesi on kirkastunut ja olet tajunnut että on muitakin tapoja?

Esimerkiksi velkajärjestely, konkurssi tai jopa yhteiskunnan elätettäväksi heittäytyminen on parempi vaihtoehto järkyttävään velkaantumiseen kuin itsemurha…

…koska velkaisenakin voit kokea joka päivä hetkittäin hyvää mieltä, iloa ja onnea. Voit rakastaa ja olla rakastettu. Nauttia elämän pienistä ilmaisista iloista.

Menetyksen kaikessa rauhassa sureminen ja omista tunteista ystävien ja läheisten kanssa puhuminen on yleensä parempi vaihtoehto jätetyksi tulemiseen kuin itsemurha…

…koska et voi ikinä tietää, odottaako jossain sinua vieläkin ihanampi ihminen, jonka kanssa voit luoda entistä paremman parisuhteen.

Kiusatuksi tulemisesta kertominen, rikosilmoituksen tekeminen, toiseen kouluun vaihtaminen tai vaikka sitten kotiin tietokone ja kännykkä kiinni lukittautuminen on parempi vaihtoehto kiusaamisesta eroon pääsemiseen kuin itsemurha…

…koska maailma on täynnä mahtavia ihmisiä, joista voi tulla ystäviäsi, hienoja asioita, joita et ole vielä päässyt kokemaan ja upeita paikkoja, joissa voisit vielä käydä.

Samalla tavalla kuin en voi estää ahdistusta nousemasta minussa, en voi estää myöskään onnea, hyvää oloa ja mielenrauhaa täyttämästä minua aika ajoin. Jopa silloin kun kaikki käytännön asiat ovat ihan päin helvettiä.

Tämäkin menee ohi

Jos olet juuri nyt tilanteessa, joka näyttää toivottomalta, pyydän että pysähdyt hetkeksi ja tunnistat tuntemuksesi.

Sinua ahdistaa, pelottaa, väsyttää, vituttaa, hermostuttaa, kyllästyttää.

Ei haittaa. Se menee ohi.

Nämä tuntemukset kertovat että ajattelusi taso on hetkellisesti sama kuin uhmakohtauksen vallassa olevalla lapsella tai säikähtäneellä villipedolla.

Antaisitko sellaisessa tilassa olevan olennon arvioida miten vakava tilanteesi on? Saati päättää puolestasi että nyt on tullut aika päättää päiväsi?

Et tietenkään.

TIEDÄN että juuri nyt sinusta voi tuntua täysin käsittämättömältä, että tämä ahdistus menisi itsestään ohi. Saati että tilanteesi voisi muuttua paremmaksi. Mutta se on vain ajatus. Ja virheellinen ajatus.

Jos et usko minua, testaa.

Päätä katsoa tämä elokuva loppuun asti.

Anna elämän yllättää sinut vielä moneen kertaan iloisesti.

Anna elämän voittaa.

Kirjoitin tämän erään keskustelun innoittamana.

Jos tämä kirjoitus ei vielä vakuuttanut sinua jatkamaan elämääsi, ole kulta ja keskustele vielä jonkun kanssa päätöksestäsi.

Suomen Mielenterveysseuran Kriisipuhelin päivystää numerossa 01019 5202

  • arkisin klo 9.00– 07.00
  • viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00

Jos ehdit jo ottaa ensimmäisen askeleen itsemurhaa kohti, ole rakas ja soita heti hälytysnumeroon 112, kiitos!

Kaikki järjestyy, kaikki kääntyy parhain päin! Sinä OLET tärkeä ja arvokas!


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

19 Comments

  1. Oi, kiitos Katri! Tänään päivä on mennyt sanonko päin mitä, mutta sitten googlasin: Mitä tehdä kun haluaa tappaa itsensä. Löysin tämän tekstin, ja ajattelin että myöhemmin voi mennä paljon paremmin. Olen jo vähän paremmalla tuulella.

  2. Vaan entäpä sitten, kun tulevaisuuden karmeat näkymät eivät ole vain oman mielen yksipuolista ajattelua ja liioittelua, vaan realistisesti arvioiden todennäköisiä…?

  3. Täyttä totta, mutta pitäisi vain oppia paremmin hallitsemaan tunteita, ettei ne mene överiksi. Välillä pelkään ihan oikeasti, että nyt mennään. Ahdistukseni johtuu omasta sössimisestä ja riittämättömästä alkoholismin hallinnasta ja itseni hoitamisesta. Mutta kun se tilanne on päällä, niin ei vain tunteet väisty. Parasta lääkettä on kuulla joltain läheiseltä, että vaikka meni pieleen ja tuli mokattua, niin elämä jatkuu ja sut hyväksytään kuitenkin. Vaikka menisikin kuinka päin honkia.

  4. Olen jo nuorempana ollut hyvin lähellä itsemurhaa ja siitä syystä hoidossa useasti ja terapiassa useita vuosia. Olen kuitenkin taas tilanteessa että päiväpäivältä elämänhaluni laskee ja ajatukset elämän lopettamisesta tuntuvat yhe enemmän todellisilta. Entiedä mitä tehdä kipu tuntuu sietämättömältä mutten halua hoitoon sillä se ei muutakuin vetäisi minua enemmän syvemmälle. Entiedä mitä teen mutta tuntuu ettei Tämä meni nyt niin pitkällä pelkään sitä kuitenkin todella paljon ja siksi olen päätynyt lukemaan tekstiäsi.

  5. Olin jo kuolla,mutta katkaistu sähköjohto vain pamahti kun osui veskin patteriin ja sulake paloi ja minä jäin henkiin ja johto oli pistokkeess ja irrotin sen siitä.

  6. taasen ottaa rinnasta,olen lopettanut sydän-,ja verenohennuslääkkeiden käytön haluan infarktin ja kuolla pois.

    • Taidan tehdä sulle seuraa, Katariina. Tämä maa haluaa päästä eroon vanhoista ja vanhenevista ihmisistä, joilla ei ole enää työkykyä. Kun on liian sairas työelämään ja liian terve sairauseläkkeelle, ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuolla pois. Sehän sujuu sillä jos ei ole tuloja ei ole varaa pysyä elossa. Jos olosuhteet ovat mahdottomat, ei siinä mikään positiivinen asenne auta.

  7. Joo lohduttavaa mut ei tarpeeks mulle en oo mikään malli pienemmille ennemmin se musta aukko. Mulla on kavereita mutta se kiva on vain hetkellistä tuntuu siltä että oon tullo jo umpikujan päähän siis ei oo enää mitään menetettävää.

  8. Tää valaisi ja sai tajuamaan joitain asioita. En voi käsittää miten paljon sanat voi auttaa mutta myös satuttaa.

  9. Jos olisin mitenkään vain tiennyt, että mihin tässä elämässä pitää olla sitoutumassa, jotta voi täyttää yhteiskunnan vaatimat velvollisuudet, olisin hirttäytynyt äitini napanuoraan jo ennen kuin olisin halunnut syntyä. En ole koskaan halunnut mitään tätä; mitä on yhteiskunnan toimesta pakolla tyrkytetty.

    Valitettavasti monet eivät ole syntynyt penaalin terävimpinä kyninä, joten ei ole omalta osalta myöskään jaettavana intellektuellista lahjaa, jonka avulla voisi yrittää auttaa jollain tavalla.

    Mielestäni olisi oikein kiva, että eutanasia kuuluisi jokaisen suomalaisen kansalaisoikeuteen. Ei tarvitsisi pelätä kuolevansa kivuliaasti, vaan saisi ideaalisen ja rauhallisen poistumisen tältä planeetalta.

    Terveisin,

    Yksi täysin hukkaan heitetty ja turha elämä, miljardien ihmisten seassa.

  10. Olen soitellut muutaman kerran seurakunnan auttavaan puhelimeen sekä jutellut kriisityöntekijöiden kanssa sekä erään uskovan miehen kanssa ja he kaikki ovat rukoilleet puolestani että saisin ajettua pahan pois joka on houkutellut kokeilemaan eri keinoja päästä hengestäni. Nyt olen VARMA se on nyt loppu;lääkkeiden liikasyönti ja lääkehiilet ja ambulanssiralli ja vastamyrkyt ja kaikki, mitä niihin reissuihin kuului. Älkää tehkö samoja asioita koska teillä on yksi hyvä asia ainakin ja se on ELÄMÄ VAIN YKS ELÄMÄ! terveisin Katriina.

  11. Sulla on hyvä ajatus mikä soi mun korvissani lujaa, kuten ex-tyttöystäväni sanoi mulle kerran kun kirosin itseäni, että “Sanoisitko nua sanat mulle” vastaus on “ei”… En ikinä, en missään nimessä, enkä ikinä… Haluanko kuolla, kyllä. Veisinkö jonkun toisen elämän. “EN” ikinä en missään nimessä. Se että olisin teloittaja vaatisi tältä henkilöltä tosi paljon pahaa… sellaista natsisaksalaista koirien päästämistä irti pahaa… Mitä en ole tehnyt, olen vain yrittänyt elää hyvin… Se ei vain nykyään enää riitä… Kiitos lohduttavista ja viisaista sanoista joita mietin vielä ja siksi elän huomiseen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *