Tunnistatko tunteet?

Kuinka hyvin tunnistat omat tunteesi? Mistä tiedät milloin on aika toimia — ja milloin ei?

Puhun paljon siitä, miten olisi tärkeää tunnistaa milloin on alhaisessa ja milloin korkeassa mielentilassa. Aika ajoin esiin nousee kysymys, että “mitä jos mä en tunnista missä mielentilassa olen?” Se on hyvä kysymys. Esimerkiksi itse sekoitan herkästi aidon innostuksen ja pakkomielteen.

Ei hätää! Loin eri mielentilojen hahmottamiseksi mielentilojen nelikentän. Sain siihen idean puhuessani Pelottoman elämän salaisuus: unelmien ura -kurssin toisessa osiossa siitä, että tunnetila, jota todellisuudessa tavoittelemme ei ole onnellisuus vaan kokemus siitä, että olemme elossa.

Tänään julkaisemani luennon vajaat 37 minuuttia pitkä johdanto-osio sisältää niin paljon hyvää asiaa, että julkaisen sen nyt teidän kaikkien katsottavaksi. (Huom! Osa videossa mainituista lisämateriaaleista on nähtävillä vain kurssilaisten omilla sivuilla.)

VIP-jäsenet, Pelottoman elämän salaisuus ja vanhat Löydä itsesi -kurssilaiset: johdanto-osion lisäksi varsinainen tunnin mittainen luento ja muut materiaalit löytyvät täältä.

Katso video Vimeo.com:issa.

Mielentilojen nelikenttä

Mielentilojamme määrittää kaksi eri muuttujaa: se, miten sulkeutunut tai avoin mielentilamme on ja miten korkea tai matala energiatasomme on.

 

TUNNENELIO

Mielenrauha ja onnellisuus

Miltä kehomme tuntuu kun koemme mielenrauhaa ja onnellisuutta? Avoimelta, rennolta ja levolliselta. Tässä tilassa aivomme ovat “inhimillisimmillään” — osaamme tulkita parhaiten muiden ihmisten tunnereaktioita, visioida tulevaisuutta, löytää ratkaisuja, arvioida mikä on hyvää ja mikä parempaa, mikä huonoa ja huonompaa. Oivaltaminen edellyttää että olemme vähintään kahdeksan ja puoli sekuntia tässä tilassa.

Innostus ja rakastuminen

Oletko koskaan rakastunut tai ollut innostunut? Rakastumisella tarkoitan sitä vahvaa, intohimoista ja sähköistä tunnetta, jota koemme varsinkin suhteen alussa. Jos mietit miltä se tuntuu, huomaat että olo tuntuu siinä avoimelta, mutta energiseltä. Tässäkin tilassa voimme saada kaikenlaisia ideoita ja toteuttaa niitä, mutta koska vireystasomme on noussut, ajattelumme ei ole enää niin objektiivista kuin mielenrauhassa.

Siksi tässä tilassa on hyvä ideoida ja siinä voi toteuttaa aiemmin päätettyjä asioita, mutta lykätä suurien päätösten tekemistä siihen asti että olet tsekannut mielenrauhassa onko sinulla esimerkiksi resursseja toteuttaa ideasi. Tämä pätee erityisesti asioihin, joilla on jotain tekemistä rahan tai ajan suhteen, sillä olemme parhaimmillammekin todella huonoja arvioimaan mutu-pohjalta niihin liittyviä vaihtoehtoja.

Viha, stressi, paniikki ja (pakottava) paine

Mistä näet onko joku tuttusi vihainen, stressaantunut, paniikissa tai pakottavan paineen alla? Siitä että hänen kehonsa on jännittynyt ja jäykkä. Näiden tunnetilojen vallassa seinät tuntuvat kaatuvan päälle, kehoa puristaa ja elekielemme on sulkeutunutta.

Tässä tilassa ajattelumme on vihaisen villipedon tasolla: kaikesta tulee elämän ja kuoleman kysymyksiä. Tila on hyödyllinen silloin kun olemme hengenvaarassa ja meidän pitää taistella tai paeta jotain konkreettista, akuuttia uhkaa vastaan. Sitä voi hyödyntää myös silloin, kun tehtävänä on jotain hyvin vähän ajattelua vaativaa fyysistä tekemistä: siivoamista, ojan kaivuuta, kaappien kantamista, punttitreeniä.

Tässä tilassa esiin nousseita ideoita ei kannata lähteä seuraamaan. Yleensä niistä seuraa vain tuhoa, jota joutuu korjaamaan tilan mentyä ohi.

Tämä tila on hälytystila, joka menee itsestään ohi, jos et ala tehdä siitä ongelmaa esimerkiksi taistelemalla kuviteltuja vihollisia vastaan.

Sen sijaan joskus voi olla hyödyllistä arvioida tässä tilassa ongelmalliselta tuntuneita asioita uudestaan mielenrauhasta käsin. Joskus nimittäin ajattelemme elämässä olevia konkreettisia ongelmia vain huonoissa fiiliksissä, jolloin meistä tuntuu ettei niihin ole ratkaisua. Mielenrauhassa ollessamme voimme löytää aiemmin toivottomalta tuntuvaan ongelmaan monia eri ratkaisuvaihtoehtoja.

Lamaannus, tyhjyys, masennus

Tuntuuko sinusta että olet odotustilassa? Että selviydyt vain päivästä toiseen? Että elämä on jossain muualta? Kun ajattelet näitä ajatuksia, miltä kehosi tuntuu? Voimattomalta, sulkeutuneelta, raskaalta.

Jätä tässä tilassa olevat kurjat ajatukset ihan täysin omaan arvoonsa!

Tämäkin tila menee kyllä itsestään ohi, mutta itsesääliin vajoamisen sijaan voit myös yrittää saada itsesi edes jotenkin liikkeelle — tiskaamaan, siivoamaan, venyttelemään, ulkoilemaan, suihkuun tai vaikka vain lukemaan kirjaa.

Tarvittaessa voit huijata itseäsi: sano itsellesi esimerkiksi että “okei, mä nousen sohvalta ja kävelen eteiseen ja katson mun lenkkareita — ei muuta.” Sinne päästyäsi kerro itsellesi että “okei, mä laitan noi kengät jalkaan, ei muuta”. Kun kengät ovat jalassa, voit hämätä itsesi menemään ulos päättämällä että “menen vain seisomaan ulos ja tulen heti sisään, kun siltä tuntuu”. Ulkona voit houkuttaa itsesi kävelemään kolme minuuttia — ja liikkelle lähdettyäsi voit ehdottaa että jatkat matkaa vielä muutaman minuutin ajan.

Sisäinen sääsi on jatkuvassa muutoksessa

Useimmat meistä käyvät tavallisen päivän aikana läpi kaikkia näitä tunteita. Sisäinen säämme vaihtuu omalla sumealla logiikallaan. Vaikka esimerkiksi ruokavalinnoilla, liikunnalla ja riittävällä unella voimme hieman vähentää huonojen fiilisten määrää, emme voi koskaan päästä täysin eroon huonoista fiiliksistä.

Onneksi meidän ei tarvitse päästä eroon kurjista tunteista! Ensinnäkin huono fiilis menee aina ohi — ilman että teemme mitään erityistä.

Taistele tai pakene -tilasta kertova viha, stressi, paniikki ja paine lientyvät nopeimmin silloin kun emme tee niistä ongelmaa.

Lamaannuksen, tyhjyyden ja masennuksen tunteet liittyvät jähmety-tilaan, jossa koemme ettemme voi taistella emmekä paeta. Siksi lempeästi fyysisesti liikkelle työntäminen voi auttaa laukaisemaan jumituksen.

Tehtävä: tarkkaile huviksesi päivän tai parin ajan sisäisen sääsi vaihtelua. Mitä huomaat?

Haluatko ymmärtää enemmän omia mielentilojasi? Entä päästä irti peloista ja löytää unelmiesi uran? Liity kutri.net:in VIP-jäseneksi!


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

3 Comments

  1. Kiitos, sain tästä oivalluksen! Minun ongelmani on selvästi, että tuossa paniikki/viha-tilassa teen tunteesta liian suuren ongelman ja olen vihainen itselleni, etten pääse tunteista eroon. Ensi kerralla aion kokeilla hyväksyvämpää suhtautumista omaan vihaani, josko se neutraloisi tunnetta. Saatan esim. olla iahn raivona, kun en ole saanut ollenkaan omaa aikaa ja sitten kun viimein minulla on tunti “omaa aikaa”, olen jo niin raivona, etten kykene mihinkään. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta olen ollut tuossa tilanteessa usein.

    Toinen ongelmani on, että tuossa innostusvaiheessa alan tehdä päätöksiä. En niinkään tuhlaa rahaa tai tee peruuttamattomia päätöksiä, vaan alan tehdä liian innoissani suunnitelmia pohjustamatta niitä kunnolla. Usein käykin niin, että innostuneena vauhkoan niistä itselleni, mutta sitten kun suurin kärki tunteesta menee ohi, ajattelen, että se oli vaan sitä innostusta, ei se ollut oikeasti niin hyvä juttu ja luovun suunnitelmasta. Vaikka oikeasti jokin idea on voinut olla tosi hyvä ja sitä olisi vaan kannattanut sitten mielenrauhassa kehitellä eteen päin.

    Kiitos vielä, en tiedä saako mietteistäni kukaan muu selvää, mutta tämä tosiaan pisti ajattelemaan omaa toimintaa ja tunteiden vaikutusta ihan uudella tavalla! 🙂

  2. Kiitos ihan älyttömän paljon tästä postauksesta, tää selvensi asiaa valtavasti! Sellaisen yli-innostuksen olen tajunnut “menevän yli”, eli jolloin ei kannata tehdä suuria siirtoja. Mutta minulla on todellakin menneet sekaisin mielenrauha ja “lievempi” innostus, lähinnä siksi että mun mielessä nää asiat on linkittyneet toisiinsa onnellisuuden kautta. Eli mielenrauha=onnellisuus, onnellisuus on taas sitä että tuntee olevansa elossa, eli kun on innostunut. Mutta siis eihän se niin menekään… Ja vaikka innoissaan saisi idean, jota lähtee mielessään kehittelemään, ei sitä arviointia kannata ainakaan suorittaa myöhemminkään niissä innostuksen hetkissä. Kun ei realismista ole häivääkään.

  3. Olipa hyviä huomioita! Erityisesti toi, että innostus ja mielenrauha ovat eri asioita, eikä innostuneena kannata vielä tehdä suuria suunnitelmia, vaan vasta vähän rauhoituttuaan! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *