Voiko omasta onnellisuudesta olla vastuussa?

solmu2
Alkuperäinen kuva: Sxc.hu/Sean Connolly

Sami Sillanpään Helsingin Sanomien pääkirjoitus “Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan” on ollut viime päivien linkitetyimpiä kirjoituksia Facebookissa. Valtaosa tykkää Samin viestistä, mutta se on saanut osakseen myös kritiikkiä, mm. vihreiden edustajalta Pinja Niemiseltä.

Samin kirjoituksen pääviesti on että ei pitäisi paisutella murheitaan vaan keskittyä hyvään ja elää hyvällä mielellä. Mikä on totta. Siinä missä Sami menee harhaan niin minun kuin Pinjan mielestä on ajatus, että meillä on vastuu omasta onnellisuudestamme.

Pinja pohtii blogimerkinnässään No man is island mm. sitä, voimmeko vaatia vastuunottoa omasta onnellisuudesta esimerkiksi vaikeasti masentuneilta ihmisiltä, mikä muilta saadun tuen merkitys on onnellisuuteen ja aiheuttaako ajatus “olet vastuussa omasta onnellisuudesta” turhia lisäpaineita ihmisille, jotka kokevat olevansa onnettomia.

Erittäin hyviä kysymyksiä, mutta omasta ymmärryksestäni käsin nekin vievät meitä harhateille.

Kuvittele että sinulla olisi harvinainen kasvi, joka vaatisi erityisravinteita ja erikoista kasteluohjelmaa ja tietynlaista valaistusta voidakseen hyvin. Jos tyrkkäisit kasvin hoidettavaksi ystävällesi, joka ei tiedä mitään kasveista etkä kertoisi hänelle yhtään mitään kasvin hoidosta, olisiko ystäväsi vastuussa siitä, että kasvi kuolisi vääränlaisessa hoidossa? Entä olisiko hän vastuussa, jos antaisit hänelle väärät ohjeet kasvin hoitamista varten?

Useimmat meistä ovat kuin tuo ystävä. Yritämme kyllä kaikki pitää parhaamme mukaan huolta omasta mielenterveydestämme, mutta koska emme ymmärrä kuinka siitä huolehditaan — tai pahimmillaan olemme saaneet aivan vääränlaisia ohjeita — emme pysty siihen.

Niin kauan kuin joku ei ymmärrä, miten inhimillinen kokemus syntyy eli miksi hän tietyissä tilanteissa tuntee ja toimii tietyllä tavalla, häneltä on turha vaatia vastuunottoa omasta mielenterveydestään ja hyvinvoinnistaan. Tai voihan sitä vaatia, mutta seurauksena on joko väkinäisiä yrityksiä “ajatella positiivisesti” tai sitten hirveitä huonoudentunteita aina kun on huonossa fiiliksessä eikä onnistukaan nostamaan itseään sieltä.

Useimmat meistä on valitettavasti vallannut jompikumpi seuraavista väärinkäsityksistä:

1. “Ulkoiset tapahtumat, muut ihmiset ja menneisyyteni pakottaa minut tuntemaan aina tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.”

Tämä väärinkäsitys on ehkä yleisempi näistä kahdesta. Se on myös kolmella eri tavalla väärä. Ensinnäkään emme koe koskaan suoraan ulkoisia tapahtumia, vaan sen, mitä tietoisesti ajattelemme niistä.

Toiseksi tietoisuuteemme tullut ajatus, joka luo kokemuksemme tietyllä hetkellä, on seurausta valtavan monimutkaisesta tiedostamattomasta ajatusprosessista, jossa on satoja, ellei tuhansia eri muuttujia. Niinpä mikään yksittäinen tekijä ei koskaan ratkaise yksistään mitä milloinkin ajattelemme ja sitä myötä tunnemme.

Kolmanneksi voimme ajatella ja tuntea mitä tahansa mistä tahansa asiasta — eli vaikka tietyllä hetkellä jokin asia voi suututtaa meitä, seuraavalla hetkellä se ei välttämättä herätä meissä mitään tunteita.

Tästä väärinkäsityksestä seuraa se, että joko yritämme kontrolloida olosuhteita tai sitten alistumme kohtaloomme olettaen että emme voi kokea hyvää oloa, onnea ja mielenrauhaa, koska olemme ajautuneet tietynlaisiin olosuhteisiin emmekä näe miten voisimme niitä muuttaa.

2. “Voin valita tai kontrolloida ajatuksiani ja/tai tunteitani”

Jotkut havahtuvat siihen, etteivät he koekaan ulkoisia tapahtumia suoraan, vaan omat ajatuksensa siitä. Tästä seuraa useimmiten väärinkäsitys, että voimme ja sitä kautta meidän pitää valita, kontrolloida tai hallita ajatuksiamme ja tunteitamme. Eli että olemme vastuussa siitä, mitä ajattelemme.

Tässä ajatuksessa on kaksi virhettä.

Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on? Entä mitä ajattelet kahden minuutin päästä? Et tietenkään! Jos et voi tietää mitä ajattelet seuraavaksi, miten voisit kontrolloida ajatuksiasi?

Yrityksemme hallita tai muuttaa ajatuksiamme ja tunteitamme tapahtuu aina liian myöhään — kun ajatus tai tunne on jo päällä. Voi olla että hetkellisesti onnistumme tietoisesti ajattelemaan tietyn ajatuksen ja sitä kautta kokemaan siihen liittyvän tunnetilan, mutta heti kun keskittymisemme herpaantuu, ajatuksemme virtaavat taas omalla logiikallaan.

Kuten edellisessä kohdassa jo totesin, tietoiset ajatuksemme ovat seurausta niin valtavasta ajatusprosessista, ettei meillä ole mitään mahdollisuutta ohjailla ajatuksiamme kovinkaan pitkään. 

Onneksi meidän ei myöskään tarvitse kontrolloida ajatuksiamme!

Tarve hallita ajatuksiamme ja tunteitamme lähtee kahdesta väärästä olettamuksesta:

  1. Että tietyt ajatukset ovat jotenkin vääriä, haitallisia tai vaarallisia.
  2. Että meidän pitää aktiivisesti tehdä töitä ajatellaksemme positiivisia tunteita tuottavia ajatuksia.

Muuten hyvä, mutta jokainen ajatuksemme on “vain ajatus” — mieleen hetkellisesti juolahtava väläys, joka vaihtuu pian uuteen ja joka ei merkitse itsessään yhtään mitään.

Mieleemme putkahtelee kaikenlaisia ajatuksia ympäri vuorokauden — myös silloin kun nukumme. Useimpiin ajatuksiin emme kiinnitä sen kummempaa huomiota, jolloin ajatukset vaihtuvat nopeasti toiseen. Ne, jotka kuvittelevat että heidän pitää kontrolloida ajatuksiaan ja tehdä aktiivisesti töitä hyvään oloon päästäkseen, takertuvat ikäviltä tuntuviin ajatuksiin. Ikävä kyllä he tulevat samalla pitkittäneeksi tahattomasti huonoa fiilistään.

Ihmismieli on kalibroitu niin, että vaikka se aina välillä joutuu hetkellisesti ikävältä tuntuvien ajatusten valtaan, se pyrkii aina kohti neutraaleja tai positiivisia ajatuksia. Mitä vähemmän teemme ongelmaa ikävistä tunteistamme, sitä nopeammin järjestelmä palauttaa meidät mielenrauhaan. Lue tämä kirjoitukseni, jos epäilet tätä väitettä.

Tämä sisäinen järjestelmämme on varmistanut sen, että ihmiskunta on selvinnyt hengissä vuosimiljoonia ja jatkanut sukuaan ja elämän edistämistä myös sellaisina aikoina, jolloin jälkeläisten hengissä selviäminen on ollut epävarmaa.

Tarvitsemme tietoa, emme vastuunottoa

Kun oikeasti oivallat mitä yritän sinulle osoittaa, koko ajatus vastuunotosta menettää merkityksensä.

Ajatus omien ajatusten ja tunteiden kontrolloinnista ja ohjailusta on järjetön, koska emme voi koskaan oikeasti hallita ja kontrolloida omia ajatuksiamme, koska edes ikävältä tuntuvat tunteet eivät ole vaarallisia, koska ne ovat seurausta ohimenevistä ajatuksista ja koska meillä on jo sisäinen järjestelmä, joka palauttaa meidät ennemmin tai myöhemmin hyvään oloon.

Lisää katsottavaa ja luettavaa

1 h 18 minuuttia pitkä VIP-webinaari eli nettiluento, jossa kerron kolmesta periaatteesta, joiden mukaan inhimillinen kokemus syntyy.

Kärsitkö vaarallisesta väärinkäsityksestä?

Tunteet ovat aina totta, ajatukset eivät

Kuinka kokea täydellistä onnea jo tänään?

Miksi itsensä kehittäminen on turhaa ja typerää

Miksi ajatusten ja tunteiden analysointi on täysin järjetöntä

Mitä pelko on ja miksei ole oikeasti mitään pelättävää

Sääli on sairautta eli miksi ihmiset eivät mene henkisesti rikki

Miten self help ja terapia tuhoavat maailmaa (lue myös kommenttiketju, jos haluat saada kaiken irti)


Jos haluat ymmärtää syvemmin inhimillistä kokemusta, tsekkaa Aidon elämän kolme prinsiippiä -virtuaalikurssi — tai jos olet valmentaja tai haluat sellaiseksi, tsekkaa Kolme prinsiippiä valmentajille -virtuaalikurssi.

Jos sen lisäksi haluat keventää kehoasi tai arkeasi tai haluat kuulla henkilökohtaisempia kuulumisiani, tutustu kutri.net:in VIP-jäsenyyteen.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *