Kaikkein paras maailmankuva

Oikeasti minä, opettajani, neuropsykologiaa tutkivat tiedemiehet, Wayne Dyer, Byron Katie, Eckhart Tolle, eri uskonnot, mindfulness, NLP, kognitiiviset terapiat jne. yritämme kuvata täsmälleen samaa ilmiötä, josta meillä kaikilla on elinikäinen omakohtainen kokemus: inhimillisen kokemuksen syntyä ja luonnetta.

Minä en pysty kuvittelemaan miten jotain niin suurta, moniulotteista ja syvää olisi ikinä mahdollista selittää täsmällisesti sanoin tai kaavakuvin. Varaan silti oikeuden olla väärässä.

Niinpä kukaan ei voi faktoihin perustuen väittää, että heidän mallinsa inhimillisestä kokemuksesta — ajatuksista, tunteista ja jostain suuremmasta älystä tai voimasta kaiken elämän takana — olisi täydellinen, täsmällinen ja universaalisesti ainoa oikea. Tämä ei tietenkään ole estänyt ihmisiä tekemästä niin ja jopa vaatimasta miekoin ja asein että muutkin “ostavat” heidän käsityksensä siitä, miten maailma makaa.

Itse olen vuosien varrella uskonut kaikenlaisiin selitysmalleihin inhimillisestä kokemuksesta.

Teini-iässä pamahdin uskoon, joten silloin luterilainen käsitys jumalasta, ajatuksista, tunteista ja oikeasta ja väärästä oli minulle totta.

Vaihtarivuonna olin Itävallassa perheessä, jonka äiti oli astrologi. Häntä seurattuani aloin uskoa huuhaa-henkisempiin selityksiin maailmasta.

Näkemykseni maailmasta ja inhimillisestä kokemuksesta muuttui Kutri kuntoon -vuoden aikana biologisemmaksi, kunnes paloin loppuun vuoden 2005 jouluaatonaattona. Hetken aikaa masentavia ajatuksia ajateltuani hurahdin ihan kybällä self help -maailmaan ja jonkin aikaa siellä pyörittyäni aloin uskoa enkeleihin, manifestointiin yms. selityksiin siitä, miten luomme kokemuksemme tässä maailmassa.

Vasta 2011 keväällä ajatteluni alkoi taas muuttua, kun seuraamani Michael Neill alkoi lanseerata kolmen prinsiipin mallia radio-ohjelmassaan ja ryhmävalmennuspuheluissaan. Lopullinen haksahdus kolmen prinsiipin malliin tapahtui helmikuussa 2012, kun näin kristallinkirkkaasti, miten vain ja ainoastaan omat ajatuksemme luovat tunteemme ja kokemuksemme maailmasta.

Pidän mahdollisena, että sitä mukaa kun ymmärrykseni tästä näkökulmasta syvenee, malli, jonka kautta tulkitsen ajatuksia, tunteita ja tuntematonta tulee vielä moneen kertaan täsmentymään tai ehkä jopa muuttumaan. Ja se on OK.

Kaikki mallit eivät kuitenkaan ole tasavertaisia. Eri tulkintamallit tuottavat erilaista toimintaa ja ajattelua.

Salaisuus (The Secret) -henkiseen manifestointiajatteluun uskovat suuntavat energiansa ja aikansa toisin kuin ne, jotka uskovat että kohtalomme on täysin ennalta määrätty.

Ihmiset jotka uskovat että voimme — ja meidän pitää — kontrolloida ajatuksiamme, pistävät enemmän aikaa omien ajatustensa ja uskomustensa analysointiin ja korjaamiseen kuin ihmiset, jotka lähtevät siitä, ettemme voi eikä meidän tarvitsekaan estää tiettyjä ajatuksia nousemasta päähämme.

Kun vertailen eri malleja, minulle olennaisin kriteeri tätä nykyä on se, millaista elämää se tuottaa.

Tässä kysymyksiä, jotka käyvät mielessäni kun seuraan eri uskontojen, terapiamuotojen ja valmennustekniikoiden harrastajia:

  1. Kuinka levollinen, valoisa, tyytyväinen ja onnellinen tulkintamallin nimeen vannova on?
  2. Kuinka suvaitsevasti, rakastavasti ja hyväksyvästi tulkintamallin nimeen vannova on muita kohtaan?
  3. Miten tulkintamallin nimeen vannova suhtautuu vastoinkäymisiin, epäonnistumisiin ja virheisiin?
  4. Miten tulkintamallin nimeen vannova suhtautuu negatiivisiin tunteisiin?
  5. Miten tulkintamallin nimeen vannova käyttäytyy kriisitilanteissa tai paineen alla?
  6. Miten maalaisjärkisiä toimintamallin nimeen vannovan jutut ovat — pystyykö hän selittämään yksinkertaisesti ja konkreettisia esimerkkejä käyttäen mistä on kyse?
  7. Miten stressaantunut ja ahdistunut tulkintamallin nimeen vannova on?
  8. Miten neuroottinen tulkintamallin nimeen vannova on?
  9. Miten tuottelias tulkintamallin nimeen vannova on?
  10. Miten luova tulkintamallin nimeen vannova on?
  11. Millaiset ihmissuhteet tulkintamallin nimeen vannovalla on?
  12. Mihin tulkintamallin nimeen vannovan aika ja energia menee: oman navan kaiveluun vai uuden luomiseen ja muiden auttamiseen.
  13. Miten paljon tulkintamallin nimeen vannova “sitkuilee” ja “mutkuilee” tai elää tulevaisuudessa tai menneisyydessä?
  14. Miten rehelliseltä tulkintamallin nimeen vannova vaikuttaa?
  15. Miten rennolta tulkintamallin nimeen vannova vaikuttaa?

No totta kai olen itse sitä mieltä, että kaikista tuntemistani toimintamalleista juuri oma toimintamallini näyttää johtavan erityisen hyvään lopputulokseen.

Opettajilleni ja mallin omaksuneille näyttää olevan yhteistä rento, elämänmyönteinen, lempeä ja realistinen elämänasenne. Hymy on herkässä ja omille heikkouksille ja huonoille hetkille voidaan nauraa. Ihmiset ovat keskimäärin aika tuotteliaita ja kiinnostuneita muista ihmisistä. Ikäviä tunteita ei kaihdeta tai kauhistella ja positiivisia tunteita ei pantata. Elämässä ja tässä hetkessä ollaan vahvasti mukana.

Rehellisyyden nimessä tiedän jotain kirkkokuntia ja esim. buddhalaisuushaaroja, jotka näyttävät tuottavan samankaltaisen lopputuloksen. Itseäni kolmessa prinsiipissä kuitenkin viehättää sen yksinkertaisuus ja maalaisjärkisyys: ei lähdetä kontrolloimaan ajatuksia, joita ei voida kontrolloida ja korjaamaan tunnetiloja, joita ei tarvitse korjata. Otetaan ilo irti hyvistä hetkistä ja pyritään olemaan kilttejä itseä ja muita kohtaan silloin kun on huonompi hetki.

Kun aikaa ei hassata stressaamiseen tai murehtimiseen mielessä vapautuu tilaa uusille ajatuksille ja ideoille. Kun ymmärtää mielentilan vaihtelut, voi “maksimoida tuotteliaisuutensa” tekemällä matalassa mielentilassa tylsempiä rutiinijuttuja ja korkeassa mielentilassa asioita, jotka vaativat luovuutta ja ajattelukapasiteettia.

Millaisen kokemuksen elämästä sinun käsityksesi ajatuksista, tunteista ja suuremmasta voimasta kaiken takana tuottaa?

Jos kokemus ei ole kauhean kiva, lempeä ja innostava, huomaa, että vika on mallissa — ei sinussa tai elämässä jota uskomasi malli yrittää kuvata.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

3 Comments

  1. Hyvä kirjoitus Katri.
    Tässä olen itsekin vuosien varrella ollut kiinnostunut ties mistä ja hyvinkin “korkealentoisista” jutuista ja uskomuksista ja sen koen hyväksi, varsinkin kun en ole niihin jämähtänyt. On päinvastoin ollut ilo huomata, että en niitä mihinkään enää tarvitse, vaikka taannoin olenkin kokenut tarvitsevani. Jotenkin just se maanläheisyys on sittenkin se, jonka suhtautumiseen on tullut mielestäni järkevämpää ajatusta. Ehkä on vain se tietty polku ensin pitänyt kulkea.

    Tiivistän tuon höpinäni seuraavalla mietelauseella:

    Tosi löytöretki ei ole sitä,
    että etsii uusia paikkoja,
    vaan sitä, että katsoo
    uusin silmin. 🙂

  2. Lumikki commented on Kutri.net:

    Hyvä kirjoitus Katri.
    Tässä olen itsekin vuosien varrella ollut kiinnostunut ties mistä ja hyvinkin “korkealentoisista” jutuista ja uskomuksista ja sen koen hyväksi, varsinkin kun en ole niihin jämähtänyt. On päinvastoin ollut ilo huomata, että en niitä mihinkään enää tarvitse, vaikka taannoin olenkin kokenut tarvitsevani. Jotenkin just se maanläheisyys on sittenkin se, jonka suhtautumiseen on tullut mielestäni järkevämpää ajatusta. Ehkä on vain se tietty polku ensin pitänyt kulkea.

    Tiivistän tuon höpinäni seuraavalla mietelauseella:

    Tosi löytöretki ei ole sitä,
    että etsii uusia paikkoja,
    vaan sitä, että katsoo
    uusin silmin. 🙂

  3. Olen viimeisen parin vuoden aikana törmännyt/hakeutunut erilaisten katsomusten erilaisille luennoille ja huomannut jokaisen päämäränä olevan hyvän ja tasapainoisen elämän saavuttamisen.Hyvä,sitä tämä maailma tarvitsee.Omalla kohdallani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen,että riittää ja on hyvä jos illalla voi tehdä positiivisen tilin itsensä kanssa.Rauhallinen olo ja elämä on kaikkein tärkeintä,siinä olotilassa on mahdollisuus katsella asioita,omaa käytöstään,kanssa kulkijoita ja päiväänsä kokonaisena ihmisenä.Rauha omassa elämässä itsensä kanssa,ei väliä miten sen saavutan,kunhan se on olemassa ja kunhan sen tarvittaessa tavoitan 🙂 Kiitos tästä tekstistä Katri-Kutri <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *