Miksi ymmärrämme toisiamme väärin, 1. osa

Erilaiset lähtökohdat

Olen joutunut kuukauden aikana pari kertaa tilanteeseen, jossa kaksi ihmistä joista kummastakin pidän, ovat ajautuneet Twitterissä kiihkeään nokkapokkaan.

Väittelyä sivusta seuratessa on tullut vahva fiilis, että osapuolet ymmärtävät toisiaan väärin. Jatkokeskustelut heidän kanssaan ovat vahvistaneet  havainnon oikeaksi.

Tämä kirjoitus aloittaa muutaman kirjoituksen sarjan, jossa avaan syitä, miksi minun mielestäni käsitämme toisiamme väärin — ja mitä voimme tehdä tällaisten väärinkäsitysten välttämiseksi.

Väitteletkö johtopäätöksistä ymmärtämättä toisen lähtökohtia?

Hyvin usein väittelyt tuntuvat jumittuvan jankkaamiseksi siksi, että väittelyiden osapuolet päätyvät perustelemaan omaa johtopäätöstään ilman että ymmärtävät tai ainakaan hyväksyvät toisen lähtökohtaa.

Koska on riski, että olen itse ymmärtänyt jotain väärin, eräs twitterissä käyty väittely toimii ainoastaan seuraavan esimerkin innoittajana.

Kuvitellaan että kaksi ihmistä lähtee väittelemään siitä, pitäisikö valtion tukea aloittelevia yrittäjiä samalla tavalla kuin vaikkapa työttömiä.

Henkilö A:sta on väärin, että nykyinen tukijärjestelmämme tukee enemmän työttömänä kotona makaamista kuin itsensä työllistämistä yrittämällä.

Tämä ilmenee hänen mielestään esimerkiksi siten, että jos työtön ryhtyy yrittäjäksi, hän menettää tukensa ja voi joutua taloudelliseen ahdinkoon jos homma ei suju suunnitelmien mukaan.

Hänestä on järjetöntä, että ihmiset makaavat tyhjän panttina kotona koska eivät saa töitä ja yrittäminen on liian riskaabelia. Siksi hän puhuu yrittäjien taloudellisen tukemisen puolesta oman yrittäjäuransa alun vaikeutta esimerkkinä käyttäen.

Henkilö B puolestaan lähtee siitä, että yrittämisen aloittamisen ei pidä olla liian helppoa.

Vaikka kaikki yrittämisen esteet karsittaisiin, yritystoiminnan luonteeseen kuuluvat riskit ja haasteet. Menestyminen edellyttää sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä.

Korkeampi yrittämisen aloituskynnys karsii pois ne ihmiset, jotka eivät ole yrittäjäainesta. Jos henkilöstä on yrittäjäksi ja hänellä on riittävän hyvä idea, hän lähtee toteuttamaan sitä vaikkei saisi taloudellista tukea.

Ainakin teoriassa ajatus taloudellisesta riskistä pakottaa ihmiset miettimään onko heidän yritysidealleen riittävästi kysyntää. Jos idea ja tapa jolla se toteutetaan on riittävän hyvä, mitään riskiä ei käytännössä ole.

Uusien yrittäjien pitäisi tiedostaa tämä riski. Jos riskistä huolimatta päätät aloittaa yrittämisen, silloin vaikeuden valittaminen on energianhaaskausta.

Ymmärrän omasta näkökulmastani molemmat kannat.

Kyllä minustakin on järjetöntä, että jos ihmiselle ei löydy palkkatöitä, hänen on elääkseen oltava tekemättä mitään taloudellisesti tuottavaa.

Toisaalta näen miten turhan matala aloituskynnys voisi johtaa siihen, että ihmiset pistäisivät aikaa, energiaa ja rahaansa hankkeisiin, joista kukaan ei ole valmis maksamaan mitään edes teoriassa — saati käytännössä.

Miten väitellä fiksummin?

Tämä keskustelu olisi voinut olla hedelmällisempi, jos ensin olisi varmistettu että kummallakin on oikea tieto nykytilanteesta.

Miten paljon aloittava yrittäjä voi saada eri tahoilta taloudellista tukea? Miten yrittäjäksi ryhtyminen tosiasiallisesti vaikuttaa työttömyyskorvauksiin?

Sen jälkeen olisi kannattanut selvittää mitä kumpikin tarkoittaa yrittämisellä.

Puhuutko toinen yhden ihmisen työllistävistä mikroyrityksistä ja toinen yritystoiminnasta joka voi kasvaa miljoonabisnekseksi?

Sen jälkeen kun kummankin osapuolen näkökulma on selvä, asiasta olisi voitu keskustella vuorollaan kummankin näkökulmasta.

Eli esimerkiksi ensin olisi voitu käydä keskustelua siitä, onko hyvä juttu että ihmisen on kannattavampaa maata kotona tekemättä mitään kuin vaikkapa tehdä siinä sivussa pieniä työkeikkoja. Tai pyörittää pienimuotoista bisnestä, joka ei täysin ehkä kannata, mutta voisi vähentää työttömyystuen tarvetta vaikka puolella?

Sitten olisi voitu käydä keskustelua siitä, miten vedetään raja siihen ketä tuetaan ja miten paljon.

Voiko täysin kannattamattoman yritysidean omaava saada yhtä paljon rahaa kuin se, jonka yritysidea on takuuvarma hitti? Miten määritellään se, että tarvitseeko yrittäjä tukea?

Miten varmistetaan että tuetut yritysideat ovat riittävän hyviä? Tarvitaanko rahan sijaan jotain muuta tukea, kuten koulutusta?

Miten sinä voisit soveltaa tätä käytäntöön?

Oletko ajautunut jonkun kanssa väitellessäsi umpikujaan? Onko mahdollista että väittelette vähän eri asioista?

Mikä sinun lähtökohtasi on? Mikä toisen osapuolen lähtökohta on?

Mitkä ovat aiheeseen liittyvät faktat? Onko kumpikin teistä niistä tietoinen?

Jos toisen näkökulma on oikea, miten ratkaisisit ongelman siitä käsin? Miten saisit toisen miettimään asiaa myös sinun näkökulmastasi?

Onko olemassa jokin kolmas, vieläkin parempi näkökulma?


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *