Miksi naiset ovat kaikkein kivoimpia?

Olipa kerran elämä, jota eläessäni ajattelin että miehet ovat kivempia kuin naiset ja työskentelin mieluummin miesten kuin naisten kanssa.

Tämä tapahtui joskus vuosina 1996-2002 ja johtui siitä, että ajattelin usein salaa olevani lihava, epäseksikäs, kömpelö, tylsä, väritön, tyylitön, sosiaalisesti kollo ja kaikkea muuta kuin herttainen. Mikä pahinta: uskoin että jos kerran ajattelin niin, sen täytyi olla totta! (Onneksi olin väärässä.)

Niinpä kadehdin kovasti naisia, jotka olivat minua hoikempia, suositumpia, iloisempia, seksikkäämpiä, tyylikkäämpiä, kiinnostavampia, sosiaalisesti suloisempia tai herttaisempia. Melkein kaikki naiset täyttivät ainakin yhden em. kriteereistä.

Taideteollisessa korkeakoulussa kaksi parasta kaveriani olivat miehiä ja työskentelin etupäässä miesohjaajien kanssa.

Toki elämässäni oli pari naista, joista pidin, mutta minun mielessä he olivat poikkeuksia, jotka vahvistivat säännön.

Asenteeni alkoi muuttua joskus vuoden 2003 tienoilla. Kutri kuntoon -projekti opetti minulle että voin halutessani olla hyväkuntoinen ja kiinteä. Aloin pitää kropastani, vaikka en itseäni kauhean seksikkääksi tuntenutkaan. Niinpä en enää vertaillut itseäni hoikempiin naisiin.

Kutri.net:in keskustelun kautta tutustuin virtuaalisesti kymmeniin mahtaviin naisiin, joista muutaman tapasin oikeassakin elämässä. Samoihin aikoihin aloin työskennellä kivojen naistuottajien ja naisohjaajien kanssa, joista osa on vieläkin läheisiä ja loput aina välillä rakkaudella mielessä. Hämmästyksekseni huomasin, että naisten kanssa oli vieläkin kivempaa tehdä töitä

Kymmenessä vuodessa asenteeni naisia kohtaan on muuttunut täydellisesti.

Tätä nykyä viihdyn paremmin naisten kuin miesten seurassa. Kyllä miehetkin ovat ihan kivoja, mutta naiset ovat vieläkin kivempia.

Miksi naiset ovat kivempia kuin miehet?

Toisten naisten kanssa voi puhua tuntikausia ihmissuhteista ja omia kokemuksia. Vaikka miehestä tämä voi näyttää järjettömältä, pointtina ei ole löytää niinkään ratkaisuja kuin jakaa yhteenkuuluvuuden tunne. Kysy naiselta ohimennen mitä hän ajattelee, ja saat varmasti monisanaisen (joskus monituntisen) vastauksen. Kysy sama kysymys mieheltä ja todennäköisin vastaus on “En mitään.”

Nainen ei ikinä väitä sinulle että PMS-oireesi ovat kuviteltuja.

Nainen ymmärtää sitä, ettet (ainakaan hetkellisesti) ymmärrä miehiä. Tai ymmärtää miltä tuntuu kun mies ei ymmärrä sinua.

Toki naisissakin on eroja (niin kuin vesissäkin), mutta tässä on asioita, joita olen tehnyt vain naisten kanssa:

  • Tanssinut tuntikausia tanssilattialla (lähes) selvinpäin — yrittämättä lähennellä ketään.
  • Kilpaillut leikillisesti siitä, kenellä on isoin hiuspehko.
  • Puhunut avoimesti selluliitista, ihomatojen puristelusta ja kulmakarvojen nyppimisestä.
  • Puhunut rehellisesti orgasmien teeskentelemisestä ja epäonnistuneista seksikokemuksista.
  • Tunnustanut miten kauhean draaman keskellä olen saattanut salaa ajatella “tää on hyvää mun taiteelle”.
  • Sauvakävellyt Kaivopuiston ympäri hirveässä räntäsateessa.
  • Juorunnut ikkunattomassa vessassa tai autossa, jonka ikkunat ovat kiinni, “ettei hyvät manifestointienergia mene pilalle.”
  • Ennustanut enkeli-korteista.
  • Kilpaillut siitä kumman elämä on sillä hetkellä tragikoomisempaa.

Jos elämässäni tapahtuu jotain erityisen kivaa tai kurjaa, kerron siitä useimmiten ensin miehelleni, mutta sen jälkeen riennän soittamaan asiasta ystävättärelle, äidille tai siskolle, jotta saan kunnolla joko hehkuttaa asiasta tai purkaa ikävän tapahtuman rakentavasti läpi.

Esimerkiksi nyt torstaina olin niin liekeissä asioista, joita olin tajunnut ja uudesta suunnitelmastani urajuttujen suhteen, että soitin kolme eri ystävälle, joista kukaan ei valitettavasti sillä hetkellä vastannut. Onneksi äiti vastasi ja pääsin sanomaan ääneen ajatukset, joista olin niin innoissani.

Ilon kunnolla jakaminen itselle tärkeän naisen kanssa teki ilosta vain isompaa.

Mistä löytää uusia ystäviä ja kavereita?

Tällä hetkellä elämässäni on kymmeniä ihania, mahtavia ja hienoja naisia.

Äiti ja sisko ovat olleet minulle aina todella läheisiä. Myös veljieni vaimot ovat huipputyyppejä.

Olen tuntenut jo yli 30 vuotta (!) vanhimman ystävättäreni ja pikkuserkkuni Nannen, jonka kanssa olen kirjoittanut myös heppadekkareita. Sanna Stellan on toinen rakas ystävä, jonka kanssa olen kirjoittanut yhdessä kirjoja ja muutenkin hörhöillyt jo vuodesta 2004. Eija Holmalasta tuli Sinä onnistut -kirjojen myötä tärkeä ihminen, vaikka viime vuosina olemme ehtineet olla vähän vähemmän yhteyksissä. Samoin olen tutustunut Outi Keskevaariin nimenomaan työn kautta — kirjoittaessamme yhdessä FC Venus -elokuvaa.

Jenkkivuosina 2006-2008 sain pari rakasta amerikkalaista ystävää, joista läheisimpään olin tutustunut jo vuonna 1992 ollessani vaihtarina Itävallassa. Losissa ystävystyin myös muutaman suomalaisnaisen kanssa, joista yksi oli opiskellut aikanaan kanssani elokuvataiteen osastolla ja yksi asuu nykyään Suomessa.

Näin saamieni ystävien kautta olen tutustunut muihin kivoihin naisiin. Sen lisäksi muutto yhteisölliseen Puu-Vallilaan ja varsinkin meidän rappuun on tuonut elämääni lisää hauskoja naisia.

Kutri.net:in alkuaikoina tutustuin kutri.net:in keskusteluryhmissä moniin hienoihin naisiin ja muutama heistä on ilokseni pyörinyt myös uudistuneessa Kutri.net:issä. Viimekesäinen valmennuskokemukseni tutustutti minut yli 10 upeaan naiseen, joista osasta tuli varsin läheisiä.

Tämän jutun mukaan suomalaisten on vaikeaa löytää uusia ystäviä — ja helpoiten niitä löytyy työpaikalta tai harrastusporukoista. Miten 37-vuotias nainen, jolla ei ole varsinaista työpaikkaa tai mitään “oikean elämän” harrastuksia voi saada lisää uusia kavereita?

No tietenkin netissä!

Viimekesäiset valmennettavat tulivat Internetin kautta. Kutri.net:in VIP-jäsenissä on useita ihmisiä, joihin olen tutustunut ensin kommenttiosaston kautta, sitten esim. tavannut valmennuksen merkeissä ja lopulta alkanut olla muutenkin yhteydessä.

Sen lisäksi olen varsinkin tänä keväänä ja kesänä tavannut netin ulkopuolella eräitä upeita naisia, joihin tutustuin alunperin lukemalla heidän blogejaan.

Näistä haluan nostaa erityisesti esiin Iisalon Lauran, jonka pyysin kahville jo keväällä (tai ehkä hän pyysi ensin minut, en muista). Tykkäsin kovasti Lauran blogimerkintöjen tyyleistä — ja livenä tykkäsin naisesta vieläkin enemmän! Laura on brändiekspertti ja hänen kanssaan jokin aika sitten käymäni keskustelu omasta “brändistäni”, käynnisti muutosprosessin, jonka ansiosta näen nyt selkeämmin kuin pitkään aikaan mitä haluan “tehdä isona” — tai ainakin tulevina vuosina.

Uusin huipputyyppi, jonka viime viikkoisesta tapaamisesta olen vieläkin ihan fiiliksissä on Kukka Laakso. Lähtöodotukseni Kukan suhteen olivat todella kovat — ja hän ylitti ne! Todella fiksu, hauska, aito, rehellinen ja omassa luovassa hulluudessaan hyvin maalaisjärkinen ihminen. Odotan innolla ja ilolla jatkoa!

Meillä on ollut viisaan ja hauskan Arkijärki.net:in Jennin kanssa todella monia kiinnostavia ja uusia näkökulmia avaavia keskusteluja ja olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hän auttoi keittiöni ja kellarini järjestämisessä. Se, että Jennillä on samanikäinen lapsi on mahdollistanut myös vertaistuen jakamisen.

Muita ihania bloggaajanaisia, jotka olen tavannut kasvokkain ja joiden uudelleen kohtaamista odotan ovat mm. Nita Arpiainen ja jo Evita-lehden ajoilta Keittiökameleontti-blogista tuttu Outi Rinne. Kiitos hyvää -blogin Virpin kanssa puhuimme itse asiassa vain puhelimessa, mutta toivon että joskus tulevaisuudessa voimme tavata ihan livenä.

(Minulla on tunne, että ainakin yksi merkittävä nainen unohtui tältä listalta nyt aamuyön tunteina. Se, ettei sinua mainittu, ei tarkoita ettetkö olisi tärkeä — ainoastaan että tämän mamman muisti ei aina pelaa kunnolla.)

Mikä ystäviäni yhdistää?

En tiedä näyttävätkö ystäväni minulta — no okei, valtaosa heistä on blondeja — mutta tässä on piirteitä, joita olen huomannut kaikissa naisissa, jotka vetoavat minuun:

  • fiksu ja nopeasti asioita hoksaava
  • osaa nauraa itselleen ja kipeillekin asioille
  • osaa olla ottamatta asioita liian vakavasti
  • utelias ja oppimishaluinen, kiinnostunut itsensä kehittämisestä
  • suhtautuu intohimoisesti yhteen tai useampaan asiaan
  • osaa puhua rehellisesti tunteistaan eikä yleensä esitä parempaa kuin on
  • empaattinen, antelias ja ystävällinen muita kohtaan
  • optimistinen ja positiivinen — uskoo ihmisten hyvyyteen ja siihen, että asiat järjestyvät

Millaisia ystäviä sinulla on? Oletko löytänyt viime aikoina uusia kavereita? Mistä ja miten?

Subscribe to our mailing list
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa tai Google+:ssa.

7 Comments

  1. Ihana postaus! Netistä olen itsekin löytänyt uusia kavereita ja tuttavuuksia näin 37-vuotiaana.. :)
    Vaikka muuten olenkin samaa mieltä, että on ihanaa jutella mielenliikkeistään ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä naisen/naisten kanssa, niin semmoinen pieni sivuajatus minulla siitä nousee, että tämä ajattelu ja sen jakaminen on hyvä niin kauan, kunhan se ei mene liialliseksi rypemiseksi ja ylianalysoinniksi. Itselläni on joskus ollut vähän sitä vaaraa, mutta tiedostan nyt sen, että kyse on monasti ihan alhaisesta mielentilasta, missä on tullut liikaa oltua, kun ei ole tajunnut sitä mekanismia ajattelussa. Ajattelen nykyään niin, että välillä on oikeasti hyvä olla puhumatta mitään “oleellista” ja mennä ystävän kanssa vaikka vaan uimaan ja tehdä jotain fyysistä.

  2. Mun kaikkein parhaat ystävät ovat kulkeneet elämässäni mukana ihan pikkulikasta asti,osa heistä naisia osa miehiä.Ikiaikaiset ystävät on niin ihania,tunnetaan toisemme melkolailla läpikotaisin ja jo melkein ilmeestä voi nähdä toisen mielentilan.Nuo pitkäaikaiset miesystävät on erityisen turvallisia,olen eräänkin kerran saanut vaikeissa tilanteissa heidän lämpimän tukensa ja tullut ymmärretyksi paremmin kun naisten kanssa ollessa,heillä on kertakaikkisen suuri sydän ja ymmärrys.Naiset alkavat helpommini hakea tapahtumista syitä,syyllisiä ja joskus olen ollut havaitsevani pientä vahingoniloakin ilmassa.Miehille asiat ovat suoria ja tapahtuneita jo,ei niitä ruodita ja kaivella. On toki uudempiakin ihmisiä kavereina,mutta sydän ystäviä on ainoastaan noissa vanhoissa.Lue koko juttu…

  3. Ihana postaus ja siitä huokuu ilo ja hyvä fiilis (taas kerran). Osa noista mimmeistä on mullekin tuttuja ja olet ihan oikeassa heidän suhteen!

    En itse asiassa ollut tullut ajatelleeksi, että mulla oli myös tapana muinoin aika paljon hengailla miesten kanssa, mutta viimeisen vuoden aikana olen saanut paljon uusia ihania naisystäviä! Heidät olen tavannut kavereiden, duunin tai netin välityksellä ja koirapuistossa. Juuri tänään yhden heistä kanssa nauroimme, että olemme kuin vastatavannut aviopari, ihan ex tempore ja lyhyen tuttavuuden jälkeen pistimme startup-yrityksen pystyyn ja nyt rakennamme pesää. :)

    Kyllä tämä elämä on ihanaa ja upeat naiset tekevät siitä niin mahtavaa! Naiset ovat niin ihanan kompleksisia, omalla tavallaan haastavia, älykkäitä ja monimuotoisia.

    No jopas innostuin, mutta siis meni perille. :) Ja kiitos, että sain tutustua sinuun!

  4. Minä taas olen kärsinyt yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta suurimman osan elämästäni. Se jäi päälle kouluajoista, jolloin olin kiusattu ja syrjitty. Sen jälkeen pitkään jättäydyin ulkopuolelle kaikesta automaattisesti. Minä vain suoritin elämää eteenpäin. Vasta ensimmäisen oikean työpaikkani aikoihin hakeuduin terapiaan käsittelemään menneisyyttäni. Muutuin avoimemmaksi ja aloin tulla paremmin toimeen työkavereideni kanssa. Sain muutaman sinkkuystävättären työpaikan ulkopuoleltakin. Nyt kaikki ystäväni ovat kuitenkin perheellisiä ja heillä riittää minulle aikaa vain tosi harvoin, joten olen taas ulkopuolinen. Matkustelen yksin ja käyn konserteissa yksin. Tuntuu siltä, että perheelliset naiset jättävät helpommin ystävänsä kuin perheelliset miehet. Naiset harrastavat lähinnä ystäväpariskuntien tapaamista. Sinkut eivät enää sovi kuvioihin mukaan. Yksi läheisimmistä ystävistäni tuntuu tällä hetkellä olevan miespuolinen työkaverini. Hän on naimisissa, mutta silti hän kutsuu minuakin kylään, vaikka muut kutsutut ovat pariskuntia. Muita ystäviä näen harvemmin kuin kerran vuodessa ja yleensä se tapahtuu aina minun aloitteestani. Nyt esimerkiksi olen menossa yksin Madonnan keikalle, mutta sain sovituksi lounaan ennen keikkaa yhden ystävän kanssa, jota en ole tavannut moneen vuoteen. Mukavaa toki nähdä edes sen verran. Paras ratkaisu yksinäisyyteen olisi miesystävä (joka haluaisi matkustella mun kanssa ympäri maailmaa), mutta senkin löytäminen tuntuu olevan kovin vaikeaa kun en käy baareissa. Yleensäkin samanhenkisten, syvällisesti ajattelevien ja ihmissuhteet vakavasti ottavien ihmisten löytämien on vaikeaa.

    • Tiedän miltä tuntuu Alice – itse koin usein voimakkaita yksinäisyydentunteita n. 2009-2010 vaikka olin parisuhteessa. Itse tunsin jääneeni raskauden ja lapsen kanssa eristyksiin maailmasta kun en voinut mennä baareihin ja olin koko ajan niin väsynyt että kotoa lähteminen tuntui tuskallisen vaikealta. Tuolloin en edes ollut Facebookissa.

      Enkä mä nytkään näe usein muita ihmisiä livenä, mutta tämä sivuston pitäminen, Facebook, kavereiden kanssa puhelimessa puhuminen ja valmennukset tyydyttävät kyllä riittävästi sopivasti sosiaaliset tarpeeni.

      Ja OK, mulla on tietysti tuo mies, jonka kanssa saan nähdä päivittäin… :-) Mutta ei mekään vietä normaalisti mitenkään erityisen paljon aikaa päivässä yhdessä — yleensä vain n. 2-3 tuntia ja siitäkin suurin osa tehdään muuta kuin jutellaan ja keskitytään toisiimme.

      Mutta suurin syy siihen että nykyään tunnen itseäni aika harvoin yksinäiseksi on se, että tunnen korkeassa mielentilassa usein yhteyttä muihin ihmisiin – esim juuri nyt sinuunkin ja KuuNainen Kiveen, vaikka emme uskoakseni ole edes tavanneet. Arvostan sitä että olet uskaltanut täällä avata sydäntäsi. Huomaa ettäjuuri nyt tunnen yhteyden tunnetta sinuun, vaikka sinä saatat nukkua etkä varmasti ajattele minua. Eikö se ole aika hassua? Se on kuitenkin esimerkki siitä, miten yhteenkuuluvuuden tunne on sekin syntyisin vain ajatuksesta — niin kuin on yksinäisyyden tunnekin.

      Tuli muuten myös mieleen että mitä jos etsisit paikkakunnaltasi jonkun kiinnostavan vanhuksen, joka kaipaa juttuseuraa? Tai sitten aloittaisit uuden harrastuksen? Tai mitä muuta sisäinen viisautesi ehdottaa?

  5. Tykkään tosta edellisestä kommentista koska tiedän,että me naiset ollaan tosi törkeitä ystävillemme,tai kavereillemme!Jos seurustellaan ei oteta yhteyttä,kun tulee perhe ei pidetä yhteyttä,puhelimessa luvataan tyhjiä lupauksia…Itsekin joskus jätin kaikki kaverit kun aloin seurustella,tuli perhe ja lapset,tosi ikävää toimintaa,tosi ikävää olla niin typerä,eikö itsellekin olisi (ON) miljoonasti hyvä olla kodin ulkopuolisia suhteita,etenkin sitten jos kääntää nurjanpuolensa. Hienon ja hyvän kommentin olet jättänyt Alice_wonderland,kiitos siitä ja tsemppiä elämääsi!

  6. Tuli tosta mieleen tälläinen ajatus: Mitä jos et ikään kuin anna miesten olla yhtä mielenkiintoisia ja kivoja kuin naisten? Mitä jos ajattelet – alitajuisesti tai tietoisesti – että “turhaa ton kanssa on tutustua mitenkään supersyvästi, ei se oo kuitenkaan superkiva kun se on mies”.

    Tunnistan ton ajatuksen ainakin välillä itsessäni. Useimmat hyvät ystäväni ovat naisia ja kun tutustun “kunnolla” uusiin ihmisiin, nämä tuppaavat olemaan lähes aina naisia. Nyt lähiaikoina oon alkanut uuteen ihmiseen tutustuessani saamaan itseäni kiinni ajatuksesta että “toi on mies, ei se voi olla supersiisti” tai “toi on nainen, katsotaanpa onko se kuinka mieletön tyyppi”.
    Eli en ikään kuin anna edes mahdollisuutta sille toiselle. Kun nyt olen yrittänyt hieman korjailla toimintaani, niin vaikuttaa kyllä kovasti siltä, että tietyn tyyppiset miehet voivat olla aivan yhtä miellettömiä kuin ne tietyntyyppiset naisetkin. (Naiseus tai miehuushan ei itsessään ratkaise tietenkään sitä, onko joku huippukiva vai ei).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *