Parin päivän sisään olen käynyt keskusteluja, joissa toinen keskustelija on puhunut uskomusjärjestelmistä ja uskomuksista ikään kuin ne olisivat totta. Tänä aamuna näin (taas) miten hassua ja haitallista on uskoa uskomuksiin.
Yksi asia, josta ehkä olemme samaa mieltä on se, että tämä hetki on olemassa. Siis juuri tämä ohikiitävä hetki, jossa luet tätä lausetta. Mennyt hetki on mennyt ja tulevaa hetkeä ei vielä ole.
Voi olla, että tässä hetkessä olet ajatuksissasi menneisyyden muistoissa tai tulevaisuuden fantasioissa tai kauhukuvissa, mutta se kaikki tapahtuu tässä ja nyt.
Voimme kokea vain sen, mitä ajattelemme. Jos ajattelet nyt rakastasi, koet rakkautta. Jos ajattelet vihamiestäsi, koet vihaa. Jos ajatuksesi ovat siinä miltä kehosi nyt tuntuu, koet sen tuntemukset, mutta jos uppoudut ajattelemaan mitä kaverisi sanoo sinulle, kehosi katoaa kokemuspiiristäsi.
Ajatuksemme vaihtuvat jatkuvalla syötöllä. Jos voisimme äänittää ajatuksiasi (laitteella, jota ei vielä ole), voisit hämmästyä siitä, miten sattumanvaraista ja poukkoilevaa ajattelusi on, vaikka jälkikäteen ehkä muistelit ajatelleesi vain yhtä asiaa.
Illuusio syntyy ihmismielen taipumuksesta luoda syy- ja seurausyhteyksiä, nähdä toistuvia kuvioita, antaa merkityksiä ja kertoa tarinoita.
Ajatus siitä, että meillä olisi uskomuksia — eräänlaisia piintyneitä ajattelutapoja tai automaattiohjelmia, jotka rajoittavat toimintaamme — on mahdollista juuri tämän taipumuksen takia.
Minä väitän, ettei ole mitään uskomusta.
On vain sinä tässä hetkessä ajattelemassa ja tuntemassa tietyllä tavalla — ja heti perään ajattelemassa että “ajattelen ja toimin aina näin”.
Samalla hetkellä kun ajattelet että “ajattelen ja toimin aina näin”, suljet silmäsi kaikilta niiltä kerroilta, kun ajattelit ja toimit toisin vastaavassa tilanteessa.
Tämä ilmiö on kaikkein helpointa bongata ihmisissä, joiden kanssa vietät paljon aikaa. Kuinka monta kertaa olet kuunnellut tyrmistyneenä läheisesi selitystä siitä, kuinka hän “aina” toimii, tuntee tai ajattelee tietyllä tavalla. Jos olet itse hyvällä tuulella ja kirkkaalla mielellä, pystyt helposti muistamaan kertoja, jolloin hän ajatteli, tunsi ja toimi eri tavalla vastaavassa tilanteessa — joskus jopa pari tuntia aiemmin!
Esimerkiksi itse olen kuunnellut ihmeissäni tuttavan selitystä siitä, kuinka hän on aina niin onneton parisuhteessaan, koska kokee ettei hänen kumppaninsa arvosta häntä — kun vain muutamaa päivää aikaisemmin hän on tosissaan hehkuttanut suhteensa erinomaisuutta. Seuraavana päivän parisuhde on taas ollut ihan mahtava.
Jos uskomus olisi olemassa, silloin et voisi koskaan ajatella toisella tavalla asiasta, josta luulet sinulla olevan uskomuksen.
Muistitutkimukset ovat tehneet todella selväksi, ettemme muista menneitä tapahtumia, ajatuksia ja tunteita niin kuin ne alunperin koimme, vaan muistomme ovat tässä hetkessä luomiamme keksittyjä tarinoita, joiden uskomme olevan tositarinoita menneisyydestä. Niinpä voimme muistaa elävästi jopa tapahtumia, joita emme ole edes kokeneet henkilökohtaisesti!
Vielä tärkempää on huomata, että tutkimusten mukaan se, miten varmoja tunnemme olevamme muistimme todenperäisyydestä ei kerro YHTÄÄN MITÄÄN siitä, miten todenperäinen muisto on. Toisin sanoen jopa niin sanotut “valokuvamuistot” jostain emotionaalisesti vahvasta kokemuksesta eivät ole täysin totta — ja jossain tapauksissa lainkaan totta.
Tästä karuimpana esimerkkinä on Jenkeissä vaikuttanut terapiasuuntaus, joka lähti olettamuksesta, ettet muista seksuaalista hyväksikäyttöä, koska olet torjunut muiston. Niinpä terapiaprosessin aikana lukemattomat ihmiset, joita ei ollut koskaan seksuaalisesti hyväksikäytetty, muistivat yhtäkkiä elävästi kauheita kokemuksia lapsuudestaan. Muuten hyvä, mutta oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytettyjen ongelma on yleensä juuri päinvastainen — he eivät pysty unohtamaan tapahtumaa, vaikka kuinka yrittävät.
(Lisäys: muistin väärin ettei ikävää kokemusta voi unohtaa — joidenkin tutkimusten mukaan 10 % traumaattisia kokemuksia kokeneista saattaa unohtaa ikävän muiston.)
Jos siis uskot muistavasi varmasti että ajattelet, tunnet ja toimit tietyntyyppisissä tilanteissa tietyllä tavalla, varmaan on vain se, ettet oikeasti voi olla varma.
Ja koska et voi olla varma siitä, että tapa jolla juuri nyt ajattelet, tunnet ja toimit on ainoa tapa, jolla ajattelet, tunnet ja toimit vastaavassa tilanteessa, on naurettavaa lähteä miettimään ohjaako toimintaasi joku uskomus vai ei.
Miksi uskomuksiin uskominen on vaarallista?
Ajatuksemme vaihtuu jatkuvasti ja on melko sattumanvaraista, mikä ajatus milläkin hetkellä juolahtaa mieleemme.
Tiedätkö varmuudella mikä seuraava ajatuksesi on? No et tietenkään — kukaan meistä ei tiedä.
Vielä vähemmän tiedät mitä tulet tulevaisuudessa ajattelemaan ja sitä kautta tuntemaan jostain asiasta.
Voit tehdä vain hyviä arvauksia.
Jokainen meistä on kokenut elämässään tilanteita, joissa on esimerkiksi etukäteen kuvitellut olevansa ihan onnessaan, jos jotain tapahtuisi ja sitten tunnekokemus on ollut laimeampi tai jopa negatiivinen. Vastaavasti olemme ehkä ajatelleet ettemme voi enää ikinä olla onnellisia, jos jotain ikävää tapahtuisi — mutta asian tapahduttua olemme olleet ihan OK tai jopa helpottuneita.
Daniel Gilbertin kirja Stumbling on Happiness on täynnä toinen toistaan riemastuttavampia — ja osin pelottaviakin — esimerkkejä siitä, miten päin mäntyä arvioimme tulevien tapahtumien vaikutuksen tunteisiimme. Katso Gilbertin Ted-puhe jos haluat nauraa.
Uskomuksiin uskomisen ongelma on se, että sillä hetkellä kun uskot että on olemassa uskomus, joka rajoittaa sinua, sinua ei rajoita mikään uskomus, vaan ajatus uskomuksesta.
Testaa jos et usko.
Ajattele jotain asiaa, josta sinulla voisi olla negatiivinen uskomus. Jos et keksi itse mitään omaa uskomusta, lainaa kaverisi uskomusta tai kuvittele vaikka miltä tuntuisi ajatella, että “uskon, ettei kukaan rakasta minua”.
Yritä eläytyä ajatukseen ja saada sen tuoma kurja fiilis päälle. Ajattele sitä, miten sinut on “ohjelmoitu” ajattelemaan ja tuntemaan aina näin. Miltä tuntuu? Tuskin kauhean vapaalta.
Kuvittele nyt näkeväsi, ettei ole mitään uskomusta — on vain sinä tässä hetkessä ajattelemassa, että “kukaan ei rakasta minua” (tai mikä uskomuksesi nyt onkaan).
Näe kaikki ne kerrat, kun olet ajatellut (tai voisit ajatella) asiasta jotenkin postiivisemmin. Jos mieleen ei tule mitään, kuvittele mitä ajattelisit asiasta, jos olisit hyvällä, rennolla tuulella.
Mikä fiillis sinulla on silloin, kun et usko että sinulla on uskomus? Todennäköisesti kevyempi ja helpompi — ehkä jopa täysin vapaa.
Miksi on järjetöntä tarttua yhteen ajatukseen?
Ihan kaikki lähestymistavat, joissa keskitytään korjaamaan ajatusmallejasi tai uskomuksiasi, jotta voisit voida paremmin olettavat, että toiset ajatukset ovat toisia tärkeämpiä.
Suuntauksesta riippuen ajatuksen tärkeys arvioidaan mm. sen perusteella kuinka usein se näyttää juolahtavan mieleemme, millaisen tunnereaktion se näyttää herättävän silloin kun ajattelemme sitä ja miten typerään toimintaan se näyttää johtavan sillä hetkellä kun ajattelemme sen.
Ajatuksen luonne on tulla ja mennä. Ajatuksemme vaihtuvat jatkuvalla syötöllä. Yksittäinen ajatus voi olla korkeintaan työmuistin mittainen — siis muutamien sekuntien mittainen. Illuusio siitä, että ajatuksemme on pidempi tulee juuri kyvystämme nähdä toistuvia kuvioita.
Yksittäisen ajatuksen lyhyyden näkee erityisen selvästi vanhoissa ihmisissä tai univelkaisissa pienten lasten äideissä, joilla alkaa ns. pätkiä. Heidän jutuistaan kuulee myös sen, miten sattumanvaraista ajattelumme on — ajatus kimpoilee asiasta toiseen usein ilman minkäänlaisia aasinsiltoja.
Tai oletko koskaan kirjoittanut ajatuksenvirta metodilla — eli vain kirjoittanut kaikki mieleen juolahtavat ajatuksesi ylös. Ajatukset voivat vaihdella hyvinkin rajusti sinä aikana kuin kirjoitat.
Jotkut terapiasuuntaukset olettavat virheellisesti, että ajatuksenvirta voi paljastaa jotain salattua sisimmästäni. Se, mitä uskomme ajatusten paljastavan riippuu tasan tarkkaan siitä, mihin sinä tai terapeutti päättää kiinnittää huomionsa.
Se, että eri ihmiset voivat nähdä samassa kirjoituksessa eri tarinoita ja toistuvia kuvioita kertoo vain kyvystämme löytää toistuvia kuvioita, merkityksiä ja syy- ja seuraussuhteita sieltäkin, missä niitä ei ole. Tosiasiassa ajatuksenvirta paljastaa vain sen, miten ajatuksemme vaihtuvat jatkuvalla syötöllä ja hyppivät helposti aiheesta toiseen.
Jokainen ajatuksemme on uusi ajatus — vaikka muistimme mukaan se näyttää ihan samanlaiselta kuin ajatus, jota olemme ajatelleet joskus ennen.
Koska tunnet vain sen, mitä ajattelet juuri tällä hetkellä, muutaman sekunnin kuluttua mieleesi tulee uusi ajatus etkä voi oikeasti ennustaa mikä seuraava ajatuksesi on — ei ole yhtään mitään järkeä takertua yksittäiseen ajatukseen ja tehdä siitä muita tärkeämpi.
Tämäkin on helpompi nähdä toisessa ihmisessä. Oletko ikinä väitellyt tai riidellyt ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä takertuu yksittäiseen sanomiseesi ja tekee siitä numeron, vaikka sinulle ajatus ei merkinnyt mitään?
Hänelle se on yhtäkkiä maailman isoin juttu, kun taas sinulle se oli vain ajatus, jonka ehkä lipsautit kiukuspäissäsi suustasi etkä oikeasti koe ajattelevasi niin? Kohta huomaat väittelyn pääasian unohtuneen ja teidän kinastelevan nyt siitä tarkoititko sanomisellasi jotain vai et, miksi sanoit niin — tai ylipäätään sanoitko edes juuri sitä lausetta, jonka toinen väittää sinun sanoneen.
Sillä hetkellä kun saat päähäsi syyttää mieleesi juolahtanutta ajatusta ja sitä seurannut tunnetta ja tekoa uskomuksesta, olet niin kuin ärsyttävä väittelykumppanisi, joka takertuu epäolennaisuuksiin.
Jos et tee ajatuksestasi numeroa, vaan näet, että se on vain mieleesi sillä hetkellä juolahtanut ajatus, joka ihan kohta vaihtuu uuteen ajatukseen, ajatuksen luoma tunnetila ja sitä mahdollisesti seurannut tarve tehdä jotain tyhmää kevenee ja menettää merkityksensä.
Mistä tiedän mitä ajatuksia seurata ja mitä ei?
Jos jokainen ajatus on vain sattumanvarainen ajatus, joka kohta vaihtuu uuteen, mistä tiedämme milloin meidän kannattaa toimia ja koska ei?
Sinä et ole ajatuksesi, tunteesi ja toimintasi, vaan se, joka ajattelee, tuntee ja toimii.
Elämässäsi on ollut useita hetkiä, jolloin ikään kuin nouset ajatustesi, tunteidesi ja tilanteiden yläpuolelle ja näet ne kauempaa. Noissa hetkissä olet tiennyt, nähnyt ja kokenut kristallinkirkkaasti mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyvä vaihtoehto ja mikä ei.
Asia, jonka näet selkeästi, on voinut olla hyvinkin pieni — mitä haluat laittaa ruoaksi, keneltä kannattaa kysyä neuvoa, minne haluat mennä lomalle. Tai hyvin suuri — että on ollut aika vaihtaa työpaikkaa, muuttaa elintapoja tai lähteä ihmissuhteesta.
Kun näet, että ajatuksesi ovat todellakin vain ohikiitäviä ajatuksia, eivät tarkkoja kuvauksia tästä hetkestä, menneisyydestä tai tulevaisuudesta, olet automaattisesti siinä samassa kirkkauden tilassa, jossa vain jotenkin tiedät, miten toimia.
Ja ei, tässä jutussa esitetyt ajatukset eivät nekään olleet uskomuksia, ne olivat ajatuksia, jotka juolahtivat juuri nyt mieleeni ja tuntuivat siltä, että niiden jakamisesta voisi olla jollekulle hyötyä.
Oletko valmentaja, terapeutti tai autatko muuten ihmisiä työksesi. Haluatko oppia lisää näkökulmasta, johon tämä kirjoitus perustuu. Tsekkaa intensiivinen Kolme Prinsiippiä -yksityiskurssi tai omaan tahtiin opiskeltava virtuaalikurssi!
