Kahvilla Katrin kanssa: 040. Miten toimia vaikka jännittää?

Tällä 3,5 minuuttia pitkällä videolla puhun siitä, miten voi toimia (eikä vain jähmettyä), vaikka jännittää, ujostuttaa tai ehkä vähän jopa hirvittää. Idea videoon lähti tästä kommentista.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

4 Comments

  1. Täytyy sanoa, että kiitos tästä videosta. Ajoituksesi oli ainakin tämän katsojan kohdalla oikein sopiva – aihe kun sattuu olemaan hyvin ajankohtainen. Ja jännä juttu tosiaan, kuinka vastauksia, tai ainakin vinkkejä, kiperiin kysymyksiin sattuu tulemaan vastaan juuri oikeaan aikaan.

    Mutta silti vaikuttaa hieman siltä, että tosielämässä muuttujia on monesti enemmän. Ennestään tuntemattomien kesken voi olla helpompi ottaa se “ei ole mitään menetettävää”-asenne.

    Aihe on muutenkin mielenkiintoinen: itse olen jännittänyt esiintymistä ja monia normaaleja työelämän tilanteita (ehkäpä kokemuksen puutteessa), mutta viime aikoina siitä on päästy lähes täysin eroon. Se on hyvä tunne, kun pääsee eroon jännityksestä ja selittämättömästä häpeäntunteesta: voi yrittää vapautuneemmin ja ottaa hommaa haltuun ihan eri tavalla.

    Eli työ ja liikesuhteet – no problem. Mutta kun pitäisi edistää ihmissuhteita ollaan taas lähtöruudussa. Ehkäpä joku vipu omassa ajatusmallissa vain pitää vääntää toiseen asentoon ja homma etenee taas.

    Mutta tosiaan, kiitos tämän ajankohtaisen aiheen käsittelystä. Peloton elämä on tosi hyvä tavoite.

    • Juliuksen kanssa täysin samoilla linjoilla – esiintyä voi hyvin ja varmasti vaikka mikki kourassa tai ilman isolle tai pienelle yleisölle. Mutta sitten, kun kyseessä on ihmissuhteet, erityisesti ne romanttisemmat, niin hälytystilassa ollaan alta aikayksikön. Olenko niin luolamies, että tarvitsen adrenaliinia viedäkseni toisen luolaan?

  2. Jokainen esiintyvä taiteilija tietää miltä tuntuu jännittää ennen esitystä. Osa jännittää niin paljon, että kädet vapisevat, hikoiluttaa ja oksettaa. Siitä huolimatta nämä ihmiset menevät lavalle kerta toisensa jälkeen. Jos he uskoisivat, että jännittäminen estää esiintymisen, he eivät voisi hoitaa ammattiaan. Minusta tämä on hyvä esimerkki siitä, että asioita voi tehdä menestyksekkäästi, vaikka olisikin ns. paniikissa. Jännittäminen ei ole mikään este toimia. Silloin vain toimitaan sellaisessa tilassa, joka ei välttämättä fyysisesti tunnu hirveän miellyttävältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *