Kun vanhempasi olivat cooleja

Sain kirjan toisen version valmiiksi ja fiilis on aikamoisen hyvä! Tämän jälkeen en usko siihen tulevan kuin pieniä muutoksia.

Tänään olen antanut itselleni oikeuden käyttää illan päämäärättömään nettisurffailuun. Sen seurauksena törmäsin tähän blogiin, jonne lukijat saavat lähettää kuvia vanhemmistaan ajalta, jolloin nämä olivat nuoria (ja ehkä tsägällä jopa cooleja). Rakastan vanhoja valokuvia ja tämänkaltaista nostalgiaa, joten blogi kolahti ainakin minuun. Kuvia katsoessani huomasin miettiväni, mitä kuvissa esiintyvät tyypit ajattelivat tuolloin elämästä ja tulevaisuudesta — ja mitä he ajattelevat tänään elämästä ja siitä, miten asiat menivät.

Jännä myös miettiä, miten minä ajattelen esimerkiksi 20 vuoden päästä siitä, millainen olen tänään ja mitä toivon tulevaisuudeltani. Tai mitä ajattelin 10 vuotta sitten ja miten kaikki sitten menikin ihan eri tavalla kuin kuvittelin.

Muita kiinnostavia blogilöytöjä tältä illalta:

Ihan muuten vaan kiinnostava artikkeli.

  • Lopeta draama -merkintä kolahti, koska olin juuri pari viikkoa sitten tajunnut millainen draama queen olen ollut ja olin päättänyt lopettaa marttyyriteiniprinsessan leikkimisen.

Lopputulos: tunnen että ennen elämäni oli kuin huone täynnä kaikenlaista jännää, mutta myös turhaa kamaa — itämaisia mattoja, tauluja, lamppuja, kristallipalloja, vanhoja tietokoneita, valokuvia jne. — ja nyt istun tyhjässä kelta-valkoisessa ja valoisassa huoneessa ihmettelemässä, että milläköhän sen nyt sitten täyttäisi, jos yhtään millään. Outoa.

Mistä tulikin mieleeni, että kiitän harva se päivä itseäni siitä, että tajusin lähteä Facebookista jo viime tammikuussa enkä koskaan haksahtanut Twitteriin. Syynä lähtöön oli siis se, että totesin addiktoituneeni Feissariin niin pahasti, että aiottuani vain “vilkaista” kaikkien kavereiden uusimmat päivitykset, huomasin kaksi tuntia myöhemmin katsovan jonkun ihan vieraan tyypin lomakuvia ihan vaan silkkaa uteliaisuuttani. Alunperin tarkoituksena oli lähteä pois vain muutamaksi viikoksi, että olisin saanut työsuman purettua, mutta huomattuani miten paljon aikaa Facebookissa roikkuminen oli vienyt, en enää koskaan avannut käyttäjätiliäni uudestaan.

Ainoat miinukset Facebookista lähtemisestä on, etten tiedä mitä jengille kuuluu ja olen meinannut muutaman kerran missata jotain tapahtumia, koska niistä oli tiedotettu vain Facebookissa ja se, että vielä pari kuukautta sitten kuulin joidenkin vanhojen kavereiden luulleen että olin suuttunut heille ja blokannut heidät, kun minua ei yhtäkkiä löytynytkään enää heidän kaverilistoiltaan…


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *