Miten kivojen asioiden tekeminen voi rajoittaa elämääsi

Jos kaikki tunteemme ovat seurausta tasan tarkkaan ajatuksistamme eivätkä mistään muusta, onko tyhmää tai väärin tehdä asioita, jotka näyttävät saavan meidät hyvälle tuulelle?

Tämä kysymys nousi taas esiin edellisen kirjoituksen kommenttiosastolla ja on kysymys, jota jossain vaiheessa itsekin mietin.

Tehdään tämä selväksi: ei ole sinällään mitään oikeaa tai väärää tekemistä. Sinä saat käyttää energiasi ja aikasi miten itse lystäät ja selittää tekemisesi miten sinua huvittaa, eikä se vähennä mitenkään silmissäni arvoasi ihmisenä.

Se, millä selität tunnevaihteluitasi ja esimerkiksi mielialan nousua voi ratkaista sen, miten kevyeksi, helpoksi ja mielekkääksi koet elämän, millaisena koet ihmissuhteesi, miten käytät rahaa, aikaa ja energiaa ja jopa siihen paljonko painat!

Ajatuksesi tuntuu kivalta, ei mikään asia tai teko

Tämä on FAKTA: vain ja ainoastaan ajattelusi aiheuttaa emotionaalisen tunnetilasi.

Se, mikä aiheuttaa ajatuksen, joka aiheuttaa tunnetilan, on eri asia.

Kuten maanantain VIP-webinaarissa kerroin, ajatteluumme vaikuttaa lukemattomia tekijöitä yhtä aikaa.

Se, mitä ajattelet seuraavaksi voi johtua mm. perimästä, aiemmista kokemuksista, välittäjäainetasapainosta, ravitsemustilasta, nestetasapainosta, hormonitasosta ja niiden vaihteluista, terveydentilastamme, sanoista, musiikista ja äänistä joita kuulemme, sanoista, kuvista ja kasvoista joita näemme, säästä, edeltävistä ajatuksistamme, yleisestä vireystilastamme sekä tietenkin siitä, miten ymmärrämme ja tulkitsemme omia tunteitamme.

Toisin sanoen: et voi koskaan tietää varmuudella miksi ajattelet juuri nyt mitä ajattelet. 

Anna näiden kahden faktan vaivata hetken ajan mieltäsi:

  1. Tunnet vain ajattelusi.
  2. Et voi tietää miksi oikeasti ajattelet tietyllä hetkellä mitä ajattelet.

Jos olet tähän asti ajatellut, että jokin muu(kin) kuin ajatuksesi aiheuttaa tunteesi tai että tiedät tasan tarkkaan miksi ajattelet tietyllä hetkellä tietyn ajatuksen, tajuntasi pitäisi juuri tällä sekunnilla räjähtää, koska se, mitä olet ajatellut on väärin.

Ja ei, tämä ei ole mielipidekysymys, vaan tieteellisesti todistettavissa oleva fakta.

Voi olla että tämä tieto on (edelleen) niin vastoin sitä, mitä olet tottunut ajattelemaan ja mitä esimerkiksi useimmat terapiamuodot, self help -kirjat, valmennussuuntaukset, läheisesi ja media väittävät, ettet pysty nielemään sitä.

Laitan lähipäivinä kutri.net:iin listan videoista ja kirjoista, jotka kertovat tieteellisistä tutkimuksista, jotka kertovat miten huonosti ymmärrämme omaa ajatteluamme.

Miksi jokin asian tekeminen voi tuntua kivalta?

Jos jokin asia näyttää saavan sinulle hyvälle tuulelle, tuottavan nautintoa, aiheuttavan iloa tai jopa tekevän sinut onnelliseksi, positiivinen tunnetila on seurausta ajatuksista joita kyseisestä asiasta ajattelet.

Jos et usko, mieti tätä:

Mieti jotain juomaa, jonka nauttiminen näyttää herättävän sinussa miellyttäviä tuntemuksia: nautintoa, ylellisyyden tunnetta, juhlan tunnetta, palkinnon tunnetta.

Tunnetko jonkun ihmisen, joka ei voi sietää kyseisen juoman makua? Tai muistatko aikaa, jolloin et itse välittänyt kyseisen juoman mausta?

Muistele koska tutustuit juomaan ensimmäisiä kertoja — huomaatko, että näihin kertoihin liittyi tapahtumia, joihin liittyi mukavia tunteita — eli joissa ajattelit jossain muodossa “tämä on erityinen tilanne”? Tutullasi joka ei pidä juomasta ei ole koskaan herännyt tällaisia ajatuksia kyseisestä juomasta.

Esimerkiksi lapsena en pitänyt minkään viinin mausta. Teini-ikäisenä olin kyläjuhlissa, joissa valtavasti ihailemani nainen joi Orvieto Classico -valkoviiniä ja hän tarjosi sitä minulle. Olin imarreltu siitä, että hän antoi minulle huomiota ja piti minua niin aikuisena, että tarjosi viiniä, että otin tarjouksen vastaan. Olin niin ajatusteni lumoissa, että viini tuntui maistuvan suorastaan hyvältä.

Samoihin aikoihin sain juoda erilaisia valkoviinejä muissakin tilanteissa, jossa kuin olevani “aikuisempi” ja “arvostettu” — mikä kaikki oli tietenkin seurasta vain ajatuksista, joita satuin siinä tilanteessa ajattelemaan. Aloin pitää viinistä ja varsinkin Orvieto Classicosta, johon liittyi erityinen muisto.

Kun aloin saada Alkosta viiniä, ostin hieman kalliimpaa Orvieto Classicoa vain erikoistilanteisiin. Niinpä aina Orvieto Classicoa juodessani ajattelin jollain tasolla “tämä on erityisen hieno tilanne” ja “tunnen itseni aikuiseksi”. Jokainen juontikerta ylläpiti tai ehkä jopa vahvisti ajatusta, joka minulla liittyy Orvieto Classicoon.

Kymmenkunta vuotta sitten päädyin jopa Orvieton kaupunkiin ja join siellä Orvieto Classicoa tuomiokirkon vierellä olevassa hienossa ravintolassa. Ruoka oli poikkeuksellisen hyvää, aurinko paistoi, ajattelin kaikenlaisia kauniita ja ihania asioita. Reissu oli muutenkin erityisen tärkeä ja onnistunut. Näin viini sai lisää erityismerkityksiä mielessäni.

Aina kun juon Orvieto Classicoa, mielessäni välähtää ihailemani nainen tarjoamassa viiniä ja ennen kaikkea tuo ihana kesäpäivä Orvieton kirkon luona.

Sen ymmärtäminen että viini itsessään ei aiheuta minussa tunteita vaan ajatukset, joita ajattelen siihen liittyen, on ehkä vähän vienyt hohtoa kyseisen viinin juomisesta — mutta toisaalta en ole enää koskaan tilanteessa, jossa olen harmissani, jos kyseistä viiniä ei löydy kaupasta. Tajuan että yhtä hyvin voin kokeilla jotain muuta viiniä ja ajatella sitä juodessani yhtä lailla mieltä ylentäviä ajatuksia.

Jos katson mistä ruoista ja juomista pidän, pystyn tätä nykyä näkemään helposti mikä niistä ajattelemani ajatus luo hyvän fiiliksen.

Ikävä uutinen on tosiaan se, että jos kauheasti kiinnitän huomiota siihen, että vain ajatus luo positiivisen tunteen jonkin herkun tai tekemisen yhteydessä, asia menettää erikoismerkityksensä ja sitä kautta tunnetila ehkä vähän laimenee.

Mutta todella positiivinen uutinen on se, että kun näen ettei hyvä fiilis ole kiinni mistään tietystä asiasta, tekemisestä tai olosuhteesta, en ole koskaan tilanteessa, jossa ajattelisin “en voi nauttia kahvihetkestä tässä kahvilassa täysin koska täällä ei ollut lempileivostani” tai “huomiseksi suunnittelemani erikoispäivällinen ei voi tuntua yhtä hienolta, koska en saanut haluaamani lihaa”.

Sen näkeminen, että asiat ja tekemiset eivät itsessään luo yhtään mitään tunnetilaa on vapauttanut minut kokeilemaan rohkeammin myös sellaisia asioita, joihin olen yhdistänyt ennen jotenkin kielteisiä ajatuksia.

Esimerkiksi olen ajatellut jo pidempään (vrt. 17 vuotta), että olisi jotenkin hienoa ostaa syömäni liha aina oikeasta lihakaupasta. Samaan aikaan olen kokenut jotenkin kiusalliseksi tai vaikeaksi sen, että minun pitäisi keskustella lihakauppiaan kanssa lihasta.

Muutaman kerran olen uskaltautunut Hakaniemen halliin ostamaan jotain Reinin lihasta — mutta aika monta kertaa olen myös vain kävellyt ohi, kun olen kokenut etten kehtaa puhua lihakauppiaalle.

Kyllä, näin kävi vielä viime vuonna.

Asuessani Italiassa Mazzano Romano -nimisessä pienessä keskiaikaisessa kylässä pari kuukautta kirjailija-asunnossa uskaltauduin ostamaan pienestä lähilihakaupasta salsiccia-tuoremakkaraa. Näin kävi vain silloin kun kaupan ovi oli auki eikä siellä ollut muita asiakkaita. Ja silloinkin olin ensin tsempannut itseäni ajatuksella “ne pitävät mua joka tapauksessa vain suomalaisena bimbo-blondina ja ovat vain mielissään että yritän puhua italiaa ja kokeilla paikallisia herkkuja”

Viime viikolla mieleni teki tehdä tuorepastan seuraksi lammas-ragu eli lammasjauhelihakastike. Pyörin Sörnäisissä, jonka perusmarketeissa ei ollut lampaanlihaa. Huomasin, että pieni muslimien pitämä lihakauppa Halal-liha, josta olin kuullut naapurin naiselta ja lukenut Hesarista oli auki. Kyllä, mielessä välähtivät vanhat ajatukset “emmä kehtaa” -hengessä, mutta kuittasin ne vain ajatuksina, menin sen enempää miettimättä sisään, neuvottelin ongelmitta siitä, mistä palasta minulle tehdään lampaan jauhelihaa ja sain mitä halusin. Kastikkeesta tuli järjettömän hyvää.

Miksi on vaarallista luulla että asiat tekevät onnelliseksi?

Sen näkeminen, että hyvän fiiliksen luovat ajatukset, joita ajattelen jostain asiasta tai tekemisestä vapauttaa tekemään enemmän uusia asioita. Mikä tärkeintä: tämä ymmärrys estää meitä tekemästä asioita, joita jälkeenpäin kadumme.

Aika moni uskoo, että kivoja asioita tekemällä voi nostaa mielialaa. Joskus se näyttää toimivan, jos mieleen juolahtaa samaan aikaan muutenkin kevyempiä ajatuksia. On hyvä huomata, että sillä hetkellä kun mieleesi juolahtaa ajatus “haluan tehdä jotain kivaa”, mielialasi on jo nousussa, koska et enää ajattele kurjia tunteita luovia ajatuksia.

Silloin kun “hyvää mieltä tuottava” toiminta tai asia on elämää edistävää ja energiatehokasta ja näyttää toimivan, on ihan se ja sama tiedostatko että fiiliksen nousu johtui kevyemmistä ajatuksista vai luuletko virheellisesti sen johtuvan siitä mitä teit.

Eli jos mielialasi näyttää nousevan kun käyt lenkillä, siivoat, katsot televisiota, meikkaat, juttelet kaverin kanssa, keität kupin kahvia, hoidat puutarhaa tai otat nokoset, niin on ihan sama miksi mielialasi nousi.

Mutta joskus yritämme erheellisesti lääkitä kurjaa mielialaa asioilla, joiden tekeminen harmittaa myöhemmin: shoppaamme asioita joihin meillä ei ole varaa ja joita emme tarvitse, syömme suklaata suruun, vaikka haluamme laihtua, juomme niin paljon päihteitä, että se alkaa olla jo terveysriski tai käyttäydymme seksuaalisesti holtittomasti, koska oletamme seksin saavan meidät tuntemaan itsemme rakastetuksi ja halutuksi.

Vielä enemmän ongelmia voi aiheuttaa jo täysin virheellinen lähtöajatus, että huonossa fiiliksessä on jotain vaarallista tai pahaa ja että meidän pitää tehdä aktiivisesti jotain päästäksemme siitä mahdollisimman pian eroon.

Huonossa fiiliksessä ei ole mitään väärää tai pahaa, koska se kertoo vain ajatuksista, jotka sillä hetkellä juolahtivat mieleesi ja joilla ei useinkaan ole juuri mitään tekemistä sen tilanteen kanssa, jossa juuri sillä hetkellä olet.

Meidän ei tarvitse tehdä mitään ikäviä tunteita herättäville ajatuksille, koska ne vaihtuvat hetken päästä itsestään kevyempiin ja kivempia tunteita herättäviin ajatuksiin. Se on ajatuksen luonne.

Mitä vähemmän näemme huonot fiilikset ongelmana ja mitä selkeämmin tajuamme, että ne johtuvat vain ja ainoastaan ajatuksistamme, sitä nopeammin fiilis nousee.

Pitkittynyt kurjalta tuntuva tunnetila johtuu nimenomaan siitä, että ajattelet “en halua että minulla on huono fiilis” ja yrität aktiivisesti tehdä jotain päästäksesi eroon ikävästä tunteesta — muuttaa olosuhteita, toimia toisin tai aktiivisesti “taistella” pahaa oloa vastaan vaikkapa tekemällä asioita, joita pidät kivana.

Kun huomaan itse olevani huonolla fiiliksellä, olen OK sen kanssa, koska tajuan ettei tunteissani ole mitään pahaa tai vaarallista — olen vain jonkin ikävän ajatuksen vallassa, joka näyttää enemmän todellisuudelta kuin ajatukselta.

Useimmiten en viitsi edes lähteä etsimään ja analysoimaan kurjaa fiilistä aiheuttavaa ajatusta, koska tiedän että ajatus vaihtuu ennemmin tai myöhemmin johonkin kevyempään ajatukseen.

Suhtaudun tätä nykyä huonoihin fiiliksiin samalla tavalla kuin sateeseen. Nähdessäni että sataa, en (enää) ota sitä mitenkään henkilökohtaisesti edes silloin, kun sade estää minua tekemästä jotain mitä olin ajatellut tehdä. Sen sijaan keksin sateen loppumista odotellessani jotain muuta tekemistä, jota sade ei estä tai pilaa.

Mielentilan nousua odotellessani keskityn tekemään jotain sellaista, jota alhainen mielentila ja sen mukanaan tuoma sumeampi ajattelu ei haittaa. Se mitä teen voi olla yhtä lailla jotain arkirutiineja kuin jotain sellaista, mikä on kivaa, mutta ei vaadi kauheasti ajattelua.

Mutta koska en tee mitään JOTTA minulla olisi parempi olo, vaan pikemminkin käyttääkseni odotusajan jotenkin fiksusti tai mukavasti, en ajaudu tätä nykyä juuri koskaan tilanteeseen, jossa menisin alhaisessa mielentilassa ostamaan asioita joita en tarvitse tai edes syömään niin paljon herkkuja, että lihoaisin.

Niinpä en myöskään ahdistu, jos mielentila ei heti näytä nousevan — saati haaskaa aikaa turhaan tunteiden ja ajatusten analysointiin vajaatoiminnalla toimivilla aivoillani enkä siksi ajaudu entistä huonompiin fiiliksiin. 

Miksi kivojen asioiden tekeminen on OK?

On fakta, että teet ihan joka elämäsi hetki jotain. Jos ei muuta niin istut paikallasi tai nukut.

Se, mitä koet tässä hetkessä riippuu siitä, mitä ajattelet tässä hetkessä.

Miksi et siis tekisi asioita, joiden ajattelet jo valmiiksi tuntuvan kivoilta ja kiinnostavilta? Tai joiden ajatteleminen tuntuu oikealta tai jopa tärkeältä? Antaa palaa!

Olennaista ei ole mitä teet ja mitä ajatuksia ja sitä kautta tunteita tekemisesi herättää sinussa.

Olennaista on nähdä, että se, mitä tunnet ei automaattisesti riipu siitä mitä teet.

Toisin sanoen olet vapaampi kuin luulet!

Voit tuntea hyvää oloa, onnea, iloa ja rakkautta ihan yhtä lailla tehdessäsi asioita, joita et ole koskaan ennen tehnyt tai joiden olet jopa ennen uskonut aiheuttavan sinussa jotenkin kurjia fiiliksiä.

Miksi voi olla fiksua tehdä monenlaisia asioita?

Jos oletat että vain tietyt asiat ja teot voivat luoda sinulle hyvän fiiliksen, voi olla että jämähdät tekemään vain vanhastaan kivana pitämiäsi asioita. Eikä siinäkään ole sinällään mitään vikaa. Se vain johtaa siihen, että muistikuvasi ja kokemuksesi elämästäsi on kapeampi tai ohuempi kuin jos tekisit kaikenlaisia asioita.

Emme muista elämää jatkuvana filminauhana, vaan lyhyinä väläyksinä hetkistä, jolloin ajattelimme tai tunsimme jotain erityistä.

Jos teet aina samoja asioita — vaikkakin asioita, jotka ovat kivoja ja hauskoja — hyvin samankaltaiset muistot ikään kuin sulautuvat yhdeksi muistoksi. Kärjistetysti voidaan sanoa, että jos teet aina kymmentä samaa kivaa asiaa, vanhoilla päivilläsi sinulla on kymmenen kivaa muistoa.

Testaa jos et usko:

Muistele viimeisiä viittä vuotta. Mitkä muistot nousevat mieleesi? Mitkä muistot tuntuvat vahvemmilta kuin toiset? Veikkaan että ne, jotka jotenkin poikkesivat tavanomaisista tapahtumistasi.

Tämän takia useimmat kokevat lasten saamisen tekevän elämästä jotenkin täyteläisempää, koska lasten kasvaminen tuottaa jatkuvasti täysin uusia tilanteita, ajatuksia ja tunteita.

Kun teemme paljon kaikenlaisia asioita, jotka herättävät meissä paljon erilaisia ajatuksia ja sitä kautta tunteita, muistellessamme kulunutta elämäämme elämä tuntuu jotenkin rikkaammalta, täyteläisemmältä ja jopa pidemmältä, kuin jos olemme tehneet vain samankaltaisia asioita, jotka herättävät samankaltaisia tunteita.

Eikä siinäkään ole mitään pahaa, että elät koko elämäsi rutiinien varassa, mutta sillä hetkellä kun näet, että olet vapaa tuntemaan hyvää oloa olosuhteista riippumatta ja että sinulla on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun ja sitä kautta uudenlaisiin tunnetiloihin, mieleesi alkaa juolahtaa kaikenlaisia uusia asioita, joita haluat kokeilla ja tehdä.

Ja samalla yleensä näet myös miten voit toteuttaa uudet ideasi — jopa silloin kun alhaisessa mielentilassa niiden toteuttaminen tuntui mahdottomalta.

Haluatko nähdä VIP-jäsenille tarkoitetut webinaarit ja viikottaiset videot, kuunnella podcastit ja osallistua ryhmävalmennuspuheluihin? Liity nyt Kutri.net:in VIP-jäseneksi!

Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa tai Google+:ssa.

5 Comments

  1. Ei nyt liity varsinaiseen aiheeseen, mutta tajusin justiin, kuinka olen jo ikuisuuden verran ottamalla totena alhaisen mielentilan ajatukset, saanut itseni jo ihan fyysisestikin oireilemaan rajusti. Olen typertynyt.

    • VENLIINA — Haha! Aloin nauraa ääneen tämän luettuani . Joo! Eikö olekin ihan superhullua miten helposti annamme oman ajattelumme vedättää meitä! :-o

  2. Heh. :) Suosittelen kaikille lukemaan sieltä kolmeprinsiippia.comista lyhyen selostuksen niistä a j a t u k s e n kanssa. Ja tätä edelsi se, että edellispäivänä olin päättänyt ottaa aikalisän kaikesta ajattelusta. Saa nauraa edelleen. Vain rennossa tilassa saa oivalluksia. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *