Mitä aika nyt on?

Prinsiippi-perjantain kunniaksi esitän radikaalin ajatuksen: aika on vain ajatus.

Olen kuullut tämän ajatuksen (!) itse aikaisemmin, mutta vasta tänään oivalsin mistä siinä on oikeasti kyse. Oivallus oli valtavan vapauttava, koska yhtäkkiä minulla on kaikki aika maailmassa.

Tässä kirjoituksessa yritän näyttää sinulle mistä ajassa on oikeasti kyse.

Olet ihan varmasti kokenut elämäsi aikana tilanteita, joissa aika tuntuu kulkevan nopeammin kuin mitä oletit tai hitaammin kuin mitä toivot.

En tiedä yhtään pidempää päivää kuin jouluaatto lapsena, kun joulupukin tuloon tuntui aina vain olevan iäisyys. Vain omien lasteni syntymän odottelu lähenteli tätä kokemusta.

Toisaalta elämässäni on vaikka kuinka paljon hetkiä, jolloin aika tuntuu kiitävän silmissä. Keskustelu hyvän ystävän kanssa pysäyttää ajan keskustelun ajaksi — mutta kun katson kelloa keskustelun päätteeksi, tajuan että se on enemmän kuin mitä olin kuvitellut.

Tänään luin kaksi blogikirjoitusta ajasta. Luen Twitter-virtaa usein uusimmasta vanhimpaan ja siellä vastaan tuli ensin parodiablogi Tolle Vilvasen “vieraskynä-kirjoitus“, jossa “Nils” kirjoittaa:

Huomaatko että aikaa ei ole olemassa? Sitä ei ole kirjoitettu kiveen. Aika on joka suuntaan venyvä.  Kello tulee neljä ja pidät tätä merkkinä siitä, että päivä on täysi? Käännä kelloa taaksepäin 8 tuntia niin olet jälleen työpäivän alussa! Aikaa on rajattomasti! Eikö olekin mahtavaa?  Kun lennät asiakkaittesi antamilla rahoilla ulkomaille, kuka pakottaa sinut muuttamaan aikaa kellossasi? Ei kukaan!  Sinusta tulee ajanhallinnan ammattilainen kun tämän oivallat. Sinulla on aina aikaa. Sitä on niin paljon kuin haluat! Paljonko aikaa sinä haluat?

Vasta sen jälkeen virrassa tuli vastaan aidon ja alkuperäisen Ville Tolvasen kirjoitus “Voiko aikaa hallita“. Siinä Ville kirjoittaa:

Ajanhallinta on hauska termi. Aika on ainoa tasa-arvoinen asia maailmassa. Aika kulkee kaikilta ja kaikilla aivan yhtä nopeasti. Ei aikaa voi hallita. Mutta omaa ajankäyttöä voi suunnitella varmasti. Ei ole aikaa on  valhe. Aikaa on jos sitä haluaa asialle antaa.

Kirjoitusta ja sen kommentteja lukiessani päässäni alkoi raksuttaa. Jokin jutussa ei tuntunut olevan kohdallaan. Seurasi hetki hiljaisuutta ja yhtäkkiä oivalsin mitä “Nils” tarkoitti.

Aika on vain ajatus.

Aika on vain ajatus

Miten niin aika on vain ajatus? Meillähän on kellot ja kalenterit, joilla voimme mitata aikaa. Jos aikaa ei olisi, miten sitten vanhenemme tai muuten näemme ajan kulumisen?

Kronos vs. Kairos

Douglas Rushkoff puhuu tässä Fastcompanyn jutussa Kronoksesta ja Kairoksesta kahtena eri ajankäsitteenä.

Kronos on se aika, jota mitataan kellolla ja kalentereilla. Rushkoff kääntää Kronoksen ajaksi (time).

Kairos on hetki, ajankohta, jolloin jotain erityistä tapahtuu. Rushkoff kääntää sen ajoitukseksi (timing).

Rushkoff uskoo että olemme siirtyneet teollisuuden kronos-aikaa painottavasta aikakäsityksestä ajoitusta korostavaan kairos-aikaan.

Ennen mittasimme aikaa viisarikelloilla, joissa näimme tämän hetken lisäksi menneen ja tulevan kellonajan. Nyt mittaamme aikaa digikelloilla, joissa näemme vain juuri nyt olevan hetken.

Kokeva minuus vs. muistava minuus

Nobel-palkittu psykologi Daniel Kahneman puhuu puolestaan “kokevasta minuudesta” (experiencing self) ja “muistavasta minuudesta” (remembering self) — eli kahdesta eri tilasta, josta katsomme maailmaa.

Kun koemme maailmaa kokevan minuuden kautta, koemme elämämme ja itsemme tässä ja nyt. Menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole, on vain tämä hetki.

Näin käy esim. silloin, kun uppoamme hyvään keskusteluun tai peliin, samoamme luonnossa tai seisomme suihkussa ajattelematta mitään erityistä tai loikoilemme herättyämme nauttimassa sängyn lämmöstä.

Kun koemme maailmaa muistavan minuuden kautta, ajattelemme menneitä tapahtumia jatkumona tai “janan pätkänä”. Muistelemme edellistä lomaa, viikonloppua tai vuotta yhdellä kertaa.

Tällöin tulemme määrittäneeksi sen muutamalla määreellä: “vaikea vuosi”, “hyvä viikonloppu”, “ihana loma”.

Samalla ignoroimme tosiasian, että kyseistä aikajaksoa eläessämme elimme sen kokevan minän kautta hetki hetkeltä. Eri hetkinä erilaisia ajatuksia ajatellen ja erilaisia tunteita tuntien.

Voi esimerkiksi olla että “paskana päivänä” koimme useamman täysin neutraalin tai hyvän hetken. Koska leimasimme päivän jälkeenpäin sitä muistellessamme paskaksi, emme tietenkään muista noita hetkiä.

Muistava minuus elää kronos-aikaa, kokeva minuus ei koe aikaa ollenkaan!

Väitän, että katsoessamme maailmaa muistavan minuuden kautta koemme nimenomaan mitattavaa kronos-aikaa. Muistellessamme mennyttä aikaa tai kuvitellessamme tulevaa aikaa sijoitamme ne kuvitteelliselle aikajanalle.

Toisin sanoen koemme ajan kulumisen vain ajatuksena.

Jos taas koemme maailmaa kokevan minän kautta, olemme läsnä tässä hetkessä. Ollessamme läsnä tässä hetkessä emme voi samaan aikaan olla ajatuksissamme menneisyydessä tai tulevaisuudessa.

Niinpä meiltä puuttuu ajatus — ja sitä kautta kokemus — kuvitteellisesta aikajanasta.

On vain tämä hetki. Ja sitten taas tämä hetki. Ja sitten taas tämä hetki.

Aina vain ja iankaikkisesti tämä hetki.

Leikitkö itsesi kanssa kepinheittoa?

Haluaisitko lisää aikaa?

Minä ainakin olen halunnut sitä viimeiset kolme vuotta koko ajan enemmän.

Mutta mihin minä tarvitsen lisää aikaa?

Saadakseni tehtyä kaiken mitä haluan.

Miksi haluan saada tehtyä kaiken mitä haluan? 

Jotta voisin tuntea mielenrauhaa ja tyydytystä siitä, että olen tehnyt kaiken mitä haluan. Pelkään että jos en saa tehtyä niin paljon kuin haluan, katson jonain päivänä taaksepäin ja ajattelen “heitin aikaa hukkaan”.

Toisin sanoen leikin taas itseni kanssa kepin heittoa. 

Minulla on tässä hetkessä kaikki hyvin, kunnes päätän että minun pitää tehdä enemmän varmuuden vuoksi. “Ettei sitten tulevaisuudessa kaduta.”

Niinpä heitän tehtävälistan tulevaisuuteen ja huudan: “Nouda, Katri, nouda.”

Juoksen kieli pitkällä tehtävien perässä, jotta voisin ne täytettyäni kokea taas tyytyväisyyttä.

Mutta aina kun ajattelen tekemättömiä juttuja, tunnen riittämättömyyttä — eli hukkaan tilaisuuden tuntea hyvää oloa.

Mikä siinä, kyllähän se aika kuluu niinkin.

Mutta kuinka paljon listalla on juttuja, joita tekisin vain siksi että oletan niiden tekevän minut onnellisemmaksi tai tyytyväisemmäksi?

Ja kuinka moni asia tekee minut nyt onnettomammaksi ja tyytymättömämmäksi vain siksi, että olen laittanut ne työlistalle?

Mitä kirkkaammin näen, että ahdistus, kiire ja tunne ajan loppumisesta kesken tulee vain ajatuksesta — ei ajan kulumisesta — sitä vähemmän se aiheuttaa ahdistusta.

Takaisin lapsuuden aikaan

Muistatko miten lapsuuden kesäpäivät tuntuivat valtavan pitkiltä? 

Voin toimia vain tässä hetkessä. Jokainen tehtävä tehdään askel askeleelta, hetki kerrallaan.

Sillä hetkellä kun olen läsnä tässä hetkessä tekemässä juuri nyt käsillä olevan asian, en koe ajan kulumista. Koen tekemisen. Koen tämän hetken, joka on ajaton ja rajaton.

Mitä vähemmän vietän aikaa ajatellen jo kulunutta aikaa ja tehtyjä tehtäviä, tekemättömiä tehtäviä ja aikaa jonka kuvittelen niiden tekemiseen tarvitsevani, sitä enemmän olen läsnä tässä hetkessä.

Mitä useammin olen läsnä tässä hetkessä, sitä useammin koen että minulla on enemmän aikaa.

Jos muistelen myöhemmin päivää, jolloin olin voimakkaasti läsnä kussakin hetkessä, muistan sen tuntuneen kiireettömältä ja ajattomalta, vaikka voi olla että tein päivän mittaan paljon kaikenlaisia asioita.

Jos haluan nähdä miten paljon sain tehtyä, voin kirjata tehdyt tehtävät ylös ja ihmetellä miten paljon yhdessä päivässä voi saada aikaan, kun keskittyy kulloinkin käsillä olevaan asiaan.

Samalla voin kokea olevani taas kuin se pikkulapsi, jonka loputtoman pitkät kesäpäivät olivat täynnä seikkailuja, jännitystä, hauskanpitoa ja unohtumattomia kokemuksia.

Jos haluat nähdä kristallinkirkkaasti miten niin koet vain ajatuksesi, tsekkaa Aidon elämän kolme prinsiippiä -kurssi tai Kutri.net:in VIP-jäsenyys, johon ko. kurssi sisältyy.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

11 Comments

  1. Intuitiivisesti tiedän, että tämä on Tärkeä Juttu. Nyt vain odotellaan palaset kohdilleen loksauttavaa oivallusta… 🙂

  2. Huomenta babes! Monet alkuperäiskansat elävät ilman aikakäsitettä, kuten Pirahat. Ja mikseivät eläisi, kun aika todella vaikuttaa olevan vain käsite, jolla pyrimme jäsentämään ja hallitsemaan elämää. Paino sanalla pyrimme. Olemmeko jopa post kairos, kun suurin ja trendikkäin oivalluksemme vaikuttaa nykyään olevan “hetkessä eläminen”? Mutta onko sillä mitään väliä, jos hyväksymme, että aika todella on vain ajatus. Mitä eroa on tällä hetkellä ja jollain toisella? Ja miksi minä itsekin silti aikataulutan elämääni, vaikka voisin periaatteessa elää kuin ellun kana? Itse asiassa taidan ottaa tästä opikseni.

    • LAURA — hyviä pointteja, varsinkin kiitos Pirahojen esiin tuomisesta. Muistelen että oli jokin muukin kieli/heimo jossa oli vähemmän aikamääreitä kuin esim. suomen kielessä. Ja olikos taas esim. ranskan kielessä yksi aikamuoto enemmän kuin suomessa? Muistelen hämärästi.

  3. Peesaan Vaaqaa. Näen, että tässä on jotain mitä en näe. Siis voin järkeillä tätä kyllästymiseen asti, mutta tiedän että se ei tuo mitään muutosta mihinkään. Vasta kun sen näkee selvästi kuin pläkki eikä tarvii “muistutella” itseään mistään, se on kolahtanut niin kuin pitääkin.

  4. Piti vielä tulla sanomaan, että Katrin ajatukset ja esimerkit aiheesta ovat hienoja. Hyvin esitetty ja antoi paljon uusia oivalluksia. 😀

  5. Edelleen teema prosessoitumassa – mutta haastan kaikki halukkaat mukaan Kellottomaan päivään lauantaina 1.6.! Koko päivä heräämisestä nukkumaanmenoon eloa ilman tietoa siitä, mitä kello on. Voi nukkua kun nukuttaa, syödä kun on nälkä, ja niin edelleen. You with me? 🙂

  6. Haha! Mä olen elänyt melkein koko aikuisiän kellottomasti tai lähes kellottomasti. 🙂

  7. Miten kelloton päivä sujui? 🙂

    Täällä aika hyvin Kaksi kertaa näin vahingossa mitä kello oli, ysin aikaan aamulla ja viideltä iltapäivällä, muutoin elelin onnellisen tietämättömänä viisareista ja still alive 😀

    Katri, ehkä Sä sen takia olet usein myöhässä? Ainakin mun järkeen kävis tuollainen päättely 🙂

    • VAAQA — niin siis kyllähän mä kellon aina näen, mutta varsinkin nykyisillä äitiysdementia-aivoillani unohdan näkemäni lukeman alle minuutissa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *