Syyllistytkö tähän vaaralliseen virheeseen netissä?

Kirjoita nettiin vain rauhallisin mielin

Koska viimeksi vuodatit elämäsi kurjuutta Facebookissa? Entä kirjoitit kiukuspäissäsi jotain Twitteriin tai blogiisi? Vaikka sillä hetkellä teko tuntui hyvältä ja saatoit saada muilta jopa peukkuja ja sympatiaa, oliko avautuminen sittenkään sen väärti?

Viime päivinä Twitterissä ja Facebookissa on jauhettu Midhill-skandaalia. Muutamia kuukausia aiemmin oli ollut jo Steam-Gate. Kummassakin tapauksessa ongelmana oli se, että huonosta palvelusta syytetyn yrityksen edustaja vastasi sosiaalisessa mediassa valituksiin vastasyytteillä ja suoranaisella vittuilulla.

Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, miten edustaja ei osannut ennakoida mitä avautumisesta seuraisi. Luuliko hän oikeasti että hyökkäys olisi paras puolustus? Eikö hän tullut ajatelleeksi mitä “asiakas on aina oikeassa” -lause tarkoittaa?

Ei, sillä hän teki pahimman mahdollisen virheen: kirjoitti nettiin kun oli poissa tolaltaan.

Miten tämä koskee sinua, tavallista talliaista jolla ei ole omaa yritystä, jonka mainetta suojella?

Kuuntelen parhaillaan digitaalisen viestinnän muuttumisesta kertovaa Ctrl Alt Delete -kirjaa, jonka kirjoittajalla Mitch Joelilla on pitkä kokemus netissä toimimisesta ja nettimarkkinoinnista. Hän puhuu kirjassa muun muassa siitä, miten yhä useampi työnhakija arvioidaan hänen nettijuttujensa perusteella.

Mitä vaativammasta paikasta on kyse, sitä todennäköisemmin sinut googlataan — oli se kiellettyä tai ei. Löydettyjä tietoja ei saa käyttää sinua vastaan, mutta ihmismieli on sellainen, että ne vaikuttavat sinusta saatuun ensivaikutelmaan.

Kokeile huviksesi lukea omaa blogiasi ja katsoa muita päivityksiäsi ja nettiin lataamiasi valokuviasi niin kuin ne eivät olisi sinun. Millaisen vaikutelman niistä saa?

Kertoisitko ja näyttäisitkö nettiin laittamasi jutut työhaastattelussa tulevalle työnantajallesi?

koulutakana2

Etkö aio hakea töitä? Mitä jos joudut joskus etsimään uutta kumppania? Mitä hän löytää jos hän googlaa sinun tietosi?

“Minulla ei ole mitään salattavaa. Haluan tulevan puolisoni hyväksyvän minut sellaisena kuin olen.”

Hyvä on, mutta oletko yhä sama ihminen, joka olit viisi vuotta sitten kun tilitit vaikeaa eroasi ja sitä seuranneita seksiseikkailuita blogissasi?

Ehkä olet OK omien nettiin laittamiesi tietojen kanssa. Hyvä. Oletko OK sen kanssa, mitä omat lapsesi laittavat nettiin? Tiedätkö edes mitä he lataavat nettiin?

(Esi)teini ja älypuhelin voi olla todella vaarallinen yhdistelmä. Tee lapsellesi palvelus — käy hänen kanssaan läpi liiallisen jakamisen vaarat ja tämän kirjoituksen lopussa olevat vinkit.

Minäkin olen mokannut

Miksi koen tämän asian niin tärkeäksi? Koska olen itse joskus mokannut.

Olen käynyt vuodesta 1998 netin keskustelupalstoilla kiivaita ja henkilöönmeneviä keskusteluja, jotka tänä päivänä lähinnä nolottavat naurettavuudellaan. Olen joutunut lööppeihin joidenkin harkitsemattomien kirjoitusten takia. Olen joutunut vastaamaan kysymyksiin vuosikymmenen takaisista avautumisista.

Jos et tunne sitä Katria joka olen tänään ja yrität muodostaa mielikuvan minusta vanhojen juttujen perusteella, voin taata että yllätyt minut tavatessasi.

Miten voin olla siitä niin varma? Koska olen kuullut ihmisten kertovan minulle niin useita kertoja.

Minä en aio enää hakea töitä enkä toivottavasti kumppaniakaan, mutta aion pitää huolen siitä, että omat lapseni toimivat netissä harkitsevammin kuin minä aikanaan.

Miten toimia fiksummin netissä?

Tarkoitanko tällä nyt sitten sitä, että meidän pitäisi esiintyä netissä jotenkin parempina ihmisinä kuin olemme? Ei, haluan sinun olevan oma itsesi — kunhan ensin ymmärrät koska oikeasti olet omin itsesi.

Et voi koskaan jakaa ihan kaikkea tekemääsi nettiin. Tai jos voisitkin, kukaan ei voisi katsoa kaikkea sitä, koska heillä on omakin elämä elettävänään.

Niinpä netin kautta ajatuksistasi, tunteistasi ja toiminnastasi välittyvä kuva on aina vajavainen.

Oletko huomannut että välillä voit olla maailman fiksuin, rakastavin ja anteliain ihminen — ja toisessa hetkessä kaikkea muuta? Joskus sama asia tekee sinut hulluksi, joskus se vain naurattaa.

Jos joku kohtaa sinut ensimmäistä kertaa silloin kun olet parhaimmillasi, hän saa sinusta täysin toisen vaikutelman kuin jos olet pahimmillasi. Kumpi vaikutelma on oikea?

Se, jonka hän saa kun olet parhaimmillasi, sillä siinä tilassa olet eniten ihminen ja vähiten villipeto.

Tsekkaa jos et usko:

Muistele jotain kertaa, kun olet käyttäytynyt jälkeenpäin ajatellen erityisen typerästi. Millainen olo sinulla oli?

Todennäköisesti jotenkin hermostunut, levoton, kireä tai raskas olo. Ehkä olit raivoissasi, peloissasi, ahdistunut, stressaantunut tai kiireinen. Melko varmasti tunsit jonkinlaisen paineen tunteen. Ajatuksesi saattoivat tuntua kiukkuiselta ampiaisparvelta.

Tunsit ehkä halua selitellä, puolustautua, syytellä tai nuijia toisen turpeeseen. Olit kuin pelästynyt tai vihainen villipeto, joka halusi vain taistella tai paeta.

Muistele jotain kertaa, kun olet mielestäsi toiminut fiksusti ja kauniisti. Miltä olosi silloin tuntui?

Todennäköisesti rauhalliselta ja hallitulta. Mahdollisesti rennolta, kevyeltä ja avaralta. Pääsi tuntui ehkä hiljaiselta ja jos sanoit jotain viisasta, sanasi tuntuivat kumpuavan jostain syvältä.

Tunsit yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Elämässä kaikki tuntui olevan kohdallaan. Kaikki tuntui helpolta ja luontevalta, sillä olit kaikille ihmisille yhteisessä neurologisessa perustilassa. Siinä tilassa johon palaat kun hetkellinen kiihtymystila menee ohi.

Netissä fiksummin toimiminen on yksinkertaista. Kuuntele omaa fiilistäsi.

Mitä enemmän tunnet painetta, pakkoa tai tarvetta selitellä, syytellä tai puolustella, sitä todennäköisemmin olet mokaamassa. Laita tietokone kiinni ja kännykkä äänettömänä taskuun.

Jos tunnet sietämätöntä tarvetta tilittää ja avautua, kirjoita ajatuksesi kynällä paperille. Voit sitten kirjata ne sieltä nettiin jos se tuntuu vielä rauhoituttuasi hyvältä idealta. Todennäköisesti ei tunnu.

Mitä enemmän tunnet rakkautta, armollisuutta, yhteenkuuluvuutta ja syvää rauhaa, sitä viisaammin osaat suhtautua vaikeisiinkin asioihin. Tästä tilasta käsin voit löytää uusia ratkaisuja mahdottomalta tuntuviin ongelmiin ja käydä rakentavia keskusteluja muiden ihmisten kanssa.

Ole ihminen, älä villipeto. Kirjoita nettiin vain rauhallisin mielin, kiitos!

Jos haluat ymmärtää paremmin omia ja muiden tunteita ja ajatuksia, tutustu Kutri.net:in VIP-jäsenyyteen.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

2 Comments

  1. Asiaa! Juuri tämän kuin muistaisi. Työnantajat todellakin tsekkaavat “online presence” jokaiselta hakijalta. Kolmisen vuotta sitten suunnitellessani työnhakua jokaisella aiheeseen liittyvällä ulkomaisella (ei suomalaisilla!) webbisaiteilla kehotettiin panostamaan nettinäkyvyyteen, päivittämään olemassa olevat profiilit paraatikuntoon, luomaan tarvittaessa uusia (esim. työhön liittyvillä verkostosivuilla) ja tsekkaamaan mitä omalla nimellä löytyy. Moni käyttäjä on yhdistänyt facebook ja/tai twitteritilinsä esim. LinkedIn:in “ammattiprofiiliinsa”, joten potentiaalisen työnantajan on helppo saada kokonaiskuva henkilöstä. Matkan varrella raja yksityisen ja julkisen näkyvyyden välillä helposti unohtuu!!

  2. Tää oli ihan supertärkeä ja ajankohtainen aihe! Suurimmalle osalle netinkäyttäjistä ei tod.näk. tule ajatelleeksikaan asioita tältä kannalta. Kuulemani ja hyvä ohje on, että älä kirjoita nettiin mitään, mitä et voisi kirjoittaa paikallislehteen omalla nimelläsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *