Julkkisnaisten salainen ase: punttitreeni


[UUDELLEENKIRJOITUS]

Tämä viesti oli alunperin [31.7.2004] hieman huonosti kirjoitettu. Kirjoitin sen kiireessä, pää vieläkin uusista ajatuksista/oivalluksista hieman “sekaisin”, jolloin se, mitä varsinaisesti halusin sanoa, ei ollut selvinnyt vielä oikein itsellenikään.

1. Kirjoittaessani alunperin alla olevaa viestiä pääni tursui osin toisiinsa liittyvistä, osin toisiinsa liittymättömistä ja vielä selkeytymättömistä ajatuksista, mikä valitettavasti vaikutti viestin selkeyteen ja ymmärrettävyyteen negatiivisesti.

2. Toisaalta olen juuri joutunut hyväksymään sen tosiasian, että vaikka kuinka yrittää puhua sisäisen kehokokemuksen (= keho tuntuu hyvältä) ylemmyydestä ulkoiseen kehokokemukseen (= miettii miltä keho muiden silmissä näyttää) nähden, on olemassa hyvin iso joukko täysin normaalipainoisia, suhteellisen terveellisesti eläviä naisia, jotka haluavat tulla kiinteämmäksi hinnalla millä hyvänsä ja ovat siis vastaavasti koko ajan tyytymättömiä omaan kehoonsa. Ts. koko joukko naisia, jotka ravaavat erilaisissa jumpissa, mutta karttavat punttitreeniä peläten sen tekevän heidät liian isoiksi jne.
Nämä naiset eivät välttämättä eksy tänne sivuille ja missään tapauksessa he eivät osta kirjaa, jossa puhutaan tylsästi “pysyvästä painonpudotuksesta” vaan pistävät rahansa mieluummin ihmekapseleihin, selluliittivoiteisiin, “30-päivän pikadieetti” -kirjoihin yms. Kyllä, myös ylipainoiset naiset saattavat tehdä niin, mutta en ajatellut heitä lukiessani läpi noita jenkki-fitness-lehtien “näin tähti treenaa” -juttuja.

3. Kolmanneksi olin pitkällisen ajatusketjun päätteeksi jälleen muistanut/ymmärtänyt (= ts. olin ajatellut asiaa joskus aiemminkin), että aivan, “body becomes it function” [“keho muuttuu käyttötarkoiksensa mukaiseksi”]. Ts. treenaamalla (ja syömällä) tietyllä tavalla kehosi muokkautuu tietyn näköiseksi. Sohvalla maaten ja ruokaa ahmien se muuttuu löysäksi ja ylipainoiseksi. Pikajuoksua treenaamalla se muuttuu erinäköiseksi kuin vaikkapa kuulantyöntöä treenaamalla.
Nainen, joka tavoittelee tiettyä ulkonäköä (vaikkapa kiinteämpää kroppaa) ajattelee “haluan tällaisen vartalon, miten saavutan sen”. Eli hänelle tärkeämpää on kehon ulkonäkö kuin sen käyttö. Itselleni taas ahaa-elämys oli täysin päinvastainen. Haluan syödä ja liikkua näin, koska se tuntuu hyvältä ja helpolta noudattaa ja saa vartalon tuntumaan ihanalta –> vuosien varrella vartaloni tulee muokkautumaan tietyn näköiseksi –> nykyisellä ruokavaliolla/liikuntaohjelmalla se tulee ajan myötä muokkautumaan todennäköisesti varsin kiinteäksi ja monien haaveilemaksi “ihannevartaloksi”.

4. Neljäs havainto tuli siis noita jenkki-fitness-lehtiä lukiessani. Osin se liittyy kolmoskohtaankin. Olin jotenkin ajatellut, että noi huipputähdet treenaisivat useita tunteja (siis tyyliin 2-3 tuntia) päivässä. Yksi selitys muistikuvalle on se, että kun olen viimeksi lukenut noita fitness-lehtiä (about yli vuuosi sitten), puoli tuntia on ollut vakiotreenini pituus ja jo tunti on tuntunut paljolta. Nyt, kun tunti liikuntaa päivässä tuntuu vihdoin ja viimein helpolta ja hauskalta (ts. ei joudu ponnistelemaan henkisesti sen täyteen saamiseksi), noita julkkisten treenijuttuja luki ihan toisella silmällä (= treenaavatkin van 1-1,5 tuntia 4-7 kertaa viikossa).

No niin, tätä taustaa vasten seuraava artikkeli (jota olen myös kirjoittanut uusiksi, jotta varsinainen viestini tulisi paremmin esiin) toivottavasti aukeaa paremmin eikä pahoita niiden naisten mieltä, joille sitä ei varsinaisesti ollut suunnattu. Ts. vaikka viesti oli lähinnä pohdintaa omien ajatusten selvittämiseksi (= kirjoittaminen on minulle tehokkain tapa ajatella), sen kakkoskohderyhmä (siis itseni lisäksi) olivat ne naiset, jotka alunperinkin tavoittelevat kiinteytymistä, eivät laihtumista ja joille treenaaminen on jo luonnollinen osa elämää.

—————————–
VANHA VIESTI
—————————–

Viime päivien suurin ahaa-elämys tuli kun luin noin 20 julkkisnaisen (Britney Spearsista Jennifer Garneriin) treeniohjelmat putkeen. Todellakin, nämä naiset eivät välttämättä olekaan syntyjään superkiinteitä ja kurvikkaita, vaan jokainen treenaa kovaa vähintään kolme, useimmissa tapauksissa jopa kuusi kertaa viikossa (yleensä 1-1,5 tuntia kerralla). Käytännössä jokaisen vähänkin timmimmän tähtösen treeneihin kuului olennaisena osana myös punttitreeni (usein kiertoharjoitteluna, mutta juuri 8-15 toiston sarjoilla), sekä tietysti aerobinen harjoittelu (intervallitreenit näyttivät rulettavan). Useimmat näyttivät harrastavan punttitreenin ja aerobisen harjoittelun LISÄKSI joko pilatesta tai joogaa. Varsinkin pilates näytti olevan nyt kovasti in.

Olin lukenut tähtien treenejä koskevat artikkelit läpi aiemminkin, mutten koskaan putkeen. Ts. tavallaan tiesin että jokainen niistä harrasti punttitreeniä, mutta vasta nyt oikeasti sisäistin sen.

Olen nyt treenannut kuukauden putkeen käytännössä päivittäin joko aerobista, punttitreeniä tai pilatesta. Punttitreeniä on tullut harrastettua keskimäärin 3 kertaa viikossa, pilatesta 2-3 kertaa viikossa ja aerobista joko puhtaana aerobisena suorituksena (= lenkki) tai sekatreeninä (kevyitä lihaskuntoharjoituksia ja plyometrisiäharjoituksia yleensä stepperöinnin ja tanssin lomassa) 2-4 kertaa viikossa (yleensä aerobisina päivinä myös pilatesta). Samaan aikaan olen katsonut vähän tarkemmin syömisiä (lähinnä että proteiinia tulee riittävästi, että kalorimäärät pysyvät kohtuullisina jne.). Mies oli kaksi viikkoa purjehtimassa ja kotiin palattuaan “vannoi” että mun kropassa oli selvästi tapahtunut muutos. Kyllä sen kieltämättä itsekin huomaa ja ennen kaikkea tuntee.

[EDIT: olen siis iloisesti hämmästynyt siitä, että nykyään noin 45-60 minuuttia liikuntaa päivässä (jota voidaan pitää erittäin hyvän kunnon kannalta tarvittavana vähimmäismääränä muuten melko passivisella naisella) onnistuu minulta ongelmitta. Siis minulta, joka 2,5 vuotta sitten vielä uskoin vihaavani liikuntaa sydämeni pohjasta! Samoin olen iloisesti hämmästynyt siitä, että treenimäärän kasvu ja nimenomaan kunnolla punttitreeniin panostaminen on vaikuttanut niinkin paljon kehon ulkonäköön — siis täysin normaalipainoisella ja kuitenkin jo pidempään jossain määrin (joskin aiemmin hieman vähemmän) liikuntaa säännöllisesti harrastavalla.]

No, varsinainen valaistumiseni oli siis se, että aivan, Jennifer Aniston/Sarah Jessica Parker/Madonna -henkinen vartalo ei ole todellakaan mitenkään saavuttamaton ihme. Kovalla treenillä ja ruokavalion asiallisena pitämisellä voin kuukausien (tai ainakin vuosien) aikana kiinteytyä yhtä kiinteäksi. Tietysti kehoni rakenne — ts. selkä/jalat -suhde, lantion leveys, lihasten kehittyvä muoto jne. asettavat rajoituksia sille, miltä keho kokonaisuutena tulee loppujen lopuksi näyttämään, mutta tietyssä mielessä ei ole mitään syytä, miksen saavuttaisi halutessani samaa kiinteystasoa.

[EDIT: Okei, tossa toi vika lause hämää. Varsinainen pointti on siis se, että olen koko nuoruuteni haaveillut superkiinteästä vartalosta — vasta kun lopetin sen tavoittelun mitä ihmeellisimmillä (ja epäonnistuneemmilla) metodeilla ja keskityin siihen mikä on terveellistä ja mikä saa kehoni tuntumaan hyvältä, se näyttää muokkautuvan sellaiseksi, kuin mistä haaveilin –> “Saat sen, mistä luovut” :-D.

JA on siis täysin eri asia on se, että tarvitseeko kenenkään olla kiinteä ja tarvitseeko/haluaako kukaan harrastaa edes sitä 1-1,5 tuntia kovaa treeniä joka päivä ja katsoa kurinalaisemmin ruokavalionsa perään. Vähempikin liikunta ja kurinalaisuus tuovat riittävät terveysvaikutukset ja voivat tuoda yhtä hyvän olon. En usko että kenenkään tarvitsee olla yhtä kiinteässä kunnossa kuin supertähdet. Valtaosalle naisista kiinteys EI tuo mitään lisäarvoa elämään: ts. ei tee onnellisemmaksi, rakastetummaksi tai rikkaammaksi.

Vaikka toistaisin edellä olevan kappaleen tuhat kertaa päivässä, aina on olemassa hyvin iso osa naisia/tyttöjä, jotka haluavat siitä huolimatta tulla kiinteämmäksi — ja haaskaavat sitten suuria määriä energiaa ja rahaa yrittäessään kiinteytyä tehottomin metodein.

Huipputähtien kanssa yhtä kiinteään (eli suomeksi sanottuna vähärasvaiseen ja lihaksikkaaseen) kuntoon pääseminen vaatii monien naisten kohdalla (ei kuitenkaan kaikkien) sitä, että tavallaan “pakotetaan” elimistö kuukausien ja vuosien mittaan suostumaan vähärasvaisempaan kuntoon kuin se haluaa luonnostaan mennä. Ainoa tie tähän on tehdä se runsaalla liikunnalla, kovalla punttitreenillä ja katsomalla vähän tarkemmin syömistensä perään. Ruokavalion liiallinen tiukentaminen on turhaa, tyhmää ja vaarallista.
Osasta ihmisiä vaiva suhteessa saavutettuun hyötyyn saattaa kuulostaa liialliselta, mutta on joukko ihmisiä, jotka nauttivat treenaamisesta niin ettei tunti päivässä tunnu missään ja joille ruoka ei ole yhtä tärkeää kuin toisille (usein ne ns. ikihoikat tuttavat… :-D)

Toisaalta hämmästyksekseni huomaan itse muuttuneeni ajatusmaailmaltani enemmän monien hyväkuntoisten tuttujeni kaltaiseksi (ts. nauttivani pidemmistäkin treeneistä ja suhtautuvani ruokaan vähemmän intohimoisesti ja enemmän “ruoka on ravintoa” -asenteella). Siis minä, entinen sohvalla lahonnut ahmimishäiröinen. Ihmiset näköjään VOIVAT muuttua :-D]

Toinen havainto oli vähän samantyyppinen kuin aikanaan se ruokahavainto, että tavallaan se ruokavalio, jota noudatan nyt, on ruokavalio, jota tulen todennäköisesti noudattamaan koko loppuelämäni (vrt. aviomies on ainoa mies, jonka kanssa tulen harrastamaan seksiä jos nyt en koko loppuelämääni, niin ainakin miehen kuolemaan asti). Eli liikuntaohjelma, jota harrastan nyt, on todennäköisesti (tietyin variaatioin) kutakuinkin se liikuntaohjelma, jota harrastan koko loppuelämäni. Eli käytännössä joka päivä jotain liikuntaa, yleensä 0,5-1,5 tuntia kerralla — sopivasti punttitreeniä, aerobista treeniä ja pilatesta “sekoittaen”.

Siis uskon että nyt on löytynyt tavallaan MINULLE “optimaalinen” ruokavalio — samoin kuin “optimaalinen” liikuntamäärä. Samaan syssyyn kuuluu se havainto, että noudattamalla tätä ruokavaliota ja liikuntamäärää (liikunnan intensiteettiä toki varioiden ja kasvattaen) on oletettavaa, että mun kehoni muokkautuu “lopulliseen” ulkomuotoonsa 2-5 vuodessa. Ts. on oletettavaa, että jossain vaiheessa tulee jonkinasteinen raja kehityksessä vastaan eli kehitys hidastuu lähes huomaamattomaksi. Ja hyvä niin.

[EDIT: ylläoleva tarkoittaa siis sitä, että uskon harrastavani ylläkerrotulla tavalla liikuntaa ja syöväni nykyisen ruokavalioni mukaan (tietyin variaatioin) koko loppuelämäni koska a) se saa kehoni tuntumaan hyvältä, b) se tuntuu hyvältä ja helpolta noudattaa, c) se tekee hyvää terveydelleni — ja kyllä, vuosien mittaan tekee minut myös todennäköisesti huomattavasti kiinteämmäksi, kuin mitä olen nyt. Toinen pointti on siis se, että jossain vaiheessa kehitys hidastuu, ellei “panoksia” kasvateta ts. tiukenneta entisestään ruokavaliota tai muuteta merkittävästi liikunnan määrää tai tehoa.]

No, en tiedä aukenevatko pohdintani kenellekään muulle.

[EDIT: hah hah, ei sitten auennut… 😀 Pyydän anteeksi niiltä, joita viestini loukkasi/hämmensi. Ei ollut todellakaan tarkoitus!]

Juttujen aukeamattomuudesta taas tuli mieleeni se, että olen miettinyt viime päivinä myös sitä, kuinka tavallaan jokaisen on löydettävä itse itsestään motivaatio muuttaa elämäänsä. Kukaan muu ei pysty ahaa-elämyksiä ja asioiden sisäistämistä kaatamaan muiden päähän.
Itselläni motivaatio löytyi/löytyy kriisien kautta. En tiedä mitä kautta muut sen voisivat löytää tai onko mahdollista, että (iso?) joukko ihmisiä ei koskaan löydä motivaatiota elämäntaparemonttiin, vaan tavallaan “ajelehtii” elämänsä läpi kokien olevansa olosuhteiden ja mielitekojen uhri.

Sellaisia “syvällisiä” pohdintoja sadepäivän kunniaksi.

Vastusharjoittelu (= mm. punttitreeni, huonokuntoisimmille jopa oman kehon painolla kotona tehtävä jumppa) rulettaa! 🙂

[EDIT: ja tämä viimeinen lause oli oikeastaan kaikkein tärkein pointtini koko kirjoituksessa. Jos kuulut niihin ihmisiin, jotka haluavat kiinteytyä keinolla millä hyvänsä, ota puntit kauniiseen käteen. Sen lisäksi että vastusharjoittelu on välttämätöntä haluttaessa kiinteytyä supertimmiin kuntoon, se vahvistaa luita ja lihaksia vanhuutta varten, vähentää lihaskipuja ja insuliiniresistenssiä, kiihdyttää aineenvaihduntaa, parantaa minäkuvaa ja on ihan oikeasti hauskaa, kunhan ensin löytää itselleen sopivan tavan treenata!]


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

Posted in:
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *