Korjaatko ehjää?

rikki2

Alkuperäinen kuva: Sxc.hu

Uskotko että sinun pitäisi “kehittää” tai “korjata” itseäsi? Luuletko että se onnistuu analysoimalla ajatuksiasi ja tunteitasi tai tutkimalla vanhoja traumojasi ja salattuja pelkojasi? Mistä tiedät ettet haaskaat aikaasi yrittämällä korjata kaikille ihmisille yhteisiä ominaisuuksia?

Kuuntelin eilen kauppamatkalla “Amerikan Jutta GustafsberginJillian Michaelsin podcastia, jossa hän yritti auttaa tuottajaansa pääsemään yli “sitten kun” -ajattelusta. Jillianin käskytti naista hyvää tarkoittaen: “Sun pitää miettiä miksi sä teet niin! Sun pitää kohdata sun traumat ja ratkaista ne.”

Minun oli pakko lopettaa podcastin kuunteleminen kesken, etten olisi alkanut huutaa ääneen keskellä kauppaa: “Ei sen sitkuilu johdu mistään lapsuuden traumoista vaan optimismivääristymästä, aaargh!

Viimeisen vuoden aikana olen kuunnellut toistakymmentä äänikirjaa uusimmista ihmismieltä käsittelevistä tutkimuksista (ks. lista lopusta) ja lukenut lukemattomia artikkeleja ja tutkimuksia aiheesta. Mitä enemmän olen aiheeseen perehtynyt, sitä selvemmäksi on käynyt, miten totaalisen pihalla olemme siitä, miksi oikeasti ajattelemme ja toimimme niin kuin ajattelemme ja toimimme.

Olen tullut siihen tulokseen, että Freud ja kumppanit olivat pahinta, mitä henkiselle hyvinvoinnillemme on tapahtunut. Miksi? Koska tarkkailtuaan ihmisiä ja kuunneltuaan heidän mutu-pohjaista omien ajatusten analysointiaan he vetivät täysin väärän johtopäätöksen, että huonot tunteet kertovat jostain salatusta ongelmasta ja että voisimme yksilön ajatuksia ja tunteita analysoimalla tietää miksi hän toimii niin kuin toimii.

Jos modernin psykologian esi-isillä olisi ollut käytössään samat aivoskannerit, verikokeet ja muut laitteet sekä uusimmat tutkimustiedot ihmisten käytöksestä kuin nykyajan neuropsykologeilla, tällaista väärinkäsitystä ei olisi syntynyt.

No, ei ollut. Ja niinpä seuraavina vuosikymmeninä uudet terapeutit ja terapiasuuntaukset lähtivät liikkeelle samasta väärästä lähtöolettamuksesta, johdattaen miljoonia ihmisiä täysin turhaan itsetutkiskeluun ja tuhoon tuomittuihin yrityksiin korjata, ohjailla tai muuttaa tunteitaan.

Oikea ongelma vai optimismivääristymä

Jillianin Michaelsin tuottaja oli lykännyt kavereiden kutsumista kyläänsä, koska kuvitteli että joskus tulevaisuudessa hänellä olisi iso ja hieno koti, jossa hän voisi kestittää kavereita kunnolla. Mielikuvan rinnalla ajatus illallisten järjestämisessä hänen pienessä kodissaan kalpeni niin pahasti, ettei se tuntunut vaivan arvoiselta.

Jillian oli siinä oikeassa, että on hölmöä jättää tekemättä asioita nyt vain siksi, että kuvittelee voivansa tehdä ne jotenkin paremmin tulevaisuudessa. Hän meni kuitenkin ihan täysin metsään siinä, miksi me teemme niin.

Tutkiessaan muistia neurotieteilijä Tali Sharot kolleegoineen törmäsi outoon ilmiöön: kuvitellessaan arkisia tulevia tapahtumia tutkittavat kuvittelivat ne paljon onnistuneemmaksi ja hohdokkaammiksi kuin mitä heidän jo kokemansa menneet tapahtumat olivat.

Siinä missä jonkun tutkittavan edellinen kampaajakäynti oli ollut pettymys, tulevaisuuden kampaajalla käynti oli aivan uskomaton menestys ja päättyi juhlavasti leikattujen hiusten lahjoittamiseen syöpäsairaiden peruukkisäätiölle.

Ero jo koettujen ja tulevaisuuteen kuviteltujen tapahtumien välillä oli niin huomattava, että se herätti tutkijoiden mielenkiinnon. Alettuaan tutkia aihetta lisää tutkijat havaitsivat ilmiön olevan yleisinhimillinen ja nimesivät sen “optimismivääristymäksi”.

Optimismivääristymän ansiosta näemme tulevaisuuden aina ruusuisempana kuin sen voisi nykytilanteen perusteella olettaa olevan. Tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että vääristymä on ihmisaivoihin sisäänrakennettu ominaisuus, jonka tarkoituksena on pitää ihmiset hengissä vaikeinakin aikoina. Ainoastaan vaikeasti lievästi masentuneilla ei ole havaittavissa optimismivääristymää, kun taas vaikeasti masentuneita vaivaa pessimismivääristymä.

Tässä TED-puheessa Tali Sharot kertoo lisää ilmiöstä.

Kuvitellaan, että Jillianin tuottaja otti vakavasti fitness-gurun neuvot ja lähti etsimään henkilökohtaisesta historiastaan syytä omaan käytökseensä. Toinen ihmismielen sisäänrakennetuista ominaisuuksista on uskomaton kyky löytää toistuvia kuvioita ja syy ja seuraus -suhteita sielläkin, missä niitä ei ole.

Niinpä tuottaja olisi ihan varmasti voinut keksiä vaikka mitä hienoja selityksiä sitkuilulleen: traumaattinen isä-suhde, huono itsetunto, menestyksen pelko. Sen jälkeen hän olisi voinut käyttää paljon aikaa ja rahaa keksimiensä traumojen korjaamiseksi. Samalla hän olisi voinut käyttää traumaansa tekosyynä lykätä kavereiden kutsumista kylään: “Mä kutsun ne kylään sitten kun olen korjannut tämän trauman.”

Kun tosiasiassa hänen ainoa “ongelmansa” oli se, ettei hän tajunnut miten hänen mielensä vedätti häntä, vaan otti ajatuksensa vakavasti.

Optimismivääristymä on vain yksi lukemattomista sisäänrakennetuista vääristymistä ja nyrkkisäännöistä, joita tiedostamattomat ajatusprosessisi käyttävät maailman hahmottamiseen. Sen lisäksi tutkijat löytävät jatkuvasti lisää erilaisia tapoja, joilla fyysinen ympäristömme vaikuttaa ajatteluumme ja toimintaamm.

Tässä on 1 h 10 minuuttinen versio VIP-jäsenille tekemästäni Miten mielesi huijaa sinua -webinaarista, jossa käyn läpi eräitä tyypillisiä ja mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, miten emme voi luottaa omaan ajatteluumme. Jos olet VIP-jäsen, katso täysikokoinen ja -mittainen webinaari täällä.

Mieti uudestaan irrationaaliselta tuntuvia ajatuksiasi ja toimintaasi, joiden oletat johtuvan jostain lapsuuden traumasta tai opitusta mallista. Mistä tiedät, ettei se oikeasti johdu jostain yleisinhimillisestä ajatusvääristymästä?

Kiinnostavia kirjoja, jotka kertovat tiedostamattomista ajatusprosesseistamme

(Kirjat ovat mieleen juolahtaneessa järjestyksessä…)

Tali Sharot: Optimisim Bias

Carol Tavris, Elliot Aronson: Mistakes were made but not by me

Charles Duhigg: The Power of Habit

Leonard Mlodinow: Subliminal

Daniel Gilbert: Stumbling on Happiness

Christopher Chabris, Daniel Simons: Invisible Gorilla

Johan Lehrer: Imagine

John Medina: Brain Rules

Kerry Patterson et al: Change Anything

Daniel Kahneman: Thinking, Fast and Slow

Kelly McGonigal: The Willpower Instinct

Dan Ariely: Predictably Irrational

Malcolm Gladwell: Blink

Nate Silver: The Signal and the Noise 


Haluatko oivaltaa miten inhimillinen kokemus syntyy ja nähdä miten kevyttä, helppoa ja yksinkertaista elämä voi olla — olosuhteista riippumatta? Tsekkaa Aidon elämän kolme prinsiippiä -virtuaalikurssi.

Jos haluat keventää mieltä, kroppaa ja arkea, tsekkaa Kutri.net:in VIP-jäsenyys.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

18 Comments

  1. Pitäisikö näistä uusista bloggauksista ja muista tulla edelleenkin viestiä säpoon? Minulle ei ole tullut noin viikkoon ja luulin synnärin kutsuneen 🙂 Mutta nyt huomasinkin aktiivisuutta Kutrin febessä. Olenko tipahtanut postituslistalta?

    • Sari — kyllä noi on lähtenyt ihan normaalisti ja sä olet yhä listalla. Oletko katsonut roskapostilaatikkosi? Tai saanut muuten sähköposteja normaalisti?

  2. Kiitos taas mielenkiintoisesta kirjoitusksesta! Olen täysin samaa mieltä siitä, että psykologia on väärillä urilla.. Luulen, että väistämättä jossain vaiheessa ihmiset tajuavat tämän ristiriidan ja toteavat, että asiat ovat paljon yksinkertaisempia kuin psykologia väittää. NLP-kurssin käyneenä tiedän, että menneiden esiinkaivelu ja niiden muuttelu ei toimi (ainakaan minulla!)ja on oikeasti epäilyttävää ja lähes epämiellyttävää.. Kaikista tekniikoista puhumattakaan!

    Ja muistot, nehän on täysin omassa päässä muodostuneita asioita. Olen monesti koulukavereiden kanssa kiistellyt, mitä milloinkin nuorena tehtiin…kaikilla on omat muistot ja ne voivat olla täysin päinvastaisia 🙂

    Olen katsonut mm.ohjelman, jossa vapaaehtoiset vietiin huoneeseen ja pyydettiin pistämään merkille, mitä siellä oli. Sen jälkeen huoneessa tehtiin joku pieni muutos, poistettiin joku tavara tms. Lisäksi huoneen seinät maalattiin täysin eri värisiksi, esim. alunperin valkoisesta kirkkaan vihreäksi. Muistaakseni vain viidesosa ihmisistä huomasi värin vaihtumisen!! Eli jos ei kiinnitä huomiota johonkin, sitä ei huomaa 🙂

  3. Juu Katri,sitkut on tosi huono asia.Monien hankaluuksien ja huonojen kokemuksien jälkeen tämä nyt elämä on hyvää.Omalla kohdallani tuo sitten kun,on lentänyt romukoppaan ja tilalle on tullut “nyt,kun kerran siltä tuntuu”elämä.Olen kamalan utelias monen asian edessä,kokeilen kaikenlaista ja jos mokaan ,otan sen lahjana ja nauran hyväksyvästi itselleni.Arjesta tekee hauskan siitä löytyvä tilanne komiikka 🙂

    Noista vanhojen kaivelemisista,niiden kasojen tonkiminen saa hajun leviämään,parempi antaa vaan olla.Lapsuuteen ja vanhoihin tapahtumiin oman elämänsä hankaluuksista sormella osoittaminen ei auta mihinkään ketään,elämä on hyväksymistä,oppimista ja tarjousten vastaanottamista tai hylkäämistä.Mitään hullupaa en tiedä kun perhepuun piirrättäminen,sen oksille henkilöiden asettaminen ja jokaisen aiheuttaman kuorman sisällön kirjaaminen,eipä ole ihme jos ei apua löydy!

    No,kuluu ehkä jokunen hetki,mutta uskon myöskin vahvasti siihen,että ihmiset heräävät huomaamaan yhä enemmän hetken merkityksen omassa elämässään,vain tämän hetken.Mikä helpotus elää ilman kaavamaista eteenpäinmenoa.Elämä on nyt ja se on loisto juttu 🙂

  4. Miten vapauttava ajatus, ei kaikesta tarvitse tehdä niin monimutkaista. Olenkin ajatellut, että jotain mätää vanhojen kaivelussa on, mutta en ole asiaa sen enempää miettinyt. Eikä siis tarvitse miettiäkään. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, Katri! 🙂

  5. Kiitoksia mielenkiintoisesta postauksesta! Katsoin Tali Sharotin TED-puheen, joka oli hyvinkin antoisa, mutta huomasin virheen postauksessasi. Kirjoitat “ainoastaan vaikeasti masentuneilla ei ole havaittavissa optimistivääristymää”. Jos tämä pitäisi paikkaansa, asiat olisivat aika huonosti, vaikeasti masentunut kun näkee tilanteensa totaalisen toivottomana. 🙂

    Tali Sharot toteaa puheessaan: “people with mild depression, they don’t have the bias … but people with severe depression, they have a pessimistic bias”. Eli amerikkalaistermin mukainen “lievä masennus” (joka Suomessa luokiteltaisiin varmaankin subkliiniseksi masennukseksi), saa aikaan realistisimman tulevaisuusnäkymän. Tämä on mielestäni tärkeää tiedostaa siksi, että käsitys siitä, että kliinisesti masentunut ihminen näkee tulevaisuutensa realistisesti, on paitsi virheellinen myös haitallinen. Jos vaikea-asteisesti masentuneelle ihmiselle mennään sanomaan, että nyt vasta näet elämän realistisessa valossa, se vain pahentaa tilannetta. Vaikea masennus on syvä harhakuvitelma siitä, ettei ole minkään arvoinen, ettei ansaitse mitään eikä ketään ja että kuolema itse asiassa voisi olla paras vaihtoehto. Tätä ei kannattane kenellekään markkinoida “realistisena” tapana nähdä tulevaisuus.

    • MIRKKU – hahhaaaa! Räjähdin nauruun kun näin tämän – kaunis esimerkki ainakin siitä ettei muistiin voi tosiaan luottaa! Kiitos! Korjaan ton kun pääsen koneelle (nyt vain nopea kommentti kännykästä).

  6. On mielestäni vastuutonta toitottaa, että terapiat ovat pahasta ja “miljoonien johtamista harhaan”, samalla antaen ymmärtää, että valmennusopeilla maailma pelastuu. Ihmiset tarvitsevat asianmukaista hoitoa esim. mielenterveyden ongelmiin. Vastuullinen valmentaja tuntee oman ammattitaitonsa vahvuudet ja rajoitukset, eikä kuvittele voivansa olla jokapaikan kaikkivoipa apu. Siltähän tuo yksinkertaistava terapioiden mustamaalaaminen vaikuttaa. Vastuullisen valmentajan tulisi tietää tai osata kysyä, milloin ohjata ihmistä esim. terapiaan. 

    Terapia ja life coaching ovat tarkoitettuja eri tilanteisiin.  

    Tässä terapian ja valmennuksen eroja:

    Terapia

    – tarkoitettu sairauksien, kriisien ja ongelmien hoitoon
    – juuret lääketieteessä
    – tavoitteena hoitaa ja kuntouttaa sairauksista
    – pyrkimys näyttöön perustuvaan vaikuttavuuteen (sadoista tutkimuksista koosteena 80 % hyötyy terapiasta)
    – pyrkimys määritellä hoidon rajoitukset ja raportoida haitat, jotta niitä voitaisiin välttää
    – ammattiin vaaditaan vuosien koulutus (tavallisesti terveydenhuoltoalan peruskoulutus ja vuosien terapiakoulutus)
    – ammattilaiset työskentelevät ohjattuina ja käyvät omassa terapiassa; itsetuntemus auttaa sokeiden pisteiden tunnistamisessa ja varmistaa että itseään hoitamattomattomat ihmiset eivät kajoa toisten mieleen
    – potilaat vakuutettuja, ammattilaisia sitovat eettiset säännöt, nimike on suojattu, ammattilaisia valvoo viranomainen ja lait
    – työntekijällä lakisääteinen vaitolovelvollisuus

    Valmennus
    – autetaan terveitä ihmisiä voimaan paremmin ja saavuttamaan enemmän (tästä lähtökohdasta “if it ain’t broken, dont’t fix it” lienee ymmärrettävää).
    – juuret business-puolella konsultaation maailmassa
    – tavoitteena auttaa menestymään, olemaan tehokkaampi tai löytämään onnellisuus
    – ei lääketieteen edellyttämiä vaikuttavuustuloksia, perustuu karismaattisten henkilöiden anekdootteihin, onnistumistarinoihin ja populaaripsykologiaan
    – vaikutteita ratkaisukeskeisistä, kognitiivisista ja ACT-lyhytterapioista, positiivisesta psykologiasta
    – ammattiin voi pikakouluttautua viikonloppukurssilla
    – kuka tahansa voi kutsua itseään life coachiksi
    – ala sääntelemätön, “villi”, ei eettistä säännöstöä
    – epäselvä vaitiolovelvollisuus

    Linkissä muutamia käytännön tilanteita konkretisoimaan huoltani:

    http://dr-is-in.com/2009/07/23/life-coaching-an-end-run-around-counseling-practice-acts/

    Olen pahoillani, oli pakko kommentoida. Tarkoitukseni ei ole loukata. Viljelet toistuvasti hyvin yksinkertaistavia ja virheellisiä käsityksiä terapiasta. Tuntuu ikävän ylimieliseltä tämä asenteesi. Syvempi kosketus asioihin, joihin otat vahvasti kantaa, puuttuu. 

    • JIOKE — Hei, ei mitään pahoitteluja! Miksi loukkaantuisin siitä, että sinä esität oman mielipiteesi?

      Edelleen — henk.koht. en näe life coachingia myöskään minään ratkaisuna, esiintuomasi pointit esim. vaitiolovelvollisuudesta, eettisen säänöstön puutteesta jne. ovat erittäin hyviä ja on olemassa valmennussuuntauksia, jotka mielestäni ovat huomattavasti vaarallisempia kuin perusterapia fiksun terapeutin kanssa.

      Ja edelleen, edustamaani ajatusmallia käytetään yhtä lailla terapiana kuin valmennuksessa — jos katsoit linkittämäni englanninkielisen videon, sen alussa George Pransky juuri pointtaa, miten ihan vain eri kolmen prinsiipin opettajia, valmentajia ja terapeuttien työskentelyä kuunnellen et voi tietää onko kyseessä jonkun firman johtoryhmän koulutus, vakavasti masentuneen terapiasessio vai pitkäaikaisvankien tukiryhmä.

      Enkä myöskään kiistä sitä, etteikö ihminen voisi voida paremmin oltuaan kanssakäymisessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka hän kokee hyväksyväksi jne. — väitän vain, että toipuminen ei tällöinkään johdu niinkään käytetystä terapia- tai valmennusmuodosta vaan ihan vain jokaisen ihmisen omasta sisäisestä “korjausjärjestelmästä”.

      Ymmärrän että asenteeni voi tuntua varsinkin kirjoitettuna ylimieliseltä — ja erityisesti jos esim. itse koet saaneesi terapiasta paljon hyötyä tai auttaneesi sillä muita ihmisiä. Tarkoituksenani ei ole loukata tai esim. kyseenalaistaa terapeuttien tarkoitusperiä tai vähätellä heidän viisauttaan tai hyväntahtoisuuttaan. He ovat vain viattomasti väärinkäsityksen vallassa ja toimivat väärästä lähtöolettamuksesta käsin.

      Ja minä kyseenalaistan nimenomaan tämän lähtöolettamuksen — joka siis on pohjana käytännössä kaikissa valmennussuuntauksissa.

      Vertauskuva:

      Kuvitellaan että ihmiset luulevat yleisesti, että maa on litteä vaikka se on pyöreä. Osa ihmisistä kokee hirveää ahdistusta ajatellessaan, että he voivat vahingossa tippua maan reunan yli. Terapeutit hoitavat ahdistusta tieteellisesti tutkituilla metodeilla, heillä on omat tiukat eettiset ja ihan juridiset säännöksensä, vuosikausien koulutus, jne. Valmentajat puolestaan yrittävät auttaa ihmisiä menestymään heidän kokemastaan ahdistuksesta huolimatta ilman selkeää eettistä säännöstä jne.

      Se, mitä metodeja käytetään, miten hyvin metodit toimivat jne. on toissijaista sen faktan rinnalla, että ne kaikki ovat turhia, koska niillä hoidetaan ongelmaa jota ei ole: pelkoa maan reunan yli tippumisesta, kun maa on pallo.

      Mitä minä yritän sanoa on että maa ei ole litteä — se on pallo.

      Ahdistus, pelot jne. eivät kerro mistään pysyvästä ongelmasta, joka pitää ratkaista — ainoastaan hetkellisestä ajatuksesta, joka menee itsestään ohi. Mitä vähemmän teemme ajatuksistamme ja tunteistamme ongelman, sitä nopeammin sisäinen järjestelmämme palauttaa meidät perustilaamme mielenrauhaan.

      Mieti nyt itse: ne ongelmat, joita länsimainen ihminen kohtaa koko elämänsä aikana eivät ole YHTÄÄN MITÄÄN verrattuna ongelmiin, joita esi-isämme ja -äitimme kohtasivat. Kaikista kauheuksista huolimatta ihmiskunta on jatkanut kukoistustaan, kasvamistaan, uuden luomista ja ideointia jne. VUOSIMILJOONIA ennen kuin kukaan oli kuullutkaan psykoterapiasta, saati valmennuksesta. Miten tämä on mahdollista? Siten, että samalla tavalla kuin meillä on itseään korjaava keho, meillä on itseään korjaava mieli.

      Joo tiedän myös, että esittämäni väitteet ovat niin radikaaleja, että joskus ihmisten ensimmäinen reaktio on tyrmistys tai jopa suuttumus — mutta uskallan väittää, että jos jaksat ns. pysyä linjoilla, ehkä katsot noita englanninkielisiä opettajieni videoita tai minun videoitani ja annat itsesi kuunnella omaa sisäistä viisauttasi silloin kun olet kevyessä, rennossa ja helpossa olotilassa, saatat yhtäkkiä alkaa oivaltaa mitä yritän sinulle näyttää.

      Ja jos näet mitä yritän sinulle näyttää, TAKAAN että koko kokemuksesi elämästä muuttuu dramaattisesti kevyemmäksi, helpommaksi ja kauniimmaksi. Jos olet auttamistyössä, voit alkaa auttaa ihmisiä aivan uudella tasolla ja tavalla.

      Ja jos mieluummin haluat pitää kiinni vanhasta ajattelumallista ja esim. jättää asiaan perehtymisen ja juttujeni lukemisen tähän, niin sekin on OK — silloin kokemuksesi elämästä on vain toisenlainen, kuin mitä se voisi olla. Onneksi ei ole mitään universaalia sääntökirjaa, joka määrittää millainen on “oikea” inhimillinen kokemus elämästä.

      Kiitos että olet jaksanut lukea juttujani ja antaa niiden vaikuttaa itseesi — ja kiitos että olet jo nähnyt vaivaa vastaamiseen! Minusta on erittäin tärkeää ja arvokasta, että ihmiset kyseenalaistavat väittämiäni, koska näin voimme päästä syvemmälle asian ytimeen.

  7. Ajatus ihmisen sisäisestä kasvupotentiaalista ei ole uusi. Sen esitti psykoterapeutti Carl Rogers 50-luvulla. Tosin hänen ajattelussaan korostuivat monet muutkin elementit.

    Myötätuntoista, toisen ihmisen turvallista läsnäoloa hän piti tärkeimpänä edelletyksenä sille, että ihminen voi hyödyntää kasvupotentiaaliaan. Hän ajatteli, ettei se tapahdu tyhjiössä, ilman toista. Rogers korosti potilailta oppimista, sen sijaan, että opettaisi potilaille, miten heidän kuuluu elää tai tarjoamalla heille valmiiksipureskeltuja oivalluksia.

    Nykytutkimukset ovat tukeneet hänen käsitystään myötätunnon merkityksestä tuloksellisessa muutoksessa. 60-luvun kognitiiviset terapeutit, kuten Aaron Beck ovat esittäneet hyvin samantyyppisiä asioita ajatusten ensisijaisuudesta ja suhteellisuudesta, mitä näin täällä. Sittemmin hän on kääntänyt kelkkaansa.

    Mallissa, mitä esittelet täällä on edellisiin verrattuna tosin jokin kummallisen vähättelevä klangi, kärjistäen:

    “Ajatuksia ja tunteita ei pitäisi ottaa liian vakavasti, ongelmia ei oikeasti ole. On virhe ajatella, että niitä on. Hei chillatkaa ihmiset, mä oon tajunnut! Avun hakeminen on turhaa koska kone korjaa itse itsensä.”

    Tositilanteita lastensuojelussa tai psykiatrisella ei valitettavasti näillä resepteillä ratkaista, ei varsinkaan “aivan uudella tasolla tai tavalla” (siis positiivisessa mielessä uudella tasolla).

    Kirjoitat terapeuttien ammattikunnasta:

    “He ovat vain viattomasti väärinkäsityksen vallassa ja toimivat väärästä lähtöolettamuksesta käsin.”

    Olet mielestäsi löytänyt maailmanselityksen, joka saa sinut olemaan oikeassa, ja tuhannet muut väärässä. Olen huomannut, että ajattelet näin ja se on minusta ongelmallista tavalla, josta kirjoitin edellisessä viestissäni.

    Kun haksahtaa yhteen oppiin, menettää helposti herkkyytensä. Tuntuu kuin yrittäisit ahtaa koko maailmaa suppeaan näkemykseen elämästä ja ihmisestä. Miksi? Uskot siihen todella vahvasti. Oppisi yksinkertaistaa liikaa, riisuu rikkauden, kääntyy pois, ei tule luo. Siitä puuttuu olennaisia paloja.

    Olen sivuillasi perehtynyt ajatuksiisi ja linkkaamiisi videoihin. Mukana on ollut hyviäkin ajatuksia. Pääsääntöisesti olivat muualta tuttujen ajatusten kierrätystä suppeammassa muodossa ja “uuteen” hei-tää-on-keksitty-just-ja-on-niin-hyvä-juttu kääreeseen paketoituna.

    • JIoKE – kiitos taas kyseenalaistamisesta, suoruudesta ja perusteluista!

      Vastaan kännykästä enkä pysty samalla katsomaan vastaustasi, joten jos en vastaa kaikkiin pointteihisi nyt, en vain muista niitä viestistäsi.

      Ymmärrän hyvin fiiliksesi – kun alunperin törmäsin tähän malliin mm. terapian ja itsensä kehittämisen nimeen vannovana, en ymmärtänyt mikä tässä on niin ihmeellistä ja erikoista.

      Niin kauan kuin yritin sovittaa tätä ajattelua yhteen silloisen ajatteluni kanssa, missasin koko homman pointin. Vasta sen jälkeen kun huomasin omassa ajattelussani aukon — logiikkavirheen — pystyin näkemään mitä opettajani olivat minulle yrittäneet osoittaa.

      Tämä on kolmen prinsiipin opettamisen suurin haaste: löytää kunkin kuulijan kohdalla se kulma, jota kautta homma tulee hänelle henkilökohtaisesti niin relevantiksi ja konkreettiseksi, että hän näkee miten ajatus, tietoisuus ja universaali mieli muodostavat hänen kokemuksensa.

      Tätä mallia käytetään Jenkeissä paljon nimenomaan ongelmayhteisöissä, lastensuojelussa, addiktioiden hoidossa jne. suorastaan ihmeellisen hyvin tuloksin. Kuten threeprinciplesmovies.com: in yhteisö- ja vankila-dokumenteissa haastatellut kertovat: tämän ymmärryksen saatuaan he kokevat ensimmäistä kertaa vuosiin pitkiä aikoja mielenrauhaa, tajuavat olevansa hyviä ja arvokkaita jne.

      Eikä tässä ideana ole edes löytää ihmisen kasvupotentiaalia tms vaan ihan vain pointata että mielenterveys ja sinne palaaminen on sisäänrakennettu ominaisuus — ja vain näyttää ihmisille miten he jo kokevat sen omassa elämässään.

      On totta, etten mene kovin helposti mukaan muiden alhaisen mielentilan ajatuksiin — Ts. jos joku kertoo miten huonosti hänellä menee henkisesti, en ala kauhistella tai oleta että tila on pysyvä ja vaatii interventiota (paitsi jos itse olen alhaisessa mielentilassa, haha!). Sen sijaan näen hänen mielenterveytensä ja eheytensä.

      Tätä voi verrata siihen, että jos lapsi kaatuu, hän katsoo ensiksi äitiä. Jos äiti näyttää huolestuneelta, lapsi alkaa itkeä – jos äiti näyttää huolettomalta, lapsi ei ole moksiskaan.

      Tai jos lapsi pelkää että sängyn alla on mörköjä, niin terve aikuinen ei lähde mukaan uskottelemaan, että niin niitä onkin.

      Minä en pysty heti keksimään suurempaa rakkautta kuin nähdä toiset ehjinä, hyvinä ja rakastettavina silloinkin kun he eivät näe sitä itse ja toimivat olettamuksesta, että heissä on jotain vikaa.

      Minä näen niin kristallinkirkkaasti, miten koemme vain oman ajattelumme — ja miten me emme ole ajatuksemme tai tunteemme vaan otamme vain niiden muodon hetkellisesti — että minusta on järjetöntä lähteä arvioimaan, määrittämään tai tuomitsemaan ihmisiä heidän ajatustensa tai tunteidensa perusteella.

      Minä en ihan oikeasti näe kenessäkään ihmisessä perustavalaatuista vikaa — ainoastaan ihmisiä jotka eivät näe miten he tuntevat vain oman ajattelunsa eivätkä ymmärrä omia mielentilojaan vaan luulevat alhaisen mielentilan harhoja todellisuudeksi.

      Minun näkökulmastani ihminen, joka uskoo että hän tai muut voivat mennä rikki on todella rajoittavan ajatusharhan vallassa eikä näe inhimillisen kokemuksen hienoutta, kauneutta ja ihmeellisyyttä koko loistossaan.

      Huomaa, että minä olen ollut sellaisen harhan vallassa valtaosan elämästäni ja varsinkin vuosina 2006-2011.

      Tämä ei ole mikään tekniikka, jota harjoittelisin tai jonka voisi omaksua toiston kautta. Joko näet mitä minä näen — tai sitten et.

      Sillä hetkellä kun näet mitä minä näen, näet miten rajoittava, rajoittunut, epälooginen ja turhaa tuskaa tuottava vanha maailmankuvasi oli.

      Ymmärrän ja hyväksyn, että niin kauan kuin et näe mitä yritän näyttää, vaikutan silmissäsi hihhulilta, fanaatikolta, saarnaajalta jne. Se on OK — sillä sekin on vain ajatus, joka luo sinulle tietynlaisen kokemuksen sen hetken ajan kun ajattelet sitä. Ei pysyvä tila, joka määrittelisi sinua tai minua.

      Tässä hetkessä, ollessani melko korkeassa mielentilassa olen fiiliksissä siitä, että olet täällä käymässä tätä keskustelua kanssani. Tiedän että sinulla on täysi potentiaali nähdä mitä yritän näyttää. En tiedä tietenkään koska sen näet ja ehditkö nähdä sen ennen kuolemaasi (joka toivottavasti on vielä kaukana), mutta koska juttuni selvästi vaivaavat sinua, pidän mahdollisena että vanhaan ajatteluusi on syntynyt tai syntymässä särö. Kun aika on kypsä, särö voi rikkoa vanhan maailmankäsityksesi, jolloin näet mitä tarkoitan — ja se mitä näen on oikeasti jotain niin mahtavaa ja samalla helppoa ja luonnollista, että jos voisin, lahjoittaisin tämän oivalluksen kaikille.

      Sitä odotellessa jatka vain kyseenalaistamistani — mutta toivottavasti annat myös itsellesi lahjan ja kyseenalaistat omaa ajatteluasi. Mitä jos minä olen sittenkin oikeassa? Mitä jos sinä ihan oikeasti missaat jotain olennaista inhimillisestä kokemuksesta? Mitä jos me emme olekaan ajatuksemme, tunteemme ja toimintamme? Mitä jos menneisyytemme ei määrittelekään meitä — ainakaan siinä määrin mitä olet olettanut? Mitä jos meillä ei olekaan henkisiä ongelmia — ainoastaan väärinkäsityksiä?

    • JIOKE – ah, heti osui silmiin kohta, johon unohdin vastata.

      Kirjoitit kärjistäen miten tulkitset viestini:

      “Ajatuksia ja tunteita ei pitäisi ottaa liian vakavasti, ongelmia ei oikeasti ole. On virhe ajatella, että niitä on. Hei chillatkaa ihmiset, mä oon tajunnut! Avun hakeminen on turhaa koska kone korjaa itse itsensä.”

      Ajatuksia ja tunteita ei KANNATA ottaa turhan vakavasti — varsinkaan jos ne ovat ns. alhaisen mielentilan ajatuksia ja tunteita. Ja tällä tarkoitan sitä, ettei yksittäisiin ajatuksiin ja tunteisiin kannata jäädä jumiin, alkaa analysoida niitä, antaa niiden määrittää sinua tai muita tai olettaa että ne ovat ainoa tapa jolla voit ajatella tai tuntea tietyssä tilanteessa tai tietystä asiasta.

      HENKISIÄ ongelmia ei ole siinä mielessä että ne olisivat totta ja/tai luonteeltaan pysyviä, aina vähintään taka-alalla läsnäolevia.

      KÄYTÄNNÖN ongelmia riittää senkin edestä.

      Mistä tiedät onko jokin ongelma henkinen vai käytännön ongelma. Lakkaako se olemasta sillä hetkellä kun et ajattele sitä?

      Jos vanhemmat hakkaavat lastaan tai pitävät tätä nälässä, lapsi saa fyysisiä vammoja ja on aliravittu vaikka olisi tajuton.

      Jos lapsi ajattelee että hänellä on heikko itsetunto tai hän ei ole rakastettava, sillä hetkellä kun hän ei ajattele asiaa, se ei ole ongelma.

      Käytännön ongelmiin on olemassa aina jokin konkreettinen ratkaisu — vaikka emme sitä aina heti keksisikään.

      On VÄÄRINKÄSITYS että meillä olisi pysyviä ja aina jotenkin läsnä olevia henkisiä ongelmia, jotka vaativat ratkaisemista tai hoitoa.

      On virhe ajatella, että ikävissä tunteissa on jotain väärää tai pahaa tai että ne kertovat jostain pysyvästä henkisestä ongelmasta. Alhainen mielentila on täysin normaali, luonnollinen ja terve osa inhimillistä kokemusta eikä kerro muusta kuin että syystä tai toisesta ajattelumme taso on laskenut emmekä näe että tunnemme vain ajattelumme vaan luulemme että “todellisuus” “pakottaa” meidät kokemaan tätä ikävää tunnetta.

      Hei PYSÄHTYKÄÄ ihmiset, tunnistakaa mielenrauhan hetket, huomatkaa miten pääsitte siihen tekemättä mitään ja oivaltakaa että se on luonnollinen tilamme, johon sisäinen järjestelmämme palauttaa meidät aina kun siihen on mahdollisuus.

      Kun näet tämän totuuden inhimillisestä kokemuksesta, et tunne enää tarvetta korjata imaginäärisiä henkisiä ongelmia, koska näet että ne ovat vain hetken illuusio.

      Sen vuoksi käyttöösi vapautuu energiaa ja aikaa tarttua elämässäsi tai ympäristössäsi oleviin käytännön ongelmiin. Niiden ratkaisemiseen voi usein olla hyvä hakea apua ihmisiltä, jotka ovat ratkoneet ennenkin vastaavia ongelmia.

      Niin kauan kun luulet että sinussa, ajatuksissasi tai tunteissasi on jotain vikaa, et ole vielä oivaltanut miten inhimillinen kokemus syntyy ja miten sen väärin käsittäminen aiheuttaa sinulle turhaa tuskaa ja vaivaa.

      Jos haluat lopettaa turhan tunteiden ja ajatusten analysoinnin ja käyttää mieluummin äärettömän potentiaalisi uuteen ajatteluun uusien asioiden luomiseen ja käytännön ongelmien ratkaisemiseen, jatka näiden juttujen lukemista ja kolmea prinsiippiä käsittelevien videoiden katselua avoimin mielin ja mieluiten mahdollisimman korkeassa mielentilassa.

  8. Selailin matskuja kehittäjiltä. Kolmen prinsiipin menetelmässä on paljon suoraan psykoterapioista lainattua, mikä varmasti toimii:

    – käsitys siitä, että joustavuuden/etäisyyden saaminen ajatuksiin auttaa. Näkökulmaistuminen säätelee ahdistusta, esim. sen ymmärtäminen, että mielentilat ovat virtaavia ja muuttuvia, rauhoittaa.
    – voimavarojen tunnistaminen, keskittyminen siihen, mikä on hyvin
    – hyväksyvä läsnäolo; ei pyritä muuttamaan ajatuksia ja tunteita
    – käsityksen tukeminen siitä, että ihminen on hyvä ja arvokas sellaisena kuin on
    – korjaavat ja uudet kokemukset toisista, itsestä ja yhteisöstä auttavat
    – toimijuuden tukeminen; ihmisen oman vastuun ja aktiivisuuden mahdollisuuksien osoittaminen

    Nämä eivät ole kolmen prinsiipin filosofian keksintöjä tai originaaleja ajatuksia. Kun yritetään markkinoida menetelmää, etsitään aina retorisesti vastakkainasetteluja muualle. Samaa pyörää keksitään uudelleen ja paketoidaan erilaisiin kääreisiin. Se on tärkeää rahoitusten ja näkyvyyden saamiseksi.

    Selailin sivujen julkaisut, sikäli kun sain tiedostoja auki. Tutkimuksen kriteerit täyttävissä julkaisuissa todettiin, että “menetelmä ansaitsee tutkimusta”, “tulokset ristiriitaisia” tai “menetelmästä on anekdootteihin perustuvaa näyttöä”. En löytänyt kovaa näyttöä vaikuttavuudesta saati siitä, että tämä toimisi paremmin kuin jo olemassaolevat hoitomuodot.

    Kirjoitat muille ihmisille paljon ajattelun rajoituksista, mahdatko huomata oman ajattelusi rajoja?

    Ongelmia ei ole, jos niitä ei ajattele? Ajattelet, että ajatuksista ei kannata liikaa välittää, mutta silti annat ajatuksille kohtuuttoman painoarvon? Ajattelulla ongelmat voi taikoa pois?

    Ajattelet, että mielenterveysongelmat ovat vain illuusio, väärinkäsityksiä. Millä kokemuksella asiasta puhut?

  9. JIOKE — Ah! Mahtavaa! Päästäisiinköhän nyt lähelle ymmärryksen ydintä?

    Ihan ensimmäiseksi pyydän että kysyt itseltäsi haluatko oikeasti oivaltaa sen, mitä yritän sinulle näyttää vai oletko jo päättänyt että olen väärässä ja haluat osoittaa minulle, että olen väärässä?

    Kumpikin vaihtoehto on minulle ihan yhtä OK — vaikka jälkimmäisessä tapauksessa keskustelumme ei johtaisi sinun kohdallasi oivallukseen, esittämäsi kysymykset ja vastaukseni niihin voivat auttaa jotakuta tämän keskustelumme seuraajaa oivaltamaan mistä on kyse.

    Vinkki: Jos haluat oivaltaa mikä tässä on niin kova juttu, ala etsiä eroavaisuuksia tuntemiesi mallien ja tämän mallin välillä. Ala miettiä mitä sinä missaat — mitä sinä ET ymmärrä.

    Minä olen nähnyt vuosikausia maailman saman maailmanselityksen kautta kuin sinä ja muut terapioiden kannattajat. Nyt näen sen todella radikaalisti erilaisen maailmanselityksen kautta.

    Se ei tarkoita että olisin unohtanut miltä maailma näyttää vanhan maailmanselitysmallin kautta. Siksi perustelusi ovat tuttuja ja sellaisia, joita olisin voinut itsekin esittää vielä pari vuotta sitten. Kyllä, näen yhtäläisyydet, mutta ennen kaikkea näen eroavaisuudet — ja ne eroavaisuudet ovat tässä juuri se kova juttu.

    Kolmen prinsiipin mallia ei “kehitetty” eikä siihen kopioitu mitään ulkopuolelta. Sen oivalsi spontaanisti ensimmäisenä Sydney Banks kouluttamaton hitsari — siis tyyppi joka työkseen hitsasi metalliesineitä toisiinsa. Oivallus muutti hänen kokemuksensa elämästä kertaheitolla kevyemmäksi ja niinpä hän alkoi puhua asiasta muille, jotka saman oivalluksen saatuaan alkoivat levittää sanomaa.

    Esim. Eckhart Tolle on saanut vastaavanlaisen oivalluksen, mutta hänen ongelmanaan on ja oli se, että hän oli sitä ennen opiskellut niin paljon psykologiaa ja filosofiaa, että puhtaalta pöydältä aloittamisen sijaan hän on yrittänyt sovittaa selitysmalliaan yhteen vanhojen oppiensa kanssa. Sama juttu Anthony de Mellon kanssa.

    Kaikissa inhimillistä kokemusta kuvaavissa malleissa on väistämättä paljon samaa — koska ne kaikki yrittävät kuvata samaa ilmiötä. Ero syntyy siitä, miten eri mallit selittävät syy- ja seuraussuhteita.

    Kumpi on ensin — voimavarojen tunnistaminen ja keskittyminen siihen, mikä on hyvin vai se, että on hyvä olo?

    Lähdetäänkö olettamuksesta että toimimalla tietyllä tavalla luomme tietyn fiiliksen — vai siitä, että tietyssä fiiliksessä toimimme tietyllä tavalla?

    Miten ja milloin näemme että ihminen on hyvä ja arvokas sellaisena kuin on?

    Kolmen prinsiipin malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä:

    Inhimillinen kokemus syntyy jokaisella ihmisellä aina täsmälleen samalla tavalla universaalin mielen, tietoisuuden ja ajatuksen kautta.

    Järjestelmä toimii täydellisesti kaikilla ihmisillä eikä sitä tarvitse tai voi korjata.

    Illuusio henkisistä ongelmista syntyy, kun emme ymmärrä miten inhimillinen kokemus syntyy.

    Ja miten inhimillinen kokemus syntyy kolmen prinsiipin kautta?

    Inhimillisen kokemuksen syntymekanismin kuvaaminen sanoin on sama kuin yrittäisi kuvata upeaa auringonlaskua. Sanojen ymmärtäminen ei vielä johda auringonlaskun kokemiseen — se pitää nähdä. Sanoilla voin vain osoittaa sinut katsomaan oikeaan suuntaan. Kun näet miten inhimillinen kokemus syntyy omassa elämässäsi, ymmärrät miten se syntyy muidenkin elämässä.

    Tässä on yksi, abstraktimpi tapa selittää malli:

    Universaali mieli on se informaatiota sisältävä energia, josta kaikki syntyy ja jota kaikki on.

    Inhimillinen kokemuksemme syntyy siitä, että ajatukset nousevat universaalista mielestä tietoisuuteemme.

    Tietoisuutemme taso määrittää ajatustemme tason — ja toisaalta ajatuksemme paljastavat tietoisuudemme tason.

    Universaali mieli sisältää lainalaisuudet, joilla tietoisuutemme ja ajatustemme taso vaihtelee.

    Käytännön asiakastyössä kolme prinsiippiä oivaltanut terapeutti, valmentaja, ohjaaja tai opettaja selvittää asiakkaan kertomuksen kautta miten kukin asiakas tai asiakasryhmä (väärin) ymmärtää inhimillisen kokemuksen synnyn ja pointtaa väärinkäsitykset, joille henkilö on ollut sokea.

    Kun henkilö näkee miten inhimillinen kokemus oikeasti syntyy, hän on automaattisesti tilassa, jossa hän:

    — tunnistaa omat voimavaransa, arvostaa sitä mikä on hyvin ja näkee miten voi korjata käytännön ongelmat, joiden haluaa olevan toisin
    — ei näe mitään järkeä yrittää muuttaa ajatuksia tai tunteita tai edes analysoida sitä, miksi hän ajattelee ja tuntee mitä ajattelee tai tuntee
    — näkee että me kaikki olemme hyviä, arvokkaita ja ehjiä
    — näkee ettemme ole ajattelumme, tunteemme tai toimintamme vaan se, joka ajattelee, tuntee ja toimii, jolloin hän ei enää määrittele ihmisiä vaan näkee nämä ikään kuin uusin silmin
    — näkee oman vastuunsa rajat, kantaa automaattisesti vastuun asioista, joista voi kantaa vastuun
    — palaa lapsenomaiseen tilaan, jossa asioita tehdään siksi että ne ovat kiinnostavia, hauskoja tai on järkevää tehdä

    Palaan mielenterveysongelmaan paremmalla ajalla, mutta haluan jo tässä välissä pointata että henkinen ongelma on eri asia kuin mielenterveysongelma.

  10. No lähdetäänpä liikkeelle eroavaisuuksista, sikäli kun ne tulkitsen oikein lukemistani matskuista täällä:

    – Mallisi näyttää lähtevän ajatuksesta, että yksi ja sama resepti auttaisi kaikkia. En menisi lääkäriinkään, joka tarjoa vain kolmea lääkettä.

    – Lähdet siitä, että mallisi olisi parempaa kuin terapia, vaikka siitä on paljon heikompaa tuloksellisuusnäyttöä ja sitä harjoitetaan sääntelemättömästi.

    – Lähdet oletuksesta, että valmentajalla on ylivertainen tieto todellisuudesta ja hän “pointtaa” valmennettavalleen tämän ajatusvääristymät. Oletetaan siis, että valmentaja olisi valmennettavaansa “edellä”. Psykoterapiassa työskentelysuhde on “yhdessä tutkimista”, vaikka terapeutti onkin pitkään koulutettu ammattilainen, ei hänellä voi automaattisesti olettaa ylivertaista tietoa toisen ihmisen kokemusmaailmasta.

    – Lähdet oletuksesta, että “kokemus syntyy jokaisella ihmisellä aina täsmälleen samalla tavalla universaalin mielen, tietoisuuden ja ajatuksen kautta”. Psykoterapiassa ajatellaan, että jokainen yksilö on ainutkertainen, vaikka säännönmukaisuuksia löytyy paljon. Koemme samatkin asiat eri tavoin. Emme tiedä, mitä toisen mielessä on, toinen ihminen on erillinen, päätelmät toisesta ihmisestä ovat epävarmoja. Kokemuksemme elämästä rakentuu oppimishistoriamme ja nykyhetken perusteella yksilöllisen “kielioppinsa” mukaan. Emme ole samasta muotista paistettuja.

    – Mallissasi “ajatus synnyttää tunteita”. Psykoterapiassa ei ajatella näin yhdensuuntaista syy-seuraus yhteyttä. Syy-seuraussuhteet ovat kehämäisiä, monensuuntaisia ja monitekijäisiä. Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen vaikuttavat toisiinsa. Yllättävä kivun tunne saa ajattelemaan “onko minulla joku hätä”? Ajatus epäonnistumisesta saa tuntemaan häpeää. Häpeä tai ajatus epäonnistumisesta saa välttelemään esiintymistä jne. jne.

    Nykyaikaisessa tunnetutkimuksessa ajatellaan, että tunteet palvelevat eloonjäämistä. Pelko kertoo, mitä kannattaa välttää, kiintymys ja seksuaalisuus tuovat lähelle tärkeää toista. Tunteet nähdään siis “sisäisenä kompassina”, vaikka ne voivat johtaa harhaankin.

    – Mallissasi on mielestäni vähättelevä sävy “älä ota ajatuksia ja tunteita niin vakavasti”. On vaikka kuinka paljon tutkimusta siitä, miten esim. lapset kehittyvät parhaiten silloin, kun heidän tunteensa ja ajatuksensa otetaan vakavasti, niihin suhtaudutaan avoimesti, kiinnostuneesti, uteliaasti, tarpeisiin riittävän herkästi vastaten (lohduttaen jne.) ja myötätuntoisesti. Lapset, jotka saavat kasvaa tällaisten vanhempien kanssa, kehittyvät sosiaaliksi, empaattisiksi, oppivat parhaiten, kehittävät itselleen hyvän itsetunnon ja tunteiden säätelykyvyn, ovat muita terveempiä psyykkisesti ja fyysisesti. Vaikutus kantaa aikuisuuteen.

    – Mallissasi on mielestäni vähättelevä sävy mielenterveysongelmia/mielenterveysongelmaisia/läheisiään kohtaan.

    – Mallissasi ajatukset ja tunteet esitetään liki irrallisina, kuin ne olisivat sattumanvaraisia. Ymmärrän pointtisi, että ihminen voi samaistua liikaa mielensä sisältöihin ja se voi olla pelottavaa tai ahdistavaa (esim. uskomus “kukaan ei minua voi koskaan rakastaa” tai hallusinaatiot). Silloin toiset näkökulmat voivat auttaa. Toinen ongelmallinen ääripää on mielestäni tilanne, kun ihminen ei koe tunteitaan tai ajatuksiaan “riittävän” todellisiksi. Mieleen tulee tapaus, jossa tyttö tuli pahoinpidellyksi, kun ei luottanut pelkoonsa ja yritti vain karkottaa mielestään ajatuksen “tämä tilanne ei vaikuta minusta hyvältä”.

    Ajatukset ja tunteet ovat ihmisen kartta ja kompassi, keinoja selvitä ympäristössä. Olemme lihaa ja verta, emme abstraktioita, ajatukset ja tunteet myös suojelevat. Terapiassa haetaan tasapainoa: että ihminen olisi kosketuksissa sisäiseen maailmaansa, mutta osaisi suhtautua siihen joustavasti.

    • JIOKE — ah, olitkin vastannut tällä välin. Jee — konkretiaa! Kiitos!

      ** “Mallisi näyttää lähtevän ajatuksesta, että yksi ja sama resepti auttaisi kaikkia. En menisi lääkäriinkään, joka tarjoa vain kolmea lääkettä.” **

      Tämä ei ole lääke, jolla hoidetaan yksittäisiä ongelmia vaan laajempi selitysmalli, jonka oivaltaminen muuttaa kaiken.

      Vertaa tätä siihen, miten pari vuosisataa sitten uskottiin, että esim. myrkkykaasut tai jopa pahat henget aiheuttavat kaikki sairaudet. Niinpä lääkärit eivät pesseet käsiään ennen kuin menivät hoitamaan synnyttäviä naisia, vaikka olisivat juuri tulleet ruumiinavauksesta.

      Kolmen prinsiipin teoria on ihmispsykologialle sama kuin mikrobiteoria oli aikanaan lääketieteelle.

      Tai mitä havainto siitä, että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin oli esimerkiksi tähtitieteelle.

      Menisitkö sinä mieluummin terapeutille, joka auttaa sinua diilamaan pelon kanssa, että tiput litteän maan reunan yli kuin terapeutille, joka kertoo että maa on pallo, jonka painovoima huolehtii ettet voi tippua pallolta mihinkään?

      ** “Lähdet siitä, että mallisi olisi parempaa kuin terapia, vaikka siitä on paljon heikompaa tuloksellisuusnäyttöä ja sitä harjoitetaan sääntelemättömästi.” **

      Lähden siitä, että AINA kun lähdetään analysoimaan ja korjaamaan yksittäisiä ajatuksia ja tunteita, ollaan hakoteillä. Ihan sama tapahtuuko se yksityisesti kotona, kavereiden kanssa, terapeutilla tai valmennussessiossa. Minä näen, että omien ajatusten ja tunteiden alkusyiden analysointi on aina ajanhaaskausta ja pahimmillaan vain pahentaa oloa.

      ** “Lähdet oletuksesta, että valmentajalla on ylivertainen tieto todellisuudesta ja hän “pointtaa” valmennettavalleen tämän ajatusvääristymät.” **

      Kyllä. Kuvitellaan, että jos et olisi ikinä opiskellut mitään biologiasta vaan olisit vetänyt omia johtopäätöksiäsi esim. siitä miksi sairastut, miksi paranet, miksi nukut jne. ja sitten menisit biologian opettajan luo esittämään teorioitasi, jotka hän voisi osoittaa vääriksi. Toki on mahdollista, että osa teorioistasi olisi oikeita, jolloin hän voisi osoittaa myös sen.

      En ole kohdannut ihmistä, joka ei LAINKAAN ymmärtäisi inhimillistä kokemusta — yleensä ihmiset ovat jo ymmärtäneet paljonkin asioita oikein. Joskus vain yhden väärinkäsityksen korjaaminen riittää.

      Tässä välissä haluan myös muistuttaa, että on paljon ihmisiä, jotka eivät ehkä ole ikinä ajatelleet sen syvällisemmin inhimillisen kokemuksen syntyä, mutta syystä tai toisesta tulkitsevat sen kutakuinkin samalla tavalla kuin minäkin ja näin ollen kokevat elämän henkisesti kevyeksi, helpoksi ja yksinkertaiseksi. Esim. oma äitini on tällainen henkilö, samoin kuin aika moni sellainen tuttuni, joka ei ole koskaan kokenut tarvitsevansa terapiaa tms.

      Näille henkilöille kolmen prinsiipin mallin erikseen oivaltamisesta tuskin olisi mitään erityistä lisähyötyä.

      Eniten tämän mallin ymmärtämistä tarvitsevat ihmiset, jotka kokevat elämän vaikeaksi, raskaaksi, hankalaksi, stressaavaksi jne. ja/tai haaskaavat aikaa, energiaa ja rahaa tunteiden analysointiin ja korjaamiseen, sen sijaan että antaisivat itsensä nauttia mielenterveydestään ja sisäisestä hyvinvoinnistaan, loisivat uutta ja ratkaisivat käytännön ongelmia.

      ** Oletetaan siis, että valmentaja olisi valmennettavaansa “edellä”. **

      Niin, enkä voi kuvitella että kukaan menisi terapeutille, jos olettaisi tämän ymmärtävän ihmismieltä huonommin kuin mitä hoidettava ymmärtää.

      ** Psykoterapiassa työskentelysuhde on “yhdessä tutkimista”, vaikka terapeutti onkin pitkään koulutettu ammattilainen, ei hänellä voi automaattisesti olettaa ylivertaista tietoa toisen ihmisen kokemusmaailmasta. **

      OK, mitä tarkoitat “ylivertaisella tiedolla toisen ihmisen kokemusmaailmasta”?

      Minä en oleta että minulla on ylivertaista tietoa toisen ihmisen kokemusmaailmasta — siis esim. siitä mitä hän ajattelee ja tuntee tietyssä tilanteessa tai mikä tietty syy sai hänet ajattelemaan ja tuntemaan tietyllä tavalla juuri ko. tilanteessa.

      Enhän tiedä edes miksi itse ajattelen ja tunnen tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa — saati miten tulen ajattelemaan ja toimimaan tulevaisuudessa vastaavissa tilanteissa.

      Sen sijaan ymmärrän miten inhimillinen kokemus syntyy kaikilla ihmisillä ja sitä kautta kuulen, miten kokemuksen synnyn väärinkäsittäminen näkyy ihmisen elämässä.

      Esim. jos kuulen jonkun jutuista että hän luulee että tietty tilanne “pakottaa” hänet ajattelemaan ja tuntemaan tietyllä tavalla, voin pointata ettei se ole totta esim. kysymällä muistaako hän tilanteita, joissa olisi vastaavassa tilanteessa ajatellut ja tuntenut toisella tavalla. Toistaiseksi aina vastaus on ollut “kyllä”, jonka jälkeen voimme keskustella siitä, mitä se mahtaa tarkoittaa, että samantyyppinen tilanne voi herättää meissä erilaisia tunnereaktioita.

      ** Lähdet oletuksesta, että “kokemus syntyy jokaisella ihmisellä aina täsmälleen samalla tavalla universaalin mielen, tietoisuuden ja ajatuksen kautta”. **

      Kyllä — samalla tavalla kuin biologisten perustoimintojen logiikka toimii kaikilla ihmisillä.

      ** Psykoterapiassa ajatellaan, että jokainen yksilö on ainutkertainen, vaikka säännönmukaisuuksia löytyy paljon. Koemme samatkin asiat eri tavoin. Emme tiedä, mitä toisen mielessä on, toinen ihminen on erillinen, päätelmät toisesta ihmisestä ovat epävarmoja. **

      Niin ja kolmen prinsiipin mallissa tämä ymmärretään myös — paitsi vieläkin laajemmin. Jos en voi tietää edes itsestäni, miksi ajattelen tietyllä hetkellä mitä ajattelen, miten voisin tietää miksi joku toinen ajattelee tietyllä hetkellä mitä ajattelee.

      ** “Kokemuksemme elämästä rakentuu oppimishistoriamme ja nykyhetken perusteella yksilöllisen “kielioppinsa” mukaan.” **

      Ja tässä kohtaa moni terapiamuoto menee metsään niin että kosahtaa. Oppimishistoria on vain yksi pieni osatekijä, joka vaikuttaa siihen, mikä ajatus milläkin hetkellä juolahtaa mieleen.

      *** Mallissasi “ajatus synnyttää tunteita”. ***

      Tunnemme vain ajatuksemme — eli voit kokea tässä hetkessä vain ja ainoastaan tietoisen ajatuksesi.

      Eli toisin sanoen tasan tarkkaan sen yhden ajatuksen, joka syystä tai toisesta on juolahtanut tietoiseen mieleesi.

      Tai vielä toisin sanoen voit kokea tässä hetkessä vain sen yhden asian, jossa huomiosi on tässä ja nyt.

      Yksi tietoinen ajatus on korkeintaan työmuistisi eli muutaman sekunnin kestoinen — yleensä huomattavasti lyhyempi. Kokemus pidempään jatkuvasta ajatuksesta tai useamman asian ajattelemisesta yhtä aikaa on mielen rakenteesta johtuva illuusio — jos joku voisi äänittää tietoiset ajatuksesi, huomaisit että huomiosi kohde eli tietoinen ajatuksesi vaihtuu jatkuvalla syötöllä.

      Aivotutkijat arvioivat, että siinä ajassa missä tietoinen ajattelumme käsittelee yhden bitin informaatiota, tiedostamattomat ajatteluprosessimme käsittelevät 200 000 – 675 000 bittiä informaatiota.

      Tietoinen ajatuksemme on seurausta näistä tiedostamattomista ajatusprosesseista. Valtaosa nykyisistä terapiamuodoista on juontaa juurensa ajalle, jolloin meillä ei ollut mitattavaa tutkimustietoa tiedostamattomista ajatusprosesseista eli ajalta ennen aivoskannereita jne. Niinpä ne perustuvat puutteelliseen tietoon, vääriin johtopäätöksiin ja ylikorostavat tietoisen ajatuksen merkitystä tai arvoa.

      ** Psykoterapiassa ei ajatella näin yhdensuuntaista syy-seuraus yhteyttä. Syy-seuraussuhteet ovat kehämäisiä, monensuuntaisia ja monitekijäisiä. Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen vaikuttavat toisiinsa. Yllättävä kivun tunne saa ajattelemaan “onko minulla joku hätä”? Ajatus epäonnistumisesta saa tuntemaan häpeää. Häpeä tai ajatus epäonnistumisesta saa välttelemään esiintymistä jne. jne. **

      Niin — ja nämä ovat nyt niitä asioita, joita mietitään silloin kun yritetään selvittää, miksi ajattelemme tietyllä hetkellä tietyn ajatuksen.

      Mitä esimerkiksi tapahtuisi, jos henkilön mieleen juolahtaa ajatus “mitä jos mä epäonnistun” ja hän näkee sielunsa silmin itsensä epäonnistumassa, mikä luo häpeän tunteen juuri sillä hetkellä kun henkilö näkee mielikuvan, mutta henkilön seuraava ajatus onkin: “no, se on vain ajatus — mä en voi tietää epäonnistunko tai onnistunko enkä voi tietää, mitä tapahtuu ja miltä oikeasti tuntuu, jos mä epäonnistun.”?

      *** Nykyaikaisessa tunnetutkimuksessa ajatellaan, että tunteet palvelevat eloonjäämistä. Pelko kertoo, mitä kannattaa välttää, kiintymys ja seksuaalisuus tuovat lähelle tärkeää toista. Tunteet nähdään siis “sisäisenä kompassina”, vaikka ne voivat johtaa harhaankin. ***

      Kyllä, sisäinen hälytysjärjestelmämme eli se, että pienikin muutos ympäristössä saa meidät menemään taistele-, pakene- tai jähmetytilaan on todellakin kehittynyt pitämään meidän hengissä. Ja se toimii loistavasti oikeasti hengenvaarallisissa olosuhteissa.

      Kun hengenvaarallisissa olosuhteissa elävä ihminen huomaa olevansa hermostunut, jännittynyt, levoton, ahdistunut jne., hän katsoo ympärilleen vaaran varalta, valmiina pakenemaan tai taistelemaan. Jos hälytys osoittautuu vääräksi — eli esim. puskassa risuja risautellut tyyppi onkin hänen ystävänsä — hän rentoutuu ja hälytystila kytkeytyy pois päältä, jolloin hän palaa keveen, helppoon ja rentoon olotilaan.

      Meidän länsimaalaisten ja turvallisissa olosuhteissa elävien ihmisten ongelmana on se, että emme ole käytännössä koskaan hengenvaarassa. Niinpä emme ymmärrä eroa oikean ja väärän hälytyksen välillä vaan suhtaudumme vääriin — ei-hengenvaaraa ilmaiseviin hälytystiloihin niin kuin ne olisivat oikeita.

      Jos huomaan että minulla on kurja olo ja oletan sen kertovan esimerkiksi jostain “oikeasta” henkisestä ongelmasta, joka vaatii ratkaisua, lähetän tiedostamattomalle mielelle viestin, että “täällä on oikea hälytystila”, joka estää tiedostamatonta mieltä kytkemästä taistele- ja pakenetilaa pois päältä ja päinvastoin syventää sitä, jolloin saatan tuntea oloni entistä hermostuneemmaksi ja ahdistuneemmaksi ja ottaa tämän merkkinä jostain vieläkin pahemmasta ongelmasta, jolloin taas tiedostamaton mieleni saa signaalin tilanteen pahenemisesta… Kunnes lopulta jokin katkaisee ajatukseni — esim. pissahätä — tai tiedostamattomat ajatusprosessit saavat niin paljon hätätilaa vastaan puhuvaa dataa, että hälytystila kytketään pois päältä.

      Tämä oli siis raa’asti yksinkertaistettu versio siitä, miten homma toimii.

      ** “Mallissasi on mielestäni vähättelevä sävy “älä ota ajatuksia ja tunteita niin vakavasti”. On vaikka kuinka paljon tutkimusta siitä, miten esim. lapset kehittyvät parhaiten silloin, kun heidän tunteensa ja ajatuksensa otetaan vakavasti, niihin suhtaudutaan avoimesti, kiinnostuneesti, uteliaasti, tarpeisiin riittävän herkästi vastaten (lohduttaen jne.) ja myötätuntoisesti. **

      TUNTEET ovat aina totta!!! En ikinä menisi sanomaan toiselle että “ei sulla ole oikeasti paha mieli” tms. Jos lastani harmittaa, häntä harmittaa ja kannustan häntä tunnistamaan tunnetilansa. Sen sijaan en väitä että minä tai hän tietää MIKSI häntä harmittaa.

      Vastaavasti tunteet ovat vaarattomia — eli niitä on turha pelätä, peitellä, yrittää korjata tms. Jos sinua pelottaa, niin sitten sinua pelottaa, mutta se kertoo vain, että sinua pelottaa, ei että tilanteessa on välttämättä mitään pelättävää. Ja jos tilanteessa ei ole mitään pelättävää, tunne menee itsestään ohi.

      Eli kuten sanon lapselleni joka raivoaa: “Joo, sua harmittaa. Ei haittaa. Se menee ohi.”

      ** “Mallissasi on mielestäni vähättelevä sävy mielenterveysongelmia/mielenterveysongelmaisia/läheisiään kohtaan.” ***

      Tämä on sinun kokemuksesi. Itse en koe vähätteleväni mielenterveysongelmia, mielenterveysongelmaisia tai heidän läheisiään. Päinvastoin: koen kunnioittavani heitä enemmän kuin ihmiset, jotka esim. olettavat että mielenterveysongelma estää heitä kokemasta hyvää oloa ja onnellisuutta.

      *** Mallissasi ajatukset ja tunteet esitetään liki irrallisina, kuin ne olisivat sattumanvaraisia. ***

      Ajatukset ja tunteet ovat samalla tavalla sattumanvaraisia kuin sää — eli ne eivät tosiasiassa ole sattumanvaraisia, vaan noudattavat tiettyjä lainalaisuuksia. Vitsi on siinä, että ainakaan toistaiseksi meillä ei ole riittävästi tietoa kaikista eri lainalaisuuksista, jotka vaikuttavat ajatteluumme ja sitä kautta tunteisiimme.

      Siksi on ajan ja energianhaaskausta lähteä analysoimaan ajatuksiamme ja tunteitamme.

      Minun nähdäkseni voimme kuitenkin nähdä kaksi isoa lainalaisuutta, jotka säätelevät ajatteluamme:

      1. Vähimmillään ylläpitää ja mieluummin edistää elämää.
      2. Tehdä se niin energiatehokkaasti kuin mahdollista.

      Silloin kun olemme alhaisessa mielentilassa eli ns. huonoissa fiiliksissä, keskitymme ylläpitämään elämää eli pysymään hengissä. Silloin kun olemme korkeassa mielentilassa, voimme edistää elämää eli kehittää olemassaolevaa ja luoda uutta.

      ** Toinen ongelmallinen ääripää on mielestäni tilanne, kun ihminen ei koe tunteitaan tai ajatuksiaan “riittävän” todellisiksi. Mieleen tulee tapaus, jossa tyttö tuli pahoinpidellyksi, kun ei luottanut pelkoonsa ja yritti vain karkottaa mielestään ajatuksen “tämä tilanne ei vaikuta minusta hyvältä”. ***

      Niin, kolmen prinsiipin mallissa ei yritetä karkoittaa tai muuttaa mitään ajatuksia tai tunteita.

      Ongelmat ja vaarat ovat ongelmia ja vaaroja myös korkeassa mielentilassa.

      Koska en ole puhunut esimerkkisi tytön kanssa, en tiedä mikä oli ajatus, joka oli vieläkin pelottavampi kuin “tämä tilanne ei vaikuta minusta hyvältä”. Ts. ajatteliko hän, että “jos nyt lähden pois, tuo ihminen pitää minua tyhmänä eikä halua olla kanssani tekemisissä” tms.

      *** Ajatukset ja tunteet ovat ihmisen kartta ja kompassi, keinoja selvitä ympäristössä. ***

      Kyllä, meidän länsimaalaisten ihmisten ongelmana on se, että karttamme on vuosimiljoonia vanha ja kompassi on suunniteltu savannille, ei asfalttiviidakkoon.

      Avasiko tämä enemmän sitä, mitä yritän näyttää?

  11. JIOKE — Mielenterveysongelma vs. henkinen ongelma

    Näen itse mielenterveyden laajempana käsitteenä kuin henkisen ongelman.

    Henkisellä ongelmalla tarkoitan tilannetta, jossa joku kokee tietyn tunteen ja/tai ajatuksen itsessään ongelmaksi.

    Mielenterveysongelmalla tarkoitan tilannetta, jossa syystä tai toisesta henkilö ottaa todesta ajatukset, jotka ovat niin kaukana fyysisestä todellisuudesta, että ajatusten totena pitäminen vaikeuttaa normaalia elämää.

    Esimerkki 1:

    Maanisen kohtauksen vallassa oleva ihminen voi uskoa että hän pystyy ajattelullaan hallitsemaan koko maailmaa — esimerkiksi pysäyttämään liikennevalot. Hän ei itse koe tilaansa ongelmaksi, vaan päinvastoin hienoksi asiaksi. Käytännön tasolla harhainen ajattelu aiheuttaa kuitenkin suuria käytännön ongelmia, kun henkilö esimerkiksi kävelee keskelle vilkkaasti liikennöityä risteystä uskoen, että ehtii pysäyttämään liikenteen ajatuksen voimalla ennen kuin autot törmäävät häneen.

    Toisin sanoen henkilöllä on siinä hetkessä mielenterveysongelma, mutta ei henkistä ongelmaa.

    Esimerkki 2

    Skitsofreniaa sairastavan päähän pälähtää ajatus, että CIA on laittanut hänen kalloonsa mikrofonit ja seurantalaitteet. Hän uskoo ajatuksen todeksi ja kokee ahdistusta ajatellessaan, että häntä seurataan.

    Henkilöllä on siinä hetkessä mielenterveysongelma (= harha-ajatus CIA:sta) ja myös henkinen ongelma (= ahdistus ajatuksesta, että häntä seurataan).

    Esimerkki 3

    Henkilö X on juonut pari päivää aiemmin alkoholia, nukkunut huonosti ja kuullut juuri surullisen biisin radiosta. Hän havahtuu siihen, että hänellä on alavireinen fiilis, jossa hänen mieleensä juolahtaa ajatus “haluan lakata olemasta”. Hän kauhistuu ajatusta ja ajattelee että ajatuksen mieleen juolahtaminen tarkoittaa että hän haluaa tappaa itsensä ja on masentunut. Hän ajattelee, että jos ei saa pian ajatusta pois päästään, hän saattaa lopulta tappaa itsensä. Ajatus pelottaa ja ahdistaa häntä entisestään. Olon huonontuminen saa hänet ahdistumaan lisää… jne.

    Henkilöllä on henkinen ongelma, muttei mielentervesongelmaa.

    Esimerkki 4

    Henkilö Y on juonut pari päivää aiemmin alkoholia, nukkunut huonosti ja kuullut juuri surullisen biisin radiosta. Hän havahtuu siihen, että hänellä on alavireinen fiilis, jossa hänen mieleensä juolahtaa ajatus “haluan lakata olemasta”.

    Hän ymmärtää että tuntee vain ajattelunsa, että ajatus “haluan lakata olemasta” kertoo vain että hän on alhaisessa mielentilassa ja näkee, ettei voi tietää, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat siihen, että hän on alhaisessa mielentilassa. Niinpä hän ei ahdistu siitä, että hänen mieleensä juolahti ajatus “tunnen vain ajatteluni”.

    Hän näkee myös sen, että kyseessä on nyt poikkeustila, josta hänen sisäinen järjestelmänsä eli tiedostamattomat ajatusprosessinsa palauttavat hänet mielenrauhaan heti kun se on mahdollista.

    Hän näkee, että mielenrauhaan palautumista odotellessa on turha yrittää ajatella mitään monimutkaisempaa ja sen sijaan alkaa tehdä rutiinihommia, jotka eivät vaadi ajattelua. Hetken päästä hän toteaa olonsa keventyneen eli olevansa mielenrauhassa.

    Henkilöllä Y ei ole henkistä ongelmaa eikä mielenterveysongelmaa.

    Kolmen prinsiipin näkökulmasta riittää, että ymmärrämme ETTÄ ajattelemme ja koemme ainoastaan ajattelumme eri asioista ja tilanteista — emme asioita ja tilanteita sellaisenaan.

    Sillä MITÄ milloinkin ajattelemme ei ole kolmen prinsiipin näkökulmasta juurikaan merkitystä, koska ajatus ja sitä myötä kokemuksemme elämästä vaihtuu jatkuvalla syötöllä.

    Jos et pidä fiiliksestä, jonka juuri nyt mieleesi juolahtanut ajatus aiheuttaa, odota hetki, niin ajatus vaihtuu toiseen.

    Useimmissa terapioissa, valmennuksissa jne. huomio on nimenomaan siinä MITÄ ajattelemme eli niissä lähdetään kiinnittämään huomiota yksittäisiin ajatuksiin. Se, mille ajatukselle tällöin annetaan painoarvoa, on usein aika sattumanvaraista.

    Jos henkilö olettaa virheellisesti, että hän voi tietää, miksi ajatteli tietyllä hetkellä mitä ajatteli, hän saattaa alkaa etsiä selitystä ajatukselleen.

    Ihmismielen erikoistaitoihin kuuluu syy- ja seuraussuhteiden näkeminen sielläkin, missä niitä ei ole. Niinpä henkilö löytää aivan varmasti jonkin selityksen sille, miksi ajattelee mitä ajattelee. Jos selitys on positiivinen, hänellä on hyvä fiilis, jos selitys on negatiivinen, hänellä on huono fiilis.

    Joka tapauksessa selitys on väärä, koska tietoiseen ajatteluumme vaikuttaa valtava määrä tiedostamattomia tekijöitä — alkaen synnynnäisestä temperamentista, välittäjäainetasoista, verensokerin tasosta, vireystasosta ja miten ne ovat muuttuneet viimeisten hetkien aikana, mitä ärsykkeitä kaikki aistimme juuri rekisteröivät, aiemmista kokemuksista ja miten ne sillä hetkellä satumme muistamaan, kaikille ihmisille yhteisistä mielen logiikkavääristymistä ja nyrkkisäännöistä jne.

    Minä en kuvittele enää tietäväni miksi ajattelen mitä ajattelen milloinkin. Niinpä en voi koskaan varmuudella tietää miksi tunnen mitä tunnen.

    Sen sijaan tiedän että tunnetilani kertoo ajatteluni tasosta.

    Jos oloni on kevyt, rento, avoin, kirkas ja helppo, tiedän olevani perustilassani mielenrauhassa eli ns. korkeassa mielentilassa, jossa ajatteluni on parhaimmillaan: näen suuret kokonaisuudet, ymmärrän ja tulkitsen toisia parhaiten, osaan nähdä vaihtoehtoisia ratkaisuja, voin oivaltaa asioita, kuulen ns. sisäistä viisauttani jne.

    Jos oloni on jotain muuta: jännittynyt, raskas, hermostunut, levoton, ahdistunut, kärttyinen, vihainen, kiihtynyt, yli-innostunut — tai tunnen painetta, kireyttä, jännitystä jne. — mieleni ja kehoni on jonkinasteisessa taistele-, pakene- tai jähmety-tilassa, ajatteluni taso on laskenut eli olen ns. alhaisessa mielentilassa. Tässä tilassa en pysty ajattelemaan selkeästi, en näe suuria kokonaisuuksia, en ymmärrä kunnolla syy- ja seurausyhteyksiä, luen väärin muiden ihmisten ilmeitä ja tunnereaktioita, olen vainoharhainen, en pysty oivaltamaan asioita jne.

    Mieleni ja kehoni näkökulmasta alhainen mielentila on hälytystila ja korkea mielentila eli mielenrauha perustila, johon sisäinen (neurologinen ja biologinen) järjestelmäni palauttaa minut heti kun näyttää siltä että todellinen tai kuviteltu vaara on ohi.

    Esimerkiksi minä olen kohdannut äärimmäisen harvoin elämässäni todellisia vaaratilanteita — Viimeksi esim. silloin, kun ajoin ulos tieltä 2009 loppiaisena.

    Sen sijaan vääriä hälytyksiä koen monta kertaa päivässä, enkä voi koskaan tietää varmuudella mitkä kaikki tekijät johtivat alhaiseen mielentilaan.

    Esim. tänä aamuna olin hetken aikaa kärttyinen. Ennen vanhaan olisin alkanut miettiä mikä aiheutti kärttyisyyteni ja jos esim. olisin tullut siihen tulokseen että se johtui puolisostani, olisin voinut alkaa syyttää häntä minun ärsyttämisestäni, mistä olisi pahimmillaan voinut seurata riita, jos hänkin olisi sattunut olemaan vähän alhaisemmassa mielentilassa.

    Nyt tiesin vain että olen kärttyinen, etten voinut tietää mitkä kaikki tekijät olivat kärttyisyyteni takana. Tiesin myös, että ajatteluni ei ole kirkkaimmillaan, eli että nyt oli väärä hetki lähteä miettimään mitään monimutkaisempaa — saati sanoa yhtään mitään. Samoin tiesin, että pian mielentilani nousisi itsestään, jos en tekisi asiasta ongelmaa.

    Niinpä en tehnyt asiasta ongelmaa. Hyvin pian totesin olevani taas takaisin hyvässä fiiliksessä. En tiedä miten hyvään fiilikseen siirtyminen tapahtui — se vain tapahtui. Aikaa huonon fiiliksen tunnistamisesta hyvään fiilikseen siirtymisessä meni muutamia minuutteja.

    Ymmärrän, että näin kuvattuna tämä voi näyttää tekniikalta, mutta se tapahtuu yhtä automaattisesti kuin vaikka autojen väistely liikenteessä tai vauhdin hidastaminen ajaessa, jos huomaan tien olevan liukkaan.

  12. Hei!olen lukenut tekstejäsi ja niiden asiasisältö kuulostaa jotenkin oikealta. Ainut mitä mietin on se että jos sinulla on surematonta surua etkä osaa tehdä sitä itsenäisesti niin miten siihen tulisi suhtautua näkemyksesi mukaan? Esim. Oma äitini kuoli väkivallan seurauksena kun olin lapsi (löysin hänet) ja olen nyt aikuisena käynyt terapeutilla puhumassa lapsuudesta. Olen kokenut ahdistusta ja paniikkikohtauksia ja psykologi jolla aiemmin kävi selitti että en ole surrut äidin kuolemaa mistä johtuen nämä tuntemukset tulevat. On ihan totta että kotona kuolemasta ei juurikaan puhuttu enkä ole juurikaan surrut äitiä tai käsitellyt lapsuuden kokemuksia (äiti oli alkoholisti, asuin hänen luonaan).

    Kysynkin että ajatteletko että nämä mahdolliset “tukahdutetut” tunteet tulisi purkaa esim terapian avulla vai tulisiko niihinkin näkemyksesi mukaan suhtautua tunteina joille on turha etsiä merkityksiä että mistä ne johtuvat? Vaikka ne olisivatkin suurensuuria tunteita joiden kanssa ei tiedä mitä tekisi ja ne pelottavat? Kiitos vastauksestasi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *