Helppouden vaikeus eli mitä valaistumisen jälkeen

Olen miettinyt viime aikoina helppouden vaikeutta eli sitä, miksi joskus näyttää vaikealta hyväksyä että jokin asia tapahtuu helposti, yksinkertaisesti ja kevyesti. Eilen näin ilmiön yhtäkkiä uudessa valossa.

Kun kuvittelin miltä tuntuisi kokea ahdistavana ajatus, että “valaistuminen” voisi tapahtua nopeasti ja helposti huomasin hassun ilmiön. En nähnyt ahdistavana itse valaistumista vaan sen, mitä sen jälkeen tulee — tai ei tule.

Jos en tietäisi millaista on elää nyky-ymmärrykseni kanssa, voisin luulla, että elämä kolmen prinsiipin oivaltamisen jälkeen olisi jotenkin tyhjää

Mieleeni nousi kysymys “niin mutta mitä valaistumisen jälkeen?” Ja vastaus: “en tiedä.”

Kerron tällä 12 minuuttia pitkällä videolla mitä valaistuminen on ja miksi voi tuntua vaikealta hyväksyä että henkinen muutos — saati valaistuminen — voisi tapahtua hetkessä:

Näin, että yksi syy siihen, miksi mieluusti ajattelemme että jonkin asian saavuttaminen on vaikeaa ja vie aikaa on se, että silloin voimme uskotella itsellemme tietävämme mihin olemme menossa.

Jos näemme että asiat tapahtuvat helposti näemme samalla miten vähän me voimme tietää mitään tulevaisuudesta.  Ja se tulevaisuushan on heti tämän hetken jälkeen.

Ennen vanhaan ajatus siitä, miten vähän tiedän varmuudella mitään tulevaisuudesta oli niin pelottava, että mieluummin uskottelin itselleni voivani jotenkin ennustaa, kontrolloida ja ohjata tulevaisuutta. Siksi tein tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia, juoksin ennustajilla, käytin erilaisia ennustuskortteja, harrastin astrologiaa ja manifestointia.

Tätä nykyä RAKASTAN sitä etten tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tietämättömyydessä eläminen on parhaimmillaan todella vapauttavaa ja innostavaa!

Olen todella iloinen ja kiitollinen esimerkiksi siitä, etten tiennyt mitä äitiys tuo tullessaan.

Onneksi en osannut aavistaa miten rankkaa esim. jatkuva valvominen on ja miten paljon vähemmän minulla on ns. vapaasti käytettävää aikaa, koska silloin olisin ehkä jättänyt lapsen hankkimatta.

Onneksi en tiennyt miten syviä ja hienoja tunteita äitiys herättää ja miten paljon merkityksellisemmältä, todellisemmalta ja täyteläisemmältä elämä tuntuu raskauden ja äitiyden myötä, koska tieto olisi saanut lapsettoman ajan tuntumaan tyhjänpäiväisemmältä, turhemmalta ja ehkä jotenkin vähäisemmältä.

Olen oppinut myös luottamaan siihen, että “universumilla on parempi suunnitelma” — eli että on turhaa sitoutua liian tiukasti mihinkään omaan käytännön suunnitelmaan, koska suunnitelmaa laatiessamme emme juuri koskaan tiedä mitä kaikkia mahdollisuuksia ja haasteita on luvassa.

Kyllä, minulla on usein jokin näppituntuma siitä mihin suuntaan haluan mennä — joskus jopa kirkas visio — mutta pyrin jättämään matkasuunnitelman avoimeksi. Riittää että tiedän mikä on seuraava askel — ja jos en juuri nyt tiedä sitä, luotan siihen, että kun aika on oikea, sisäinen viisauteni neuvoo minua oikeaan suuntaan.

Olennaista on ollut myös huomata, että joskus nopein tie johonkin voi näyttää siltä, ettei se johda mihinkään. Kun katson käsikirjoittajauraani tai nyt valmentajauraani, huomaan että ne askeleet, jotka otin koska minulla oli sisäinen vahva fiilis että “tämä on oikein, vaikkei tässä näytä olevan mitään järkeä”, osoittautuivat jälkikäteen niiksi, joista seurasi isoin hyöty vähimmällä tuskalla ja joskus jopa vaivalla.

Toki on mahdollista, että mieleni selittää nämä sattumat tarkoitetuiksi, mutta se ei muuta miksikään sitä, että ottaessani tiettyjä askeleita ihan vain vaiston varassa en tiennyt, millaisiin huippujuttuihin ne tulisivat johtamaan.

Jos olisin etukäteen päättänyt, että otan vain askelia, joiden näen suoraan liittyvän tai johtavan päämäärääni, moni jälkeenpäin todella tärkeäksi osoittautunut askel olisi jäänyt ottamatta.

Kuten videollakin totean, on ihan OK elää koko elämänsä nähden edessään jatkuvan henkisen kehityksen tien, jota etenee askel askeleelta saavuttamatta koskaan tavoitettaan. Koska et silloin näe että olet jo perillä, et tule koskaan tietämään mitä missaat.

Mutta jos huomaat ajattelevasi aika ajoin tyyliin “sitten kun olen saavuttanut tämän henkisen tavoitteet, alan elää elämää, toteuttaa itseäni, annan itseni rakastua jne.”, suosittelen että pysähdyt hetkeksi, kuuntelet tai luet avoimin sydämin ja mielin juttujani ja annat itsellesi mahdollisuuden oivaltaa, että olet jo perillä. Kaikki on tässä.

Mitä kaikkea hauskaa, kiinnostavaa, ihanaa ja tärkeää haluat luoda tässä hetkessä?

Haluatko lähteä kokeilemaan, voisitko sinäkin vapautua turhista murheista ja alkaa elää pelotonta elämää? Varaa aika valaisevaan ja vapauttavaan keskusteluun!

Tai osta lukuoikeudet Mielenrauhaa-nettikurssille, jossa opetan sinulle kolme prinsiippiä, jotka saivat minut vapautumaan ja “valaistumaan”.

Subscribe to our mailing list
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa tai Google+:ssa.

5 Comments

  1. Hyvä juttu kokonaisuudessaan! Kiitos.

    Btw.Sattuikohan kukaan eilen katsomaan kolmoselta uutta sarjaa Kosketus? En meinannut katsoa, mutta jymähdin silti töllön ääreen puoliväkisin. Oli jotenkin niin positiivisella tavalla uudenlainen. Ei nyt kolmesta prinsiipistä, mutta ihmisten yllättävästä yhteydestä toisiinsa ja tuli hitusen mieleen nämä aiemmat pohdinnat prinsiippien “mieli” osasta.

  2. No ihan on turhaa mietiskellä ja odotella tulevien päivien,edes tuntien tapahtumia tai tehdä suuria suunnitelmia,tässä se elämä on,tässä hetkessä.Tuo on ollut mun asenne jo pitkään,opin sen useita kymmeniä vuosia sitten yrittäessäni muuttaa juomarimiestäni kuivaksi,ei se tehonnut,pahensi vaan asioita.

    Eiliselle ei voi mitään,huominen kantaa huolen itsestään :)

  3. Moi!

    Mietin sitä, kun kerrot olevasi valaistunut, niin koetko, että olet nykyään ns. minätön?

    Jotkut valaistuneet kertovat nimenomaan siitä, että heillä ei ole valaistumisen jälkeen enää tunnetta persoonallisesta minästään.

    Kuuntelin youtube-videoitasi. Jäi mieleen kärsimyksen lopettaminen ajattelemalla toisin. Olen samaa mieltä kanssasi. Itse voimme paljolti päättää monien asioiden kohdalla, kärsimmekö vai emme. Mutta eräs valoisa ihana ystäväni on kärsinyt leikkausvirheen vuoksi hirvittävistä leikkauskivuista jo vuosia. Mitkään lääkkeet eivät täysin poista hirvittäviä kipuja. Eikä ajatuksen voima ole auttanut – sitäkin hän on todella paljon harjoitellut.

    Olisi kiva kuulla tarkemmin kokemuksiasi valaistumisesta ja sen jälkeisestä elämästä. Tuo sähköposti ei toimi – sorry.

    Mukavaa kevättä sinulle ja rakkaillesi.

    • Niin no, jos en ole ajatukseni, tunteeni ja toimintani, niin mitä minä sitten olen? Se jokin energia tai voima, joka ottaa hetkellisesti eri ajatusten, tunteiden ja toiminnan muodon, kunnes ottaa taas seuraavan ajatuksen, tunteen ja toiminnan muodon.

      Kipu ja kärsimys ovat kaksi eri asiaa. Kipu kuuluu elämään, kärsimys on valinnaista. Kipu jota ystäväsi kokee on poltteen ja paineen tunnetta, joka ymmärtääkseni todellakin voi olla niin voimakasta että puskee kaiken muun läpi. Kärsimys on sitä että ajattelee että “en voi elää tämän kivun kanssa” tai “en kestä tätä kipua” tai “on väärin että kärsin näitä kipuja”, mikä on sitten taas astetta hirveämpi ajatus kuin että “tunnen tässä hetkessä vahvaa poltetta ja painetta.”

      Nyt kaksi vuotta myöhemmin tuosta tapahtumasta tähän on tottunut niin, ettei olo tunnu ihmeelliseltä, muuta kuin silloin tällöin kun välillä esim. valmennustilanteissa tai muiden juttuja kuunnellessa havahtuu siihen miten helppoa elämä on.

  4. Kiitos pikaisesta vastauksestasi Katri. Ymmärrän toki sen kivun ja kärsimyksen välisen eron juuri noin kuin kirjoitit. Tarkoitin ystäväni kohdalla juuri sitä, että kun hänen kipunsa on niin voimakas, että se tuntuu lähes aina ja joka askeleella, niin hän ei ole onnistunut pääsemään siitä kärsimyksen tunteesta eroon.

    Minäkin olen tajunnut niin kauan kuin muistan, että en ole ajatukseni, tunteeni ja toimintani. Olen käsittääkseni aina ajatellut seuraavasti:

    En ole ole ajatukseni, sillä olen se, joka ajattelee.

    En ole tunteeni, sillä olen se, joka tuntee.

    En ole toimintani, sillä olen se, joka toimii.

    Olen luullut, että tuossa ajattelussa on juuri se vika, joka vaatisi korjatakseen valaistumista.

    Olenko siis jossain välissä valaistunut tietämättäni?

    Luin tosin Nisargadattaa ja oivalsinhan minä silloinkin jotain, mutta kun ajattelin jo sitä ennen noin kuten sinäkin…..

    http://kutri.net/blog/2013/02/vuosi-valaistuneena/ Tuolla mainitsemasi asiat tuntuvat kyllä tosi tutulta.

    Hienoa, että olet tuonut valaistumisaiheeseen valaistusta. Kiitos! :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *