Mikä tekee onnelliseksi?

170113happiness
Alkuperäinen kuva: SXC.hu

Ilta-Sanomissa uutisoitiin pari päivää sitten 10 asiaa jotka erottavat onnelliset ihmiset onnettomista. Havainto oli varmasti oikea, mutta jos oletat että listalla olevien asioiden tekeminen teki ihmiset onnelliseksi, olet väärässä.

Mikä sitten tekee ihmiset onnelliseksi, ellei listalla olevat asiat?

Sisäinen järjestelmämme, joka palauttaa meidät takaisin perustilaamme henkiseen hyvinvointiin ja mielenrauhaan — ja siellä mieleen juolahtavat ajatus: “olen onnellinen”.

Voit kokea eli tuntea vain ja ainoastaan sen yhden ajatuksen, joka juuri nyt on tietoisuudessasi.

Sillä hetkellä kun ajattelet olevasi onnellinen, koet täyttä onnea. Et yhtään mitään muuta. Jos sitä seuraava ajatuksesi on “mä olisin vieläkin onnellisempi, jos mä en olisi sinkku”, koet tätä ajatusta ajatellessasi puuteen tunnetta.

Sillä hetkellä kun olet perustilassasi mielenrauhassa, osaat vaalia ihmissuhteita, teet pelottomasti omien arvojesi mukaisia ratkaisuja, olet kiitollinen ja optimistinen, haluat auttaa muita ja olet antelias, ymmärrät ettei raha tuo onnea, et koe stressiä, vaikutat terveemmältä ja sinulla on selkeämpi käsitys siitä mitä haluat tehdä elämässäsi.

Jokainen meistä käy perustilassa useita kertoja päivässä.

Ikävä kyllä jokainen meistä käy useita kertoja päivässä myös (väärässä) hälytystilassa eli taistele- ja pakenetilassa, jonka voi laukaista ihan mikä tahansa asia verensokerin laskusta yllättävään tilanteeseen.

Itsensä etupäässä onnelliseksi kokevat ihmiset erottaa itsensä etupäässä onnettomaksi kokevista ihmisistä se, että onnelliset ihmiset olettavat (oikein) että kevyt, rento ja hyvä olotila on heidän perustilansa ja siellä ajatellut ajatukset ovat totta. He tulkitsevat huonot fiilikset ohimenevinä ja usein vaarattomina tiloina, eivätkä anna niille kauheasti arvoa.

Etupäässä itsensä ahdistuneiksi, stressaantuneiksi, masentuneiksi ja onnettomiksi kokevat ihmiset uskovat että huono fiilis kertoo jostain “Todellisesta Ongelmasta” ja että siitä pitää aktiivisesti pyrkiä pois.

Samaan aikaan he saattavat epäillä että hyvä fiilis on vain vahinko tai harhaa — tyyntä myrskyn edellä.

Kaikkein ironisinta koko hommassa on se, että mitä isomman ongelman he tekevät huonosta fiiliksestään, sitä kurjemmaksi se muuttuu ja sitä pidempään se kestää!

Koska itsensä onnettomaksi tai tyytymättömäksi kokevat ihmiset toimivat olettamuksesta, että huono fiilis on totta ja hyvä harhaa, he antavat omien pelkojensa ja vainoharhaisten ajatustensa ohjata ja hallita elämäänsä, mikä näkyy mm. riitaisuutena, luottamuspulana, epävarmuutena, hyökkäävyytenä, lannistumisena ja pessimistisyytenä.

Kyseessä on viaton, mutta harmillinen väärinkäsitys, joka voi onneksi korjautua yhdessä silmänräpäyksessä:

Rittää että oivallat, että hyvä fiilis on oikeasti perustilasi ja huono fiilis vain ohimenevä ja vaaraton väärä hälytystila, jonka aikana ajatellut ajatukset voi jättää omaan arvoonsa.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

15 Comments

  1. Katsoin esim. Elämä Pelissä ohjelmaa, jossa siis ihmisistä yritetään tehdä onnellisempia ja siinä tehtiin kyllä mitä ihmeellisempiä harjoituksia! Tuntui tämän tiedon jälkeen melko huvittavalta, kuinka yksinkertasesta asiasta tehdään monimutkaista… Nyt, kun katson asiaa eri kulmasta, tuntuu, että joka tuutista tulee ihmisten kurjia kohtaloita ja ennenkaikkea, kuinka ne ovat pysyviä vaurioita ihmisessä. Terapia ei auta, vaikka kävisi vuosikausia, miten tämän ajatuksen saisi ihmisten tietoisuuteen?
    Olen entistä vakuuttuneempi, että tämä kolmen prinsiipin malli todella on oikea. Olen viime aikoina lukenut Esko Valtaojan kirjoja (mitä muuten suosittelen kaikille!). Sieltä löysin mm. lauseen “eihän koskaan voi tietää, mikä ajatus päähän pälkähtää seuraavaksi”. Viisas mies, joka osaa kertoa asiat hauskasti ja niin, että tavallinen ihminenkin ymmärtää.
    Toivottavasti saadaan pian kolmen prinsiipin mukaan hoitavia terapeutteja. Tiedän itsekin muutaman, jolle voisin sellaista suositella!

    • MAARIT PYYKKO: Joo, kyllähän sitä tosiaan tämän oivalluksen myötä on alkanut bongata miten paljon meille syötetään ajatusta että kokemus elämästä syntyy ulkoa sisäänpäin eikä päinvastoin. Henk. koht. olen vakuuttunut siitä, että kyllä tämä uusi ajatusmalli tulee leviämään Suomeen niin, että lopulta se on jopa vallitsevampi tapa ajatella kuin vanha ajattelutapa. Voi tosin mennä yli 50 vuotta, ennen kuin ollaan ihan niin pitkällä, mutta väitän, että jo 10 vuoden päästä useimmat suomalaiset ovat kuulleet ainakin kerran ajatuksen, että “tunnet vain ajattelusi” ja että “sisäinen mielentila ratkaisee sen, miten näet ja koet ulkoiset tapahtumat”.

      En olekaan tutustunut aiemmin tuon Eskon kirjoituksiin. Täytyy tsekata. Kiitos vinkistä!

  2. Kyllä tuossa lehden onnellisuusjutussa on varmasti paljon perääkin. Kuitenkin itse olen mieltynyt seuraavaan määritelmään paremmin, joka on lyhyempi ja laajempi:

    1. Onko sydämesi puhdas (on vapaa vanhoista ristiriidoista, ei koe syyllisyyttä, ei katkeruutta)

    2. Tunnetko tulevaisuuden turvatuksi?

    3. Heräätkö uuteen päivään odottavin mielin?

    • LUMIKKI — niin, mutta vitsihän on siinä, että kun olemme perustilassamme mielenrauhassa, olemme vapaita vanhoista ristiriidoista, emme koe syyllisyyttä tai katkeruutta, tunnemme olevamme turvassa ja odotamme luottavaisin mielin tulevaisuutta.

      Ja sitten kun mielentila laskee syystä tai toisesta, maailma alkaa näyttää ahdistavalta ja pelottavalta paikalta… 🙂

      Kyllä ainakin mulla on ollut aikoja, jolloin paperilla tulevaisuus on näyttänyt epävarmalta, mutta olen kokenut aika ajoin että kaikki tulee järjestymään — ja aikoja, jolloin periaatteessa kaikki on ollut hyvin, mutta alhaisessa mielentilassa olen silti ollut onneton ja ahdistunut.

  3. Itse en ymmärrä sitä, että uskonnolliset tai johonkin suurempaan voimaan uskovat ihmiset olisivat onnellisia. Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät todellakaan usko mihinkään yliluonnolliseen korkeampaan voimaan, mutta ovat (ehkä juuri sen takia?) onnellisia. Mielestäni asia voi olla juuri päinvastoin. Eli kun tietää, että tämä elämä on ainoa, joka meillä on, niin siitä pitää nauttia juuri nyt! Muutenkin tällainen määrittely tuntuu keinotekoiselta.
    Minä uskon enemmänkin , että onnellisuus on ihmisessä itsessään, eikä ulkoisilla asioilla ole juurikaan tekemistä sen kanssa.

    • MAARIT PYYKKO — mä olen nähnyt sen “itseään suurempaan voimaan” uskomisen ihan vain sen oivaltamisena, että elämässä on jotain sinun tietoisen ymmärryksesi ja tietoisen tahtosi ylittävää ja elämää sääteleviä (positiivisia) voimia.

      Esim. itse en usko (enää) mihinkään persoonalliseen Jumalaan, mutta uskon että elämäksi kutsumamme energian lainalaisuuksiin kuuluu elämän ylläpitäminen ja edistäminen aina kun se on mahdollista.

      Itse näen tämän ilmenevän elämässäni esim. niin, että minulla on sisäinen järjestelmä, joka palauttaa minut mielenrauhaan ja sisäiseen hyvinvointiin aina kuin mahdollista — ihan vain siksi, että näin pysyn hengissä. 🙂 Tai että ajatteluni ja toimintani takana olevat tiedostamattomat ajatusprosessit on kalibroitu pitämään minut hengissä ja edistämään elämää, jolloin voin tavallaan “nojata” niihin.

      Jos taas ajattelisin, että esim. maailman tai oman luonteeni ensisijainen tarkoitus olisi tappaa minut mahdollisimman nopeasti ja minun on kamppailtava koko ajan kaikin tavoin hengissä pysymisen puolesta, kokemukseni elämästä olisi aika erilainen kuin mitä se nyt on.

      Ja siksi käsittääkseni esim. AA:ssa lähdetään siitä, että pitää uskoa johonkin itseään suurempaan voimaan, koska ajatus “on jokin minua suurempi voima, joka auttaa minua pysymään selvin päin” tuntuu paremmalta ja sitä kautta rentouttaa sinut kuin ajatus “joudun yksin taistelemaan viinapiruja vastaan”. 🙂

      • Minulle uskonnot ja ylipäänsä johonkin korkeampaan voimaan uskominen tuntuvat kummalliselta. Johtuukohan se siitä, että itselläni ei koskaan ole ollut minkäänlaisia “yliluonnollisia” kokemuksia. Onhan tutkimuksissa löydetty aivoista sellainen kohta, jota stimuloimalla syntyy uskonnollisia kokemuksia. Ehkä minun aivoissa ei sellaista ole…Jostainhan täytyy johtua se, että toiset ihmiset uskovat sokeasti lähes mihin vaan ja toiset taas eivät!

        Minusta tämä kolmen prinsiipin malli on juuri sellainen, jota voisi käyttää tallaisissa vieroitus- ym. hoidoissa. Siinä ihmiset saisi ymmärtämään, että apu tulee ihmisen omista ajatuksista ja sisäisestä tiedosta tai viisaudesta. Pidän sitä onnellisuuden tärkeimpänä asiana.

        Vielä Valtaojan kirjoista sen verran, että niissä kaikki se tieto ja tutkimus, jota universumista on olemassa, esitetään hyvin ymmärrettävästi ja jopa filosofisesti (esim. uusin kirja Kaiken Käsikirja). Erittäin valaisevaa ja huippumielenkiintoista!

  4. Mä aattelen kyllä kanssa onnellisuuden löytyvän itsestä,mutta jollekin toiselle henkilölle voi todella tärkeä onnellisuuden hahmottamiseksi se joku ulkopuolella oleva voima,se tavallaan on onnen pönkkänä siinä realismin ja ehkä heikon itseen uskomisen välillä,vähän niin kuin kainalosauva.

    Eikö ole ihan sama,millä tavalla sen onnen saavuttaa ja kokee,kunhan sen vaan ymmärtää?Itse koen monenlaista onnea pitkin päivää,isoa ja pientä,siltä väliltäkin,vastapainoksi onnettomuutta,ärsytystä,halveksuntaa,kiukkua,kuumotusta,iljetystä,epäonnea jne.Niitä kaikkia vaan tulee ja menee,mutta niinhän sen kai pitääkin olla.

    Onnellisuus on mun elämässä yhtä keskimääräistä kun kaikki muutkin tunteet,paitsi suru.Suru on ihan erilainen,yleensä kovin kipeä ja pitkäkestoinen,etenkin jos sen aiheuttaa jokin äkkinäinen,arvaamaton menetys.Suru on myös tunteista se,joka aktivoituu pitkienkin aikojen päästä ja voi olla kipuna jopa fyysisesti.

    Näitä pohdiskelin tänään mielessäni pitkin päivää.

    • KUUNAINEN KIVI — kiitos taas kommenteistasi! Niin no, niin kauan kuin ihminen ei ajattele jatkuvasti että hän ei voi kokea onnea, koska jotain puuttuu elämästä, niin sillä ei ole mitään väliä mikä ajatus sen onnen tuo.

      Mutta siksi painotan sitä, että onnellisuus on ajatus ja voimme kokea sitä missä tahansa olosuhteissa, vaikkemme tietenkään koko aikaa, että joskus ihminen, joka ajattelee että “parisuhde tekee minut onnelliseksi” ja menettää sitten parisuhteensa, sulkee silmänsä niiltä “luonnollisilta” onnen hetkiltä, jotka nousevat pintaan päivittäin tai alkaa heti onnea koettuaan vähätellä äskeistä kokemusta ajatellen että “sitten mä vasta onnellinen olenkin, kun mulla on parisuhde” tai “ei toi ole oikeaa onnellisuutta, kun mulla ei ole parisuhdetta.”

  5. Selvennän vielä, etten tarkottanut, että uskovainen ei voisi olla onnellinen vaan että ei välttämättä onnellisempi kuin sellainen, joka ei usko…
    Ja mun mielestä on kyllä tärkeää ymmärtää, että onnellisuus on jokaisessa ihmisessä valmiiksi eikä tule ulkopuolelta. Silloin sitä ei voi myöskään menettää, vaikka ulkopuoliset asiat muuttuisivat. Silloin myös se, että onni pitäisi jotenkin saavuttaa, tuntuu taas siltä, että se tulisi jonkin asian kautta.

    Olen myös aikaisemmin vatvonut ja pyöritellyt asioitani ja kuvitellut, että kun vaan saan tietyt puitteet ja työn, voin olla onnellinen. Nykyään en enää keksi mitään vatvottavaa asiaa, vaikka yrittäisin! Mahtava tunne 🙂

  6. Noin tuon ymmärsinkin olevan 🙂 joskus vaan kun alkaa kirjoitella,ei todellakaan osaa laittaa noita sanoja sellaseen järjestykseen tai muotoon kun päässään ajattelee,se on kummallista aivojäynää,niinkuin sekin että jää sanoja puuttumaan,eikä huomaa sitä kirjoituksiaan tarkistaessaan 🙂

  7. AA.ssa todellakin puhutaan “korkeammasta voimasta”,se on tietenkin juuri sellainen pönkkä itselle “oikean ja väärän” välissä.Monet AA-laiset ovat raittiutensa alkumetreillä ja osa myöhemminkin mielestäni “AA-humalassa” kokemassa uutta onneaan.Jatkuva,olen alkoholisti hokema,ei mielestäni ole hirmu nostattava,mielestäni se on pikemminkin alistava ja rajaava.On olemassa kevyempiäkin keinoja pysyä raittiina ja kokea onnistumista ja onnea.En minäkään usko mihinkään persoonalliseen Jumalaan,vaan siihen sisäiseen kykyyni nähdä asiat joskus oikein ja joskus väärin.Onnellisuuden kokemukset ovat lahjoja joiden avulla kokee elämässään merkityksellisyyttä,joita ilman olisi musta maailma ja hankala elämä.Katrin tavoin toivon ja uskon ajattelun ja kokemuksen vapautta ihmiskunnalle.Onnelliset ja tasapainoiset ihmiset luovat ympäristöönsä tarttuvaa iloa ja valoa 🙂

    • KuuNainen Kivi — jälleen hienoja huomioita, kiitos!

      Joo ja olen ehdottomasti samaa mieltä tuosta “olen alkoholisti” -ajatuksesta. Siinä lähdetään olettamuksesta, että joku on jotenkin pysyvästi hänen ajatuksensa, tunteensa ja toimintansa, mikä ei ole totta.

  8. Tapahtui merkillinen juttu:
    Eräs tuttavani puhui noin viiden vuoden takaisista hyvistä ajoistaan.
    Minä puolestaan muistan tuon ajan sellaisena hän valitti ja valitti olojaan ja näki puutetta milloin missäkin.
    Verrattuna nykyiseen, hän näkee nyt nuo menneet vuodet onnellisempana kuin mitä ne todellisuudessa olivat (oletan, että onnellinen ei valita koko ajan ja keskity epäkohtiin).
    Olisiko niin, että vuosien kuluessa muistellaan helpommin iloisia asioita kuin niitä ikäviä ja se saa tuntumaan jonkin aikakauden onnellisemmalta…Kunhan tässä vain itsekseni pohdiskelen.

    • LUMIKKI — Haha! Tämä on täydellinen esimerkki kolmesta asiasta:

      a) Emme voi luottaa muistiimme, joka paitsi valikoi, myös “kuvittelee” muistot samalla tavalla kuin se kuvittelisi tulevia tapahtumia.

      b) Miten mielikuvituksessamme “leimaamme” virheellisesti tietyjä ajanjaksoja elämässämme joko hyviksi tai huonoiksi, vaikka oikeasti meillä on aina niin hyviä kuin huonoja hetkiä.

      Jostain syystä kaverisi leimasi keskustellessanne menneet ajat “Wanhoiksi Hyviksi Ajoiksi” — ja nyt hän leimaa nykyhetken “kärsimysvuosiksi” — vaikka esim. sinä näet ettei hän ollut ennen yhtään sen onnellisempi (eikä välttämättä edes onnettomampi).

      Toisaalta on hyvä huomata, että jossain toisessa hetkessä ja mielentilassa kaverisi voisi muistella ko. aikoja ja ajatella esim. että “ne olivat huonoja aikoja” tai “eivät ne olleet sen kummempia kuin ajat, joita elän nyt”.

      c) Onnellisuus tai onnettomuus ei ole kumpikaan pysyvä tila, vaan hetkellinen kokemus elämästä.

      Minusta voisi helposti sanoa, että olen onnellinen ihminen, koska otan vakavasti hyvät fiilikseni eli korkean mielentilani ja valtaosan ajasta ignoroin huonoja fiiliksiäni.

      En silti koko ajan onnea, vaan monta kertaa päivässä mielialani käy ns. miinuksen puolella ja koen ärtymystä, kiukkua, väsymystä, turhautumista, ahdistusta ja pettymystä.

      Koska en jää huonoihin fiiliksiin yleensä rypemään tai ota niitä vakavasti, sisäinen järjestelmäni palauttaa minut nopeammin takaisin hyvään oloon. Niinpä minuuteissa mitattuna saatan kokea tätä nykyä enemmän hyvää oloa kuin esim. vuosi sitten, mutta en silti ole “pysyvästi” onnellinen, enkä näe sellaisen tilan tavoittelussa mitään järkeäkään, koska a) aivojeni hälytysjärjestelmä ei mahdollista jatkuvaa onnellisuuden tunnetta, b) huonossa fiiliksessäkään ei ole mitään vikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *