Nosta nenä navasta

Anteeksi, mutta minua vituttaa.

Elän maassa ja maailmassa, jossa on paljon kaikenlaisia käytännön ongelmia, jotka voisi ratkaista.

Täällä elää kanssani valtavasti fiksuja, koulutettuja ja kekseliäitä ihmisiä, joilla olisi täysi kapasiteetti ratkaista nämä ongelmat. Jos ei yksin, niin ainakin yhdessä muiden kanssa.

Miksi he eivät ratkaise näitä ongelmia?

Koska he ovat sen sijaan kaivamassa omaa napaansa:

  • Analysoimassa tunteitaan ja ajatuksiaan
  • Hoitamassa “traumojaan”
  • Etsimässä itseään
  • Kehittämässä itseään — ei siis taitojaan, vaan itseään
  • Tavoittelemassa onnea

He eivät nyt ehdi tehdä mitään aidosti merkittävää ja maailmaa mullistavaa, koska he ovat metsästämässä unelmien kroppaa, enemmän rahaa, unelmien kumppania, asemaa, merkkikenkiä, laatuautoa, saavutuksia… Kaikkea minkä he uskovat tekevän onnelliseksi.

Sori, mutta heillä ei ole nyt aikaa pysähtyä kuuntelemaan sisäistä viisauttaan ja seuraamaan sydäntään, koska he ravaavat manifestointi-illoissa, aarrekarttakursseilla, NLP-koulutuksissa, terapiassa…

Tilaisuuksissa, joissa joko yhtä pihalla olevat tai rahanahneet valmentajat, kouluttajat ja terapeutit kannustavat heitä haskaamaan elämänsä itsensä miettimiseen, parantamiseen ja korjaamiseen — elämästä nauttimisen sijaan.

Silloin kun he miettivät muita, he miettivät mitä muut ajattelevat heistä ja miten muut ovat kohdelleet heitä väärin tai miten muiden pitäisi tehdä heidät onnelliseksi.

Samaan aikaan heissä ja tunteissa ja ajatuksissa joita he yrittävät korjata ei ole sinällään mitään vikaa.

Kaikki nämä “henkiset ongelmat” joiden ratkaisemiseen he haaskaavat aikaa ja rahaa, ovat täysin kuviteltuja.

Heidän ongelmansa ei ole se, että välillä vituttaa (niin kuin minua nyt) — eikä edes se, mikä heitä vituttaa (niin kuin he minua nyt) — vaan se, että he ovat viattoman, mutta vitun tyhmän väärinkäsityksen vallassa, että vitutus on vika, joka pitää korjata.

No ei ole. Vitutus, viha, pelko, ahdistus, stressi, jännitys ja masennus ovat vain ajatuksen luomia tunteita.

Ne syntyvät samalla tavalla kuin tunteet, joita koet katsoessasi kauhuelokuvaa, lukiessasi jännittävää dekkaria tai kuunnellessasi mollivoittoista musiikkia.

Tunnekokemus on totta, mutta ajatus joka sen synnyttää… On vain ajatus.

No, ei minua enää vituta niin paljon kuin äsken.

Ehkä korkeintaan harmittaa, että niin moni fiksu ihminen haaskaa elämänsä oman navan kaivamiseen ja olemattomien ongelmien kanssa painimiseen, kun voisi nauttia tästä hetkestä, kokea luomisen iloa ja tehdä tästä maailmasta puhtaamman, turvallisemman, miellyttävämmän ja kauniimman paikan elää.

Jos sinä olet samassa pisteessä kuin minä pari vuotta sitten: analysoimassa ajatuksiasi ja tunteitasi, etsimässä itseäsi tai tavoittelemassa onnea, minä pyydän:

Nosta nenä navasta ja ala käyttää ääretöntä potentiaaliasi käytännön ongelmien ratkaisemiseen, uuden luomiseen ja elämästä nauttimiseen.

Kiitos.

20130821-234419.jpg

P.S.

Sivuston jäsenyyksiä hallinnoiva Wishlist Plugin on sotkenut taas kommentoinnin. Saat nähdä kommentit joko kommentoimalla tai esimerkiksi liittymällä ilmaiseksi tutustujajäseneksi, jolloin samalla pääset katsomaan muitakin juttuja.

Jäsenyys on voimassa heti siitä hetkestä alkaen kun painat “Lähetä tilaus”.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

6 Comments

  1. Heh, täytyy sanoa, että olen pitkään ihmetellyt mistä sä oikein motivaatiosi ammennat 😉 Itsestä tuntuu toisinaan kuin päätä hakkaisi seinään, siksipä tuon tyylinen duuni ei sopisi mulle ollenkaan. Hienoa, että sulla on se palo, jonka avulla jaksat kääntää ja vääntää samoja asioita eri näkövinkkeliin. Toivottavasti mahdollisimman moni edes antaisi mahdollisuuden. Katsomalla Katrin osoittamaan suuntaan et voi hävitä mitään, sen sijaan saada kokemuksen niin paljon antoisammasta, täyteläisemmästä ja kevyemmästä elämästä, ilman että muutat mitään olosuhteissasi.

  2. Ihmiset ovat hassuja ja hölmöjä itse kukin 🙂 “First world problems” https://www.youtube.com/watch?v=vN2WzQzxuoA

    Ehkäpä olet Katri oppinut ajattelemaan asiat niin mutkattomasti, että tuntuu turhauttavalta katsoa kun jotkut ympärillä pyörivät aina vaan samoissa (kuvitelluissa) ongelmissa löytämättä ratkaisuja 🙂 Kai se on tätä päivää Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa, jos ennen vanhaan ongelmana oli kulkutaudit, ravinnon saanti, ihmisoikeudet…

    Onko se sitten sitä, että ihmisillä on enemmän sisältöä elämässään, kun saavat pohdiskella ja murehtia ongelmiaan? Sillä tavalla kai tyydytetään sitä henkisen ravinnon tarvetta tai tyhjyyden tunnetta, kun esimerkiksi uskonnon merkitys on kadonnut. Arvot ovat muuttuneet ja karuimmillaan yhteiskunta elää kilpailussa, oman edun tavoittelussa, materialsmissa.

    Ei kukaan varmaan tieten tahtoen kaivele omaa napaa, tai edes tajua niin tekevänsä ennen kuin havahtuu omaan onnettomuuteensa. Naistenlehdissä tunteita analysoidaan, opetetaan etsimään itseään, saavuttamaan se unelmien vartalo. Lääketiede medikalisoi yhä useamman yksilön “poikkeavuuden”, johon on tarjolla lääke ja oikeanlainen hoito. Ongelmia keksitään, että voidaan myydä niihin ratkaisuja.

    Tunnistan kyllä itseni tuosta kirjoituksesta ja toisaalta tulee huono omatunto siitä, miten tyhmä olen ollut (ja tulen varmasti jatkossakin olemaan). Ongelmat paisuvat sitä suuremmiksi, mitä enenmmän niitä ajattelee. Sellaiset mutkattomat maalaisjärjellä ajattelevat ihmiset ovat harvassa.

  3. On muistettava, että kaikilla ihmisillä ei ole kapasiteettia muuttaa maailmaa, vaikka mielentila olisi mikä.
    En myöskään sanoisi itsensä etsimistä pelkästään navan kaiveluksi. Tai siis jos etsii itseään mielenrauhasta käsin, niin sitten se ei enää ole navankaivelua? Vai missaanko mä nyt jotain?
    Itse asiassa en tunne kovin montaa ihmistä, jotka hulluna tavoittelisivat vain noita luettelemiasi asioita. Enkä yhtäkään joka kävisi missään elämänkorjausterapiassa. Ehkä tuttavapiirini on rajoittunut, mutta on myös mahdollista, että sulla on ajatusharha. Ehkä niitä käytännön ongelmia ei ole ratkaistu siksi, että suurin osa ihmisistä vaan elää omaa elämäänsä? Ehkä niitä ei niin paljon kiinnosta, mistä saataisiin rahat malarialääkkeen tuottamiseksi, koska niiden päivittäinen elämä vie ihan riittävästi energiaa muutenkin? (No, onneksi on Bill Gates… 🙂

  4. Joo ja pieni lisäys vielä kirjoitukseeni:

    Ehkä se oman navan kaivelu ei aina lähde itsekkyydestä käsin, vaan esimerkiksi pahoinvoinnista käsin. Siis ihminen kokee tai tuntee jatkuvaa pahaa oloa ja sitä sitten yritetään “parantaa” keinolla jos toisella. Jotkut tarttuvat viinapulloon, toiset lähtevät juoksulenkille, jotkut meditoivat tai käyvät retriitillä, toiset terapiassa ja kolmannet etsivät onnea. Vaikka se paha olokin kuuluu elämään, niin en kyllä tunne yhtään ihmistä, joka vaikkapa pitkän / rankan / stressaavan päivän tai tapahtuman jälkeen ei haluaisi huokaista ja rentoutua kukin omalla tavallaan. Tavallaan nollata aivot ja päästä sinne “mielenrauhaan”.

    Yritän kai sanoa, että jokainen näkee maailman omalla tavallaan eivätkä kaikki ole hoksanneet sellaisia asioita, kuin Katri. Joillekin stressi ja paineet ovat täysin todellisia, vaikka kolmen prinsiipin mukaan nekin ovat vain ajatus 🙂

  5. Hyvä kirjoitus, samaistun vahvasti. Lisäksi otan kantaa pariin kommenttiin:

    “Joillekin stressi ja paineet ovat täysin todellisia, vaikka kolmen prinsiipin mukaan nekin ovat vain ajatus” <- Stressi ja paineentunne ovat aina täysin todellisia, mutta ne ovat vain ja ainostaan tunteita, joita ei tarvitse sinänsä lähteä korjailemaan, koska ne korjaantuvat lopulta aina itsestään. Ne tuntuvat toki ikäviltä niin kauan kuin ne ovat päällä, mutta ymmärtämällä että ne menevät aina ja poikkeuksetta ajallaan ohi, niihin pystyy suhtautumaan ilman tuota tuhoavaa "mun täytyy korjata itseni"-ajatusta.

    "On muistettava, että kaikilla ihmisillä ei ole kapasiteettia muuttaa maailmaa, vaikka mielentila olisi mikä." <- Kaikiltaha ihmisiltähän ei kukaan sinäällään mitään vaadi. On kuitenkin fakta että pelkästään Suomessa on mahtava määrä porukkaa, joilla sitä kapasiteettia olisi valtavasti. Koko maailman mittakaavassa luku lienee jo tähtitieteellinen. Ei tämän tarvitse koskea suuria asioita kuten syöpämalarianälänhätälääkettä vaan vaikka jotain ihan pientä käytännön ongelmaa, jota lähes kuka tahansa voi omalta osaltaan ratkaista/parantaa. Jos edes useimmat tekisivät pienenpienen osansa yhteisestä savotasta, tulokset olisivat huimia.

    "Ehkä niitä käytännön ongelmia ei ole ratkaistu siksi, että suurin osa ihmisistä vaan elää omaa elämäänsä?" <- Elää omaa elämäänsä eli tavoittelee onnellisuutta, rahaa, parisuhdetta ja muuta jonka uskoo tekevän elämästä kivantuntuisen? Aivan samoin myös yhteisen hyvän eteen työskentely (vaikka täysin itsekkäistä syistä) tuo upeaa sisältöä elämään eikä edes sulje pois edellä luoteltujakaan asioita 😉

    "Ehkä niitä ei niin paljon kiinnosta, mistä saataisiin rahat malarialääkkeen tuottamiseksi, koska niiden päivittäinen elämä vie ihan riittävästi energiaa muutenkin?" <- Mulla on sama fiilis. Huomaan vaan useasti, että se energia käytetään juuri tähän navan kaiveluun ja kuviteltujen ja itseluotujen ongelmien kanssa kamppailuun. Jos tämän kamppailun turhuus ymmärrettäisiin, pystyisimme vapauttamaan hyvinkin paljon energiaa johonkin järkevään käytettäväksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *