Vietätkö liikaa aikaa menneisyydessä?

Mieti eilistä päivää. Mitä muistat siitä? Mieti viimeistä viikkoa, kuukautta ja vuotta. Mitä muistat niistä?

Se, mitä muistat  riippuu siitä, missä mielentilassa juuri nyt olet. Jos olet alhaisessa mielentilassa eli stressaantunut, ahdistunut, väsynyt tai masentunut muistat enemmän kurjia ja ankeita hetkiä kuin jos olet pirteä ja hyvällä mielellä.

Et muista kaikkia tapahtumia vaan mielesi summaa muistelemasi ajanjakson muutamaan mielikuvaan. Muistat kesälomamatkan huippukohdat tai sen kurjasti päättyneen parisuhteen riidan, joka mielessäsi symboloi kaikkia riitoja.

Nämäkään muistot eivät ole yksi yhteen todellisten tapahtumien kanssa, vaan muuntuvat muistelukertojen ja mielentilan mukaan.

Katso ympärillesi. Mitä näet? Kiinnitä huomiota yksityiskohtiin. Mitä kuulet? Mitä kasvojesi iho aistii? Vedä syvään henkeä. Miltä tuntuu kun ilma virtaa sisään… Ja ulos?

Daniel Kahneman puhuu tässä TED-puheessa kahdesta eri tavasta, jolla koemme elämäämme: muistavasta minästä ja kokevasta minästä.

Kun muistelit menneitä tapahtumia, suhtauduit elämääsi muistavana minänä. Kun keskityit ympäristöösi ja kehoosi koit sen kokevana minänä.

Huomaatko mikä fiilisero näillä kahdella kokemuksella oli?

Sillä hetkellä kun keskityit muistelemaan menneisyyttä, et kokenut tätä hetkeä.

Sillä hetkellä kun olit tietoisesti läsnä tässä hetkessä, et muistanut menneisyyttäsi.

Kun olen kurjalla mielellä, mieleni hakeutuu helposti muistelemaan menneitä vääryyksiä, mokia tai ajanjaksoja, jotka miellän erityisen ankeiksi. Ennen vanhaan koin usein tarvetta maksimoida kurjuuttani paisuttelemalla kurjia muistoja mielessäni.

Vanhana käsikirjoittajana olen hyvä värittämään mielikuviani. Pian ajanjaksot, jolloin koin ehkä pari tuntia pahaa mieltä lähes joka päivä, näyttivät mielessäni ympärivuorokautiselta helvetiltä.

Tätä nykyä havahdun yleensä aika pian siihen että ”hetkinen, mähän koen vaan muistoni menneestä”. Sillä hetkellä kun havahdun tähän totuuteen tunteen voima vähenee. Muistojen voima kun piilee siinä, että eläydyn niihin niin kuin eläytyisin hyvään elokuvaan.

Olon keventyessä kiinnitän huomioni taas tähän hetkeen — eli palaan ”kokevaksi minäksi”. Tässä hetkessä asiat ovat yleensä vähintäänkin neutraalisti. Jos joku tai jokin olisi juuri uhkaamassa henkeäni, en todellakaan ehtisi muistella menneitä!

Ei ole universaalia sääntökirjaa, joka sanoo että on oikein olla läsnä tässä hetkessä eli elää elämäänsä kokevan minän kautta. Ei ole väärin hengata muistoissaan tai tulevaisuuden fantasioissa tämän hetken sijaan.

Mutta itsestäni näyttää vahvasti siltä, että mitä useammin huomioni on siinä, mitä tässä ja nyt oikeasti tapahtuu, sitä helpommalta ja täyteläisemmältä elämä tuntuu.

Siksi haluan haastaa sinut kiinnittämään tänään hieman useammin huomiota hetkeen, jossa kulloinkin olet.

Miltä ympäristösi näyttää, tuoksuu ja kuulostaa? Miltä kehosi eri osat tuntuvat? Miten seurassasi olevat ihmiset elehtivät, miltä he kuulostavat, mitä he sanovat? Miltä tuntuu olla elossa tässä ja nyt?


Kutri.net:in seuraava uutiskirje tulee huomenna! Tilaa se tuosta alhaalta jos et ole vielä tilannut sitä.

Pelottaako ammatillinen tulevaisuus? Vastaa kyselyyni, auta minua tekemään parempi VIP-nettiluento aiheesta ja varaa itsellesi mahdollisuus katsoa se.

Kyselyyn vastanneet pääsevät katsomaan VIP-luennon (jos antavat sähköpostiosoitteensa). Jos haluat nähdä muutkin uusia ajatuksia herättävät VIP-luennot ja VIP-videot, liity VIP-jäseneksi.

Kutri.net:in seuraava uutiskirje tulee huomenna


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

2 Comments

  1. Jos nykyisyydessä olisi enemmän sisältöä, niin menneisyyttä ei varmaan niin paljon miettisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *