Miksi liika kiltteys on pahasta

Oletko tai tunnetko henkilön, joka näyttää laittavan aina muiden tarpeet omiensa edelle? Joka ei nouse koskaan vastarintaan edes silloin, kun toiset näyttävät törkeästi hyväksikäyttävän hänen kiltteyttään? Tyypin, joka vielä viimeisillä voimillaan huolehtii että muilla olisi asiat mahdollisimman hyvin — ja sitten itse romahtaa henkisesti tai fyysisesti?

Voi olla että hän on ns. “liian kiltti tyttö” tai “liian kiltti poika”. Eli toisen määritelmän mukaan “läheisriippuvainen”.

Termi on sinällään täysin harhaanjohtava, koska “liialla kiltteydellä” ei ole mitään tekemistä kiltteyden kanssa. Päinvastoin. Liian kiltti ei ole kiltti kenellekään.

Kiva vai hyväntahtoinen?

“Aidon kiltteyden” ja “liian kiltteyden” ero on helpompi selittää englannin termien “kind” ja “nice” avulla.

“Nice” tarkoittaa mukavaa, kivaa, miellyttävää. Vaikka olisimme toisillemme vain muodon vuoksi kohteliaita, olemme “nice”.

“Kind” tarkoittaa hyväntahtoisuutta, suopeutta — niin itseä kuin muita kohtaan. Joskus se, mikä on toiselle tai itselle hyväksi, ei ole yhtään kivaa.

Steve Chandler kertoo tällaista esimerkkiä:

Jos juoppo setäsi haluaa viinaa, se, joka haluaa olla “nice”, tarjoaa sitä sedän pyytäessä koska pelkää että muuten setä suuttuu hänelle.

Se, joka haluaa olla “kind”, kieltäytyy antamasta viinaa, koska tietää ettei se ole sedälle hyväksi — vaikka setä siitä suuttuisikin.

Liian kiltti on nice — kiva, aidosti kiltti kind — hyväntahtoinen.

Liian kiltti on pelkuri

Liika kiltteys ei lähde rakkaudesta vaan pelosta. Liian kiltti pelkää, että jos hän ei toimi niin kuin toiset tahtovat, hänelle suututaan ja hänestä ei pidetä.

Koska liian kiltti on pelon vallassa, hän on kuin säikähtänyt villieläin, jolle muiden hyväksyntä on elämän ja kuoleman kysymys.

Niinpä liian kiltti yrittää epätoivon vimmalla lukea toisten ajatuksia ja tyydyttää heidän toiveensa jo ennen kuin toinen ehtii pyytää mitään.

Silloin kun arvaus osuu oikeaan ja toinen kiittää liian kilttiä avusta, hän kokee valtavan helpotuksen tunteen: “Huh, onnistuin!”

Ilo on kuitenkin lyhytaikainen, sillä muut tarvitsevat pian jotain muuta liian kiltiltä.

Ikävä kyllä usein liian kiltin arvaukset menevät huti, jolloin liian kiltin apu ei saa toista kokemaan kiitollisuutta. Joskus liian kiltin yliorganisointi ja hössötys jopa ärsyttää muita. Tai sitten muut ottavat liian kiltin palvelut itsestäänselvyytenä, eivätkä noteeraa niitä mitenkään.

Tämä on myrkkyä liian kiltille, joka kokee tehneensä kaiken toisen eteen — usein omat tarpeensa uhraten. Liian kiltti kiehuu raivosta ja käpertyy katkeruudesta, muttei tietenkään sano mitään, koska on… aivan oikein, liian kiltti.

Välillä — varsinkin PMS:n ja vaihdevuosien aikaan — liian kiltillä saattaa keittää yli ja hän syyttää muita siitä, etteivät nämä arvosta ja kunnioita häntä eivätkä ole kiitollisia kaikesta siitä, mitä hän heidän eteensä tekee.

Muut ajattelevat että liian kiltti esittää marttyyria ja huomauttavat, etteivät he edes pyytäneet liian kiltin apua.

Aidosti kiltti ei kaipaa hyväksyntää

Aito kiltteys lähtee sen sijaan ajatuksesta: “miten voin palvella?”

Aidosti kiltin huomio on toisessa ja siinä, mikä on toisen parhaaksi. Joskus toisen paras on se, että hänet jättää rauhaan, pärjäämään omillaan.

Aidosti kiltille on sama mitä muut hänestä ajattelevat. Sillä ei ole väliä. Hän ei tee mitä tekee saadakseen gloriaa ja kunniaa. Hän tekee mitä tekee, koska se on oikein ja hyvä.

Useimmiten on oikein huolehtia ensin omista tarpeistaan, että voi paremmin auttaa muita. Ei nimittäin ole kovinkaan kilttiä raataa väsyneenä, vihaisena ja nälkäisenä toisen eteen — varsinkin silloin kun tämä ei apua kaipaa tai apu voisi odottaa.

Liian kiltti luulee olevansa Jumala

Liian kiltti kärsii eräänlaisesta jumaluuskompleksista. Hänen pahin pelkonsa nimittäin on, että hän olisi tarpeeton.

Niinpä hän mieluummin ajattelee, että maailma romahtaisi ilman häntä — ja etsimällä etsii todisteita sen puolesta.

Liian kiltti ajattelee salaa olevansa muita parempi, pätevämpi ja kestävämpi. Hän näkee muut liian heikkoina huolehtimaan itsestään.

Silti hän saattaa ääneen valittaa miten raskasta on huolehtia aina muista — koska juuri tehtävän raskaus saa liian kiltin uhrautumisen näyttämään entistäkin arvokkaammalta ja ihailtavammalta.

Kukaan ei ole vain liian kiltti

Oikeasti kukaan meistä ei ole koko ajan liian kiltti — eikä aina aidosti kiltti.

Jokainen meistä on välillä pelon vallassa ja välillä rakkauden tilassa.

Liikunnan vaikutusta aivoihin käsittelevässä kirjassa Spark esitettiin väite, että normaalioloissa ihminen on 50 kertaa päivässä jonkinasteisessa pelon, ahdistuksen tai muun huonon fiiliksen vallassa. Se tarkoittaa että 50 kertaa päivässä olemme myös hyvässä fiiliksessä.

Liian kiltin ja aidosti kiltin ero on siinä, että liian kiltti toimii etupäässä pelkotilasta käsin ja uskoo tuolloin ajattelemiaan ajatuksia:

“Muut eivät pärjää ilman minua.”
“En kestä että muut suuttuvat minulle.”
“Minun tarpeillani ei ole niin väliä — olen onnellinen vasta kun muut ovat onnellisia.”
“Muut ovat minua heikompia eivätkä selviäisi ilman minua.”
“Muut eivät arvosta minua.”

Aidosti kiltti toimii etupäässä rakkauden tilasta, jossa hän ei ota omia ajatuksiaan muutenkaan niin vakavasti, koska näkee sieltä helpommin, ettei ole olemassa mitään absoluuttisia totuuksia.

Häntä ohjaavat kysymykset kuten:

“Tarvitseeko tämä ihminen oikeasti apuani?”
“Miten voin auttaa tai palvella?”
“Mikä olisi rakkaudellisinta, mitä voin juuri nyt tehdä?”
“Mikä tuntuu tässä tilanteessa oikealta ratkaisulta (eikä vain kivalta)?”

Ja silloin kun hän huomaa olevansa ankeammassa mielentilassa, hän saattaa ajatella, että:

“Olen vain väsynyt, parasta mennä nukkumaan, musta ei ole iloa kenellekään.”
“Olen vain nälkäinen ja nälkäisenä kaikki ärsyttää.”
“Mulla on varmaan menkat tulossa.”
“Mä tekisin tämän vain näyttääkseni tai todistaakseni jotain, joten antaa olla.”

Liian kiltistä aidosti kiltiksi

Minä olen ollut vuosikymmenien ajan “liian kiltti” — yrittänyt lunastaa toisten rakkautta ja hyväksyntää teoillani.

Tuolloin koin suunnatonta helpotusta ja mielihyvää kun toiset kiittivät avustani ja kehuivat minua.

Toisaalta sain kyllä perverssiä mielihyvää silloinkin, kun toiset eivät tajunneet kiittää minua vaikka olin “antanut kaikkeni heidän hyväkseen”. Silloin ajattelin marttyyrina että jonain päivänä he menettäisivät minut elämästään, huomaisivat arvoni ja saisivat katua katkerasti.

Tätä nykyä syyllistyn harvemmin liikaan kiltteyteen.

Välillä luulen kiireessä ja kiihtyneenä olevani muita kestävämpi ja kovempi enkä huomaa antaa heille tilaisuutta kokea itse osaamisen ja onnistumisen iloa. Tuolloin mielessä saattaa käydä ajatus: “Eikö toi toinen ymmärrä edes kiittää, vaikka mä teen AINA kaiken?”

Heti ajatukseni kirkastuttua käytökseni alkaa naurattaa ja minulle on ihan sama kiitetäänkö minua tekemisistäni vai en.

Rakkaudesta käsin toimiessani saan mielihyvää itse teosta. Joskus tekoni ovat sellaisia, ettei kukaan muu saa niistä edes tietää eikä siksi voi kiittää. Ja kyllä — joskus tekoni eivät vastaanottajasta tunnu sillä hetkellä kivalta.

En koe enää yhtä hirvittävää helpotuksen tunnetta kun saan kehuja. Iloitsen siitä että olen voinut olla avuksi, mutta koska auttaminen on ollut itsessään kivaa, kehu on pikemminkin osoitus siitä, että kannattaa tehdä se, mikä tuntuu oikealta.

Toisaalta en koe samanlaisia huonouden, epätoivon, ahdistuksen, häpeän ja hylätyksi tulemisen tunteita kuin ennen. Huolehdin myös helpommin ja ilman syyllisyyttä omista tarpeistani.

Jos tunnistit tästä kirjoituksesta ajattelevasi kuin liian kiltti ihminen, ei hätää. Olet vain vahingossa erehtynyt luulemaan, että pelon vallassa ajattelemasi ajatukset ovat totta. Sitä tapahtuu ihan kaikille — myös minulle. Nyt tiedät paremmin.

rakkaudellisinta

Tällä viikolla ilmestyi kaksi VIP-videota.

Viikon esimmäisessä VIP-videossa (joka näkyy myös Tutustuja-jäsenille puhun siitä, miten olemme vapaita elämään elämämme niin kuin haluamme.

Toisessa VIP-videossa käsittelen tervettä itsekkyyttä. Yleisön pyynnöstä uudet VIP-videot ovat nyt tarjolla myös äänitteenä.

Jos haluat ymmärtää paremmin oman mielesi, tunteidesi ja kehosi toimintaa ja vaikkapa katsoa VIP-videoita, liity täällä Kutri.net:in VIP-jäseneksi.

Jos haluat ensin saada maistiaisia Kutri.net:in VIP-tarjonnaksi, voit liittyä ilmaiseksi Tutustuja-jäseneksi.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

3 Comments

  1. Hei Katri,

    Kiitos tästä tekstistä, tunnistin itseni. Olen ollut viime aikoina ihmisten kanssa törmäyskurssilla juuri tämän liiallisen kiltteyteni takia. Otan toisten tunteet vahvasti itseeni, ja yritän miellyttää ja parantaa toisten oloa, kun kuvittelen, että toisen huono mieli johtuu minusta.

    Pelkään koko ajan tekeväni virheitä tai loukkaavani muita, enkä uskalla sanoa miltä minusta tuntuu. Lisäksi ajattelen, että tunnen jotenkin “väärin”. Kun olen kertonut joissain tilanteissa tunteistani, niin niitä on usein vähätelty “ootpas sä herkkä” ja sitten olen taas lähtöpisteessä: no niin varmaan olenkin, anteeksi.

    Jonkun ristiriitatilanteen jälkeen tunnen välillä ihan suunnatonta ahdistusta, mikä ilmenee ihan fyysisinä oireina – keskittymiskyvyn puutteena, epätoivona, itkuna, suuttumuksena.. Tunnen että elämä loppuu just nyt ja kaikki on menetetty, olen täysin kelvoton ihminen. Pelkään suunnattomasti, että minut hylätään. Esim. että vuosien ystävyys kaatuu johonkin pikkujuttuun.

    Miten tästä pääsee eroon? Olen kuitenkin ihan aikuinen ihminen, kohta 40.

    • Mulla vähän samantapaisia prosesseja. Tähän mennessä olen ymmärtänyt, että pelon lähde on lapsuuden kokemukset. Ilmeisesti en olekaan ollut toivottu lapsi, ja sen takia tunteiden ja tarpeiden ilmaisuun on vastattu agressiivisesti. Niinpä olen oppinut kätkemään tunteeni ja tarpeeni jopa itseltäni. Nyt yritän sitten tutustua niihin. Ja opetella uskomaan, että muut ihmiset eivät hylkää, vaikka tulisinkin näkyviin omana itsenäni sen sijaan että keskittyisin lukemaan muiden (oletettuja) ajatuksia tai pysymään poissa tieltä. Mutta ei se helppoa ole, pelko istuu syvässä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *