Amerikkaa

20120112-034203.jpg

On jotenkin aina yhtä tajunnan räjäyttävää että alle vuorokaudessa voin siirtyä täältä…

20120112-034213.jpg

…tänne.

Eli olemme päässeet turvallisesti perille Kaliforniaan, jossa vietämme seuraavat kolme kuukautta, koska minä osallistun Supercoach Academyyn.

Lensimme tänne Finnairilla ja Virgin Atlanticilla koska sain ebookersin kautta hyvän tarjouksen (meno-paluu 630 €). Olen lentänyt VIrginillä kaksi kertaa aiemmin ja silloin lennot olivat suorastaan hieno elämys: ruoka oli hyvää, palvelu pelasi ja viihdejärjestelmä kymmenine elokuvineen verraton.

Tällä kertaa kaikki ei mennyt ihan yhtä hyvin putkeen. Viihdejärjestelmä oli vailla vertaa, mutta muuten kyllä ystävällinen palvelu takkusi koko ajan ja paremmat ruokavaihtoehdot loppuivat kesken (osin siksi että istuimme koneen loppupäässä). Kyllä, nämä ovat ehdottomasti “ensimmäisen maailman ongelmia”, .

Todellinen ongelma ei tietenkään ollut Virginissä vaan omissa odotuksissani. Jos olisin vaikkapa lentänyt KLM:llä tai jollain amerikkalaisella lentoyhtiöllä, joita kohtaan minulla on äärimmäisen alhaiset odotukset, silloin olisin hehkuttanut lentoemojen ystävällisyyttä, helppoa koneeseen pääsyä, koneen siisteyttä, tarjolla olevaa lehtivalikoimaa, erilaisia välipaloja, ilmapiiriä ja uskomattoman hyvää elokuvavalikoimaa.

Koneessa tapasin ensimmäisen “luokkakaverini” eli samaan koulutukseen menevän tyypin. Hänen kanssaan keskusteleminen kirvoitti aikamoisen ajatusvyöryn… (VIP-jäsenet, tsekatkaa VIP-blogi.) Ehkä jossain vaiheessa jaan havaintoni tälläkin puolella, kunhan se on jäsentynyt ja kiteytynyt.

20120112-040532.jpg

Ensimäiseksi yöksi tulimme osin vuokra-autoteknisistä syistä osin lomamielessä Manhattan Beachille. Lentomme saapui niin myöhään, ettemme välttämättä olisi ehtineet hakea vuokra-autoa Losin hinta-laatu-suhteeltaan ehdottomasti parhaasta Super Cheap Car -rentalista.

Surffarien ja rantalentopalloilijoiden suosima Manhattan beach on on vain 8 km päässä lentokentältä etelään eli lähempänä kenttää kuin Venice Beach. Tämä on siitä huolimatta eka kertani täällä. Rakastuin paikkaan ensisilmäyksellä! Tämä on täydellinen esimerkki siististä, söpöstä ja rennosta kalifornialaisesta rantakaupungista. Sellaisesta, josta täällä aikoinaan surffannut Beach Boys kirjoittaa biiseistään.

Söpöydellä on hintansa — talot maksavat täällä keskimäärin 9 miljoonaa dollaria ja tyypillinen perhe tienaa 3,4 miljoonaa dollaria vuodessa… Ei ihme että huippu-urheilijoilla kuten Tiger Woodsilla ja Maria Sharapovalla on täällä koti.

Ne (eli me), joilla ei ole “ihan vielä” varaa kyseisiin taloihin, voimme nauttia kaupungin tunnelmasta asumalla vaikkapa Sea View Innissä, jota äitini termein voi kutsua “höpsöksi”. Eli hotelli on siisti perushotelli, joka sijaitsee useammassa rakennuksessa. Itse otimme $160 yö maksavan deluxe ocean -huoneen, jossa on kaksi n. 140 cm leveää sänkyä, reilun kokoinen jääkaappi, mikro, kylpyamme ja kattojen yli näkymä merelle. Paikka lainaa ilmaiseksi hotellivieraiden käyttöön polkupyöriä ja rantatuoleja yms., mutta ne taitavat jäädä meiltä tällä kertaa käyttämättä.

Olimme illalla niin väsyneitä ja nälkäisiä, ettemme jaksaneet lähteä puoliunisen lapsen kanssa ravintolaan. Onneksi ollaan Amerikassa, niin tämäkään ei ollut mikään ongelma. Vain soitto vastapäiseen Sloopy’s Cafe:seen ja puoli tuntia myöhemmin meillä oli höyryävät herkkuateriat edessämme.

Kuljetus oli maksuton, mutta maksoin ruoan tuojalle saman 18 % juomarahaa, koska aikanaan olen oppinut että se kuuluu asiaan ja olen aina antanut sen. Tarjoilijoille maksan yleensä 20 % juomarahaa, jos pavelu on ollut perushyvää. Luin vasta tätä juttua kirjoittaessani, että monet pitävät 10 % juomarahaa riittävänä ruoan tuojalle, mutta tästä on monta koulukuntaa.

20120112-034229.jpg

Kun näin annoksemme, räjähdimme miehen kanssa nauramaan, koska olimme unohtaneet miten järjettömän kokoisia ruoka-annokset tässä maassa ovat. Ne ovat oikeasti kolminkertaisia suomalaiseen perusravintola-annokseen verrattuna.

Jees, kello tulee siis nyt viisi aamulla. Heräsimme lapsen kanssa puoli kolmelta paikallista aikaa, vaikka lapsi oli mennyt nukkumaan jo ennen kahdeksaa ja minä yhdeksän jälkeen. Nyt yritämme saada taas uudestaan unta… Katsotaan miten käy.

Huomenna haemme auton ja siirrymme Losin kämppäämme. Seikkailu jatkuu!

P.S. Jos haluat kuulla ja nähdä “ihan kaiken” reissustamme, harkitse VIP-jäseneksi liittymistä. Sillä on nyt rahat takaisin -takuu!

 


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

One Comment

  1. Ei missään oo oikeasti tuon näköistä (kateellinen Suomesta). 🙂 Kävin katsomassa Sea View Innin sivuja ja ihailin hotellihuoneita. Voisin punkata siellä itsekin.

    Hyviä opiskeluja, toivottavasti ehdit postata jotain välillä blogiinkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *