Miksi on viisaampaa antaa auringon laskea vihasi yli

Miksi on parempi antaa auringon laskea vihan yli ja ratkoa ristiriidat pirteänä

Kun olin lapsi, vanhempani opettivat ettei saisi “antaa auringon laskea vihasi ylle”. Toisin sanoen riidat piti ratkoa ennen nukkumaanmenoa. Pienenä tämä ehkä toimi jollain lailla, kun sisarusten kanssa aikaansaadut kränät kestivät muutenkin vähän aikaa.

Kun yritin soveltaa neuvoa aikuisena, se ei enää toiminutkaan yhtä hyvin. Mitä enemmän yritin setviä kumppanini kanssa päivän mittaan kertyineitä mielipahan aiheita illalla, sitä huonommin meillä meni.

Ymmärrettyäni miten ihmismieli toimii, olen tullut siihen tulokseen, että on parempi mennä vihaisena sänkyyn kuin yrittää väsyneenä saada jotain ratkaisua aikaan.

Miten riidat syntyvät?

Kuinka usein päädyt riitelemään kumppanin kanssa, kun kumpikin teistä on virkeä, juuri syönyt ja hyvällä tuulella? Todennäköisesti et juuri koskaan.

Kuinka usein riita lähtee siitä, että ainakin toinen teistä on jo valmiiksi vähän väsynyt, nälkäinen, ärtynyt tai ahdistunut? Yhtäkkiä häntä alkaa ärsyttää asia, joka edellispäivänä tai vielä aamulla ei ollut minkäänlainen ongelma.

Kärttyisellä tuulella oleva ilmaisee mielipiteensä töykeästi ja yleistäen: “Miksi sun pitää AINA jättää nämä sukat tähän?” “Mikset sä voi KOSKAAN kysyä mitä mä haluan?”

Jos toinenkin sattuu olemaan vähän huonossa hapessa, tyly aloitus herättää välittömästi vastareaktion: selittelyä tai vastahyökkäyksen — joka puolestaan ärsyttää ensimmäiseksi ärtynyttä entisestään.

Esimerkiksi meillä tyypillinen riita lähtee siitä, että minulle esitetään kysymys: “mikset sä ikinä siivoa sun jälkiä?”

Huomautus on sinällään aiheellinen — en osaa laittaa tavaroita heti (tai usein myöhemminkään) käytön jälkeen paikalleen.

Jos olen yhtään väsynyt, nälkäinen tai muuten alavireinen, enkä huomaa missä mennään, alan joko selitellä miksi en taaskaan ollut laittanut tavaroita paikalleen tai syytän toista suoraan siivousnatsismista.

Tästä ei tietenkään seuraa koskaan mitään hyvää. Pian meneillään on huutoriita, joka katkeaa vain jos toinen meistä poistuu tilanteesta tai minä havahdun huomaamaan että “hetkinen, mähän olen alhaisessa mielentilassa, nyt mä en pysty sanomaan yhtään mitään rakentavaa.”

Myöhään illalla aloitetut riidat ovat ihan vihoviimeisiä. Mitä enemmän yritämme ratkoa riitaa väsyneillä aivoillamme, jotka ovat menneet “villipeto-tilaan”, sitä enemmän homma karkaa käsistä.

Entä oletko koskaan kokenut tällaista tilannetta:

Kumppanisi herää tai tulee kotiin selvästi ärtyneenä. Hän hermostuu jostain näennäisen mitättömästä asiasta tai alkaa yhtäkkiä kaivella jotain vanhaa juttua.

Syystä tai toisesta et lähde hänen kanssaan vääntämään asiasta. Ehkä olet niin hyvällä tuulella, että annat toisen juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai ehkä olet niin kyllästynyt, ettet jaksa sanoa muuta kuin “joo joo”.

Pian toinen teistä joutuu poistumaan tilanteesta. Kun seuraavan kerran olette yhteydessä kasvokkain, puhelimitse tai muuten viestitellen, rauhoittunut kumppanisi on anteeksipyytävä.

Mikä olennaisinta: hän on anteeksipyytävä, vaikkette käsitelleet riitaa mitenkään loppuun asti!

Tai ehkä sinä olet ollut se, joka on ensin stressaantuneena kimpaantunut kumppanilleen ja sitten saanut jäädä omiin oloihinsa niin pitkäksi aikaa että on rauhoittunut. Yhtäkkiä aiempi käytöksesi joko naurattaa tai nolottaa.

Älä ratko ristiriitoja riitelemällä

Minulla on radikaali väite: on mahdotonta riidellä rakentavasti.

Jos toinen on jollain lailla tuohtunut, kireä tai jähmettynyt, hän ei pysty ajattelemaan selkeästi vaikka haluaisi, vaan on joko hyökkäävä, puolustautuva tai vetäytyvä. Sillä hetkellä kun olet riidanhaluinen, et pysty olemaan aidosti rakentava.

Sen sijaan on mahdollista käydä rakentavia keskusteluja — mutta vasta kun kumpikin on rauhoittunut. Joskus tähän tilaan pääseminen edellyttää sitä, että välissä nukutaan yöunet.

Miten ratkoa ristiriitoja riitelemättä?

Jos jompikumpi teistä haluaa käsitellä jotain ongelmaa selvästi riidanhaluisesti, kirjoittakaa ongelma paperille ja laittakaa paperi vaikka jääkaapin oveen ettei asia unohdu.

Nukkukaa, syökää, saunokaa, ulkoilkaa, katsokaa telkkaria tai hoitakaa arkirutiineja, kunnes toteatte kumpikin olevanne rennossa ja hyvässä fiiliksessä.

Tarkastelkaa tässä kevyessä mielentilassa uudestaan ongelmaanne.

Voitte myös miettiä sitä kumpikin ollessanne kevyellä mielellä, jos hyvä mieliala ei tunnu osuvan yhtä aikaa kummallekin. Lähettäkää tekemänne havainnot toisillenne vaikka sähköpostitse, jolloin voitte lukea ne mielialan palauduttua taas itsestään hyväksi.

Näyttääkö ongelma vielä ongelmalta? Jos näyttää, miten sen voisi ratkaista tavalla, jonka kanssa kumpikin olisi valmis elämään?

Jos olet kutri.net:in VIP-jäsen tai lunastanut aikanaan lukuoikeudet Raskaaksi rauhallisin mielin -paketiin, voit katsoa täällä 34-minuuttia pitkän Riitely on turhaa -videon ja lukea täältä muita ajatuksia parisuhteen parantamisesta.

Liity VIP-jäseneksi täällä.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

12 Comments

  1. Hahaa! Mä olen törmännyt tähän käsitteeseen vain L.M.Alcottin kirjassa Pikkunaisia. Ja siinä tämä konsepti tarkoitti sitä, että olipa riidan aihe mikä tahansa ja olipa syy kenen tahansa olennaista on, että joku (varmaan se hyveellisin) nielee ylpeytensä ja pyytää anteeksi, oli aihetta tai ei. Sitten siitä seuraa rauha, harmonia ja tasapaino, jonka jälkeen kaikki voivat mennä hyvillä mielin nukkumaan. Ei siis tosiaankaan ollut kyse mistään asioiden selvittämisestä, vaan puhtaasti anteeksi pyytämisestä, armon anomisesta ja antamisesta jne., eli siis siitä että päätetään unohtaa koko juttu ja kaikki päättävät tietoisesti olla kantamatta kaunaa. Ja sitten asiaan ei enää seuraavana päivänä palata.

    On muistettava että noissa kirjoissa kehittyneen ihmisen merkki oli äärimmäinen itsehillintä ja lempeys, joten siitä näkökulmasta tuo varmaan toimii. Mutta jos joku asia oikeasti vaivaa, tämä ei tuo minkäänlaista ratkaisua siihen.

    Siitä olen todella samaa mieltä, että jos haluaa riidellä, se kertoo jo siitä ettei ole aikomusta olla rakentava. Tosin riitelyäkin on monenlaista. Esimerkiksi se vanhojen kaivelu on epäreilua riitelyä, koska siinä ei enää puhuta itse asiasta.

  2. Niin,asiat ois hyvä ratkoa aikanaan ja rauhassa.Aina se vaan ei onnistu millään.Mulla on sellanen kokemus,että kaikki eivät vaan osaa puhua ongelmista millään tavalla.

    Aikanaan,kun exäni asui vielä tässä kodissa ja tunnelma oli olut kireä jo jonkin aikaa,pyysin häntä puhumaan ongelmista kanssani,eipä tullut mitään.Kuinka voi selvittää mitään asiaa,jos toisen vastaus on :Puhu,mulla ei ole mitään puhumista….

    Se liitto kariutui yksinkertaisesti puhumattomiin asioihin.kaikki eivät yksinkertaisesti pysty katsomaan itseään tai toista rehellisesti silmiin.Mun mielestä tässä maailmassa ei ole olemassakaan sellasia ongelmia joita ei pysty ratkaisemaan puhumalla.

  3. Tämä oli antoisaa, kiitos Katri. Tosi hyvä kirjoitus jälleen. Tämä sivusto (ulkoasuineen) ja palvelusi on kehittyneet hienosti viime aikoina. Onneksi olkoon ja jatka samaan malliin. Sellainen tekninen kysymys olisi, että miksi jotkut videot on Vimeossa mutta ei kaikki. Vimeossa oli se hyvä puoli, että ne sai helposti talteen ja yhdelle koolle. Tosin iPhone sovelluksessa ‘watch later’ osioon laitetut videot, jotka on suojattu ja toimii ainostaan salasanalla eivät tule ollenkaan näkyviin. iPadilla saan ne näkymään ja toimimaan ‘watch later’ osion kautta. Usein ois paras mahdollisuus kuunnella videoita kun on jossain liikenteessä (ilman nettiä) eli harmi ettei tuo lataus iPhoneen toimi – oisko mitään vinkkiä tähän?

  4. Selvennykseksi, että osa kysymystäni oli siis että miksi osa on Vimeo videoita ja osa You tube?

    • Osa videoista on youtubessa ja osa vimeossa siksi, että ennen vanhaan youtubeen pystyi lataamaan vain max 10 minuuttia pitkiä videoita — ja sitten max 15 minuuttia pitkiä videoita. Nyt ilmeisesti mä saisin ladata sinne pidempäkin videoita.

      Suosin YouTubea lyhyemmissä videoissa siksi, että sinne lataaminen on törkeän paljon helpompaa, nopeampaa ja toimivampaa kuin Vimeoon, joka mm oli taas rikkonut webinaarivideon latauksen yhteydessä. Siellä salaamiseen ei tarvitse edes salasanaa.

      Kun saan sivuston taas toimivaan sutjakammin, voisin tsekata olisiko tekniikka kehittynyt taas sen verran eteenpäin vajaassa vuodessa, että voisin ladata ja lähettää videot Amazon S3:n kautta ilman että ne tökkivät jollain laitteilla katsoessa

  5. Aah 🙂 Tää oli niin hyvä kirjoitus ja niin totta!!! Oon itse pyrkinyt aiemmin noudattamaan tätä “kaikki riidat selvitetään ennen nukkumaanmenoa”-ohjetta, oli kysymys sitten mistä tahansa ja johti se sitten vaikka siihen, että todellakin asioita puitiin pikkutunneille koko ajan väsyneempänä (lue epätoivoisempana ja aivottomampana). Tätä lukiessa tajusin, että sen sijaan, että oikeasti jotenkin olisin uskonut siihen, että riitojen selvittämisessä illalla/yöllä on jotain järkeä tai siitä on hyötyä tajusin, että se kumpuaa lähinnä jostain ihmeellisestä pelosta käsin: Jos tuo toinen vaikka kuolee/aivohalvaantuu yöllä tai kuolen/menen aivottomaan tilaan itse, niin en tunne sitten syyllisyyttä siitä, että just sitä ennen riideltiin vaan kuoltiin sitten sovussa ainakin (HÄH?!!!) . Sama koskee riitojen selvittämisestä ennen kuin toinen lähtee esim matkalle.

    • Pystyn eläytymään tähän. Mutta jos siitä on kyse, silloin kannattaa vain antaa anteeksi ja unohtaa, eikä “selvittää” yhtään mitään. Siis joko myöntää että itse oli väärässä, ja kuitataan homma loppuunkäsitellyksi, tai sitten tiedostaa että toinen oli väärässä mutta päättää antaa asian olla siitä huolimatta, ja kuitata homma loppuunkäsitellyksi.

      …Tosin nyt kun asiaa ajattelen, en nykyisin enää yritä selvittää juuri mitään riitoja, vaan olen mieluummin onnellinen kuin oikeassa. Siis toisin sanoen annan asioiden olla. Ei niitä jonkin ajan päästä muista enää muutenkaan.

      • Tähän täydentäisin sen verran, että minun totuuteni on usein eri kuin sinun totuutesi. Jokainen elää, kokee, näkee, tuntee, ajattelee ja arvostaa asioita omasta itsestään käsin, joten se mikä minun silmissäni näyttää yhdeltä on sinulle toinen. Ja kaikkiin näihin asioihin vaikuttaa myös mielentilat, joten oikeasti voi kysyä, kuinka moni asia on edes riitelemisen arvoista?

        Hyvä teksti Katri, osuit naulan kantaan.

  6. Niin kyllä se vähän kirpaisee kun on ensin siivonnut useamman tunnin ja omasta mielestä koti on siisti ja mies tulee väsyneenä töistä kotiin ja alkaa sanoa miksi tuolla on sukka ja et ole siivonnut tuolta. Minä olen huomannut että parasta on just tuolla hetkellä olla hiljaa kun mies on väsynyt ja ärtynyt niin välttyyy riidoilta.

    • Tajusin tätä kommenttia nyt uudestaan lukiessa että mua siivouskommentti satuttaa eniten jos olen siivonnut ajatuksella “siivoan ettei se pääse mäkättämään/ilahtuu”. Jos siivoan siksi että tekee mieli pistää paikat kuntoon, toisen mielipiteet ei niin kauheasti kiinnosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *