Kantoliinakaveri eli kuopuksen kanssa kemuissa

aitivauva

Lauantaina Otaniemen Aalto Design Factoryssa järjestettiin Sometime2013-tapahtuma. Tapahtuman ideana oli tavata sosiaalisessa mediassa tutuksi tulleita tyyppejä ja kuulla ja jakaa ajatuksia sosiaalisesta mediasta ja sen tulevaisuudesta.

Heti tapahtumasta kuultuani “sisäinen viisauteni” käski minun mennä sinne (en kyllä vieläkään tiedä miksi). Koska kuopus ei ole ihan vielä tottunut pulloruokintaan ja samaan aikaan kotikulmillamme oli pihakirppis-tapahtuma, sovimme miehen kanssa että hän huolehtisi esikoisesta ja minä ottaisin kuopuksen messiin.

Kieltämättä ihan vähän jännitti miten vauvapoikamme jaksaisi pitkän päivän ajan äidin kanssa kekkereissä. Huoli oli (taas) turha!

Heppu nukkui valtaosan ajasta tyynenä ja tyytyväisenä kantoliinassa. Välillä hän heräsi naurattamaan naisia ja nauttimaan äidin maitobaarin antimista.

Päivän päätteeksi menimme vielä puhumaan vartiksi Hyvänmielenosoituksen telkkarilähetykseen hyvästä mielestä sekä Kroatiasta, Serbiasta ja Etelä-Koreasta, joista minulla ei kyllä ollut kauheasti tietoa.

En usko että olisin lähtenyt esikoisen kanssa vastaavaan seikkailuun silloin kun hän oli tuossa iässä. Silloin kaikki oli vielä niin uutta ja jännittävää (lue: pelottavaa), että kynnys kotoa lähtemiseen oli korkeampi.

Esimerkiksi tuohon aikaan kotoa lähtiessä mukana oli aina valtava vaippakassi, jossa oli vaippoja viikoksi, 2–3 vaatekertaa, pari pakettia kosteuspyyhkeitä ja voiteita ja salvoja ihan kaikkiin vauvojen vaivoihin.

Nyt mukana oli verkkokassi, jossa oli pari vaippaa, yhdet vaihtovaatteet, yksi sideharsorätti ja lähes tyhjä kosteuspyyhepaketti.

Tuntuu hassulta muistella omia ajatuksia ja fiiliksiä esikoisen vauva-aikaan. Miten vaikealta kaikki silloin tuntui — vaikka objektiivisesti arvioiden moni asia oli helpompaa kuin nyt.

Fiilis on vähän sama kuin ennen ja jälkeen ylioppilaskirjoitusten tai autolla ajamaan oppimisen. Ennen kuin homma oli hallussa, se tuntui mahdottoman hankalalta. Ja jälkeenpäin ihmetteli mikä siinä muka oli niin vaikeaa.

Tätä nykyä tiedän että lapsen kanssa selviää melkein mistä vain — yleensä pahinta mitä voi tapahtua on se, että vauva alkaa karjua täyttä kurkkua ja ihmiset katsovat paheksuvasti. Mitä sitten?

Kantoliina rokkaa

Käytän Boba Wrap -kantoliinoja, (ent. Sleepy Wrap), koska esikoista odottaessani ne olivat yhdysvaltalaisten äitiysblogien kehutuimpia liinoja.

Siihen aikaan ne olivat myös hieman edullisempia kuin nykyään ja tullirajatkin olivat tuolloin alhaisemmat. Toisen liinan tilasinkin veljeni kotiin Losiin, josta äitini toi sen mukanaan Suomeen tuliaisina.

Boba wrap on paksua ja sopivasti muttei liikaa joustavaa puuvillatrikoota. Sen ideana on että liina sidotaan ensin aika tiukasti äidin ympärille ja sitten lapsi “sujautetaan” sisään.

Katso tämä englanninkielinen video liinan oikeaoppisesta sitomisesta.

Jotkut tekevät kantoliinailusta suurinpiirtein (vauvojen) ihmisoikeuskysymyksen — eli suhtautuvat liinailuun niin intohimoisesti, että tuomitsevat äidit jotka kehtaavat pistää lapsen rattaisiin tai vääränlaiseen kantolaitteeseen.

Minusta on ihan sama miten muut äidit lapsiaan kuljettavat. Käytän liinaa ensisijaisesti sen helppouden ja kätevyyden takia.

Kannoin esikoista liinassa muistaakseni yksivuotiaaksi, jonka jälkeen siirryimme Manduca-reppuun. Nyt tarkoitus olisi mennä samalla linjalla eli siinä vaiheessa kun kuopus muuttuu liian painavaksi edessä kannettavaksi, siirryn Manduca-reppuun ja alan kantaa poikaa selässä.

On meillä ihan rattaatkin, mutta useimmiten liinan kanssa liikkuminen on helpompaa — varsinkin jos joutuu yhtään menemään minnekään, missä on portaita tai joutuu kulkemaan osan matkasta autolla. Sen lisäksi liina vapauttaa kädet — vaikka sitten holtittomasti kadulla loikkivan esikoisen kädestä kiinni nappaamiseen.

Ainoa haitta lauantain teholiinailusta oli se, että sunnuntaina lapsi ei olisi millään halunnut maata yksin sängyssä. Miksi olisi, kun äidin rintaa vasten liinassa löllöttely on niiiiiin mukavaa.

aitiliinavauva

Tässä kaksi SomeTime2013-tapahtumasta kuvattua videota, joilla puhun myös vauvan kanssa olemisesta.

http://bambuser.com/v/3598297#t=10302s

http://bambuser.com/v/3599452

Mitä mieltä sinä olet kantoliinan käytöstä?

Löydät minut Twitteristä tunnuksella @kutrinet

Ja Facebookista osoitteesta: http://www.facebook.com/www.kutri.net

Kuvan otti Petteri Järvinen


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

2 Comments

  1. Osaan jollain tavoin samaistua tuohon ekan lapsen kanssa kokemaan epävarmuuteen, kyllähän sitä haparoi ja mietti miten olla äiti. Tai millaisena äitinä muut mahtavat minua pitää. Mutta en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että asioita jätetään tekemättä tai lapset jotenkin suljetaan tiettyjen juttujen ulkopuolelle. Itse kuljen ja teen paljon asioita koko konkkaronkan kanssa, oli se sitten auton katsastus, näyttely tai kahvilassa istuminen. Miksi ihmeessä en tekisi? Minusta on jännä olettamus, että iän myötä lapset jotenkin sitten osaisivat käyttäytyä ns.yleisten normien mukaan erilaisissa tilaisuuksissa, jos kukaan ei ole heitä siihen mennessä opastanut tai esimerkillä näyttänyt. Lapset on lapsia, välillä joku voi saada raivarin, tai kuten pienin nyt, ei malttaisi pysyä paikallaan 🙂 Mutta ihan niin kuin sanoit, mitä sitten? Luulen, että monella, joka kokee ettei voi tai uskalla tehdä jotain, on takana jonkinlainen ajatus kontrollipakosta. Ikään kuin mun on pakko pitää tämä lapsi tiettyjen raja-aitojen sisällä ja hallita kaikkea ja tilanteita. Mikä on hassua minusta. Itse en koe, että minun pitäisi jotenkin aktiivisesti hallita mitään, sen sijaan ajattelen että on minun vastuullani poistaa lapsi tilanteesta, jos hän häiritsee toisia selvästi. Tai jos sanallinen kielto/huomautus ei riitä tilanteen korjaamiseen.

    • NINA — hyviä pointteja tosta lasten mukaan ottamisesta. Mulla jo ulos lähteminen tuntui esikoisen kanssa jotenkin ylivoimaisen raskaalta — siis se siirtymävaihe kotoa pihalle. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *