Mistä Presidentintekijät-kohussa voi olla kyse?

Jos et ole huomannut, sosiaalisessa mediassa ja lehdissä on kohistu siitä kuinka Tuukka Temonen teki dokumenttielokuvan “Presidentintekijöistä” eli Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjasta.

Kohu on saanut alkunsa siitä, että elokuvassa pääosissa olleet henkilöt ja erityisesti Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen halusivat estää koko elokuvan levityksen.

Helsingin Sanomissa lausunnon antaneen Taru Tujusen ja Sarasvuossa olleen Kirsi Pihan mukaan Kokoomuksen edustajien suurin suuttuminen johtuu siitä, että valmis elokuva on jotain ihan muuta kuin mitä he olivat odottaneet sen olevan.

Helsingin Sanomien jutun mukaan:

Niinistö-dokumentista Temonen sopi tapaamisessa presidenttiehdokas Sauli Niinistön kanssa lokakuussa 2011. Kirjallista sopimusta ei tehty, mutta tapaamisen taustamuistion mukaan tarkoitus oli tehdä “presidentti-instituutiota korostava ja puolustava filmi”.

Muistion mukaan tekijät sitoutuivat “salassapitoon niiltä osin kuin se katsotaan tarpeelliseksi”. Lisäksi “päämiehelle taataan niin kutsuttu Final Cut -oikeus, niiltä osin kun se käsittelee häntä itseään”. “Final Cut” tarkoittaa viimeistä sanaa leikkausprosessissa. Vastaavasti dokumentin tekijöille taattiin sisäänpääsy kampanjan “ytimeen”.

En tiedä mikä tämä taustamuistio on ja kuka sen kirjoitti, mutta mikäli se oli Kokoomuksen edustajien tekemä, lienee selvää että he luulivat dokumentin päähenkilönä olevan Niinistön.  Muistio oli Temosen tekemä sen jälkeen kun hän oli tavannut Niinistön.

Lopullisessa elokuvassa Niinistö vilahtaa vain taustalla ja pääosaan pääsevät sen sijaan “presidentintekijät” eli Niinistön vaalitiimi. Temonen itse myönsi Sarasvuossa ettei hänellä ollut esimerkiksi elokuvassa esiintyvän Kirsi Pihan kanssa mitään sopimusta.

Kirsi Piha on kertonut lehdissä ja eilen Sarasvuossa että Temonen oli paikalla kokouksessa, jossa Tujunen kertoi kaikkien kuullen, että elokuva kertoo Niinistöstä ja että heillä on oikeus päättää mitä lopulliseen elokuvaan päätyy. Sarasvuossa Temonen sanoo olleensa kokouksessa ilman kameraa ihan vain “turistina”, muttei kieltänyt etteikö olisi kuullut mitä Tujunen sanoi.

Näillä näytöillä minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että Temonen ei tehnyt projektin alussa kunnolla ainakaan Tujuselle ja Pihalle selväksi, että on tekemässä elokuvaa nimenomaan taustatiimistä eikä “presidentti-instituutiosta”.

Miksi Tuukka Temonen teki oikein?

Jos katson lempidokumenttieni listaa, monet niistä on tehty niin, että elokuvassa esiintyvät luulevat osallistuvansa ihan erilaiseen elokuvaan. (Ks. esim. Wallmart: The High Cost of Low Prices, Jesus Camp, Starsuckers)

Uskon että jos Temonen olisi tehnyt presidentti-instituutiota korostavan ja puolustavan filmin, se olisi paljon tylsempi kuin Presidentintekijät.

Uskon että jos elokuvassa esiintyvät vaalitiimiläiset olisivat tienneet alusta alkaen olevansa elokuvan pääosissa, elokuva olisi paljon tylsempi kuin Presidentintekijät.

Minun mielestäni maailma ei tarvitse lisää tylsiä ja epäkiinnostavia elokuvia. Siinä mielessä Temonen on tehnyt täysin oikein pyrkiessään tekemään saamastaan materiaalista parhaan mahdollisen elokuvan.

Miksi Taru Tujunen ja muut kokoomuslaiset menivät halpaan?

Moni on ihmetellyt sitä, miksi kokeneet ja paljon median kanssa työskennelleet ammattilaiset eivät muka tajunneet mitä oli tapahtumassa. Miksi he puhuivat niin vapaasti kameran edessä?

Kirsi Piha summasi syyn heidän sinisilmäisyyteensä näin Sarasvuossa:

“Tässä on kysymys siitä että kun sä olet tekemisissä ihmisen kanssa, jonka kanssa sä olet tehnyt paljon asioita ja sä olet tehnyt paljon aikaisemmin yhteistyötä ja me ollaan tehty työtä ja ollaan istuttu samoissa huoneissa ja muuta ja sä et tule ajatelleeksi mahdollisuutta että se luottamuksen ilmapiiri ei olekaan totta. Ja sen takia sä teet suullisen sopimuksen, sulle ei tule mieleenkään että sä tarvitset kirjallisen sopimuksen.”

Ihmismielen erikoisuuksiin kuuluu ns. sädekehäefekti (halo effect). Jos pidämme jostakusta, tulkitsemme kaikki hänen tekemisensä parhain päin. Toinen tällainen logiikkaamme sotkeva vääristymä on ns. vahvistusvääristymä (confirmation bias) joka saa meidät näkemään todisteita todeksi uskomamme asian puolesta.

Pihan selityksestä käy ilmi että niin hän kuin Tujunen uskoivat voivansa luottaa siihen että kookomuslainen Temonen, jonka he tunsivat hyvin ennestään, tekee presidentti-instituutiota korostavaa ja puolustavaa filmiä, jonka päähenkilönä on Sauli Niinistö. Samoin he uskoivat että Tujusella ja Niinistöllä oli veto-oikeus elokuvaan.

Kuten Helsinki Filmin toimitusjohtaja Miia Haavisto sanoi, elokuvantekijät eivät käytännössä koskaan anna dokumenttielokuvan kohteelle veto-oikeutta ellei tämä ole itse tilannut ja maksanut elokuvaa.

Tämä on myös minun kokemukseni. Siksi minun on vaikea uskoa, että Temonen olisi aikonut antaa sellaista missään vaiheessa elokuvantekoprosessia.

Tällaisia väärinkäsityksiä jossa kuvauksen kohde uskoo että hänellä on veto-oikeus syntyy helposti.

Mieti itse että olisit ohjaaja joka on innokas tekemään haluamansa leffan ja yrittää vakuuttaa vastahakoisen vastapuolen mukaan prosessiin. Vähän epämääräisillä sanamuodoilla voi antaa vastapuolen kuulla mitä nämä haluavat kuulla — mutta niin että voi myöhemmin perääntyä itse vastuusta väittäen “en mä sitä tarkoittanut”.

Minä olen mennyt vastaavaan halpaan kuin  Tujunen, Piha ja kumppanit pari kertaa elämässäni.

Kameroiden läsnäoloon tottuu helposti ja kun huomio on muualla kuin kameroissa, tulee helposti puhuneeksi sivu suunsa. Näin käy erityisesti silloin kun on väsynyt, stressaantunut tai paineen alla.

Missä Temonen mokasi?

Itseäni ihmetyttää tapahtumassa lähinnä se, että Temonen on niin kovin tuohtunut. Tai ihmetyttäisi, jossen olisi kuullut kognitiiviisesta dissonanssista (cognitive dissonance).

Mielemme ei pidä sisäisestä ristiriidasta. Jos esimerkiksi tekomme eivät ole linjassa sen kanssa millaisena pidämme itseämme, mieli alkaa selittää  tekojamme parhain päin. Sen ansiosta saatamme esimerkiksi raa’asti muistaa asioita toisella tavalla kuin ne olivat.

Olen saanut Temosen lausunnoista vaikutelman että hän haluaa pitää itseään rehellisenä miehenä ja hyvänä kaverina.

Jos uskot olevasi reilu kaveri, mutta annat kaverisi ymmärtää tekevänsä yhdenlaista leffaa ja menet sitten lupaa kysymättä tekemään toisenlaisen leffan, joudut todennäköisesti sisäisen ristiriidan valtaan.

Tämän ristiriidan vallassa voi tuntua tarpeelliselta oikeuttaa omaa toimintaansa vaikkapa kieltäytymällä ymmärtämästä miksi toinen suuttuu. Tai hyökkäämällä vastapuolta kohtaan syyttämällä heitä jostain “vääryydestä”, jolla ei välttämättä ole edes suoraan tekemistä alkuperäisen syytteen kanssa.

Nyt näyttää vahvasti siltä ettei elokuvan esittämisen kieltämiseen ole mitään juridista estettä.

Oma henkilökohtainen ja epäammattimainen mielipiteeni on se, että Temonen voisi lopettaa kauhistelun, olla ylpeä siitä että teki sellaisen leffan kuin halusi ja iloita etteivät vaalitoimiston porukat tulleet katsomaan ja estämään elokuvaa ajoissa.

Kyllä, näyttää siltä että elokuvan hintana on Kokoomuksen johdon epäsuosioon joutuminen, mutta se on hinta jonka joutuu maksamaan, kun lähtee käyttämään kavereiden luottamusta hyväkseen. Sori.

Miksi kokoomuksen edustajat pillastuivat?

Kuvitellaan että Temonen olisi sanonut tekevänsä leffan presidentistä, mutta olisi päätynyt tekemään äärimmäisen imartelevan elokuvan vaalitoimiston väestä. Esim. hän olisi voinut näyttää vain miten vaalitoimiston väki kehuu kandidaattiaan ja joutuu epäreilun hyökkäyksen kohteeksi Haaviston kannattajien puolelta.

Mitä luulet, olisiko Tujunen & co silloin pillastunut siitä että elokuva oli toisenlainen kuin mitä oli sovittu? Tuskin. En tiedä.

Ei se varmasti ole kivaa nähdä yksityiseksi tarkoitettuja kommenttejaan Hesariin painettuna ja valkokankaalla, varsinkin kun ne on erotettu asiayhteydestä.

Käsi ylös jos et ole joskus väsyneenä, stressaantuneena tai hermostuneena puuskahtanut jostain läheisestäsi jotain kriittistä yhteiselle ystävälle. Tai esim. kritisoinut pomoa tai työkaveria vaikkapa puolisolle tai ystävälle alhaisessa mielentilassa.

Kyllä, on ihan hemmetin vaarallista ja typerää tehdä niin kameroiden edessä — vaikka kuinka luottaisi kameran takana olevaan ihmiseen.

Minä en näe siinä mitään ihmeellistä, että Tujusella on mennyt pasmat sekaisin siinä vaiheessa kun hän on tajunnut mitä on mennyt tekemään — luottamaan jätkään, johon ei olisi kannattanut luottaa. On aika tavallista suuttua siitä, että toinen on pettänyt luottamuksesi.

Paljon melua tyhjästä

Tämä koko “kohu” oli oikein hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun tärkeässä asiassa lähdetään luottamaan kaveriin ja toimimaan olettamuksien ja suullisten sopimusten pohjalta.

Jos olet nyt lähtemässä yhtään isompaan yhteiseen hankkeeseen jonkun kanssa, tehkää kirjallinen sopimus, käykää sopimuskohdat läpi yhdessä selvittäen miten kumpikin osapuoli sen ymmärtää ja kirjoittakaa varmuuden vuoksi tulkinnat sopimukseen.

Mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse, sitä tärkeämpää on tehdä kirjallinen sopimus.

Tästä voi seurata se, että koko hanke jää tekemättä, mutta ainakaan ei tarvitse jälkeenpäin käyttää aikaa ja energiaa sen vatvomiseen kuka tarkoitti mitäkin.


Tiedoksi: Korjasin kirjoitustani vähemmän henkilöön meneväksi Kognitiivisen muotoilijan kommentin innoittamana.

Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *