Edellisen viestin kommenttiosastolla tuli niin hyviä kysymyksiä ja kommentteja, että en malta odottaa keskiviikkoon tämän kirjoituksen kirjoittamista.
Ensinnäkin SUURKIITOS kaikille kommentoineille ja kyseenalaistaneille! Keskustelu antaa minulle mahdollisuuden nähdä toisaalta omat sokeat, toisaalta muiden sokeat pisteet ja tilaisuuden selventää mitä tarkoitan näillä jutuillani.
Havahduin eilisten kommenttien myötä siihen, että aivan totta, kun esimerkiksi puhun self helpistä, ajattelen ensisijaisesti amerikkalaistyylisiä self help -kirjoja, jotka ovat vasta rantautuneet tai rantautumassa Suomeen. Nimenomaan Jenkeissä itsensä kehittäminen on mennyt ihan överiksi, mutta valtaosa suomalaisilta on vielä säästynyt turhanpäiväisen itsensä kehittämisen kiroukselta.
Maailmankuvaani tässä kohtaa on vääristänyt se, että syystä tai toisesta huomioni on ollut niissä suomalaisissa piireissä, joissa on jo haksahdettu amerikkalaistyyliseen itsensä kehittämiseen ja ajauduttu pyörimään hyrränä oman navan ympärillä.
Ennen nukahtamistani palautin mieleeni kaikki ne täysjärkiset tuttavani, jotka eivät liikaa kelaa omia tunteitaan ja ajatuksiaan tai menneisyyttä tai tulevaisuutta vaan elävät vahvasti tässä ja nyt. Valtaosa näistä tutuista oli joko miehiä tai yli 60-vuotiaita naisia. Joukkoon mahtui muutama ikäiseni ystävätär, jonka elämä oli niin täynnä mielekästä työtä ja perhe-elämää, ettei itsensä tutkiskelulle näytä olevan aikaa.
Sen sijaan tyypillinen itsensä kehittämisen koukkuun jäänyt näyttää olevan 25-45-vuotias nainen, joka haluaa olla hyvä ihminen. Tie koukuttumiseen on voinut käydä hyvinkin eri tavoin, mutta tässä muutama tyypillinen tapa:
- Henkilö on jossain vaiheessa pistänyt huomionsa suorittamiseen ja menestyksen tavoitteluun oman fyysisen hyvinvointinsa kustannuksella niin, että on kokenut palaneensa loppuun ja/tai masentuneensa. Itse kuulun tähän kategoriaan.
- Henkilö on ajautunut nuorena parisuhde-työ-perhe-elämään niin täydellisesti, että havahtuu jossain vaiheessa ajatukseen, ettei oma elämä tunnu omalta, vaan että hän tuntee elävänsä elämää jonkun toisen ehdoilla.
- Henkilö on elänyt huoletonta opiskeluaikaa eikä ole alkanut luoda jonkun kuvitteellisen elämän mukaisia puitteita (“omakotitalo, puoliso, puolitoista lasta ja kultainen noutaja”). Jossain vaiheessa hän havahtuu siihen että hänen ikäisensä tekevät “oikeita asioita” ja alkaa uskoa että hän on jotenkin hukassa.
Tartuttuaan kiinni alhaisessa mielentilassa ajattelemaansa ajatukseen, että “olen elänyt elämääni väärin” tai “en elä omaa elämääni” tai “en tiedä kuka olen”, henkilö menee terapiaan tai löytää ensimmäisen self help -oppaan.
Terapia tai opas vahvistaa todeksi henkilön uskomuksen siitä, että henkinen kipu, ikävät fiilikset ja ahdistavat ajatukset kertovat jostain Oikeasta Ongelmasta – heikosta itsetunnosta, traumasta, satuttavista uskomuksista, vääränlaisesta roolista, haitallisesta tottumisesta, ehdollistumisesta tai vaikkapa edellisen elämän jättämästä ruhjeesta.
Niinpä henkilö alkaa kiinnittää väistämättä enemmän huomiota huonoihin fiiliksiinsä ja ikäviin ajatuksiinsa, koska kuka tietää mitä muita salattuja ongelmia hänellä on!
Terapia ja oppaat auttavat häntä löytämään erilaisia työkaluja, joilla hän voi yrittää muuttaa negatiivisia uskomuksia, elää traumojensa kanssa tai vaikkapa elää elämää, jossa minimoidaan ahdistavien tuntemusten synty.
Osa oppaista, kursseista ja valmennuksista tekee tämän yrittämällä korostaa ihmisen sisäisiä voimavaroja, mutta tällöinkin ajatuksena on, että voimavarojen avulla selätetään kamalat negatiiviset tunteet ja ajatukset.
Jotkut hurahtavat positiiviseen ajatteluun ja manifestointiin ajatellen että jos he vain opettavat itsensä ajattelemaan positiivisesti, he voivat manifestoida eli omilla ajatuksillaan luoda itselleen elämän, joka tekee heidät onnelliseksi.
Kuinka ollakaan aina tulee vastaan uusia negatiivisia tunteita ja ikäviä ajatuksia, jotka pitää ratkaista. Jos ei muuta, elämäntilanne vaihtuu ja yhtäkkiä henkilö kohtaa kokonaisen vyöryn uusia kielteisiä tunteita ja ajatuksia, joihin hänen pitää ottaa kantaa.
Pahimmillaan henkilö tulee vainoharhaiseksi tai pakkomielteiseksi ja alkaa joko etsiä ja löytää uusia traumoja ratkaistavaksi tai pyrkii kohti tilaa, jossa hän ei kokisi enää koskaan negatiivisia tunteita.
Niinpä henkilö etsii koko ajan uusia terapioita, kursseja, teorioita ja kirjoja auttamaan tässä loputtomassa suossa, jota hän nyt tarpoo.
Henkilön täysjärkisemmät läheiset (minulla mm. oma veli ja puoliso) alkavat kyseenalaistaa tutun jatkuvaa oman navan kaivelua ja saattavat syyttää häntä itsekeskeisyydestä.
Kommentit loukkaavat henkilöä (ja antavat näin hänelle lisää materiaalia työstettäväksi, haha!). Sen sijaan että hän miettisi onko läheisen sanomisissa mitään järkeä, hän selittää toisen kommentin johtuvan tämän selvittämättömistä traumoista ja pelosta kohdata niitä. Toisaalta henkilö saattaa vähätellä asiaa kertomalla itselleen että “tämä on vain kiva harrastus” tai “minusta on kivaa ja kiinnostavaa oppia tuntemaan paremmin ihmismieltä (lue: itseäni).”
Muuten hyvä, mutta koko kierre lähti liikkeelle yhdestä väärästä olettamuksesta: että on olemassa negatiivisia ajatuksia tai tunteita, jotka pitää ottaa vakavasti.
Tunnet vain oman ajattelusi — ja se mitä ajattelet ei välttämättä ole totta
Voit tässä hetkessä kokea tasan tarkkaan vain ja ainoastaan sen, mitä juuri tällä hetkellä ajattelet eli missä huomiosi on.
Jos huomiosi on siinä miten poskiasi kuumottaa, koet poskiesi kuumotuksen.
Jos huomiosi on siinä miltä syömäsi ruoka maistuu, tunnet sen maun.
Jos huomiosi on hauskassa tarinassa, jota kaverisi kertoo, sinua naurattaa.
Jos huomiosi on siinä, miten sinua jännittää, koet jännityksen tunteen.
Jos ajattelet lapsuudessasi kokemaasi ikävää tapahtumaa ja mitä silloin (luulet) tunteneesi, tunnet uudestaan tuon hetken tunnetilat (niin kuin ne muistat sillä hetkellä).
Jos ajattelet miten kovasti rakastat jotakuta, tunnet rakkautta.
Jos ajattelet että tunnet vain oman ajattelusi, hetkeä aikaisemmin tuntemasi ahdistava tunne tuntuu kevyemmältä tai jopa naurettavalta.
Ilman ajatusta et voi kokea yhtään mitään.
Ilman omaa tulkintaasi et voi kokea vihaa, rakkautta, pelkoa tai muita voimakkaampia tunteita.
Miksi? Koska maailma itsessään on neutraali.
Sade on sitä, että pilvistä tulee vesipisaroita — kunnes ajattelet että sade pilasi lomasuunnitelmasi.
Eroaminen on sitä, että kaksi ihmistä päättää muuttaa asumaan eri osoitteisiin ja olla jatkossa vähemmän tekemisissä keskenään — kunnes ajattelet että se tarkoittaa että toinen ei rakasta sinua enää, ettet ehkä ole enää rakastettava, etkä ehkä ikinä enää löydä ketään, jonka kanssa jakaa arkesi.
Lentokone on kulkuväline, jolla voi siirtyä pitkiä matkoja lyhyessä ajassa ilman halki lentämällä — kunnes ajattelet että se on metallipurkki, joka voi tippua alas sinä kyydissä ja murskautua palasiksi ilman että pystyt tekemään asialle yhtään mitään.
Mitä voimakkaampia tunteita jossain hetkessä koet, sitä syvemmällä olet oman ajattelusi syövereissä ja sitä kauempana ajatuksesi ovat neutraalista todellisuudesta.
Ajatuksesi ovat sattumanvaraisia etkä voi koskaan tietää mikä ne oikeasti aiheutti
Yksi ihmisimielen ihmeellisimmistä ominaisuuksista on kyky antaa asioille merkityksiä joita niillä ei luontaisesti ole ja nähdä toistuvia kuvioita sielläkin missä niitä ei ole. Useimmat meistä ovat täysin sokeita tälle ominaisuudelle ja olettavat että antamamme merkitykset ja näkemämme kuviot ovat totta.
Kirjat kuten Mistakes Were Made But Not By Me, Invisible Gorilla ja Thinking Fast and Slow ovat täynnä toinen toistaan huvittavampia ja pelottavampia esimerkkejä siitä, miten helposti oletamme että se mitä ajattelemme on totta.
Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on?
Et tietenkään. Eikä voi kukaan muukaan tietää. Lukemattomat tekijät vaikuttavat siihen, mikä seuraava ajatuksesi on. Tässä eräitä tekijöitä:
- Synnynnäinen temperamenttisi
- Älykkyysosamääräsi
- Verensokerisi taso
- Miten väsynyt olet fyysisesti
- Viimeisen 48 tunnin aikana käyttämäsi päihteet
- Viimeisten tuntien aikana syömäsi ruoka ja juomasi juoma
- Sen hetken terveydentilasi
- Sen hetken välittäjäainetasapainosi
- Sen hetken fyysinen rasitustilasi
- Hormonitasapainosi ja miten se on muuttunut viimeisten minuuttien tai tuntien aikana
- Vitamiini- ja hivenainetasapainosi
- Sää kuten auringonvalon määrä
- Viimeisten päivien aikana harrastamasi seksin määrä
- Optimismivääristymä (näemme tulevaisuuden aina parempana)
- Saatavuus-nyrkkisääntö (se mistä olemme viiimeksi kuulleet, tuntuu tärkeämmältä, oikeammalta tai suuremmalta kuin se, mistä emme ole kuulleet pitkään aikaan tai koskaan)
- Menetys-vastenmielisyys-nyrkkisääntö (inhoamme enemmän menettämistä kuin pidämme uuden saamisesta)
- Edustavuus-nyrkkisääntö (arvioimme todennäköisyyttä jolla joku toimii tietyllä tavalla sen perusteella, miten oletamme samaan viiteryhmään kuuluvien henkilöiden keskimäärin käyttäytyvän)
- Jatkumo-olettamus (esim. oletamme että tietyt tilanteen alussa näkemämme asiat kuten keskustelukumppanimme ei vaihdu kesken tilanteen)
- Oletko juuri säikähtänyt
- Miten paljon olet käyttänyt itsekuriasi edeltävien tuntien aikana
- Mihin kiinnität juuri huomiosi
- Mitä juuri hetkeä aikaisemmin on tapahtunut
- Mikä tunnetilasi oli hetkeä aikaisemmin
- Millaisia sanoja olet juuri lukenut tai kuullut
- Millaista musiikkia olet juuri kuullut
- Miten kuulit ja ymmärsit kuulemasi viestin
- Mitä olet aiemmin ajatellut ja tuntenut vastaavassa tilanteessa
- Mitä uskot maailmasta
- Miten tuttu tilanne on
- Miten olet selittänyt edellisen tilanteen itsellesi
- Minkä merkityksen annat tälle tilanteelle
- Miten selkeästi näet että tunnet vain oman ajattelusi
Tämä lista ei ollut edes kattava. En yhtään yllättyisi, että ajatteluumme vaikuttaa myös sellaisia tekijöitä, joita tutkijat eivät ole vielä havainneet.
Katso listaa. Oletko joskus uskonut, että vain yksi tai kaksi listassa mainituista asioista on määrännyt sen, mitä ajattelet nyt — tai ajattelit tietyssä tilanteessa?
Esimerkiksi oletko ajatellut että “olen nyt vihainen koska tuo sanoi noin”?
Muuten hyvä, mutta jos kuvaisimme tilannetta videokameralla, voisimme äänittää ajatuksesi ja mitata kaikki fysiologiset tunnetilaan liittyvät muuttujat sinussa ja ympäristössä ja tietäisimme mitä olet syönyt, juonut ja tehnyt viimeisen 48 tunnin aikana, huomaisimme että sillä mitä toinen sanoi sinulle ei ole yhtään mitään tai vain hyvin vähän tekemistä sen kanssa, mitä nyt tunnet.
Toisin sanoen hän olisi voinut esittää täysin päinvastaisen väittämän, mutta olisit silti suuttunut, koska fysiologinen ja henkinen tilasi oli sellainen että ihan mikä tahansa ärsyke olisi aiheuttanut suuttumuksesi.
Tai ehkä huomaisimme että olit jo vihainen hetkeä ennen kuin toinen sanoi mitään, mutta koska sinulla ei ollut mitään “hyvää syytä”, et tiedostanut vihan tunnetta ennen kuin toinen antoi sinulle siihen hyvän syyn.
Ajatuksesi ja sitä myötä tunteesi vaihtuvat jatkuvalla syötöllä
Yksittäinen ajatus on korkeintaan työmuistin mittainen eli siis muutaman sekunnin mittainen. Jokainen ajatuksesi on uusi ajatus, vaikka se joskus muistuttaisi erehdyttävästi jotain vanhaa ajatusta.
Osin erehdyttävyys johtuu muististamme, joka ei ole lainkaan tarkka. Jos uskot muistavasi jotain täsmälleen niin kuin se tapahtui tai sanottiin, olet vain langennut muistiharhan valtaan eli oletat virheellisesti muistikuvan kirkkauden tai sen herättämän tunteen vahvuuden kertovan miten “totta” muistikuvasi on.
Jos koet tässä hetkessä, että ahdistut aina vastaavissa tilanteissa koska sinulla on trauma lapsuudesta, koet niin siksi, että syystä tai toisesta ajattelet niin.
Tässä hassuinta on se, että sillä hetkellä kun ajattelet että “minä aina ahdistun tällaisessa tilanteessa”, et faktisesti pysty muistamaan kaikkia niitä kertoja, jolloin et ahdistunut vastaavassa tilanteessa.
Tämä on kaikkein helpointa huomata toisissa ihmisissä. Olet varmasti ollut tilanteessa, jossa joku väittää kivenkovaan olleensa koko ajan ahdistunut jostain asiasta, vaikka sinä muistat kuinka vielä samana aamuna tai edellispäivänä hän ajatteli asiasta toisella tavalla.
Jos et puutu millään tavalla toisen ajatteluun — lähde myötäilemään sitä tai yritä osoittaa hänelle kuinka vain jonkin aikaa sitten hän ajatteli toisella tavalla — huomaat että melko pian hänen ajatuksensa siirtyvät muihin aiheisiin ja mieliala taas nousee. Voi olla että jo hetken kuluttua hän ajattelee samasta asiasta aivan eri tavalla kuin äsken.
Sama pätee sinuun ja tunteisiisi. Vaikka juuri tässä hetkessä olisit sellaisen tunnekuohun vallassa, että olisit satavarma ettet ole koskaan kokenut toisin etkä voi ikinä enää tuntea hyvää oloa, hetkeä myöhemmin ajatuksesi vaihtuu ja olosi on taas kevyempi ja helpompi ja voit nähdä tilanteen uudessa valossa.
Mitä vähemmän lähdet tekemään huonosta fiiliksestä ongelmaa tai otat ikävältä tuntuvia tunteitasi todesta, sitä nopeammin ajatuksesi vaihtuu kevyempään ja olosi kohenee. Jo ajatus “tunnen vain ajatteluni” nostaa itsessään tunnetilaasi.
Miksi self help -kirjallisuus, terapia ja tekniikat ovat turhia?
Self help -kirjallisuus, terapia ja tekniikat ovat turhia, koska ne lähtevät väärästä olettamuksesta, että yksittäisille voimakkaalta tai tärkeältä tuntuville ajatuksille tai tunteille kannattaa antaa painoarvoa.
Heti kun otamme tämän olettamuksen totuutena, tunteistamme ja ajatuksistamme tulee ongelma, joka pitää ratkaista.
Jos näemme totuuden omasta ajattelustamme eli että:
- Tunnemme vain ajattelumme
- Se, että ajattelet jotain — vaikka toistuvastikin — ei tarkoita että ajatus on totta
- Se, että ajatus herättää meissä vahvan tunnetilan ei kerro että ajatus on totta — vaan pikemminkin ettei se ole totta
- Ajatuksemme vaihtuu koko ajan toiseen — ja ennemmin tai myöhemmin kevyemmän tunteen luova ajatus nousee mieleemme
- Emme voi koskaan tietää varmuudella miksi tietty ajatus nousi tietyllä hetkellä mieleemme
… on itsestäänselvää, että on järjetöntä tehdä minkäänlaista numeroa yhdestäkään ajatuksestamme — varsinkaan ajatuksesta, joka herättää meissä voimakkaita tunteita.
Totta kai on olemassa self helpin kategoriaan luettavia kirjoja, jotka yrittävät kertoa tämän saman asian. Esimerkiksi Anthony De Mellon Havahtuminen, Don Miguel Ruizin kirjat, eri kolmen prinsiipin opettajien kirjat jne., mutta sen jälkeen kun olet kerran kunnolla tajunnut miten inhimillinen kokemus syntyy, niiden lukeminen ja opiskelu voi tuntua todella turhalta.
OK, voihan niitä toki lukea kaunokirjallisina teoksina tai nähdäkseen miten oma ymmärrys on muuttunut sitten ensimmäisen lukukerran.
Mutta jos huomaat yhä tarttuvasi uuteen self help -kirjaan tai kurssiin toivoen salaa saavasi uuden vastauksen vanhaan kysymykseen, on erittäin todennäköistä, että sillä hetkellä olet alhaisessa mielentilassa, etkä näe totuutta itsestäsi — että olet hyvä, ehjä ja rakastettava, että sinulla on jo sisälläsi ääretön viisaus ja automaattinen järjestelmä, joka palauttaa sinut hyvään oloon ja että voit kokea täyttä onnea ja rakkautta hetkenä minä hyvänsä.
Mihin itse käytän valmennusta ja miksi tarjoan kursseja?
Tänä aamuna puhuin valmennuksestani kiinnostuneen henkilön kanssa. Totesin heti puhelun aluksi, että vaikka tämä on huonoa markkinointia, niin totuus on se, että en usko että kukaan varsinaisesti tarvitsee valmennusta. Siksi halusin puhua hänen kanssaan ennen kuin hän varaisi valmennustapaamisen. Puhelun päätyttyä hän näki maailman uusin silmin ja eikä itsekään enää uskonut tarvitsevansa valmennusta.
Kyllä, minulla on oma valmentaja, mutta käytännössä siksi, että minusta on kivaa keskustella yleisellä tasolla juuri hänen kanssaan kolmesta prinsiipistä ja todeta viikosta toiseen että “ei mulla ole edelleenkään mitään ongelmia”. Joskus olen käyttänyt häntä siihen, että ajattelen ääneen jotain käytännön haastetta tai mieleen useammin noussutta ajatusta kuullakseni selkeämmin omaa sisäistä viisauttani.
Vastaavasti kolme prinsiippiä kurssini on suunnattu ihmisille, jotka ovat vielä niin kiinni ajatuksessa, että heidän pitää käydä kursseja, mutta sen vitsinä on, että kurssin aikana henkilöt näkevät etteivät he tarvitse mitään kursseja! Yksi kurssilainen kertoi hänelle käyneen niin jo parin luennon jälkeen. Jos hän kuuntelee loput kurssimateriaalit, hän tekee niin uteliaisuudesta tai saadakseen rahoilleen vastinetta.
Miksi puhun juuri nyt niin avoimesti terapioita, self help -kirjallisuutta, tekniikoita ja mm. NLP:tä vastaan?
Henkilökohtaisella tasolla minulle on yksi hailee, vaikka koko Suomi menisi terapiaan ja NLP-kursseille haaskaamaan aikaansa ja rahojaan ja tekemään ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelma.
Mutta sitä mukaa kun näen kirkkaammin miten inhimillinen kokemus syntyy, huomaan kokevani voimakkaammin halun toimia oikein isossa mittakaavassa.
Minä näen erittäin selkeästi, miten terapiat, self help -kirjallisuus, tekniikat ja NLP vievät ihmisten huomion pois heidän omasta sisäisestä viisaudestaan ja antavat turhaan painoarvoa ajatuksille ja tunteille.
Näen kristallinkirkkaasti, mitä tästä seuraa: ihmiset jäävät pyörimään oman napansa ympärillä ja käyttävät valtavan potentiaalinsa uuteen ajatteluun täysin turhaan tunteiden ja ajatusten ronkkimiseen, sen sijaan että puuttuisivat niihin käytännön ongelmiin ja epäreiluuksiin, joita nykymaailmassa on:
Länsimainen tapa tehdä asioita ei ole ekologisesti kestävä.
Nykyinen talousjärjestelmä ei ole sosiaalisesti kestävä eikä varsinkaan oikeudenmukainen.
Maailmassa on ihan järjettömästi täysin turhaa ja elämää tuhoavaa alhaisen mielentilan aiheuttamaa toimintaa: väkivaltaa, sotia, hyväksikäyttöä, piittamattomuutta, ahneutta, julmuutta.
Samaan aikaan meillä kaikilla on käytössämme ääretön potentiaali uuteen ajatteluun — ääretön kyky löytää uusia ratkaisuja.
Kun näemme totuuden itsestämme ja muista ja yhdistämme ajatuspotentiaalimme, pystymme helposti ratkaisemaan kaikki nykyiset ongelmat ja luomaan maailman, joka on oikeudenmukaisempi, fyysisesti terveempi, henkisesti hyvinvoivempi ja ekologisesti kestävämpi.
Internetin myötä pienikin ihmisryhmä voi saada suuria muutoksia aikaan. Jos haluat esimerkkejä, suosittelen katsomaan TED-puheita, joissa eri aktivistit kertovat omasta toiminnastaan.
Ole hyvä, ota nenä pois omasta navastasi ja pelasta maailma
Usein suuret muutokset lähtevät pienistä muutoksista — siitä, että ihmiset alkavat ratkoa omassa ympäristössään olevia käytännön ongelmia.
Viimeisen 25 vuoden aikana Suomessa on menty monella mittarilla mitaten todella huonoon suuntaan. Jos haluat esimerkkejä, juttele jonkun pitkän linjan sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän tai opettajan kanssa. Tai katso miten paljon vähemmän meillä on tällä hetkellä kokonaisuudessaan resursseja lapsiperheiden, vanhusten ja sairaiden tukemiseen kuin aikaisemmin.
Kaikki tämä on ratkaistavissa tässä ja nyt.
Näen että juuri me 25-45-vuotiaat fiksut, koulutetut ja hyvää tahtovat naiset voimme halutessaan muuttaa tämän järjestelmän.
Mutta niin kauan kuin me pyörimme turhaan omien napojemme ympärillä “kehittämässä itseämme” koska se on “kiva harrastus”, meillä ei riitä aikaa ja energiaa siihen, mikä on oikeasti tärkeää:
Käyttää ääretöntä potentiaaliamme uuteen ajatteluun edistääksemme elämää kaikilla tasoilla.
Ja siksi minä kirjoitan, teen videoita, valmennan ja opetan näitä asioita — jotta vetäisistte nenän navastanne, kuuntelisitte sydäntänne ja tekisitte mikä on oikein.
