Miksi on hyvä ymmärtää miten inhimillinen kokemus syntyy?

Eilen illansuussa ja illalla olin vaihteeksi vähän alamaissa. Se näyttää liittyvän ulkopuolisuuden tunteeseen, joka on seurausta ajatuksista, joita ajattelen, kun koulukaverini laittavat Facebookiin viestejä Santa Monicasta tai lentokentiltä matkalla Losiin tämän viikonlopun koulutukseen.

Ei, koko päivä ei todellakaan ole ollut tätä, vaan ikävä iski vasta iltapäivällä ja silloinkin aaltoili koko ajan.

Meillä on viikottain ryhmäpuhelut oman pienryhmän kanssa. Eilisen ryhmäpuhelussa tuli esiin parikin asiaa, joita olen miettinyt.

No ensinnäkin juuri se, miten erilaiselta huono fiilis tuntuu, kun sen kanssa on OK. Olin juuri ehtinyt tehdä aiheesta 15 sekunnin koevideon iPhone-videoiden jako-ohjelmaan Viddyyn.

 

Ns. huono fiilis ei tunnu enää varsinaisesti pahalta, vaan vain erilaiselta fiilikseltä kuin ns. hyvä fiilis. Siis vähän samalla tavalla kuin miltä eilisen iltapäivän sade tuntui toissapäivän auringonpaisteen jälkeen. Minulla ei ole (enää) mitään sadetta vastaan. Sateella vain tehdään vähän erilaisia asioita kuin auringonpaisteessa. Toissapäivänä auringonpaisteessa ulkoiltiin ja kitkettiin meidän puutarhaa — eilen sadesäällä katsottiin ikkunasta kuinka luonto kasteli puutarhamme, joka hehkui raikkaan vihreänä.

Kolme prinsiippiä uudesta näkökulmasta

No niin, tämä on nyt taas vähän “metafyysisempi” selitys, joten jos tällainen teoreettisempi pohdinta puuduttaa, voit hypätä tämän osion ohi. 😀

Toinen asia, jota olen miettinyt on ns. kolme prinsiippiä (3P), joihin koulutuksemme aika pitkälti perustuu.

Eli tosiasioihin, että:

1. Näyttää olevan jokin suurempi energia tai voima tai viisaus tai logiikka kaiken elämän takana — siis se viisaus tai voima, joka kertoo sikiön sydämelle koska alkaa sykkiä — tai joka kertoo ihmisalkiolle mistä soluista tehdään sydän ja mistä nenä — tai joka määrittelee mikä on seuraava ajatuksesi.

Perinteisessä 3P-kielessä sitä kutsutaan nimellä mieli (mikä on aika sekoittavaa). Minä kutsun sitä älykkääksi energiaksi elämän takana (intelligent energy behind life), vaikka voisin kutsua sitä elämän voimaksi tai jopa jumalaksi.

2. Ihmiset ajattelevat. Ja he ajattelevat taukoamatta. Ajatus tarkoittaa tässä tapauksessa jokaista mielessämme kulkevaa signaalia, josta voimme tulla tietoiseksi, vaikka emme olisikaan siitä alunperin tietoisia. En voi tulla samalla tavalla tietoiseksi signaaleista, joita esim. sydämeni lähettää aivoille, kuin voin tulla tietoiseksi ajatuksesta, että olen kateellinen jollekulle, vaikka alunperin kieltäisin ajatuksen itseltäni. Tai että jokin asia pelottaa minua, vaikka olen uskotellut itselleni että olen ollut vihainen.

3. Meillä on tietoisuus, johon tulevat ajatukset luovat kokemuksemme elämästä. Tai kääntäen, koemme vain tietoisuuteen tulleet ajatukset. Aurinko voi paistaa sata kertaa päivässä kasvoillesi, mutta koet auringonpaisteen vain sillä hetkellä, kun mielessäsi käy ajatus “oi, aurinko paistaa kasvoilleni”. Voi olla että kumppanisi seisoo vieressäsi ja sanoo sinulle, jotain, mutta jos tietoisuutesi on täytetty muilla ajatuksilla, et välttämättä edes kuule mitä hän sanoo (nimim. kokemusta on). Voit ajaa tuttua reittiä töihin miettien omiasi ja perille päästyäsi muistat mitä ajattelit, mutta et mitä näit, miten lujaa ajoit tai mitä muuta tapahtui matkan aikana.

Jos yksikin näistä kolmesta elementistä poistettaisiin, inhimillinen kokemuksemme elämästä katoaisi. Aivokuolleet ovat fysiologisesti elossa, mutta eivät ole enää olemassa ajattelevina tai tuntevina “ihmisolentoina”.

Moni eri taho tosiaan “osoittaa samaan suuntaan” eli kuvaa eri sanoin ja selityksin samaa ilmiötä.

Itse olen fiilistellyt sitä, mikä on toisaalta yksinkertaisin, toisaalta lähimpänä totuutta oleva kuvaus sille, miten inhimillinen kokemus syntyy.

Lähimpänä totuutta oleminen tarkoittaa minulle sitä, että kuvaus veisi huomiomme oikeaan suuntaan ja ohjaisi panostamaan niihin asioihin joihin voimme vaikuttaa ja ennen kaikkea auttaisi olemaan puuttumatta niihin asioihin, joihin emme voi vaikuttaa tai jotka ovat epäolennaisia.

Toisin sanoen miten voisimme ottaa eniten ilon irti elämästä ymmärtämällä älykästä energiaa elämän takana, ajatuksia ja tietoisuutta?

Olen parin päivän pohtimisen jälkeen saanut mieleeni tällaisen kuvan inhimillisestä kokemuksesta prosessina:

On fakta, että ihan kaikki radioaalloista kiviin ja tuulesta ihmisiin on energiaa eri muodoissa. Lähden siitä, että myös ajatuksemme ovat energiaa. Mitä “tiiviimmässä” muodossa energia on, sitä kiinteämpänä se meille näyttäytyy. Eli kivi on tiiviimmässä ja kiinteämmässä muodossa olevaa energiaa kuin vesi, joka on kiinteämmässä muodossa olevaa energiaa kuin radioaallot. Emme voi nähdä ajatuksia, joten ajatukset olevat vähemmän kiinteässä muodossa kuin muu kehomme.

Nykytiedon mukaan energia ei voi kadota eikä sitä voi tulla lisää — se voi vain muuttaa muotoaan.

Mutta mistä eri muodoissa oleva energia on tiennyt mihin muotoon muuttua? Mistä ihmisalkion kantasolut tietävät mistä niistä tulee nenä ja mistä varpaat? Tai puuhun sitoutunut energia tietää muuttua tulen kautta lämmöksi, vedeksi, tuhkaksi jne.?

Siksi puhumme “älykkäästä energiasta” — energiasta joka muuttaa muotoaan ja joka tietää mihin muotoon muuttua eri tilanteissa.

Jos ajatukset ovat tietyssä muodossa olevaa energiaa eikä energia voi ilmestyä tyhjästä, on selvää, että ennen kuin ajatus on ajatus, se on jossain muussa muodossa olevaa energiaa. No, ajattelu vaatii glukoosia (tai ketoaineita) polttoaineeksi, mutta miten glukoosista tulee sähköimpulsseja, joista syntyy mieleemme ajatus: “kaikki kääntyy parhain päin”?

Mistä ajatukset tulevat? Mikä logiikka määrää mikä on seuraava ajatuksesi?

Sinä et koskaan tiedä varmuudella mikä seuraava ajatuksesi on, joten sen määrittää jokin muu logiikka kuin tietoinen ajattelusi.

Minä lähden siitä, että ajatukset ovat älykästä energiaa yksittäisten ajatusten muotoon “pakattuna”.

Näen, että “pakkaaminen” tapahtuu siinä vaiheessa, kun tämä energia siirtyy tietoisuuteemme.

Olen miettinyt paljon sitä, miten ahdistuneena, stressaantuneena ja masentuneena kehomme on kireämpi, jännittyneempi, jäykempi ja kylmempi. Aivotutkimukset osoittavat, että samaan aikaan osa aivojemme alueista on kytketty pois. Tällöin myös olomme tuntuu raskaammalta.

Tästä keksin vertauksen, että entäpä jos tietoisuus onkin kuin sulkijalihas: kun olemme ns. alhaisessa mielentilassa kehomme on kireämpi — miksei myös tietoisuutemme olisi silloin “tiukempi”. Kun älykäs energia pusertuu tiukemman aukon läpi ajatuksiksi, se pakkautuu tiiviimmin ja tuntuu siksi raskaammalta ajatukselta.

Kehomme muuttaa ajatuksen yhtä astetta konkreettisempaan muotoon: tunteiksi. Raskaampi ajatus luo raskaamman tunteen.

Jos vertaat mielessäsi pelkkää ajatusta ja sen luomaa tunnetta, tunne tuntuu jotenkin kiinteämmältä ja konkreettisemmalta kuin pelkkä ajatus.

Toisaalta ollessamme ns. korkeassa mielentilassa kehomme on rennompi ja sitä kautta tietoisuutemme on aukiälykäs energia pystyy virtaamaan vaivattomammin ja muuntuu kevyemmiksi ajatuksiksi.

Kertaus:

  • Kehomme, ajatuksemme ja tunteemme ovat kaikki samaa energiaa eri muodoissa.
  • Tietoisuus on portti, filtteri tai sulkijalihas, joka muuntaa “muodottomassa muodossa” olevan älykkään energian ajatuksiksi.
  • Alhaisessa mielentilassa tietoisuutemme on kapeampi — ja silloin syntyneet ajatuksemme ovat tiivimipiä eli raskaampia sekä mahdollisesti “vajaampia” kuin ajatukset, jotka syntyvät korkeassa mielentilassa, kun kehomme on rennoimmillaan, aivomme toimivat kokonaisvaltaisimmin ja tietoisuutemme on apposen auki.

Ja juuri nyt tajusin miksi alhaisessa mielentilassa ajattelumme on myös rajoitetumpaa noin niin kuin fysiologiselta kannalta: koska keho luulee että päällä on pakene ja taistele -tilanne, se kytkee uusia ajatuksia luovan otsalohkon pois ja turvautuu energiaa säästäviin “vanhoihin” ajatusmalleihin, eli alkukantaisempiin aivonosiin tallennettuihin tottumuksiin, joiden prosessointi vie vain vähän energiaa.

Käytännön sovellutuksia

Mallin näkeminen kristallinkirkkaasti auttaa määrittelemään mitkä jutut toimivat ja mitkä eivät.

Siis vertauksen vuoksi: silloin kun englantilaiset lääkärit luulivat, että sairaudet johtuivat myrkyllisistä kaasuista, koska he eivät tienneet että ne seurasivat bakteereista, mikrobeista ja viruksista, lääkärit saattoivat suojautua kaasuja vastaan mutta eivät vaivautuneet pesemään käsiään, minkä vuoksi he tartuttivat tulehduksia ja muita sairauksia synnyttäneistä naisista toisiin.

Luulo ei ole tiedon väärti

Jos luulemme että itsemme ulkopuoliset asiat luovat jotenkin suoraan ajatuksemme ja tunteemme, saatamme käyttää täysin turhaan järjettömän määrän energiaa itsemme ulkopuolisten asioiden muuttamiseen. Toisaalta jos koemme ettemme voi muuttaa itsemme ulkopuolisia asioita, luulemme että meidät on “tuomittu” tuntemaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa, mistä voi seurata tunne että on vankilassa.

Jos luulemme että meidän kuuluu jotenkin kontrolloida ajatuksiamme, haaskaamme aikaa ja energiaa ajatusten kontrollointiyrityksiin ja kun ne menevät pieleen, tunnemme itsemme epäonnistuneeksi.

Jos luulemme että alhaisessa mielentilassa ajatellut ajatukset ovat enemmän totta kuin ylhäisessä mielentilassa ajatellut ajatukset ihan vain siksi, että ne tuntuvat “painavammilta” ja sitä kautta “konkreettisemmilta”, saatamme vetää vääriä johtopäätöksiä ja ajautua tekemään valintoja, jotka ovat kokonaisuutena arvioiden typeriä.

Jos luulemme että negatiiviset tunteet ovat jotenkin huono asia ja että niille tarvitsee tehdä jotain, hassaamme helposti ihan järjettömän määrän aikaa ja energiaa korjataksemme ajatuksia ja tunteita, jotka korjautuisivat pian itsestään.

Ymmärrys avaa elämää

Kun ymmärrämme, että ajatuksemme ovat lähtöisin älykkäästä energiasta, jonka sisäistä logiikkaa emme täysin ymmärrä, mutta jonka tavoitteena näyttää olevan elämän ylläpitäminen ja edistäminen energiatehokkaasti, näemme että meillä on ääretön potentiaali uusiin ajatuksiin ja ideoihin. 

Kun näemme, että oma mielentilamme ratkaisee sen, miten laajaa tai suppeaa ajattelumme on ja miten kevyitä ja raskaita ajatuksia mieleemme juolahtaa, voimme käyttää mielentilaa merkkijärjestelmänä, joka kertoo miten vapaasti älykäs energia virtaa mieleemme ja miten elämää edistävää ja kokonaisvaltaista ajattelumme kullakin hetkellä on.

Kun mielentilamme on alhainen ja kehomme on jännittynyt, jäykkä, kova ja kylmä, ajattelumme on suppeaa, ajatuksemme raskaita ja kykymme havainnoida todellisuutta ja syy- ja seuraussuhteita rajoittunut. Toisin sanoen riski virhearviointeihin ja typeriin hazardiratkaisuihin on korkea.

Kun mielentilamme on korkea ja kehomme rento, pehmeä, levollinen ja lämmin, ajattelumme on laajaa, ajatuksemme kevyitä ja kykymme havainnoida todellisuutta ja ymmärtää syy- ja seuraussuhteita parhaimmillaan. Toisin sanoen pystymme arvioimaan objektiivisemmin eri tilanteita ja tekemään helpommin järkiratkaisuja.

Kun ymmärrämme, että ajatuksemme syntyvät älykkään energian sisäisen logiikan mukaan (jota emme täysin ymmärrä) ja tietoisuuden tasostamme eli mielentiloista riippuen, näemme, että on turha käyttää energiaa omien ajatusten kontrollointiin. Me emme koskaan tiedä varmuudella mitä ajattelemme seuraavaksi — siksi emme pysty estämään tiettyjä ajatuksia nousemasta mieleen.

Sen sijaan meillä on mahdollisuus bongata ajatuksemme sen jälkeen kun se on tullut tietoisuuteemme. Voimme muistaa, että ajatuksemme eivät välttämättä kerro mitään todellisuudesta ja että voimme ajatella mistä tahansa asiasta monella eri tavalla. Jo tämä havainto auttaa keventämään raskaintakin ajatusta ja avaa “tietoisuuden sulkijalihasta”, jolloin voimme saada helpommin uuden ajatuksen tai näkökulman tilanteeseen.

Tietoisuudellemme näyttää olevan ominaista se, että se on välillä laajempi, välillä suppeampi. Koska ajatuksemme ja tunteemme näyttävät ainakin osin määrittävän tietoisuuden tason, voidaan olettaa että älykkään energian sisäiseen logiikkaan kuuluu syklisyys. Tämä näyttää syklisyys näkyy IHAN KAIKKIALLA luonnossa ja jopa pörssikursseissa!

Kun tajuamme, että mielialojemme kuuluu vaihdella ja että ne vaihtelevat automaattisesti, olosuhteista riippumatta, näemme, miten järjetöntä on yrittää kontrolloida mielialoja — yhtä järjetöntä kuin olisi yrittää kontrolloida vuodenaikoja, vuorokauden aikoja tai vuorovettä.

Minulle henkilökohtaisesti eniten iloa aiheuttanut havainto oli se, että ajatusteni takana on sama voima, joka oli Einsteinin, Da Vincin, Martin Luther Kingin ja kaikkien muiden maailman ihmisten ajatusten takana.

Voi olla, ettei mieleeni juolahda uuttaa suhteellisuusteoriaa vastaavaa systeemiä, koska en ole suunnannut huomiotani fysiikan ja matematiikan alalle. Eikä ideana mielestäni ole edes saada jotenkin koko ihmiskunnan näkökulmasta mullistavia ja nerokkaita ajatuksia, vaan antaa älykkään energian — jota siis voi kutsua myös sisäiseksi viisaudeksi — löytää kuhunkin tilanteeseen ja kysymykseen paras vastaus. Se tapahtuu tietysti rentoutumalla ja antamalla tietoisuuden laajentua sen sijaan että yrittäisi hirvittävästi pinnistämällä ja stressaamalla löytää vastauksen.

Nyt mieleen juolahti, että tämä viimeinen väittämä siitä että meillä on käytössämme sama sisäinen viisaus tai älykäs energia kuin maailman isoimmilla neroilla, voi olla vaikea käsittää tai hyväksyä. Minulla on tähän(kin) erittäin hyvät perustelut, mutta niihin palaan joku toinen päivä.

Entä sitten?

Ymmärrän että tämä pitkä ja paikoitellen aika abstrakti selitys ei luonut mielikuvaa siitä, että kyseessä on oikeasti superyksinkertainen juttu. 

Tämä on asia, josta keskustelemme aika ajoin niin ryhmäpuheluissa kuin koulutuksissa. Sen jälkeen kun asian sisäistää, se on äärimmäisen yksinkertainen, luonnollinen ja selkeä. Sitä ennen… ei niinkään selkeä. Osin ymmärrystä vaikeuttaa se, että se on niin erilainen kuin mitä olemme tottuneet tähän asti ajattelemaan.

Vaikka kokonaisuus ei ehkä ihan tällä selittämisellä auennut, pysy linjoilla. Tai vielä mieluummin: tule kokeilemaan valmennusta, niin voimme katsoa yhdessä miten tämä prosessi näkyy sinun elämässäsi ja mitkä väärinkäsitykset saavat sinut vielä tekemään asioita, joita sinun ei oikeasti tarvitse tai edes kannata tehdä.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

3 Comments

  1. “Tai että jokin asia pelottaa minua, vaikka olen uskotellut itselleni että olen ollut vihainen.”

    Jos aivan kaikki tunteet ovat seurausta ajatuksista, niin eikö pelkokin ole tässä tapauksessa ajatus? Mistä voi sitten tietää, että pelko on jotenkin aidompi ajatus kuin viha?

    (Tarkoituksena ei ole nillittää, vaan yritän hahmottaa tätä asiaa.)

  2. Huikeaa seurata, Katri, miten ajattelusi ja näkemyksesi kehittyvät. Inspiroiva ja ajatuksia kutkuttava kirjoitus, kiitos siitä. Konkretisoit ja maanläheistät hyvin metafyysisiä ja ontologisia periaatteita. Esimerkiksi ietoisuuden sulkijalihas -analogia on mainio.

  3. Todella kiinnostavaa pohdintaa, kiitos tästä postauksesta. Täytyy palata tähän vielä myöhemmin uudelleen!

    Mulla alkaa olla elämässä nyt sellainen vaihe, etten lue enää niin paljon self-help -oppaita tai itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta, vaan alan soveltaa näitä taitoja nyt käytännössä. Sehän se todellinen tulikoe onkin! Mulle on niin helppoa istua yksin kotona pohdiskelemassa syvällisiä ja analysoimassa, miksi tietynlaiset ihmiset vetävät minua puoleensa tai miten tietynlainen tunnekokemus syntyy ja miten sitä voisi muuttaa, ja tämän takia pitää itseäni tosi fiksuna ja taitavana ihmisenä. Mutta sitten kun pitäis tavata ihmisiä oikeasti, en olekaan niin taitava sosiaalisesti ja käyttäydyn niin, että vien muilta energiaa.

    Tän sun tekstin avulla mä sain enemmän uskallusta olla aktiivinen toimija elämässä. Etenkin jos kehossa tuntuu kireyttä, niitä negatiivisia ajatuksia ei tarvitse uskoa. Mä voin lähestyä ihmisiä, vaikka pelottaisi, se pelon tunne ei tässä tapauksessa ole rationaalinen, kykenen näkemään sen ohi eikä se näyttele mulle totuutta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *