Elämä on diaesitys, ei digivideo

Alkuperäinen kuva: Sxc.hu

Varpun uusimmat blogikirjoituksen myötä innostuin fiilistelemään taas sillä, miten koemme elämämme ajatus ajatukselta.

Ainakin minä uskoin ennen nykyistä ymmärrystäni että koen elämän ikään kuin jatkuvana digitaalivideona, jossa asiat seuraavat toisiaan suorana jatkumona. Koska oletin että ulkoiset tapahtumat määrittelevät jotenkin suoraan tunteeni, ajattelin että myös ajatukseni ja tunteeni oli looginen jatkumo, joka heijasteli kulloistakin tilannetta.

Suuri Oivallukseni oli se, että kokemukseni elämästä on pikemminkin diaesitys kuin digivideo.

Tunnen vain sen, mitä ajattelen juuri tässä hetkessä. Ajatukseni vaihtuu korkeintaan muutaman sekunnin välein uuteen.

Niinpä tilanne, jossa olen sillä hetkellä, voi pysyä puitteiltaan täysin samana, mutta kokemukseni siitä voi muuttua muutamassa minuutissa täysin toiseksi ihan vain siitä riippuen, mikä ajatus juolahtaa seuraavaksi mieleeni.

Mieti esimerkiksi itse jotain tilannetta, jossa olit yksiksesi kotona tekemättä yhtään mitään erityistä, kun mieleesi juolahti ajatus, joka herätti sinussa jonkin vähän tavallista voimakkaammalta tuntuvan tunteen — kiitollisuutta, haikeutta, vapaudentunnetta, ahdistusta.

En voi koskaan tietää mikä on seuraava ajatukseni, koska olen sokea valtaosalle seuraavan ajatuksen määrittävistä tekijöistä.

Kuuntelin juuri äänikirjana Leonard Mlodinowin kirjan Subliminal. Kirja kertoo usein havainnollistavin ja osin ällistyttävin esimerkein siitä, miten lukemattomat alitajuiset prosessit ja nyrkkisäännöt ohjaavat ajatteluamme. Tässä yhteydessä alitajunnalla ei viitata freudilaiseen alitajuntaan ja salaisiin traumoihin vaan nimenomaan kaikille ihmisille yhteiseen ajattelun logiikkaan.

Nämä tiettyjen lainalaisuuksien mukaan toimivat alitajuiset prosessit ovat kehittyneet vuosimiljoonien ja tuhansien aikana pitämään meidät hengissä. Useimmiten ne toimivat melko hyvin — mutta eivät todellakaan aina.

Suurin ongelmamme ei ole kuitenkaan se, ettemme tiedä mikä kaikki vaikuttaa seuraavan ajatuksen syntyyn vaan se, että luulemme tietävämme miksi ajattelemme mitä ajattelemme.

Pahimmillaan tämä saattaa johtaa siihen, että syyllistymme järjettömiin tekoihin vain siksi, että luulemme virheellisesti tietyn asian, ihmisen tai tilanteen olevan syypää tiettyyn ajatukseen tai tunteeseen.

Jos ajatuksiasi voisi äänittää ja sen jälkeen kuulisit mitä olet ajatellut vaikkapa viimeisen vartin aikana, ällistyisit.

Kokiessasi ajattelusi saatoit olla illuusiossa, että ajattelusi oli siisti jatkumo, jossa ajatus seurasi toista loogisesti. Tosiasiassa se, miten ajatus seuraa toistaan vaikuttaa useimmiten hyvinkin sattumanvaraiselta.

Illuusio jatkumosta ja loogisuudesta syntyy juuri siitä, että voit kokea tasan tarkkaan vain ja ainoastaan sen ajatuksen, jonka juuri nyt ajattelet.

Jos ajattelet “ajattelen aina näin”, koet ajattelevasi aina sillä tavalla -- vaikka kuka tahansa läheisesi voisi todistaa sen puolesta, ettet todellakaan ajattele aina niin.

Tänään mieleeni juolahti mindfullnesista eli tietoisesta läsnäolosta seuraava ajatus:

Silloinkin kun kuvittelet olevasi “tietoisesti läsnä”, koet vain ja ainoastaan ajatuksesi.

Kokiessasi harjoittavasi tietoista läsnäoloa  ajatuksesi kohdistuvat ensisijaisesti aistielämyksiisi eli siihen mitä kuulet ja näet, miltä kehosi tuntuu jne. eikä esimerkiksi muistoihin, tulevaisuudensuunnitelmiin, abstrakteihin ideoihin tai muihin ei-niin-konkreettisiin asioihin.

Subliminal-kirja teki selväksi, että se, miten kokemani aistielämykset eivät nekään ole “puhdas” kokemus todellisuudesta — siis siinä merkityksessä että kaikki ihmiset aistisivat täsmälleen saman tilanteen samalla tavalla. Se, mitä koemme näkevämme ja kuulevamme on Mlodinowin mukaan aivojemme rakentama illuusio suuremmasta kokonaisuudesta.

Vähän niin kuin elokuvissa voidaan luoda esimerkiksi pienoismalleilla “oikeampi” vaikutelma Apollo 13:en lentoon lähdöstä kuin miltä se alunperin näytti. (Ks. tämä uskomaton TED-puhe aiheesta.)

Niinpä kokemuksesi tästä hetkestä ei ole ollessasi “tietoisesti läsnä” juurikaan (yhtään?) sen todempi kuin kokemus, jonka vallassa olet muistellessasi jotain vanhaa tapahtumaa tai kuvitellessasi tulevaisuuden tapahtumia. Se olisi vain erilainen.

Vaihto-oppilasvuotenani hoimme vaihtarikavereideni kanssa: “it’s not good, it’s not bad, it’s just different.”

Mitäpä jos ns. tietoinen läsnäolo ei ole yhtään sen hienompaa tai arvokkaampaa kuin ns. omissa ajatuksissaan oleminen?

Mitäpä jos kyse on vain kahdesta erilaisesta kokemuksesta?

Toki joku voi arvostaa toisen tyyppisiä kokemuksia enemmän kuin toisia, mutta eikö tällöin ole kyse makuasiasta — ei universaalista totuudesta?

Minulla ei ole mitään definitiivisiä vastauksia näihin kysymyksiin.

Itse näen asian ainakin tässä hetkessä niin, että mikään ajatus, kokemus tai tunne ei ole itsessään hienompi tai parempi kuin toinen enkä siksi näe omalla kohdallani mitään järkeä alkaa aktiivisesti tavoitella tiettyä ajatusta tai tunnetta. Sen sijaan nautin kovasti ajatuksesta, että en tiedä mikä seuraava ajatukseni ja sitä kautta kokemukseni on.

Katso Leonard Mlodinowin 50 minuuttia pitkä ja varsin viihdyttävä luento alitajuisista prosesseistamme:

Kolme prinsiippiä valmentajille -virtuaalikurssi on nyt valmis eli kaikki 10 videoluentoa ovat nyt netissä. Pelkästään minun videoluentojeni yhteispituus on nyt yli 12 tuntia ja sen lisäksi useimpien oppituntien yhteyteen olen laittanut muita aihetta sivuavia luentoja.

Kurssi on suunnattu ensisijaisesti valmentajille, terapeuteille ja muille ihmisiä työkseen auttaville, mutta voi sopia myös sinulle, jos olet utelias näkemään ja kuulemaan miten voisi olla mahdollista kokea “välitön valaistuminen” ilman vuosikausien meditaatioharjoituksia, kokea täyttä onnea tässä ja nyt ja nähdä itsesi ja kaikki muut täysin ehjinä, hyvinä ja rakastettavina.

Subscribe to our mailing list
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa tai Google+:ssa.

13 Comments

  1. Kyllä, selkeästi ilmaistu, ymmärrän ja allekirjoitan. :) Ja juuri tuo “luulemme tietävämme miksi ajattelemme mitä ajattelemme” on se, miksi niin kovasti yritämme ajatuksiimme vaikuttaa. For real, kuinka moni itsensä kehittäjä* ajattelee, että mieli on vihollinen? Tai että ajatuksia pitäisi muuttaa? (Tsih!) Turhaan, koska a) emme oikeasti tiedä, mitä seuraavaksi tulee, joten se ei kannata ja b) ajatus todellakin on (kaikella kunnioituksella) vain ajatus.

    Voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta tyydyn tähän. Moi!

    *En tietäisi, jos en olisi itse tähän syyllistynyt. ;)

  2. Hyvä veto!Mun käsityksen mukaan mindfullnessissa (tai ainakin jos olen Jon Kabat-Zinniä yhtään oikein tulkinnut) ei kyllä tavoitella yhtään mitään ihme tunnetiloja/ajatuksia vaan ainoastaan kulloisenkin hetken hyväksymistä sellaisenaan kun se on.Voin kyllä olla väärässäkin.

    • ANNU — en ole lukenut Kabat-Zinniä, mutta sen mitä olen törmännyt mindfulnessia käsitteleviin kirjoituksiin ja harjoituksiin, niin ainakin niiden mukaan mindfullnessissa tavoitellaan juuri tunnetta läsnäolosta, joka syntyy — tadaa! — ajatuksista että “olen läsnä koska maistan nyt tämän rusinan näin totaalisesti suussani”. :-D

      Laitankin Kabat-Zinnin lukulistalle. Onko mahdollista, että mindfulnessissa(kin) on käynyt niin, että jossain vaiheessa tietyt kouluttajat ovat pistäneet niin paljon enemmän huomiota tekniikoihin ja niiden kehittämiseen, että ajatus koko homman takana on unohtunut?

      Eikä siinä mitään — saahan sitä fiilistellä rusinan maulla, keskittyä kehoonsa jne. niin paljon kuin sielu sietää, jos se tuntuu sillä hetkellä vetävän puoleensa. Kyllä minäkin “tsekkaan” monta kertaa päivässä miltä kroppa tuntuu, nautin syvään hengittämisestä, lapsen ihon kosketuksesta poskellani, havahdun kuuntelemaan omia ajatuksiani jne.

      Mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin jos istun bussissa ja unohdun muistelemaan esimerkiksi kevään Los Angelesin reissua kiinnittämättä huomiota erikseen siihen missä olen, miltä keho tuntuu, mitä ajattelen, niin silloin en ainakaan joidenkin opettajien mukaan ole “läsnä”?

      Ja ilmeisesti tiedostamista pidetään tärkeänä, jos sitä harjoitellaan kursseilla ja aktiivisilla harjoitteilla?

      Mutta mitä tapahtuu aina kun jostain asiasta, jota ihmiset tekevät luonnostaan tehdään harjoitus tai tekniikkalaji? Annetaan rivien välissä viesti, että tämä EI ole luonnollista tai että on yksi oikea tai ainakin oikeampi tapa toimia ja että sen tavan hankkimiseksi pitää nähdä vaivaa. JOO EI — kaikki eivät tätä viestiä ymmärrä näin, mutta osa ymmärtää.

      Itselleni sen näkeminen miten inhimillinen kokemus syntyy johti siihen, että tavallaan automaattisesti hyväksyn ihan kaikki ajatukseni ja tunteeni enkä ota niitä niin vakavasti. Joo, alhaisessa mielentilassa niin ei tietenkään käy, ainakaan kovin helposti, mutta hyväksyn myös sen. :-) Ja tämä ei edellyttänyt mitään tekniikoita tai aktiivisia harjoituksia. Vain sen oivaltamisen että tunnen omat ajatukseni, jotka vaihtuvat jatkuvalla syötöllä ja että en voi koskaan tietää varmuudella miksi juuri nyt ajattelen juuri tämän ajatuksen — siksi sitä on turha lähteä analysoimaan.

      Tämän uuden ymmärryksen myötä hyväksyn myös sen, että usein en todellakaan ole tietoinen siitä missä olen, mitä teen ja mitä ajattelen. En näe sitä enää edes tarpeellisena. Joskus olen tietoisempi hetkestä jossa olen, kehostani ja ajatuksistani joita ajattelen — joskus olen vähän vähemmän tietoinen. Ja se on OK — ainakin minulle. :-D

  3. Satuin lainaamaan kirjastosta pienen opuksen, “Osho:Zen Perimmäinen totuus”. Olikin hauska lukuelämys! Melkein oltiin prinsiipeissä, mutta ei ihan.

    “Ylösnousemus seuraa vasta ristiinnaulitsemista. Välttääksemme ristiinnaulitsemisen olemme luoneet uskomuksia. Uskomukset ovat halpa ratkaisu. Voit uskoa ja pysyä ennallasi. Voit uskoa uskomasta päästyäsi, eikä sinun tarvitse muuttaa elämääsi perinpohjin. Uskominen ei vaadi muutosta tietoisuudessasi – mutta ellei tietoisuutesi muutu, usko on vain lelu, leikkikalu. Voit leikitellä sillä, voit huijata sillä itseäsi, mutta se ei anna sinulle mitään olennaista.

    Oppilas kysyi zen-mestari Shou-shanilta: “Pyhien kirjoitusten mukaan kaikki elävät olennot ovat syvimmältä olemukseltaan buddhia, valaistuneita. Miksi he eivät tiedä sitä?” Shou-shan vastasi: “He tietävät.” Vastaus on varsin harvinaislaatuinen – se on hieno vastaus. Shou-shan sanoi: “He tietävät! Mutta he välttelevät sitä. Kysymys ei ole siitä, miten voisit tulla tuntemaan totuuden. Totuus on tässä hetkessä, olet osa sitä. Totuus tässä hetkessä, sinun ei tarvitse mennä minnekään. Se on ollut olemassa aina aikojen alusta – jos alkua edes oli olemassa – ja se tulee olemaan hamaan loppuun asti – jos loppua tulee olemaan. Mutta sinä olet vältellyt sitä. Löydät aina keinon vältellä sitä. Kun joku kysyy: “Miten löydän totuuden?”, hän itseasiassa kysyy: “Miten voisin vältellä totuutta?” Hän kysyy: “Miten voin paeta?”
    …..
    Mielellä ei voi olla aitoa yhteyttä todellisuuteen. Kun ihminen elää mielessään, hän elää typeryksen tavoin. On suurta typeryyttä elää mielessään, mieleen tukeutuen. Heti, kun annat mielen hieman hellittää otettaan, tulet iloiseksi, onnelliseksi. Heti, kun annat mielen hellittää otettaan, tunnet riemua. Heti, kun annat mielen päästää sinut irti, koet jumaluuden läsnäolon. Yhtäkkiä ovet aukenevat. Ne eivät koskaan olleetkaan kiinni; vain mielesi oli tiellä.
    Mielen kautta voimme saavuttaa sen, mikä on toisarvoista. Totuuden voi saavuttaa vain “ei-mielen” kautta. Meditaatio tarkoittaa “ei-mielen” tilaa, ajatuksettoman mielen tilaa. Meditaatio ei tarkoita “mietiskelyä”. Meditaatio tarkoittaa sitä, ettei ajattele mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita nukahtamista; se tarkoittaa valveutumista. Se tarkoittaa sitä, että ajatukset häviävät ja vain puhdas tietoisuus, puhdas läsnäolo jää jäljelle. Silloin ihminen oivaltaa, näkee; silloin ihmisessä on selkeyttä, kirkkautta.”
    Ihan niin kuin jotenkin puhuttaisiin korkeasta ja matalasta mielentilasta. ;) Kirja oli suorastaan “herkullinen” lukea ja vertailla prinsiippeihin ja hyvin, hyvin lähellä oltiin, mutta se lopullinen “naksaus” puuttui. Tai siis lähinnä ne prinsiipit. :)

    • VENLIINA — hehee! JOO! Siis kaikkihan yrittävät kuvata samaa ilmiötä — inhimillistä kokemusta — mutta toisten ymmärrys siitä miten se syntyy voi poiketa kovastikin jonkun toisen kuvauksesta. Ja vastaavasti tavat kuvata voivat poiketa jopa silloin, kun kumpikin ymmärtää asian samalla tavalla.

      Muhun kanssa kolahtaa toi Sydney Banksin ajatustapa niin hyvin — mutta kyseessähän olikin tosiaan kouluja käymätön hitsari. Koska se ei ollut lukenut mitään itämaista filosofiaa tai länsimaista psykologiaa, sillä oli mahdollista nähdä homma ikään kuin puhtaalta pöydältä tai lapsen silmin. Mä uskon että tämä on yksi syy siihen, miksi sen näkemä lähestymistapa poikkeaa niin radikaalisti kaikista muista malleista.

    • VENLIINA — niin siis esim. kaikki buddhalaisopettajat, Eckhart Tolle ja Anthony DeMello olivat jo opiskelleet filosofiaa, uskontoa ja/tai psykologiaa ennen omaa valaistumistaan, minkä vuoksi ne väistämättä rakensivat omaa ajatteluaan vanhalle paradigmalle.

  4. Sama periaate oli Ken Wilbergin kirjassa Rajaton Viisaus. Eli et ole ajatuksesi, tunteesi etkä toimintasi vaan olet se, joka ajattelee, tuntee ja toimii… Mitään rajoja ei ole, joten kaikki on yhtä. Rajattomaan ykseyteen pääsemiseksi on oivallettava vain, että mitään rajoja ei ole ja että ( itsen ) etsiminen on turhaa, koska ei ole, mitä etsiä..

    Siitä on jonkin aikaa, kun kirjan luin, joten en tarkkaan muista sitä. Mutta jotain samaa siinä Prinsiippien kanssa oli. Kuitenkin Prinsiipeissä selitetään asiat huomattavasti yksinkertaisemmin, mikä helpottaa niiden tajuamista.

    Olen samaa mieltä siitä, että ns. tietoinen läsnäolo ei ole sen parempaa kuin mikään muukaan läsnäolo. En itseasiassa tiedä, mitä sillä edes tarkoitetaan?

    Mutta nämä Prinsiipit ovat ainakin minulle, NLP-kurssin ym. muita itsensäkehittämisjuttuja kokeilleena huippujuttu! Olen aina ollut sitä mieltä, että elämä on lopulta hyvin yksinkertaista ja että on oma valinta, miten siihen suhtautuu. Se on vaan tähän asti tuntunut vähän välinpitämättömältä, mutta nyt ymmärrän :) Tai ainakin luulen ymmärtäväni..

    • MAPE — vastasin tähän samalla kun vastasin Venliinalle juuri siitä, miten Sydney Banksin näkemän mallin vahvuus oli siinä, ettei sen mieli ollut “saastunut” (haha!) millään perinteisillä filosofioilla, psykologioilla tai uskonnoilla, koska se ei ollut lukenut mitään niistä. Tässä sen muistokirjoituksessa (?) kerrotaan miehen historiasta ja oivalluksen saamisesta: http://sydneybanks.blogspot.fi/2010/07/discovery-of-three-principles.html

      Juttua lukiessa on hyvä muistaa, että ihminen luo muistot sillä hetkellä kun se muistelee, eli esim. Sydneyn vaimo voisi muistaa tapahtumat toisin… Tai jos olisimme olleet videokameran kanssa kuvaamassa miestä oivalluksen aikaan, tarina olisi ehkä vähän toisenlainen. :-) Pääasia on kuitenkin se, että prinsiipit ovat mm. paljon loogisempi selitysmalli kuin perinteisen psykologian eri selitysmallit, koska se tavallaan nousee niiden yläpuolelle.

  5. Elämä on todellakin hyvin yksinkertaista ja päästää turhista huolista.Turha on miettiä eteen- tai taaksepäin,elämä on tässä ja nyt sellaisena kun sen juuri tällä hetkellä pitääkin olla.

    Hetki kerrallaan elämässä,ajatukset tulee ja menee,pää tyhjenee ja täyttyy taas.Yksinkertaista,rentoa,ahdistamatonta,ahdistavaa,liikkeelle saattavaa,pysäyttävää,kauhistuttavaa ja vaikka mitä muuta,mutta vain tässä ainutlaatuisessa hetkessä.

    • Hyvin sanottu! Niin ja ajatelkaa, jos tämä Stressitön Suomi-projekti onnistuu ja Suomessa mielenterveyspotilaat vähenevät huimasti tai että meillä ei enää ole sellaisia.. kyllähän sellainen herättää mielenkiintoa maailmalla.
      Toivottavasti meille tulee paljon uusia Kolmen Prinsiipin valmentajia ja osaajia!

  6. Hei! Osuit tuossa naulan kantaan.Vertaukset ja apuvälineet (meditaatio) helposti hukuttavat itse asian. Kuulukohan sekin vain sielun polkuun? Että kierrämme ja kaarramme itse ydintä, että tarkoitus onkin oppia siinä sivussa näitä ihmisenä olemisen taitoja; myötätuntoa, hyväksymistä, pettymistä, kiintymistä? Ja lopulta huomata olevamme kaikki yhtä:) Tiibetiläisessä perinteessä on yksi rukous joka menee suunnilleen näin:” Olkoot kaikki tuntevat olennot onnellisia ja olkoon heillä syy onneen. Olkoot kaikki tuntevat olennot iloisia ja olkoon heillä syy iloon. Olkoot kaikki tuntevat olennot vapaita kärsimyksestä ja kärsimyksen aiheuttajista. Pysykööt he kaikki tasapuolisina, takertumatta läheisiinsä ja torjumatta muita.” Minusta tuossa kiteytyy koko elämä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *