Orgastinen synnytys

Orgasmic Birth Movie Trailer - YouTube

Katson uudelleen edellisen synnytyksen ja kolmen vuoden jälkeen Orgasmic Birth -dokumenttielokuvaa, joka puhuu luonnollisen synnytyksen puolesta.

Katso traileri

Kieltämättä tuli taas fiilis, että olisi siistiä synnyttää kotona, mutta mukavuudenhalu vie silti voiton — ei tarvitse hommata kätilöitä, miettiä siivoamista jne. — varsinkin kun suomalaisissa sairaaloissa (tai ainakin Kätilöopiston Haikaranpesässä, jossa itse olen synnyttänyt) meininki on ihan toista luokkaa kuin Jenkki-sairaaloissa.

Leffaa katsoessa mietin edellistä synnytystä ja tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että saan synnyttää Suomessa, jossa synnytyksistä vastaavat ammattitaitoiset kätilöt, eivät leikkaushullut ja taloudellisessa tulosvastuussa olevat kirurgit niin kuin Jenkeissä.

Vaikka ensimmäinen synnytykseni ei ollut varsinaisesti orgastinen (eikä välttämättä tämä toinenkaan tule olemaan), se oli kokonaisuutena arvostellen positiivinen kokemus ja ainakin Kätilöopiston Haikaranpesässä fiilis oli huomattavan paljon lähempänä kotisynnytystä kuin amerikkalaisia sairaalasynnytyksiä: valaistus oli pehmeä, sisustus kodinomaisempi, äiti ja isä saivat olla paljon rauhassa kahdestaan, äiti sai liikkua vapaasti, ei tiputusta, turhanpäiväistä tarkkailua jne.

Uskon että jotain suomalaisten kätilöiden ja synnytyssairaaloiden tasosta kertoo sekin, että Suomessa tehdään OECD-maista toiseksi vähiten keisarinleikkauksia. Kaikkein vähiten niitä tehdään Hollannissa, jossa 30 % synnytyksistä on kotisynnytyksiä. (Lähde) WHO:n teettämien tutkimusten mukaan äitikuolleisuus on minimissään silloin, kun keisarinleikkausprosentti on 10-15 %. Esimerkiksi Jenkeissä se on tällä hetkellä lähes 30 %.

Jos olet raskaana, suosittelen katsomaan Orgasmic Birth -leffan siinäkin tapauksessa, ettet ymmärrä kauhean hyvin englantia, koska siinä on useita todella kauniita synnytyskokemuksia, jotka voivat auttaa ja rohkaista näkemään, ettei synnyttäminen ole pelkästään helvettiä. Leffassa puhutaan myös paljon siitä, miten kipu kuuluu synnytykseen ja sillä on itse asiassa tärkeä tehtävä auttaa naisen kehoa avautumaan vauvalle. Leffan voi katsoa netissä parilla eurolla.

http://www.orgasmicbirth.com

 


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

4 Comments

  1. Eipä ole kovinkaan kaukana aika,kun äidit synnyttivät lapsensa kesken askareiden,minulla on elossa monta sukulaista,jotka ovat syntyneet kotinsa saunassa,usein jonkun naapurin tai ns.kylän kätilön auttaessa äitiä.

    Luonnollinen sen syntymän pitäisi aina olla vaikka sitten oltaisiinkin sairaalassa.Onneksi kuitenkin kaikki mahdollisuudet ovat vierellä,jos kaikki ei mene oppikirjojen mukaan.Huima määrä pelkojakin poistuu ympärillä olevien auttavien käsien ansiosta.

    Silloin kun ensimmäiseni syntyi,ei paikalla näkynyt juurikaan isiä.Äidit synnyttivät salissa,jossa verhon takana saattoi olla useampikin synnytys meneillään.Yhtä aikaa kanssani oli toinen äiti,joka synnytti kaksosia,meteli oli karmea.Onneksi tytär syntyi vauhdilla,enkä koskaan joutunut kuulemaan sitä tuskaa ja itkua,kun osastolla selvisi,että toinen kaksosista menehtyi.

    Hyvillä mielin muistelen omaa kokemustani,lapsi ihmetteli maailmaa silmät avoimina,monta tuntia saimme olla yhdessä toisessa huoneessa synnytysosastolla,koska henkilökunta ei ehtinyt kärrätä meitä osastolle,jossa tapauksessa vauva olisi viety lasten – ja minut potilashuoneeseen.Olen vakuuttunut noiden tuntien läheisyyden ja hellien tunteiden vaikuttaneen positiivisesti meidän syvään tunnesiteeseemme.

    Tänään kaikki,paitsi itse synnytys,on muuttunut,olosuhteet,yksityisyys,aika olla yhdessä,tekniikka,mahdollisuus vaikuttaa olemiseensa,epiduraalipuudutus,isän läsnäolokin on jo hyväksyttyä ja toivottavaa jne..Onnellista synnyttää selkeässä,rauhallisessa ja hellässä huomassa.

    • Kuunainen Kivi — kiitos kun muistutit taas siitä, miten ennen vanhaan synnytykset hoidettiin! Olinkin jo unohtanut sen. No, nyt arvostan vielä enemmän suomalaisia sairaaloita — tai ainakin tuota Kätilöopiston Haikaranpesää (kuin muista mulla ei ole kokemusta :-).

  2. Jenkkimeno on varmaan aika erilaista kuin Suomessa, että sikäli ei voi verrata suoraan. Mutta suoraan sanottuna en missään nimessä kuuna päivänä haluaisi synnyttää kotona, jos on mahdollisuus päästä (suomalaiseen) sairaalaan. Kun ikinä ei voi tietää mitä siinä käy, niin olen paljon mieluummin teho-osaston välittömässä läheisyydessä kaiken varalta, kuin kotona…

    Katsoin ton trailerin, ja siinä musta häivytetään vähän liikaa sitä, että kyllä se sattuu aika paljon, varsinkin jos ei ota mitään lääkitystä. Ja että toiset joutuu tekemään ponnistusvaiheessa hulluna töitä, eikä se vauva vaan tulla plumpsahda sieltä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että epiduraali on valtavan hyvä keksintö 🙂 eikä sitä kotona saa.

    • Jenga — hehee, joo, toi traileri ei anna kyllä täyttä kuvaa leffasta. Oikeasti leffassa vaan yksi nainen on sananmukaisesti orkuissaan ja muut puhuvat synnytyksestä lähinnä sensuaalisena ja seksuaalisena kokemuksena ja kivusta puhutaan kyllä ihan oikeilla nimillä ja nimenomaan sitä painottaen, miten sillä on oikeasti tärkeä tehtävä synnytyksen edistämisessä, naisen valmistamisessa imetykseen jne.

      Mua ei tehohoidon mahdollinen tarve aja sairaalaan siksi, että asutaan niin lähellä sairaalaa ja käytännössä aina viitteitä tehohoidon tarpeesta tulee jo kauan ennen kuin sitä tarvitaan. Plus tehohoitoa tarvitaan oikeasti aika äärimmäisen harvoin ja yleensä vasta sen jälkeen kun ollaan jo puuttuttu synnytyksen etenemiseen oksitosiinilla, epiduraalilla yms. vain sairaalassa saatavilla tavoilla.

      Eli tässä(kin) asiassa mulla tosiaan ihan vain oma laiskuus ja mukavuudenhalu (ts. ei jaksa selvitellä kätilöitä, hommata altaita, järjestellä kämpän normaalitilanteeseen palauttamista jne. synnytyksen jälkeen) ajaa ideaalien ohi. 🙂

      Plus edellisen synnytyksen yhteydessä tajusin miten synnytys on ihan vain muutaman päivän kestävä siirtymäriitti — josta todellinen duuni vasta alkaa. Vrt. ajokoe — loppuelämä autoillen, ylioppilaskirjoitukset/pääsykoe — varsinaiset opinnot, työpaikkahaastattelu — työn tekeminen. Olennaista on vain päästä siitä jotenkuten kunnialla kerran läpi. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *