Haluatko olla parempi äiti tai isä?

Kuinka olla parempi vanhempi

Huomaa sana “TUNTUI” helvetiltä. Se ei tarkoita sitä, että vauva-aika olisi ollut helvettiä. Lue koko juttu niin tiedät mihin viittaan.

Haluatko olla parempi äiti tai isä? Niin minäkin. Mistä tiedät olevasi hyvä vanhempi? Veikkaan, että listaltasi löytyy ainakin osin eri asioita kuin minulta. Mistä tiedät kumman käsitys hyvästä vanhemmuudesta on parempi?

Nyt vappuna ilmestyy haastatteluni KaksPlussassa. Sen kannessa lukee “Esikoisen vauva-aika tuntui helvetiltä”. Niin tuntui ja ihan turhaan, koska haukuin itseäni huonoksi äidiksi.

Milloin olet hyvä ja milloin huono vanhempi?

Mieti niitä hetkiä, jolloin koet olevasi viisaimmillasi, rakastavimmillasi ja muutenkin parhaimmillasi vanhempana.

Miltä olosi silloin tuntuu? Miltä kehosi tuntuu? Miltä mielesi tuntuu?

Todennäköisesti kevyeltä, rennolta, levolliselta, avoimelta, kirkkaalta, rauhalliselta.

Entä miltä olosi, kehosi ja mielesi tuntuu kun alat tiuskia lapsellesi tai ainakin puolisollesi, poltat pinnasi, kannat kaunaa, mietit miten sinulla ei ole omaa aikaa ja toivot että olisit lapseton sinkku?

Todennäköisesti kireältä, hermostuneelta, ahdistuneelta, jäykältä, sähköiseltä.

Jos olet ihminen, olet melko varmasti kokenut kumpaakin tilaa. Mahdollisesti päivittäin.

Mutta oletko huomannut, miten erilaiselta lapsesi tietty käytös tuntuu näissä tilanteissa? 

Mieti itkevää lasta, uhmakohtauksen vallassa olevaa lasta, ruoan kanssa leikkivää lasta tai lasta, jota ei huvittaisi yyyyyhtään mennä nukkumaan.

Huomaatko miten joskus sama käytös ajaa sinut hulluuden partaalle, joskus lähinnä vähän kyllästyttää ja joskus saattaa jopa naurattaa?

Jos lapsen käytös on sama kuin ennenkin, mutta reaktiosi on eri eri hetkinä, silloin lapsesi käytös ei voi olla syypää reaktioosi. Syyn ja seurauksen laki edellyttää että sama syy aiheuttaa aina saman seurauksen.

Jos sinä reagoit välillä rakastavasti ja fiksusti ja välillä vähemmän rakastavasti ja fiksusti samankaltaisessa tilanteessa, silloin se, kuka sinä olet ei voi määrittää käytöstäsi.

Toisin sanoen sinä et ole reaktiosi.

Kuka sinä sitten olet?

Muistatko kun lapsesi syntyi ja oli ihan pieni? Hän ei tehnyt juuri mitään mutta siitä huolimatta hän oli selvästi oma ihmisensä. Mitä useampia lapsia sinulla on, sitä selvemmäksi käy, miten tulemme tänne jo “omana itsenämme”.

Vuosien mittaan lapsesi oppii uusia taitoja, alkaa ajatella kaikenlaisia ajatuksia ja alkaa käyttäytyä uusin tavoin eri tilanteissa. Hänen kehonsa näyttää aivan erilaiselta kuin vauvana: se on pidempi, painavampi ja mittasuhteiltaan hieman erilainen.

Siitä huolimatta lapsessa on jokin hassu samuus –– jokin energia tai vireys, joka on ollut hänessä sama aina syntymästä asti. Tai ehkä jo silloin kun hän potki kohdussa.

Sama pätee sinuun ja kaikkiin meihin.

Ajatuksemme, tunteemme ja kehomme muuttuu, mutta jokin määrittelemätön ydin, energia tai fiilis pysyy meissä samana.

Todennäköisesti koet itsesi edelleen jollain tavalla samaksi ihmiseksi joka olit lapsena, parikymppisenä tai nyt.

Sinä olet se “samuus”. Se jokin määrittelemätön tila tai olento, jonka tunnistat, mutta jota et voi selittää tai kuvata.

Sinä olet se, joka ajattelee, tuntee ja toimii.

Joskus ajattelet ja toimit fiksusti, joskus vähemmän fiksusti.

Huomaatko mikä muuttuja määrittää ajatuksesi ja toimintasi? Tunne.

Itsensä rankaiseminen pahalla fiiliksellä on tyhmää

Miltä sinusta tuntuu sillä hetkellä, kun ajattelet olevasi huono vanhempi?

Todennäköisesti aika kurjalta.

Miksi aiheuttaisit itsellesi niin kurjan tunteen?

Samasta syystä kuin aiheuttaisit sen lapsellesi tai puolisollesi: saadaksesi itsesi tai toisen käyttäytymään toisin.

Mitä sinä ajattelet ja miten sinä reagoit silloin kun sinulla on kurja olo?

Tunnet halua satuttaa itseäsi tai muita joko henkisesti tai fyysisesti. Haluat vetäytyä kuoreen, mököttää, lakata olemasta. Tai ehkä haluat sanoa rumasti, kostaa tai näyttää ettei sinua kohdella sillä tavalla. Haluat saada toisen tai itsesi käyttäytymään toisin — vaikka väkisin.

Kuulostaako tämä rakkaudelliselta käytökseltä?

Ei tietenkään.

Rakkaus on ainoa tie rakkauteen

Toimit rakastavasti kun ajattelet rakkaudellisia ajatuksia ja koet rakkaudellisia tunteita.

Sillä hetkellä kun haukut, syyllistät, kiristät tai inhoat itseäsi et voi kokea rakkautta.

Kun kerrot itsellesi olevasi huono isä tai äiti, luot itsellesi entistä kurjemman olon, jolloin koet entistä vähemmän rakkautta ja sinun on entistä vaikeampi toimia fiksusti.

Haluatko olla parempi vanhempi? Armahda itsesi.

Sinä et ole huono etkä hyvä vanhempi, puoliso tai ihminen.

Sinä olet ihminen, joka joskus ajattelee ikäviä ajatuksia, kokee ikäviä tunteita ja toimii ikävästi.

Ja silloin kun et tee niin, ajattelet, tunnet ja toimit rakkaudellisesti.

Lopeta itsesi syyllistäminen. Anna itsesi kokea rakkautta ja hyvää oloa.

Sinä olet sen arvoinen.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

3 Comments

  1. Tuli mieleeni eräs tapaus vuosien takaa: Olin lähdössä veljeni perheen kanssa jonnekin ja meillä alkoi jo olla kiire. Heidän juuri puhumaan oppinut tyttönsä kiukutteli kovasti, olihan jo päiväunien aikakin. Vanhemmat halusivat että päästään matkaan ja lapsi nukkuisi sitten automatkan (n. 100 km). No, lapsi oli eri mieltä ja pukeminen ei oikein onnistunut, aina kun oli yksi vaatekappale saatu päälle niin jo silmän välttäessä se oli kiskaistu pois, ehtipä tyttö eräässä vaiheessa jopa sänkyynsä asti ihan nakuna. Mutta viimein kovan tahtojen taistelun ja kutittavien tai kuumottavien vaatteiden pukemisen jälkeen ahtauduttiin kaikki yhdessä hissiin. Oli hiljaista, kaikki aikuiset helpottuneina että vihdoin päästiin matkaan kuului heleällä lapsen äänellä: – ja pipokin kiristää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *