Kuinka kokea enemmän lapsenomaista iloa ja innostusta?

Löysin eilen 2009 kirjoittamani “tilauslistan kosmokselle”:

Manifestointi

Kosmoksella en tarkoittanut mitään verkkokauppaa tai tyyppiä, vaan universumia tai maailmankaikkeutta.

Uskoin tosissani, että kunhan vain laittaisin “mentaalisen tilauksen” vetämään ja olisin “hyvissä energioissa”, vetäisin haluamani asiat jotenkin magneetttisesti luokseni.

manifestointi3

Listaa lukiessani vuoroin nauratti, vuoroin nolotti.

manifestointi2

Juttelin asiasta ystävän kanssa ja keksin uuden vertauskuvan:

Manifestoidessani olin kuin hemmoteltu pikkulapsi, joka istuu sohvalla ja “tilaa” vanhemmilta leluja ja palveluita.

Mitä ovelampi manipuloija hän on, sitä enemmän vanhemmat toteuttavat hänen toiveitaan. Toiveiden toteutuminen tuottaa hetkellistä tyydytystä, mutta pian hän haluaa lisää ja parempaa.

Jos vanhemmat eivät toteuta hänen toiveitaan, hän pettyy, suuttuu tai saattaa kokea, etteivät vanhemmat rakasta häntä, koska he eivät toteuta hänen toiveitaan. Hän ehkä miettii, mitä teki väärin, kun ei saanut mitä halusi.

Tämän lapsen kaikki energia menee siihen, että hän miettii mikä on oikea tapa olla ja toimia, jotta saa mitä haluaa.

Minun havaintoni mukaan elämäänsä tyytyväisimmät lapset tekevät jatkuvasti uusia asioita, koska ovat jo onnellisia — eivät siksi, että haluaisivat tulla onnellisiksi.

Koska he eivät kelaa “tekeekö tämä valinta minut onnelliseksi tai onnettomaksi”, he voivat kokeilla mitä tahansa.

Kun esimerkiksi katson yksivuotiasta kuopustani, suurin häntä ajava voima näyttää olevan uteliaisuus. Mitä mahdottomampi saavuttaa jokin esine tai paikka on, sitä enemmän se vetää häntä puoleensa.

Hän ei todellakaan odota, että äiti antaa hänelle mitä hän haluaa (varsinkin kun tietää ettei äiti esim. halua antaa hänelle kännykkäänsä) vaan keksii miten voi saada sen itse käsiinsä.

Kun nelivuotias esikoiseni on tyytyväisimmillään, hän luo jotain uutta kuten piirrustuksen tai maailman korkeimman palikkatornin, leikkii mielikuvitusleikkejä (mieluiten oikeiden kavereiden kanssa) tai oppii uusia asioita.

Tänään hän halusi tehdä itse siskonmakkarakeittoa sen sijaan että olisi istunut toimettomana odottamassa, että äiti tekee sitä. Äiti sai auttaa niin vähän kuin mahdollista.

Väitän että keitto maistui hänestä erityisen hyvältä juuri siksi, että hän itse keitti sen.

En enää koe tarvetta kontrolloida tulevaisuuttani “määräämällä” sitä aarrekartoilla ja manifestoinnilla. Asiat saavat minun puolestani mennä niin kuin ovat mennäkseen.

Kävi miten kävi, tulen kokemaan jatkossakin yhtä lailla niin hyviä kuin huonoja fiiliksiä, koska ne ovat sisäsyntyisiä.

Totta kai mieleeni juolahtaa arvauksia ja toiveita siitä, miten asiat ehkä tulevat menemään. Yleensä ne menevät toisin kuin olen ajatellut: joskus huonommin, mutta usein paljon hauskemmin, tehokkaammin tai hyödyllisemmin kuin mitä olin osannut kuvitella.

Luovuttuani “Universumin ohjailusta”, palauduin takaisin leikkiväksi lapseksi.

Sen sijaan että istuisin miettimässä mitä maailman pitää minulle toimittaa (mieluummin pikatilauksella, hahhah), seuraan uteliaisuuttani, kokeilen mikä kaikki on mahdollista ja luon jatkuvasti uutta ihan vain siksi, että se on kivaa ja kiinnostavaa.

Mitä sinä tekisit juuri nyt, jos suhtautuisit elämään samalla uteliaisuudella ja luomisinnolla kuin pieni lapsi?


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *