Miten tarjota, pyytää ja vastaanottaa apua

norsut3
Alkuperäinen kuva: SXC.hu / Alan Rainbow

Onko sinusta vaikeaa pyytää, vastaanottaa tai tarjota apua? Minusta on — ainakin välillä.

Muutama päivä sitten mentalisti Pete Poskiparta kertoi Twitterissä auttaneensa lastenvaunujen kanssa apteekkiin yrittänyttä äitiä. Hän ihmetteli sitä, miksei kukaan muu tarjoutunut auttamaan naista. Tästä seurasi useamman “twiittaajan” kesken keskustelu avun tarjoamisesta ja vastaanottamisesta.

Itse pointtasin miten on hyödyllisempää tarjota apua kertomalla mitä voi konkreettisesti tehdä, sen sijaan että kysyisi “voinko auttaa”.

Menin viikko sitten molempien lasteni kanssa pankkiin. Siellä oli yli 10 hengen hengen jono. Vauva alkoi hermostua ja kitistä. Esikoinen ei malttanut millään pysyä paikallaan, vaan juoksenteli edestakaisin, yritti rämpyttää vuoronumeroautomaattia ja suuttui kun häntä kiellettiin.

Lopulta viisikymppinen nainen, joka oli seurannut sähellystämme, tuli luokseni, ojensi minulle vuoronumerolappunsa ja sanoi: “Ota tämä.” Otin lapun, annoin hänelle omani ja kiitin sydämeni pohjasta. “Mä olen ollut itse joskus samassa tilanteessa”, nainen sanoi ja palasi paikalleen. Lapussa oleva numero oli seuraavana vuorossa. Minua alkoi itkettää kiitollisuudesta.

Jos nainen olisi tullut kysymään “voinko auttaa”, en olisi kehdannut pyytää hänen vuoronumeroaan. Jos hän olisi sanonut “haluatko vuoronumeroni”, olisin myöntänyt haluavani, mutta sitä ennen kursaillut monisanaisesti varmistaakseni, että hän oli tosissaan.

Se, että nainen tarjosi lappua suoraan, otti minulta kaikki paineet pois. Tiesin että hän oli tosissaan, eikä vain yrittänyt olla kohtelias.

Jos et ymmärrä mitä tarkoitan, olet ehkä saanut itäsuomalaisen kasvatuksen, joka opettaa tarjoamaan ja pyytämään apua mutkattomasti. Määritelmä tulee Sinikka Nopolan mainiosta pakinasta “minulla on omat lakanat” (http://kirjanaisenblogi.blogspot.fi/2012/04/sinikka-nopola-tervehdin-teita.html).

Minun länsisuomalaiseen kasvatukseeni kuuluu välttää viimeiseen asti avun pyytämistä. Jos toinen tarjoaa apua, varmistan moneen kertaan, että hän on varmasti tosissaan, etten vaikuta siltä, että olen liian ahne, kiittämätön tai laiska. Ja kyllä, yökylään mennessäni otan aina mukaan omat lakanat, etten vain tuota liikaa vaivaa isäntäperheelle.

Tänään luin mediaekspertti Katleena Kortesuon blogimerkinnän sitä, miten häntä raivostuttaa ja pelottaa olla autettavana. Twitterissä Katleena kertoo olevansa hämäläinen, joten kuulunee vielä länsisuomalaisen kasvatuksen piiriin.

Katleena esitti ajatuksen, jota en tullut ajatelleeksikaan: jos menestyy saatuaan toiselta tukea, saavutus ei tunnu enää omalta.

Nettiyrittäjyyden tärkeimpiä sääntöjä on hankkia todistajalausuntoja tarjotun tuotteen laadusta. Järjellä ymmärrän tämän. Siitä huolimatta minusta tuntuu vaikealta pyytää valmennettaviltani ja Kutri.net:in jäseniltä tällaisia todistajalausuntoja — jopa silloin kun he itse kiittävät minua sähköpostitse!

Olen selitellyt haluttomuuttani pyytää apua sivujeni mainostamisessa sillä, että tuotteeni pitää puhua puolestaan. Samaan aikaan itse luen ennen uuden tuotteen ostamista muiden kehut ja arviot siitä!

Tyhmää!

Olipa syyt avun vastustamiseen mitkä tahansa, ratkaisu on aina sama:

Oivaltaa, että avun pyytämiseen, tarjoamiseen ja vastaanottamiseen liittyvät negatiiviset ajatukset kertovat vain ja ainoastaan alhaisesta mielentilasta.

Alhainen mielentila eli pakene ja taistele -tila laukeaa meillä useita kertoja päivässä. Jos emme ole välittömässä hengenvaarassa, kyseessä on väärä hälytys, joka menee itsestään ohi, jos emme tee siitä ongelmaa.

Se, että koemme ahdistusta, pelkoa, ärtymystä tai häpeää auttamisen suhteen ei tarkoita sitä, että olisimme heikkoja, huonoja, tyhmiä tai avuttomia. Se ei tarkoita että avunpyytäminen olisi väärin tai vastaanottaminen noloa. Se ei tee saavutuksistamme vähäisempiä.

Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että jostain syystä ajattelumme taso on laskenut ja hetken ajan ajattelemme kuin vainoharhainen villipeto. Emme pysty näkemään kirkkaasti syy- ja seuraussuhteita, ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyvä ja mikä parempi.

Antaisitko uhmakohtauksen vallassa olevan pikkulapsen päättää puolestasi? Entä stressaantuneen, ahdistuneen tai raivostuneen ystäväsi? Miksi siis antaisit mitään painoarvoa ajatuksille, jotka olet ajatellut alentuneessa ajatustilassa olevilla aivoilla?

Sain uuden näkökulman avun vastaanottamiseen katsottuani Amanda Palmerin loistavan TED-puheen pyytämisestä.

Useimmat meistä kokevat nautintoa ja iloa voidessamme auttaesasan muita. Auttaminen saa meidät tuntemaan itsemme  hyödyllisiksi. Että elämällämme on jokin tarkoitus.

Antaessani muiden auttaa, tarjoan heille mahdollisuuden kokea, että he ovat tärkeitä. Pyytäessäni apua kerron, että minäkin olen ihminen, en erehtymätön ja kaikkivoipa jumala tai robotti. Pyytäessäni ja vastaanottaessani apua annan muille luvan pyytää ja ottaa vastaan apua.

Lue lisää:

Mitä pelko on ja miksei ole oikeasti mitään pelottavaa.

auttavakasi2

Alkuperäinen kuva: SXC.hu / Arto Myllys

Oletko saanut iloa tai hyötyä Kutri.net:istä, VIP-jäsenyydestä tai itsevalmennuspaketeista?

Kiitos että olet Kutri.net:in lukija! Haluan pyytää sinulta palvelusta: kerro miten kutri.net on auttanut tai ilahduttanut sinua.

Voit tehdä sen esimerkiksi tämän viestin kommenttiosastolla, meilaamalla minulle tai anonyymisti etusivun yhteydenottolomakkeella. Kerro myös, jos et syystä tai toisesta halua, että lainaan viestiäsi Kutri.net:in markkinoinnissa.

Kiitos kaunis!


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

13 Comments

  1. Tämä menee vähän aiheen ohi, mutta toi kolumni kiteyttää jotain todella olennaista. Jos tulisit meille yöksi lakanoinesi, olisin jokseenkin ihmeissäni 🙂 Sitä vartenhan on vieraslakanat ja vieraspyyhkeetkin. Mähän ihan “loukkaantuisin”, koska ihmisen pitää saada olla vieraanvarainen 🙂

    • JENGA — joo ja se tosiaan on tässä mun kasvatuksessa vitsinä, että samaan aikaan kun vie omat lakanat, pitää tarjota vieraille lakanat ja suurinpiirtein pakottaa ne käyttämään niitä. Mistä seuraa tietysti hirveä kursailumatsi. 😀 Olen miettinyt sitä, että olivatkohan länsisuomalaiset jotenkin enemmän tekemisissä esim. hovin kanssa, mistä olisi tullut tällainen ihme hienostelumeininki. 😀

  2. Moi Katri!

    Kyllä noita sun postauksia lukiessa niistä saa uusia ajatuksia,ne tuulettavat mukavasta 63vuotiaan ajatusmaailmaa ja aivoja.

    Tähän ikään on kokenut kaikenlaista paljon,ne tapahtumat ovat muokanneet näkemyksiä elämän tapahtumista.usein on käyty tiukkojakin vääntöjä,mutta uskon niiden olleen hyväksi ja kasvattaneen meidän kummankin ajattelua hyvään suuntaan.

    Hetkessä eläminen on mun juttu ollut jo kauan,senkin olen kokemuksien kautta oppinut,niin kuin senkin,että hetki on tässä ja nyt ja sen ajatukset menevät siinä samassa ohi.Jatketaan 🙂

    • KUUNAINEN KIVI — Kiitos! Mun pitää myös kiittää sua sun ahkerasta ja mieltä avaavasta kommentoinnistasi! Vaikka en aina vastaa, niin luen kyllä kaikki kommentit ja monesti jostain kommentista on jäänyt jokin lause tai ajatus mietityttämään hyvällä tavalla.

      Juu, elämä opettaa — onneksi myös hyvällä.

  3. Olen tuore Kutri.netin kuluttaja..ja nyt en tiedä puhunko Kutrista vai Katrista, mutta töräyttelen tänne tunnelmia.

    Olen tosi onnellinen siitä, että Katri jaat niin anteliaasti oivalluksiasi. Niin rauhassa ja lempeästi. Tässä tosiaan on onnen avaimet ja mahdollisuus stressittömään Suomeen!

    En tiedä ovatko nämä kirjoituksesi pelkästään ilahduttaneet minua. Ne ovat joka tapauksessa koskettaneet valtavasti.

    Luin Hesarin äiti-tytär -haastattelun ja itkin vuolaasti. Luin itsekidutuksena uudelleen..itkin ja nauroin. Miten rikkaasti avasit tätä aina niin kompleksista suhdetta! Ja varsinkin kun kotimaisen kirjallisuuden opiskelijana muistan Kirstin suloisen ja lämpimän hahmon sieltä 90-luvun yliopiston käytäviltä. Hän poikkesi muista iloisilla silmillään ja sitä tuli miettineeksi onko hän lainkaan vakavasti otettava. (Miten vakavassa maailmassa sitä onkaan elänyt!!) :))) Toinen supertyyppi tulee sieltä mieleen..Liisi Huhtala. Se oli itselleni onnellista aikaa näiden Muumimammojen pehmentämässä kirjallisuuden maailmassa.

    Sitten luin -tosin aivan kursorisesti enkä edes muista mistä- Jari Sarasvuo -hetkestä..olitko luvannut katsoa häntä täysin puhtaana ja vapaana..? Tiedän mitä se on! Voin katsoa niin. Olen tullut katsotuksi niin. Se on suurta! Meille riittää se, että tulemme nähdyiksi. Se on rakkautta.

    Haluan VIPiksi, mutta juuri nyt se ei ole mahdollista.

    KIITOS, KATRI – IHANA VALO!

    • ANNE NUOTIO — Haha! Voin kuvitella että mutsin pinnallinen pehmeys on voinut hämätä, mutta onhan siellä alla aika piinkova akka — siis hyvässä mielessä ja nimenomaan tutkijana. Olisittepa nähneet millä hartaudella mutsi teki pohjatutkimusta seuraavaa historiallista romaaniaan varten. Välillä oikein nauratti katsoa vierestä kun hän hehkutti miten oli löytänyt jonkun kermaseparaattorin (tms.) käyttöohjeet ja saattoi nyt hyödyntää tietoa kirjassaan.

      Kiitos! Olen iloinen että kirjoitukseni ja haastattelumme kosketti. Se haastattelu oli kyllä aika lailla meidän kummankin näköinen. Äiti kaunisteli ja keskittyi positiiviseen, minä täräyttelin totuuksia, mutta tietenkin suurella sydämellä!

  4. Heippa! Haluaisin mielellläni kertoa, miten kutri.net on auttanut ja ilahduttanut minua. Onko jokin struktuuri ja/tai joitain tiettyjä asioita, mitä haluaisit palautteessa olevan?

  5. Minä kun menen kylään, niin käytän kyläpaikan tarvikkeita surutta hammastahnaa myöten…:) Hammasharjan sentään mukanani kuljetan, jos muistan. Toivon, että luonani käyvät vieraat käyttäytyvät myös samalla tavalla kuin itsekin kyläillessä, eli ei kysellä vaan käytetään mitä löydetään. Noh, onhan minullakin sentään rajani, että ei nyt ihan kaikkien puolituttujen luona olla kuin kotonaan ja mennä jääkaapille.

    Minä olen saanut sivuistasi paljon irti ja tavallaan jotain lohtuakin. En ole oikein missään asiassa perusmassaan kuuluva, mutta rohkeasti vaan tallaan omaa tietäni. Tämä sivusto toimikoon lyhtynä tielläni, valaisten sitä positiivisuudella ja suoralla puheella asioista, elämänmyönteisyydellä, arkisella viisaudella, oivalluksilla jne. jne. Mukana tulen roikkumaan maailman tappiin asti!! 😀

    • LUMIKKI — Kiitos! Ihanaa että sivuistani on ollut iloa! Mulla olisi aikomus päivittää näitä sivuja maailman tappiin asti, haha!

      Sukulaisissa mäkin käytän surutta hammastahnaa — mutta kyllä silloinkin kysyn asiaa. 😀 On ne silti mielenkiintoisia noi tapakulttuuri erot.

  6. Kutri.netin VIP-jäsenyys on antanut itselleni aivan uskomattoman paljon! Usein tuntuu, että juuri kun pyörittelen mielessäni jotakin ongelmaa tai ajatusta, niin heti seuravalla viikolla Katri on aloittamassa samasta aiheesta nettikurssia! 😀 VIP-jäsenenä pääsen tutustumaan sellaisiinkin kursseihin, joista en aluksi uskoisi olevan itselleni hyötyä, mutta joiden huomaan myöhemmin sopivan minulle kuin nakutettu!

    Kutri.netissä ja sen itsevalmennuspaketeissa on parasta Katrin uskomaton innostus ja rohkeus. Katri puhuu asioista rehellisesti ja suoraan ja haastaa meitä muitakin rehellisyyteen. Epäonnistuminen ei ole vaarallista ja Katrin innostus on erittäin tarttuvaa! 😀 Ihailen myös Katrin anteliaisuutta. Hänellä on rohkeutta ja taitoa jakaa ideoita ja energiaa.

    Itseäni on auttanut konkreettisemmin Kutri.netistä oppimani ajatus siitä, ettei alhaista mielentilaa tarvitse ottaa vakavasti. Kun maailma tuntuu kaatuvan päälle, sanon itselleni rauhallisesti, että juuri nyt ei tarvitse tai kannata laatia suuria suunnitelmia eikä etsiä ratkaisuja. Odottelen vain yksinkertaisesti hetkeä, jolloin kaikki tuntuu taas helpommalta – ja etsin ratkaisun vasta sitten.

    Kutri.netistä saa varmasti paljon iloa ihan “ilmaiseksikin”, mutta suosittelen kyllä VIP-jäsenyyttä lämpimästi kaikille kiinnostuneille! Sivuilta löytyy uskomaton määrä materiaalia eri aiheista ja lisää ilmestyy joka viikko! 😀

    • RAUHA: Enkö mä ole vastannut tähänkään? KIITOS KAUNIS! Snif! Olen itse asiassa itse saanut myös sulta uusia ajatuksia. Se tässä on parasta — että vuorovaikutus on todellakin molemminpuolista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *