Mikä aiheuttaa häpeän ja miten siitä pääsee eroon?

Härski julki-imettäjä imettää Sometime2013-tapahtuman luennolla. Huom! Kysyin kyllä ennen imettämistä sopiiko se muille

Härski julki-imettäjä imettää Sometime2013-tapahtuman luennolla. Huom! Kysyin kyllä ennen imettämistä sopiiko se muille

Valmistauduimme toissapäivänä äänittämään Arkijarki.net:in Jennin kanssa viikottaista Irti turhasta -podcastia. Teemme podcastit Skype-videopuheluina, jotka tallennan ja editon äänimuotoon.

Käydessämme läpi viimeisiä pointteja, asettelin kuopusta rinnalle imetettäväksi. Jenniä alkoi naurattaa, kun hänelle juolahti mieleen juuri lukemansa Anu Silfverbergin Äitikortti-kirja, jossa Sifverberg oli todennut julki-imettämisen kiusalliseksi niin imettäjälle kuin läsnäolijoille.

Mietimme huvittuneena mikähän meissä on vikana, kun emme ole moksiskaan siitä, että olen imettänyt käytännössä kaikkien podcastien kuvaamisen ajan (ja itseasiassa monien webinaarien ja VIP-ryhmäpuheluidenkin aikana).

Ei tietenkään mikään.

Häpeät koska mietit muita

Miksi oletat häpeäväsi jotain asiaa? Koska mietit mitä muut ajattelevat sinusta.

Muistele jotain hetkeä, jolloin häpesit. Melkein kuulit päässäsi toisten ajatukset: “kauhee miten noloa!” Näit (sielusi silmin) heidän kauhistuneet ilmeensä, kun he käänsivät kiusaantuneena päänsä pois.

Mieti jotain asiaa, joka sinua hävettää. Kuvittele ettei kukaan saisi ikinä tietää mitä teit.

Jos se on vaikeaa, kuvittele että yhtäkkiä koko muu ihmiskunta katoaisi ja olisit yksin maailmassa tekemässä asiaa, joka hävettää.

Tuntuisiko se yhtä hävettävältä?

Eipä tietenkään.

Miten voit kokea muiden ajatukset ja tunteet sinua kohtaan? Vain kuvittelemalla mielessäsi mitä ne ovat.

Et ole ajatustenlukija

Et voi koskaan tietää mitä muut ajattelevat. Et edes silloin, kun joku sanoo sinulle suoraan, mitä ajattelee. Joskus ihmiset valehtelevat, niin muille kuin itselleen.

Ensinnäkin on mahdollista, että toinen ei ajattele sinua ollenkaan. Hän voi olla fyysisesti läsnä tilanteessa, mutta miettiä vaikkapa jotain omaa aiempaa mokaansa.

Silloin kun hän ajattelee sinua, se mitä hän ajattelee riippuu hänen omasta mielentilastaan. Toisin sanoen yhdessä hetkessä hän voi ärsyyntyä jostain tekemisestäsi, toisessa hän ei huomaa sitä ollenkaan.

Minusta kuulostaa hassulta ajatus siitä, että imettäminen olisi kiusallista minulle ja niille, jotka ovat läsnä imettäessäni. Se ei johdu siitä, että välttämättä hengaan yhtään sen suvaitsevampien ihmisten parissa kuin Anu Silfverberg hengasi imettäessään.

Se johtuu siitä, että minusta imettäminen on ihmeellinen ja upea asia. Niinpä en koe imettäessäni häpeää vaan iloa ja rakkautta.

Siinä tilassa muut tuskin juolahtavat mieleeni. Jos ajattelen muita ihmisiä, ajattelen vain miten paljon rakastan heitä tai ihmiskuntaa yleensä.

Mitä mietin imettämisestä vaihtelee

Voin vain tietää mitä itse ajattelen imettämisestä. Sekin vaihtelee oman mielentilani mukaan.

Alhaisessa mielentilassa tuskin edes kiinnitän huomiota samassa tilassa imettävään äitiin.

Ennen kuin minulla oli lapsia, saatoin joskus ajatella kateellisena, että “mä en varmaan koskaan saa omaa lasta, jota imettää”.

Jos tätä nykyä imetän itse huonolla tuulella, ajattelen lähinnä että “voi kun toi lapsi nyt söisi äkkiä ja alkaisi sitten nukkua, että mä saan olla rauhassa.”

Korkeassa mielentilassa saatan imettäessäni tai imettäviä äitejä katsoessani joutua hurjan ilon ja liikutuksen valtaan, kun ajattelen miten rakkaudellinen, kaunis, luonnollinen ja ikiaikainen juttu imettäminen on.

Häpeä on turhaa

Nuorempana katsoin asiakseni hävetä melkein mitä tahansa. Nyt ymmärrän että kysessä oli viaton väärinkäsitys ja alhaisen mielentilan ajatus.

Väitän että jatkamme välillä aktiivisesti kurjien ajatusten ajattelemista kolmesta “hyvästä” syystä:

1. Yritämme suojella itseämme joltain.

Saatamme lietsoa itsessämme häpeän tunnetta varsinkin tulevista tapahtumista, jotta olisimme “henkisesti valmiita”, kohtaamaan hirveän häpeän jonka oletamme olevan edessämme.

Ajattelemme virheellisesti, että jos koemme häpeää etukäteen, se ei satu niin paljon, kun tulee se todellinen häpeän hetki.

Muuten hyvä, mutta häpeä johtuu ajatuksesta ja tuntuu siksi aina samalta –– oli siihen valmistautunut tai ei. Sillä hetkellä kun ajattelet “mua hävettää niin”, koet täyttä häpeää.

Sen lisäksi ennakkohäpeämisen ansiosta ehdit kokea minuuteissa mitattuna huomattavan paljon enemmän häpeää kuin mitä kokisit, jos et tekemällä tee itsellesi häpeän tunnetta.

2. Yritämme motivoida itsemme toimimaan toisella tavalla

Joskus yritämme laittaa itsemme — ja varsinkin toiset — häpeämään, jotta “ottaisimme opiksemme” virheestä, emmekä enää ikinä toisi samalla tavalla.

Periaatteessa tämä saattaa toimia, ainakin hetkittäin. Valitettavasti se ei ole tehokkain eikä rationaalisin tapa varmistaa hyvä lopputulos.

Alunperin hyvää tarkoittava häpeäminen voi johtaa siihen että henkilö ei uskalla tehdä enää mitään, koska pelkää niin hysteerisenä häpeän tunnetta. Kyllä, sitä tunnetta jonka hän itse luo omilla ajatuksillaan!

Jos teet jotain, mnkä toteat virheeksi, mitäpä jos vain päättäisit ilman sen kummempaa tunnekuohua, ettet enää toimi jatkossa yhtä tyhmästi?

Sen jälkeen voit laatia käytännön suunnitelman, joka auttaa jatkossa välttämään vastaavan tilanteen.

Jos mokastasi seurasi jotain konkreettisia vahinkoja, voit myös miettiä miten korjaat tai hyvität ne.

3. Yritämme vaikuttaa omissa ja muiden silmissä paremmalta ihmiseltä.

Useimmilla meistä on mielessämme lapsesta asti kirjoitettu “Kultaisen käytöksen sääntökirja”, johon olemme kirjanneet ylös muilta oppimiamme ajatuksia siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. 

Kokiessamme olomme epävarmaksi saatamme kiskaista kirjan esiin ja lähteä lätkimään sillä itseämme päähän, jos toteamme toimineemme kirjan sääntöjen vastaisesti.

Toisin sanoen nostatamme itsessämme häpeän tunteen vain siksi, että “olisin huono ihminen, jos minua ei hävettäisi”. Tai kuten joku joskus tunnusti: “Jos mä en häpeäisi, niin sittenhän mä olisin narsisti tai psykopaatti!”

Niin, tai sitten hän olisi ihminen, joka ymmärtää että välillä ihmiset mokaavat, eivät toimi toisten tai omien standardiensa mukaan ja se on OK. Aina voi ottaa mokistaan opiksi ja toimia jatkossa fiksummin.

Olen itse esimerkiksi hävennyt turhaan puolisoni tai lapseni käytöstä, jonka olen olettanut herättävän muissa pahennusta. Näin ajattelin ikään kuin nousevani toisen käytöksen yläpuolelle: “Toi käyttäytyy huonosti, mutta mä olen parempi ihminen kun ainakin ymmärrän hävetä sen puolesta.”

Lapsen toimintaa hävetessäni ajattelin näin ikään kuin hyvittäväni huonon käytöksen, jota en saanut kuriin: “Ainakin mä tiedän että olen huono äiti ja että lapseni käytös on sopimatonta.”

Mitä tästä seurasi? Se että olin ahdistunut ja kireä ja usein ajauduin riitoihin kumppanin kanssa tai sain lapsen hermostumaan entistä enemmän, jolloin tilanteesta tuli entistä kiusallisempi!

Häpeälle ei tarvitse tehdä mitään

Koska koen vain oman ajatteluni, enkä ikinä tiedä mikä seuraava ajatukseni on, en voi estää tiettyä tunnetta nousemasta pintaan — en edes häpeää. Ja se on OK.

Sen sijaan voin valita miten paljon painoarvoa annan häpeän tunteen luoville ajatuksilleni.

Nykyisestä ymmärryksestäni käsin häpeäminen on luonnollista, mutta ei erityisen hyödyllistä. Niinpä en lähde rypemään häpeässä, saati ala ehdoin tahdoin nostattaa itsessäni häpeän tunteita.

Jos olen mokannut, pyydän anteeksi virhettäni, korjaan vahingon parhaani mukaan ja mietin miten voin toimia jatkossa toisin.

Jos joku läheiseni toimii tavalla, joka ehkä jollain standardeilla on epäkohteliasta, tilanteeseen sopimatonta tai häiritsevää, ymmärrän että kyse on vain ajatuksesta, ei universaalista totuudesta.

Jos käytöksestä aiheutuu muille konkreettista haittaa tai vaaraa — esimerkiksi jonkun korviin sattuu lapseni kiljunta tai lapseni heittelee hiekkaa, joka voi mennä jonkun silmiin, pyrin puuttumaan asiaan niin pian kuin mahdollista.

Jos taas kyseessä on vaikkapa se, että toinen haluaa jättää väliin sukujuhlat, joihin “kuuluisi” mennä yhdessä, saatan ajatella ettei se ole minun häpeäni.

Sen jälkeen voin mennä juhliin hyvillä mielin siitä, ettei minun tarvitse raahata mukanani tyyppiä, joka ei tykkää isoista sukujuhlista, on paikalla vain kohteliaisuudesta ja laskee minuutteja, että pääsee takaisin kotiin.

Mitä sinä häpeät? Mitä pelkäät että tapahtuu, jos lakkaisit häpeämästä sitä?

Jossain välissä -- ehkä jo ensi viikolla -- Kutri.net:in etusivu muuttuu tällaiseksi.

Jossain välissä — ehkä jo ensi viikolla — Kutri.net:in etusivu muuttuu tällaiseksi.

Kutri.net selkeytyy!

Kutri.net:in julkaisuaikataulu, ulkoasu ja muutkin systeemit muuttuvat taas entistä selkeämmiksi! Tämä oli viimeinen Mama-maanantai-kirjoitus.

Jatkossa maanantaisin ilmestyy “Ihanaa elämää” -juttu, joka voi sivuta joskus äitiyttä ja vanhemmuutta, tehokkuutta, uraa ja unelmia.

Tiistaisin ilmestyy VIP-video

Keskiviikkoisin ilmestyy “Kauniimpi keho” -kirjoitus, jossa kerron laihdutukseen, liikuntaan ja kehon hyvinvointiin liittyviä ajatuksia ja vinkkejä.

Joka kuun ensimminen keskiviikko — eli nyt tämän viikon keskiviikkona taas — on VIP-ryhmävalmennuspuhelu klo 19 ja joka kuun kolmas keskiviikko on webinaari.

Torstaisin ilmestyy Kutri.net:in uutiskirje.

Perjantaisin julkaisen puolestaan “Hyvä mieli” -kirjoitus, joka käsittelee onnellisuuteen, rakkauteen, intuitioon ja kolmeen prinsiippiin liittyviä asioita.

Lauantaisin olisi tarkoitus päivittää Kutri kuntoon -raportit, jotka nyt ovat kyllä vähän jäljessä, vaikka olenkin koko ajan ottanut mittoja ja punninnut painoa. Kaikki ajallaan…

Ensi sunnuntaina on viimeinen 10 viikon kevennys kesään -puhelu. Sen jälkeen julkaisen VIP-jäsenille ja Onnistunut laihdutus -kurssilaisille editoidut puheluäänitteet kerran viikossa kesän ajan siltä varalta ettet päässyt puheluihin tai haluat kuunnella ne uudestaan.

Ja jonain päivänä vielä ilmestyy kalorilaskuri, jonka kanssa törmäsin tekniseen ongelmaan, jota en ole vielä osannut ratkaista. Kirjauduin taas Lynda.com:in käyttäjäksi, jotta voin opiskella sen osan kalorilaskuri-ohjelman taustalla olevasta FileMaker Go, jota en vielä hallitse. Anteeksi viivästys!

Kiinnostaako Kutri.net:in VIP-jäsenyys? Lue lisää täältä.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

5 Comments

  1. Hieno teksti täyttä asiaa, mutta jäin ihmettelemään kuvatekstiä – pitäisikö ennen imettämistä kysyä sopiiko se muille?

    • Hyvä kysymys, ekoemo! Kyseessä oli pienryhmä — olisin kysynyt kohteliaisuuttani onko kaikille OK että syön, jos olisin paukannut paikalle lounasaterian kanssa. Jos kyseessä olisi ollut iso luentosalissa tapahtuva luento, en olisi kysellyt.

  2. Yksi hienoimmista asioista, joita tämä uusi ymmärrys on tuonut, on se, ettei myötähäpeälle ole enää sijaa tai tarvetta. Miksi häpeäisin tai kokisin kiusallisena toisen ajatuksia tai toimintaa, jos minulla ei aidosti ole mahdollisuutta edes vaikuttaa niihin? Ja peesaan täysin tuota ajatusta, että turha sitä häpeän tunnetta on jäädä märehtimään, sieltä käsin on mahdotonta löytää mitään järkevää lähestymistapaa mihinkään. Mutta jännä ajatus tuo “Kultaisen käytöksen sääntökirja”, tajusin juuri miksi minusta on niin sikanoloa kaataa kahvikuppi täydessä pöydässä, kun taas toiselle niin sattuessa en olisi moksiskaan (lähinnä mielessä olisi siivoamisessa auttaminen).

    • Mahtava oivallus, Nina! En ole ajatellut myötähäpeää ihan tuosta näkökulmasta aikaisemmin. No nyt tietysti tulin uteliaaksi että mitä niin sikanoloa siinä kahvikupin kaatamisessa on?

  3. Et edes tiedä mistä puhut. Jos häpeää paljon se johtuu huonosta itsetunnosta joka johtuu lapsuudesta. Lapsi tuntee olevansa huono ja häpeää itseään jos ei ole saanut tarpeeksi huomiota ja rakkautta. Eikä siitä parane ikinä ilman asian kohtaamista ja itsensä hyväksymistä. Ei auta mitkään tsemppaukset yms. keinot mitä ehdotat. Toivottavasti kukaan masentunut ei lue sinun kirjoituksia, varmaan masentuisi lisää kun ei toiminutkaan neuvot ja vain lisäisi huonouden tunnetta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *