Neljä ratkaisua kiusaamiseen

Tämän päivän iltalehdessä ja huomisessa Inhimillisessä tekijässä puhun koulukiusaamisesta.

Minulla on radikaali väite: kiusaaminen ja siitä aiheutuva tuska johtuvat aina viattomasta väärinkäsityksestä.

Emme tunnista mielentilojamme emmekä ymmärrä miten ne vaikuttavat ajatteluumme.

Tämä väärinkäsitys ilmenee eri tavoin neljässä eri ryhmässä, jotka liittyvät kiusaamiseen: kiusaajassa, kiusatussa, sivustakatsojissa ja entisissä kiusatuissa.

Mitä kiusaaminen on

Inhimillisen tekijän kuvauksissa tajusin, että yksi ongelma kiusaamisen lopettamisessa tai estämisessä on se, että raja kiusaamisen ja ajattelemattoman käytöksen välillä on joskus sumea.

Kuten huomisessa Inhimillisessä tekijässä käy ilmi, joskus kiusaaminen voi tapahtua ilman että kiusaaja edes tietää kiusanneensa. Varomaton kommentti joka ei herätä jossain toisessa mitään tunteita, voi tuntua musertavalta jostakusta toisesta.

Toisaalta joku voi tahallaan sanoa ilkeästi toiselle, mutta koska tämä ei kiinnitä kommenttiin huomiota, hän ei koe tulleensa kiusatuksi vaan ajattelee että ilkeilijä on tyhmä tai vain huonolla tuulella.

Joskus jonkun ilkeää kommenttia pahemmalta voi tuntua se, että muut pitävät kommenttia hauskana tai eivät puutu kiusaamiseen.

Ideaalitilanne on se, ettei kukaan koe tulevansa kiusatuksi vaan kokee olevansa hyvä, ehjä ja rakastettava sellaisena kuin on.

Tämä edellyttäisi sitä, että kaikki ryhmän jäsenet lukisivat paremmin omia ja muiden tunnetiloja ja ymmärtäisivät miten tunnetilat vaikuttavat  ajatteluumme.

Mitä eri ryhmien olisi hyvä oppia

1. Kiusaaja

Jos kyse on tietoisesta kiusaamisesta, jossa ensisijainen tarkoitus on pahoittaa toisen mieli, silloin ydinongelmana on se, ettei kiusaaja osaa käsitellä huonoa fiilistään vaan yrittää päästä siitä eroon purkamalla pahaa oloa toiseen ihmiseen.

Hän saattaa esimerkiksi kuvitella ärtyneenä että toisen olemus aiheuttaa hänen ärtymyksensä ja jos hän saisi toisen olemaan erilainen, silloin hänen ei tarvitsisi kokea ärtymystä.

Tämä johtopäätös on tietysti väärä. Ärtymys ei koskaan johdu pelkästään yhdestä ulkoisesta tekijästä, vaan ärtyneenä ärsyttävät jopa ne asiat, jotka muulloin eivät herätä mitään tunteita.

Ratkaisuna on opettaa, että ahdistus, ketutus, stressi ja kurja olo ovat itsessään vaarattomia. Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen yleensä vähentää niiden ahdistavuutta.

“Sinulla saa olla paha mieli.”

“Sinua harmittaa, ei haittaa, se menee ohi.”

Varsinkin lapsena kun itsekurimme on heikompaa, kurjaan oloon liittyvät fyysiset tuntemukset voivat tuntua sietämättömiltä.

Siksi olisi hyvä opettaa vaihtoehtoisia tapoja purkaa ärtymystä ja ahdistusta: polkea jalkaa, hyppiä paikallaan, hakata tyynyä, nyrkkeillä ilmaa, jännittää koko keho hetkeksi, huutaa “aaarrggh”.

Olennaista on oppia että huono fiilis on OK ja menee itsestään ohi, mutta sen toisiin purkaminen ei ole OK.

Joskus voimme tulla vahingossa toimineeksi tavalla, jonka toinen kokee kiusaamiseksi, vaikka “kiusaaja” ei ole tarkoittanut sitä sellaiseksi. 

Voimme kiinnittää huomiomme vain yhteen asiaan kerrallaan. Mitä jännittyneempiä olemme tai mitä enemmän koemme paineen tunnetta, sitä “putkinäköisempi” huomiomme on.

Jos huomio on esimerkiksi siinä, miten teen vaikutuksen muihin, voi olla että valittu tapa, kuten viiltävien vitsien vääntäminen, voi tuntua jostakusta toisesta epäreilulta ja suoranaiselta kiusaamiselta.

Tai esimerkiksi itse syyllistyn nyt aikuisenakin välillä siihen, että yritän todistaa oman näkökulmani niin aggressiivisesti oikeaksi, että toinen kokee sen hyökkäyksenä.

Tähän ratkaisuna on nähdä, että minä kelpaan ja riitän omana itsenäni ja ettei ole mitään universaaleja totuuksia joita minun pitää todistaa oikeaksi — on vain henkilökohtaisia mielipiteitä ja mieltymyksiä — ja se on OK.

Mitä vähemmän yritämme tehdä vaikutuksen muihin ja mitä vähemmän tunnemme tarvetta tuputtaa omaa ajatusmaailmaani väkisin, sitä vähemmän tulemme vahingossa talloneeksi muiden varpaille.

2. Kiusattu

Ensimmäiseksi haluan sanoa kaikille itsensä kiusatuksi kokeneille:

KIUSAAMINEN EI OLE SINUN VIKASI! 

Sinussa ei ole mitään sellaista, joka oikeuttaisi kiusaamiseen.

Oli kyse sitten suoraan ilkeilyksi tarkoitusta toiminnasta tai ihan vain ajattelemattomuudesta, ongelma ei ole kiusatussa vaan kiusaajan sen hetken mielentilassa ja ymmärryksessä.

Kun olin kiusattu, ajattelin että jos vain muuttuisin toiseksi, kiusaaminen lakkaisi. Olin väärässä.

Ainoa syy miksi juuri sinä olet ajautunut kiusaamisen kohteeksi on se, että kiusaajat arvioivat ettei sinun kiusaamisestasi tule heille liian isoja hankaluuksia.

Mitä selkeämmin kyse on siitä, että kiusaajat haluavat nimenomaan purkaa sinuun omaa pahaa oloaan, sitä tärkeämpää on tehdä sinusta “vaikea kiusattava”.

Lievemmissä tapauksissa siihen voi joskus auttaa se, että näet kiusaamisen johtuvan kiusaajan omasta mielentilasta etkä kiinnitä siihen mitään huomiota. Tällöin kannattaa myös pysyä parhaansa mukaan pois kiusaajan tieltä.

Jos kiusaaja on saanut “palkinnon” pahasta mielestäsi tai tuohtumuksestasi, hän saattaa siirtyä hakemaan palkkiota muualta.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun kiusaamiseksi kokemasi käytös on seurausta tyypin omasta ajattelemattomuudesta — siitä, että hän esimerkiksi epävarmuuttaan yrittää hakea muiden huomiota ja suosiota.

Miksi pahoittaisit mieltäsi sen takia, että toisella on huono päivä tai että hän ottaa huonot ajatuksensa vakavasti? Hänen mielipiteensä eivät ole universaaleja totuuksia, vain sillä hetkellä mieleen juolahtaneita typeriä ajatuksia.

Jos ilkeilijän kommenttien sivuuttaminen ei auta tai joku tahallaan purkaa pahaa oloaan sinuun, silloin joudut turvautumaan muiden apuun. Käänny vanhempiesi, opettajien, koulukuraattorin ja jos kiusaaminen menee fyysiseksi, niin poliisin puoleen.

Se, ettet usko että muut ymmärtäisivät ja auttaisivat sinua ei tarkoita, että asia on niin. Kokeile, älä oleta. Jos aikuiset eivät puutu asiaan tai saa kiusaajaa näkemään että kiusaamisestasi seuraa hankaluuksia, silloin koulun vaihto on varteenotettava vaihtoehto.

Ei, se ei ole reilua, mutta  tässä kohtaa päätavoite on, että sinä saat olla rauhassa ja turvassa, eikö niin?

Ja jos tämäkään ei onnistu, huomaa, että joka päivä on myös hetkiä, jolloin kaikki on hyvin. Vaikka joku idiootti — tai lauma idiootteja — ajattelee ettet ole hyvä ja rakastettava, se ei tarkoita sitä, etteikö joku toinen ajattelisi niin ja ettetkö voisi kokea joka päivä myös hyvää oloa.

Katso myös tämä video, jossa puhun siitä miten muiden mielipiteet eivät ole minun ongelmani.

3. Sivustaseuraajat

Minä aloin miettiä kunnolla vasta Inhimilliseen tekijän myötä sivustaseuraajien roolia kiusaamisessa. Joskus sivustaseuraajat voivat olla yllyttäjiä, joskus vain hiljaisia sallijia, jotka katsovat muualle kun toista kiusataan tai kääntävät selkänsä kiusatulle.

Viikko sitten tajusin itse ajautuneeni vielä nytkin tilanteeseen, jossa olin sivustakatsojana tilanteessa, joka koettiin kiusaamiseksi. Oma ajatteluni on sokaissut minut niin, etten nähnyt mitään väärää käytöksessä, jonka jonkun toisen tekemänä olisin ehkä kyseenalaistanut.

Ihmismieli on sellainen, että jos pidämme jostakusta, mielemme pyrkii selittämään hänen käytöksensä parhain päin. Vastaavasti mielemme kieltäytyy näkemästä hyvää ihmisessä, josta emme pidä.

Mitä väsyneempiä, stressaantuneempia, hermostuneempia, levottomampia, pitkästyneempiä tai jännittyneempiä olemme, sitä vahvemmin tämä vääristymä pitää meitä otteessaan.

Tähän ratkaisuna on tunnistaa, että mielemme hämää meitä tällä tavalla ja katsoa tilannetta ja toimintaa uudestaan kun olemme rennossa, levollisessa ja kevyessä mielentilassa.

Itse jouduin kysymään itseltäni:

  • Toimisinko itse pilkkaajan tavalla juuri tätä pilkattua kohtaan?
  • Toimisinko tällä tavalla, jos ihailisin ihmistä, jota pilkataan?
  • Toimisinko tällä tavalla, jos en ihailisi pilkkaajaa?

Levollisella mielellä asiaa mietittyäni vastaus oli ei.

Silloin kun kiusaaminen tapahtuu lapsiryhmässä, aikuisten olisi tärkeää pyrkiä kaikin tavoin lisäämään ryhmän sisäistä hyvää fiilistä ja purkamaan eri oppilaiden ja ryhmien välistä vastakkainasettelua. Yhteiset tavoitteet ja yhdessä niiden eteen ponnistelu voivat edesauttaa tällaisen yhteisymmärryksen syntyä.

4. Entiset kiusatut

Koulukiusaaminen isoin ongelma on mielestäni se, että se jää vaikuttamaan monien kiusattujen elämään senkin jälkeen kun koulu ja kiusaaminen loppuu.

Tämäkin johtuu viattomasta, mutta traagisesta väärinkäsityksestä.

Kokiessaan aikuisena huonoa fiilistä ja epäonnistumisia, entinen kiusattu saattaa selittää ne lapsena kokemallaan kiusaamisella — vaikkei niin oikeasti ole.

Hän ei tee sitä tyhmyyksissään. Niin kauan kun oletamme että huono fiiliksemme johtuu jostain tietystä ulkopuolisesta asiasta ja ettei meidän kuulu kokea huonoja fiiliksiä, yritämme löytää olollemme jonkin selityksen.

Kiusaaminen aiheuttaa usein niin vahvoja muistoja, että mieli mielellään tarjoaa sen vakioselityksenä kaikkeen kurjaan — oli se totta tai ei.

Toisaalta ihmismielen ominaisuuksiin kuuluu “tietoaukko” — jos koemme että tiedämme aika paljon jostain asiasta, muttemme silti ymmärrä sitä täysin, mielemme palaa aika ajoin ongelman pariin yrittäen löytää siihen ratkaisua.

Yksi yleinen kysymys, jota kiusattu kysyy itseltään hulluuteen asti on: “Miksi minä?” Se on myös kysymys, jonka kiusatut usein esittävät kiusaajalle kun he kohtaavat heitä. Tuntuu käsittämättömältä ja ehkä julmalta ajatukselta, että olisi joutunut kokemaan mitä koki ilman mitään hyvää syytä.

Ikävä kyllä elämä ei ole oikeudenmukaista ja ihmisten käytös ei ole johdonmukaista. Niin kauhealta kuin se ehkä ensin kuulostaakin, se, että jouduit kiusatuksi oli ikävä sattumien summa.

Henkilö joka ei ymmärtänyt omia tunteitaan käyttäytyi asiattomasti sinua kohtaan, koska ei uskonut siitä seuraavan liian pahoja seuraamuksia.

Epäreilua? Ehdottomasti! Väärin? Kyllä!

Mutta mikään märehtiminen ja murehtiminen ei muuta asiaa enää miksikään. Sen sijaan sen miettiminen miten asioiden olisi pitänyt mennä toisin pitää sinua kiinni menneisyydessä ja estää sinua nauttimasta tästä hetkestä.

Toisaalta tieto siitä että kiusaaminen oli kiusaajan oma projekti, johon sinä jouduit vahingossa sijaiskärsijäksi, voi vapauttaa:

Sinussa ei oikeasti ole mitään salattua vikaa. Sinä olet hyvä, ehjä ja rakastettava.

Jos koet kärsiväsi vielä huonosta itsetunnosta, katso ennen maanantaita tämä vajaan tunnin kestävä nettiluento, jossa kerron miten huonosta itsetunnosta pääsee eroon. Maanantaista eteenpäin se on vain VIP-jäsenten katsottavissa.

Liity täällä VIP-jäseneksi.

20130920-195902.jpg


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *