Oletko psykopaatti jos et syyllistä itseäsi?

Kävin tänä aamuna puhumassa YLE Radio 1:ssä Sari “Huono äiti” Helinin ja Heimo Langinvainion kanssa syyllisyydestä.

Yksi asia jota sivusimme, mutta johon emme ehtineet paneutua on se, että psykopaatit eivät tiettävästi koe syyllisyyttä.

Jos olen ymmärtänyt oikein, psykopaattien, sosiopaattien ja narsistien ongelmana on se, etteivät he koe koskaan tekevänsä yhtään mitään väärin. He näkevät (muiden mielestä) julmimmatkin tekonsa jotenkin oikeutettuina.

Olisi kiinnostavaa tietää kuinka moni psykiatrisessa mielentilatutkimuksessa “-paatiksi” tai narsistiksi todettu henkilö itse asiassa koki hetkellisen syyllisyyden tunteen, mutta sen sijaan että olisi ottanut vastuun teoistaan, selitti sen oikeutetuksi.

Olisiko syyllisyydentunnetta hyödyllisempää kiinnittää huomiota siihen, otammeko vastuun virheistämme? Tai siihen miten yritämme korjata muille ja itsellemme aiheuttamaamme vahinkoa — jos ei muuta niin pyytämällä anteeksi?

Syyllistätkö itseäsi turhaan?

Minusta näyttää siltä, että joskus luulemme että “itsestään” mieleen juolahtava ajatus “tein väärin” on sama asia kuin aktiivisesti itsensä syyllistäminen.

Jokainen joka on ollut useita kymmeniä minuutteja — tai pahimmillaan tuntikausia — syyllisyyden tunteen vallassa, on syyllistynyt (!) itsensä syyllistämiseen. Itsensä syyllistäminen käy kätevästi kelaamalla kerta toisensa jälkeen mielessään tekemäänsä virhettä, kuvittelemalla miten toiset paheksuvat virheen tekemistä, haukkumalla itseään pataluhaksi ja suunnittelemalla itsensä rankaisemista.

Saatamme luulla, että mikäli emme lietso ja kasvata syyllisyydentunnettamme, olemme psykopaatteja — tai ainakin matkalla sellaiseksi.

Kun sanon etten tunne enää syyllisyyttä, tarkoitan sillä nimenomaan sitä, etten aktiivisesti yritä syyllistää itseäni virheistäni tai tekemättömistä asioista.

Kyllä minulle edelleenkin juolahtaa usein mieleen ajatuksia siitä, mitä tein jollain mittarilla väärin tai mitä olisin voinut tehdä paremmin.

Jos olen alhaisessa mielentilassa, ajatukseen liittyy usein syyllisyydentunne. Jos olen korkeassa mielentilassa, ajatukseen liittyy halu pyytää anteeksi ja korjata virheet.

Tätä nykyä syyllisen ajatuksen huomattuani pistän sen aiheen muistiin ja päätän tsekata mitä asialle voi tehdä sitten kun mielialani nousee.

Ennen vanhaan käytin itseni syyllistämistä hyvityksenä siitä, etten viitsi tai halua toimia oikein. Eli jollain tasolla ajattelin esim. että on OK olla hoitamatta jotain kauan roikkunutta asiaa, kunhan vain koen asiasta syyllisyyttä.

Vielä useammin yritin painostaa itseäni syyllisyydentunteella toimimaan toisin. Ajattelin kierosti, että “jos vain koen oikein hirvittävää tuskaa, teen tämän tylsältä, vaikealta tai muuten epämiellyttävältä tuntuvan asian.”

Tätä nykyä skippaan syyllistämisvaiheen ja mietin mielentilan noustua että a) tarvitseeko asiaa tehdä, b) onko minulla mitään resursseja tehdä sitä ja c) miten oikein toimimisesta voisi tehdä niin helppoa, hauskaa ja kiinnostavaa ettemme malta olla tekemättä sitä.

Jos asiaa ei tarvitse tai voi tehdä tai korjata, miksi ihmeessä kokisin siitä sen enempää syyllisyyttä?

Puhuin äsken äitini kanssa aiheesta, ja hän toi esiin tärkeän pointin, joka ei ollut juolahtanut mieleeni: syyllisyydestä käsin toimiminen johtaa helposti uusiin virheisiin.

Lapsiaan netissä surffaillessaan laiminlyönyt äiti saattaa hyvitellä huonoa omaatuntoaan antamalla lapsille epäterveellisiä herkkuja tai antamalla näiden pelata pidempään tietokonepelejä kuin olisi hyväksi. Vaikka fiksumpaa olisi laittaa tietokone kiinni, syöttää lapsille kunnon ruokaa ja viedä nämä puistoon leikkimään.

Perheen yhteisiä rahoja törsännyt saattaa ostaa kumppanille “jotain kivaa” lievittääkseen huonoa omaatuntoaan — sen sijaan että palauttaisi ostokset, lopettaisi shoppailun ja miettisi mistä tienaisi rahat takaisin.

Vaimoaan raivokohtauksen vallassa pahoinpidellyt saattaa hyvitellä tätä koruilla tai matkoilla vaikka olisi hirvittävän paljon tärkeämpää lähteä selvittämään miten hän voi jatkossa toimia fiksummin raivokohtauksen iskiessä.

Voisitko sinä lopettaa turhan itsesi syyllistämisen ja käyttää siitä säästyneen ajan ja energian aiheuttamiesi vahinkojen korjaamiseen, tekemättömien asioiden hoitamiseen tai ihan vain elämästä nauttimiseen?

Kuuntele haastatteluni täällä.

syyllisyys22

Haluatko lopettaa turhan stressaamisen, murehtimisen ja itsesi syyllistämisen? Liity kutri.net:in VIP-jäseneksi!


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *