Ilta-Sanomien juttu

Ilta-Sanomien tämä viikonvaihteen liitteessä on juttu, jossa katsomme toimittajan kanssa aiemmin julkisuudessa sanomiani juttuja ja mitä ajattelen niistä tänään. Suvi Kerttulan kirjoittamasta jutusta tuli mielestäni varsin kiva ja Miisa Kaartisen kuvat ovat varsin upeat. Kauniista meikistä ja hiuksien laittamisesta kiitos menee puolestaan Ida Jokikunnaalle.

Jutussa haastateltu ystäväni Sanna Stellan mainitsi huonoiksi ominaisuuksikseni mm. pikkuseikkoihin tarttumisen ja besserwisseröinnin. Luonteelleni ominaisesti en malta olla täsmentämättä ja täydentämättä paria jutussa ollutta seikkaa, hah hah!

Olin imettää itseni henkihieveriin

Imettäminen oli pitkään se osa äitiydessä, jossa tunsin onnistuneeni kaikkein parhaiten. Valitettavasti se oli myös fyysisesti uuvuttavin osa äitiyttä. Lapseni nimittäin oli kova tissittelemään öisin ja siinä vaiheessa kun normaalisti aletaan vähentää yöimetyksiä, olin niin uuvuksissa etten jaksanut edes ajatella koko asiaa. Niinpä ajauduin jatkamaan yöimettämistä aina siihen asti, että lapsi oli 1 v 10 kk. Lopulta olin niin uuvuksissa jatkuvan univajeen takia, että mieheni oli puututtava asiaan.

Transformatiivinen valmennus auttaa ymmärtämään miten inhimillinen kokemus syntyy

En neuvo hallitsemaan mielentiloja, koska niitä ei kauheasti voi hallita. Sen sijaan kerron miten ajattelumme toimii eri mielentiloissa — alhaisessa mielentilassa todella huonosti, korkeassa mielentilassa kirkaasti ja selkeästi. Samoin  osoitan asiakkaille heitä koskettavin esimerkein, miten meillä on sisäinen järjestelmä, joka palauttaa meidät automaattisesti takaisin hyvään oloon useita kertoja päivässä ja miten meillä on käytössämme sisäinen viisaus, joka ohjaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja, kun vain osaamme kuunnella sitä.

En ole hyvä äiti, enkä huono äiti — olen vain äiti

Yksi ensimmäisistä isoista havainnoista, jonka sain ollessani itse transformatiivisessa valmennuksessa oli se, että en ole hyvä äiti enkä huono äiti — olen vain äiti, joka alhaisessa mielentilassa tekee vähemmän hyviä ratkaisuja ja toimii typerästi ja korkeassa mielentilassa toimii automaattisesti fiksusti ja rakastavaksi. Nykyään alhaisessa mielentilassa ollessani tunnistan ja tunnustan tunteeni (“olen vihainen”) ja keskityn hillitsemään parhaani mukaan reaktioitani (ts. mieluummin sanon rauhallisesti “olen vihainen” kuin karjun kurkku suorana muita syytellen).

Minä en ole ajatukseni, tunteeni tai toimintani vaan se, joka ajattelee, tuntee ja toimii. Siksi minä olen hyvä, ehjä ja rakastettava silloinkin, kun ajattelen sumeasti tai toimin tyhmästi.

Rakastumiseen liittyy yleensä epätoivoa

Rakastunut ihminen tuntee usein intensiivistä nautintoa, hyvää oloa ja kiintymystä, johon saattaa sekottua epätoivoa, menettämisen pelkoa ja epävarmuutta. Alhaisella eli sulkeutuneella mielentilalla tarkoitan tilaa, jossa keho tuntuu jännittyneeltä, kireältä, kylmältä tai raskaalta. Korkealla eli avoimella mielentilalla tarkoitan tilaa, jossa keho tuntuu rennolta, avoimelta, kevyeltä ja olo levolliselta.

Päivittäin tuntemani hyvä olo ei ehkä ole fyysisenä tunteena yhtä intensiivinen kuin esim. rakastuminen tai helpotus, mutta valitsen mieluummin siinä kokemani vapauden, rajattomuuden ja avaruuden tunteen kuin aiemmat draama-vuoristoradan huippukohdat.

Herättikö juttu muita kysymyksiä tai ajatuksia?

Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa tai Google+:ssa.

5 Comments

  1. Imettämisen ei tarvitse olla yötissuttelua sillä silloin nukutaan, ei tissutella. Kun tekee muutaman muksun lisää niin ei enää mene äärirajoja pitkin omassa vanhemmuudessaan itseään ruoskien, raipaten ja äityspisteitä muilta keräten. Yritys-erehdyksen kautta löytää tasapainon omaan vanhemmuuteensa niin sen imetyksen kuin äitiytensäkin kohdalla. Täydellinen on olla erehtyväinen kohtuudella ja sallia tämä myös muille kanssaihmisille. Virheet on tehty opiksi. Elämä antaa, ottaa ja kantaa……

  2. No voi hitsi,pitikö sun kouluttautua huomaamaan,että äiti on todellakin vain äiti,eikös se ole itsestään selvä asia?Yhtä selvää on se,että jokainen äiti toimii kaikissa tilanteissa parhaalla mahdollisella sen hetkisellä taidollaan,joskus oikein ja joskus väärin.Ei äitiyttä tarvitse suorittaa,riittää kun on ihminen :)

  3. Kaikki äidit/naiset eivät toimi kaikissa tilanteissa sen hetkisellä parhaalla mahdollisella tavalla ja taidolla vanhemmuuden ja kasvatuksen haasteissa. Tämä on itsestäänselvyys tässä ihmiselämässä ei se, että meillä kaikilla olisi “onnistunut-hyvä-tasapainoinen”-äitiys perittynä takataskussamme. Omatunto, syyllisyys, kohtuullisissa rajoissa oleva yrityksen-erehdys ovat oivat työvälineet ja todelliset rajojen vetäjät äidiksi/vanhemmaksi kasvaessa. Lukeminen, opiskelu, koulutus toki auttavat “ymmärtämään”mutta äidiksi tullaan vasta, kun sitä oikeasti ollaan aamusta iltaan, hyvässä-pahassa, halusit tai et ja tästä hautaan saakka. Toisin sanoen vanhemmuuteen ja äitiyteen kasvetaan rinnakkain lapsen/lapsien kasvun kanssa. Yhtä muutosta ja kehitystä koko tämä elämä ja hyvä niin;)

  4. Ihanat kuvat ja kaunis olet!! Pitääpä yrittää hankkia tuo juttu vielä jostain itselleni. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *