Tehokkain tapa saada selville mitä oikeasti haluat

jarviviisaus

Haaveiletko uudesta ammatista? Mietitkö tykkääkö ihastuksesi kohde sinusta? Haluaisitko muuttaa ulkomaille? Mikä teet ensimmäiseksi?

Minä olen ehkä keskivertoa spontaanimpi ihminen, mutta suuren osan elämästäni olen ollut kova tyttö täpisemään ja ähmimään — usein niin pitkään, että lopulta oli myöhäistä toimia.

Vielä useammin kävi kuitenkin niin, että kun vihdoin ja viimein tartuin toimeen, mietin vain että miksen tehnyt niin aiemmin.

Muun muassa Steve Chandler ja Marie Forleo puhuvat aloittamisen voimasta. Voit miettiä parasta toimintatapaa vaikka koko loppuelämäsi, mutta ennen kuin tartut toimeen, et voi tietää varmasti mitä tapahtuu.

Unelmista totta?

Olimme viime kesästä asti miettineet miehen kanssa miten kivaa olisi jos olisi oma kesämökki.

Syytän ideasta Huvila & Huussi -remonttisarjaa, jossa remontoidaan kesämökkejä ja niiden pihoja todellisiksi paratiiseiksi.

Käytimme talvella useita iltoja erilaisten mökkien myynti-ilmoitusten lukemiseen. Sen verran olimme viisastuneet tässä matkan varralla, että päätimme tänä kesänä vain testata mökkeilyä ainakin viikon ajan.

Niinpä käytimme toisen tovin sopivan vuokramökin etsintään. Kun sellaista ei löytynyt haluamaltamme alueelta, päätimme odottaa kesän alkuun, ennen kuin yrittäisimme uudestaan.

Juuri kun aioimme tutustua uudestaan mökkitarjontaan, mieheni veli kutsui meidät mökkeilemään. Ei muuta kuin onkimatoja kaivamaan, autoa pakkaamaan ja sitten kohti Hämettä ajamaan.

Unelmista totta?

Sää oli täydelilnen, järvivesi lämmintä, seura ja ruoka hyvää. Esikoinen oli innoissaan siitä, että pääsi kalastamaan, veneilemään ja hengaamaan isojen poikaserkkujen kanssa.

Jopa 3G-verkko toimi paremmin kuin kotonamme.

kalastaja2

Vaan ei siinä kaikki…

Tuskin olin saanut auton oven auki, kun ensimmäinen hyttynen puri minua ja paarmat aloittivat hyökkäyksensä. Hyttysmyrkky säästi minut pahimmilta puremilta, mutta koska vauvaan ei saanut laittaa sitä, jouduin ulkona ollessa huitomaan koko ajan hyttysiä pois palleromme kimpusta.

Herkkänenäinen esikoinen oksensi ulkohuussissa, joka ei edes haissut kauhean pahalle ja päätyi salakakkaamaan järveen. Sen lisäksi hän yritti koko ajan karata rantaan.

Kalastaminen oli kivaa tunnin ajan ja auringon ottaminen puoli tuntia. Kun juttelin mökkielämästä miehen veljen kanssa, hän totesi että omassa mökissä oli se hyvä puoli, että siellä oli kaikenlaista puuhasteltavaa — eli paikkojen kuntoon laittamista.

Jos se ei ole jo tullut selväksi, en ole todellakaan mikään käsillä tekemisen ihmelapsi. Tapan yleensä kaikki kasvit alle viikossa ja rakentamishommani ovat “vähän sinne päin”.

Ennen kuin aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa sovimme ettemme koskaan yrittäisi tehdä yhdessä remonttia, saati rakentaa taloa.

kesahesa

Oma maa mansikka

Matkalla takaisin omaan kesäparatiisiimme Puu-Vallilaan totesimme, että unohdamme mökkihankkeen.

Kaupungin kesässä on puolensa, varsinkin kun asuu tällaisessa “intiaanikylässä” ja taloyhtiössä, jonka pihalla on kiva istuskella kavereiden ja naapureiden kanssa.

Jos maaseutu alkaa kutsua, voimme ajaa päräyttää puolessa tunnissa lapsuudenkotiini Mäntsälään tai tuppautua yhdeksi yöksi sukulaisten mökille.

Todellisuus hakkaa teorian kuusi nolla

Onko sinulla jokin unelma, joka ei ole edennyt fantasiointia ja ahkeraa googlailua pidemmälle?

Fiilistelyssä ei sinällään ole mitään väärää — se luo tietynlaisen kokemuksen elämästä. Mutta joskus käytämme aikaa niin paljon tulevaisuuden fiilistelyyn, että unohdamme ottaa askeleita sitä kohti. Samalla missaamme kaiken sen hyvän, mitä on tässä hetkessä.

Miten voisit aloittaa unelmasi testaamisen seuraavan kahden viikon aikana?

Jos unelmanasi on asua ulkomailla, voisitko järjestellä ainakin ensi vuoden lomasi niin, että voisit mennä ulkomaille asumaan ainakin viideksi viikoksi?

Voisitko pyytää ihastustasi treffeille?

Voisitko päästä vaikka vain päiväksi työharjoitteluun unelmiesi ammattiin? Tai tehdä vaikka vapaaehtoistyönä jotain sellaista, joka vastaisi unelmiesi ammattia?

Onko sinulla ammatillisia unelmia, jotka haluaisit toteuttaa? Tutustu Pelottoman elämän salaisuus: Unemien ura -kurssiin.

Jos haluat ylipäätään parantaa oman elämäsi laatua, laihtua ja saada kevyemmän mielen, tsekkaa  Kutri.net:in VIP-jäsenyys, johon Pelottoman elämän salaisuus -kurssi lukeutuu.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

4 Comments

  1. Teksti herättää kysymyksen, että kuinka tarttua toimeen ajoissa. Tai ehkäpä jopa, kuinka yleensäkään tarttua toimeen, silloin kun pelottaa tai ahdistaa? Toisinaan kuitenkin toimia kannattaisi alhaisessakin mielentilassa, jossa kokee pelkoa tai esimerkiksi häpeää? Voiko aina odottaa, että järjestelmä palautuu mielenrauhaan, jos tilaisuus menee käsistä, tyyliin, juttelisinko tolle kivalle tyypille tai ehkä jopa kutsuisin sen kahveelle?

    • Loistava kysymys! Tein siitä tämän päivän videon: http://kutri.net/blog/2013/07/kahvilla-katrin-kanssa-30-miten-toimia-vaikka-jannittaa/

      Eli niin kauan kun luulet että tilanne tai se, mitä voi tapahtua aiheuttaa pelon, en suosittele toimimaan. Mutta jos pystyt näkemään että “hetkinen, tää pelko syntyy mun ajatuksista, joita ajattelen tästä tilanteesta — ei suoraan tästä tilanteesta”, voit lähteä toimimaan ignoroiden niitä mieleen nousevia ajatuksia, kun ne anyway on vain ajatuksia, ei universaaleja totuuksia.

      Oliko tästä apua?

      • Kyllä kiitos, oli apua, tästä ja videosta. Täytyi oikein kirkastaa itselle se, että tämä pelko tuli ajauksista, eikä tilanteesta. Näin olin kyllä järkeillytkin, mutta silti tajusin joltakin kantilta pitäväni tilannettakin aiheuttajana, vaikken sitä aikaisemmin nähnytkään. Hassua sinänsä, kuinka voikaan pitää tällaista asiaa hävettävänä tai epänormaalina, vaikka tajuaa sen jo hetken päästä ihan normaaliksi, arkiseksi.

        Tuosta ajatusten ignoroimisesta olisi kyllä kiva kuulla vielä lisää. Olen vielä melko alkuvaiheissa kolmessa prinsiipissä, joten “ajatuksia ignoroimisesta” ei ehkä ole osunut korviini. Kun tajuaa, ettei hätä johdu tilanteesta vaan ajatuksista, niin kuinka sitten ottaa se ensimmäinen askel? Siis kuinka ignoroida se ensimmäinen vastarinta, päänsisäinen tiiliseinä, jotta pääsee tarpeeksi lähelle sanomaan sen “moi”:n?

        • Moi! Ajattelin vastata sulle tuosta ajatusten ignoroimisesta, vaikken Katri olekaan. Mulle se tarkoittaa sitä, että en ota kaikkia ajatuksiani vakavasti. Tai vaikka saatan juuri sillä nimenomaisella hetkellä luulla kokevani ympäristön suoraan, ymmärrän kuitenkin jollain tasolla että niin ei ole. Tai mielessä häivähtää epäilys, että esim. ärsyynnynkö oikeasti tuon toisen ihmisen käytöksestä, vai niistä ajatuksista joita tällä hetkellä ajattelen. Siinä tilanteessa monesti alan tietoisesti mitätöimään kaikkia päässäni risteileviä ajatuksia, tyyliin “vale” jos koen pakottavaa tarvetta avautua asiasta, joka sillä hetkellä tuntuu ärsyttävän, tai sitten olen tarttumatta mihinkään ajatukseen erityisesti (eli en nosta sitä ns.ongelmaksi), jos olo on edes jollain tavoin siedettävä ja pystyn olemaan hiljaa ja odottamaan että mieliala nousee. Mutta siis sanoisin, että annan toisille ajatuksille suuremman painoarvon kuin toisille. Ja nimenomaan niille, joita ajattelen siellä korkeassa mielentilassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *