Nukkumishaaste toinen ilta

Haasteen toinen ilta oli ja meni… ei ihan niin putkeen. Päivän päätteeksi jouduin valitsemaan että kirjoitanko nukkumaan menosta vai menenkö nukkumaan. Valitsin nukkumisen.

Eilisilta muistutti minua taas siitä miten äkkiä homma hajoaa käsiin, jos en suunnittele tekemisiäni ja pysähdy miettimään jokaisen tehtävän tehtyäni mitä olisi fiksuinta tehdä seuraavaksi.

En ollut kirjannut eiliselle muistiin tämän kirjoituksen tekemistä, koska ajattelin että “totta kai mä muistan kirjoittaa sen”. Aamu meni ensin nukkuessa pommiin, sitten kirjoittaessa erästä akuuttia tekstiä. Sen tehtyäni ihmettelin mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.

Aamulla etsiessäni lapsen kadonnutta tossua olin erehtynyt kurkistamaan sängyn alle. Siellä näytti kammottavalta jopa minun silmiini. Niinpä mieleeni juolahti että “nyt on pakko imuroida”. Paitsi että olen  Suomen hitain imuroija, koska sen kerran kun imuroin, imuroin todella perusteellisesti.

Lopulta käytin pari tuntia 42,5 neliömme imurointiin  (enkä edes mennyt kylppäriin). Toki prosessia hidasti alhaisessa mielentilassa oleva puoliso, joka tuli kesken kaiken kotiin taivastelemaan kuinka “varmaan jää taas kaikki kesken”.

No ei jäänyt, mutta imuroinnin jälkeen pyörin ympäri kämppää muutaman tunnin pasmat sekaisin kykenemättä tekemään mitään järkevää. Jossain vaiheessa mies alkoi ihmetellä ääneen mistä saisimme klapeja.

Klapien hankkiminen oli pyörinyt minunkin mielessäni useaan kertaan ja uhka kylmästä yöstä ah, niin, söpössä, mutta myös vetoisessa puutaloasunnossamme sai minut vihdoin ja viimein skarppaamaan.

Aloitin klapien metsästyksen googlaamalla ja yrittämällä soittamalla selvittää mistä saisin äkkiä suhteellisen edullisesti klapeja. Mielikuvani mukaan kello oli noin 16 ja jotain, kun aloitin prosessin.

Klo 18 olin autossa esikoisen kanssa matkalla kohti Pakkalan kauppa-aluetta. Olin nähnyt netistä että Bauhausissa oli tarjouksessa klapeja. No, tarjous ehkä oli, mutta klapeja ei. Ne olivat loppuneet jo viikonloppuna.

En lannistunut ja hetken googlailun ja kruisailun jälkeen löysimme Plantagenista klapeja yhtä edullisesti kuin mitä Bauhaus oli tarjonnut. Jee!

klapeja

Sen jälkeen lähdimme tankkaamaan, jolloin huomasin että olin jättänyt verkkokassini ja sen mukana lompakkoni Plantagenin pihassa olevaan ostoskärryyn. ONNEKSI piha oli tyhjä ja pimeä eikä kukaan ollut ehtinyt löytää (ja pitää) lompakkoani.

Tankattuani soitin miehelle että “olemme kotona 40 minuutin päästä”. Kello oli puoli kahdeksan. Pakkalaan ajaa meiltä alle vartin. Klapien metsästykseen ja tankkaukseen oli mennyt 1 h 15 min.

Tarkoituksena oli käydä äkkiä ruokakaupassa hakemassa maitoa. Punnitsin mielessäni koti-Alepaa ja läheistä K-Citymarketia. Päädyin K-Citymarketiin ajatellen että “kun nyt tänne asti ollaan tultu…” Iso Virhe.

lapsiautosittar2i

En tiedä mihin aikaryppyyn jouduimme K-Citymarketissa, mutta kotona olimme vasta vähän ennen yhdeksää. Siis melkein 1,5 h myöhemmin.

Olimme ostaneet ainoastaan peruselintarvikkeita, joita olisin saanut lähikaupastakin. Paitsi että esim. maito olisi ollut lähikaupassa halvempaa ja lähikaupassa ostosten tekoon olisi mennyt vartti. Nyt kaupassa vierähti 1 h 15 min.

Vasta siinä vaiheessa kun olin lasten kanssa iltapesulla tajusin että “ai niin, munhan piti kirjoittaa tänään vielä toisen illan nukkumishaasteviesti ja vastata päiväkirjamerkintöihin”

Pysähdyin vihdoin ja viimein miettimään kaikessa rauhassa mitä ihmettä oikein olin tekemässä ja paljonko minulla oli oikeasti aikaa.

Totesin että kirjoittaminen saa jäädä aamuun. Olin juuri ja juuri kymmeneltä sängyssä, mutta senkin jälkeen hypin vielä laittamassa puhelinta lataukseen, juomassa vettä, hakemassa kauppareissun jälkeen ylikierroksilla käyvälle esikoiselle vettä ja sammuttelemassa keittiöstä valoja.

Nukahdin vasta yhdentoista maissa mutta sain nukuttua yhden 3 h pätkän ja yhden 2,5 h pätkän joka minulla vastaa normaalin ihmisen täyttä yötä.

Tiedän että on olemassa ihmisiä, jotka pysyvät koko ajan kartalla siitä mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Minä en ole näitä ihmisiä.

Tänä aamuna pääsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kuuden maissa ylös sängystä ja eilisillasta viisastuneena kirjoitin itselleni taas minuuttiaikataulun.

Päivän tavoitteena on sen noudattamisen lisäksi kirjata pitkin päivää tekemisiäni ylös. Näissä olosuhteissa se näyttää olevan ainoa tapa varmistaa että pysyn jotenkin kartalla siitä mitä oikein olen tekemässä.

Sen lisäksi laitoin kännykän muistuttamaan minua klo 18, 19 ja 20 siitä, että nyt on ilta ja iltavalmistelut alkavat.

Miten sinun toinen iltasi meni? Mitä opit ja miten aiot laittaa oppisi käytäntöön?

Lue täältä lisää nukkumishaasteesta.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *