15. kirjoituspäivä: Miksi vaikeutamme elämäämme?

Kirjoita kirja kuukaudessa -haaste on edennyt jo melkein puoleen väliin. Edellisen hasteviestin kommenttiosastolla Elina kirjoitti:

[…V]iime päivät ovat olleet todella takkuisia ja tajusin syynkin: ajatukseni, hahhahhaa. Siellä on ollut mm. : “pakko!!!”, “mä oon liian väsynyt keskittymään!!”, “ei kukaan ota minua vakavasti jos kirjoitan tämän näin nopeasti!!” jne soopaa, jonka olen ottanut täysin vakavasti ja kirjoittamisen tulos on ollut aika vastaavaa… soopaa.

Eli back to basics: miten helppoa ja hauskaa ANNAN tämän kirjoittamisprosessin olla?

Olen huomannut saman ilmiön — ja saanut saman oivalluksen — monissa omissa hankkeissani ja elämänalueilla.

Kirjoittamisesta en ole kuitenkaan koskaan ajatellut että nopeus tarkoittaisi automaattisesti huonoa laatua.

Päinvastoin. 4 pitkän elokuvan, 30 kirjan, yli 70 kolumnin, yli 100 televisiosarjaosan ja yli 2000 blogikirjoituksen kokemuksella voin kertoa, että parhaat tekstini syntyvät kaikkein nopeimmin keveyden ja helppouden tunteen vallassa.

Siinä tilassa tunnen olevani vain suppilo tai laite, jonka kautta valmis teksti soljuu sormien kautta näppäimistölle ja ruudulle.

Väitän, että jokaisella meistä on kokemuksia tästä ilmiöstä. Iloisen innostuksen vallassa sisustamme kotimme uudestaan, laitamme elämämme parasta ruokaa, maalaamme, laulamme, pelaamme.

Miksi sitten haksahdamme välillä ajattelemaan, että jos jokin tapahtuu helposti, siinä on jotain vikaa?

Ensimmäinen selitys on se, että miellämme nopeuden liittyvän yksinomaan tilanteisiin, joissa teemme asioita stressaantuneena kiireellä ja hutiloiden, jolloin lopputulos ei välttämättä ole hääppöinen.

Samalla suljemme silmämme tilanteilta, jolloin nopeus ei ole päämäärä, vaan seurausta innostuksesta ja inspiraatiosta, joka saa asiat tapahtumaan helposti ja vaivattomasti.

Väitän, että suurempi syy helppouden halveksimiseen on ihmismielen vääristymä, joka saa meitä arvostamaan sitä, mikä on harvinaista, vaikeasti saatavaa, kallista tai jonka eteen joudumme näkemään vaivaa.

Esimerkiksi yhdessä vanhassa kokeessa opiskelijat laitettiin hakemaan seksuaalisuutta käsittelevälle kurssille. Toisen ryhmän “pääsykoe” oli helppo, toisen vaikea.

Sen jälkeen kurssille päässeille soitettiin luento, joka oli tarkoituksella tehty todella tylsäksi ja sekavaksi.

Ne, jotka olivat joutuneet “kärsimään” kurssille päästäkseen arvioivat luennon kiinnostavammaksi kuin ne, jotka olivat päässeet sinne helposti.

Se, että ihmismielemme vedättää meitä tällä tavalla ei tarkoita, että vaikeasti saavutettu asia olisi objektiivisesti arvioiden parempi.

Edellä mainitussa kokeessa opiskelijat kuulivat täsmälleen saman luennon, vaikka kokivat sen täysin eri tavoin.

Mielen logiikkavääristymät eli nyrkkisäännöt ovat oletettavasti kehittyneet tai ainakin “jääneet päälle” vuosituhansien ajan siksi, että ne jotenkin edistävät elämäämme. Valtaosan ihmiskunnan historiasta elämä on ollut kaikkea muuta kuin helppoa ja hauskaa — ainakin nykyiseen elämään verrattuna.

Ehkäpä vaikeuden arvostaminen on sisäänrakennettu meihin juuri siksi, että osaisimme arvostaa aikoja, jolloin olosuhteet ovat aidosti haastavat.

Jos emme ole tietoisia tästä vääristymästä, saatamme vahingossa alkaa vaikeuttaa elämäämme silloin, kun se ei luonnostaan ole vaikeaa.

Voisitko siis antaa asioiden tapahtua helposti, hauskasti ja kevyesti?

(Huom! Kirjoitushaasteen osallistujat — tämä on lauantain haasteteksti.)


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

3 Comments

  1. Eilen en kirjoittanut mitään. Tänään pari kappaletta. Huomenna on paussi, ehkä sunnuntaina pääsen taas rauhassa koneen ääreen. Mutta maagiset 50 liuskaa on jo ylitetty! Jostain syystä kirja on myös alkanut elää omaa, suunnitelman ulkopuolista elämää. Johtuu lähinnä siitä, että suunnitelma oli niin nopeasti tehty. Rakenne ei siis kestänyt, joten sitä on korjailtu lennossa. Nyt en ole ihan varma, mitä sille suunnitelmalle tekisin. Pitäisikö se päivittää vastaamaan todellisuutta? Vai jatkaa vain kirjoittamista?

  2. Sama juttu kuin eilen. Kielenopiskelu on nyt vaan sattuneista syistä tapetilla aktiivisemmin. Vaihdan kohta kirjan/oppaan aiheen ja uudeksi teemaksi tulee vahvasti omaelämäkerrallinen “opi sujuvaa saksaa nollatasolta x viikossa” 😀

  3. Sain kirjoitettua kolme liuskaa. Stressaa, kun omaa aikaa on iltaisin vain tunnin verran eikä kirjan kirjoittaminen kauheasti huvittaisi, mutta kun asetun koneen ääreen, kirjoittaminen tuntuukin mukavan helpolta. On hauskaa, kun katselee omaa tekstiä ja voi palkita itseään tekemästään työstä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *