Saa luovuttaa

Tämä kirjoitus ilmestyi alunperin Evita-lehden blogissani melko tarkkaan kaksi vuotta sitten, mutta on ajankohtainen yhä edelleen.

2013-07-25 00.54.23

Olen kuunnellut eilisestä alkaen äänikirjaversiota Carol Tavrisin ja Elliot Aronsonin kirjasta “Mistakes Were Made, But Not By Me“.

Kirja kertoo siitä, miten selitämme itsellemme valintojamme ja tekojamme parhain päin. Ilmiötä kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi (cognitive dissonance).

Tarina ketusta, joka alkoi pitää pihlajanmarjoja happamina sen jälkeen kun ei päässyt niihin käsiksi, on klassinen esimerkki kognitiivisesta dissonanssista.

Yksi ikävimmistä ilmiön seurauksista on se, että jos olemme investoineet paljon aikaa, rahaa tai vaivaa johonkin asiaan, joka ei edelleenkään tunnu toimivan tai on jopa mennyt huonompaan suuntaan, meidän on vaikea päästää siitä irti. Sen sijaan että myöntäisimme mokanneemme, keksimme kaikenlaisia syitä sille, miksi tämä on oikea valinta. Koska olemme perustelleet valinnan oikeaksi, emme pysty valitsemaan toisin.

Pahimmillaan alamme jopa kannustaa kavereitamme tekemään saman valinnan, jottemme tuntisi olevamme yksin valintamme kanssa.

Kirjassa annetaan esimerkkinä (amerikkalainen) kaveri, joka aina pikkuautoilla ajettuaan päätti hetken mielijohteesta käyttää säästönsä ison mersun ostamiseen, vaikka hänen lapsensa olivat juuri menossa opiskelemaan.

Yhtäkkiä hän alkoi saarnata kaikille siitä, miten tärkeää on ajaa turvallisella autolla ja yritti saada kaverinsakin vaihtamaan isompaan autoon.

Kirjan esimerkkien kuunteleminen palautti mieleen useita tilanteita, joista en lähtenyt pois, vaikka jo tiesin olevani väärässä. Lopulta tilanne aina kärjistyi niin mahdottomaksi, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin kohdata totuus. Jälkeenpäin mietin, miksen lähtenyt pois jo vuosia aikaisemmin. Nyt tiedän miksi.

Aloin välittömästi miettiä asioita, joihin olen tällä hetkellä sitoutunut, vaikka oikeasti tiedän hukkaavani aikaa tai rahaa.

Ensimmäisenä mieleen tuli nykyinen kuntosalini. Tällä hetkellä omassa arvojärjestyksessäni niin moni asia menee salille ehtimisen ohi, että saan todennäköisemmin treenattua kotona tai käytyä lenkillä kuin lähdettyä salille.

Sen lisäksi olen alustavasti puhunut sitoutumisesta eräisiin projekteihin, jotka nyt tajuan itselleni vääriksi. Toisaalta tulin siihen tulokseen, etten aio myöskään kiirehtiä uusien valmennettavien hankkimisen kanssa ennen kuin näen mitä eräiden muiden työprojektien kanssa käy.

Jos pystyisit olemaan täysin rehellinen itsellesi, mistä tilanteesta, projektista tai suhteesta sinun on aika luopua?

P.S. Uudelleen julkaisin tämän vanhan kirjoituksen myös siksi, että olen juuri kehittelemässä taas jotain ihan uutta kutri.net:iin. Samalla tulen vetämään myynnistä pari kurssia.

Lisää vihjeitä aiheesta seuraavassa uutiskirjeessä. Jos et vielä tilaa uutiskirjettä, voit tehdä sen tällä kaavakkeella:

Tilaa Kutri.net:in uutiskirje!

Laita rasti ruutuun, jos haluat myös uudet blogimerkinnät ja sivut :


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *