Ärgh!

Olin eilen keilaamassa, mikä oli oikein kivaa siihen asti, kunnes onnistuin hajottamaan polveni. Nyt ihmettelen että mitenköhän pahasti se meni (ei tunnu ihan järkyttävältä vauriolta, mutta todistajalausuntojen mukaan joskus voi olla että vaurio on iso ilman että se tuntuu siltä) ja yritän keksiä aerobisia treenimuotoja, joita voisi tehdä ilman jalkaa… 🙂

Tuolla muuten on hyvä sivusto sauvakävelystä — tsekatkaa “faktat” jos ette usko että sauvakävely on tehokasta. Sivuilla voin myös teetättää itsellesi sauvakävelyohjelman. Itse sain Exelin perusmalliset sauvat muistaakseni Intersportista huikealla 20 eurolla.

Vieraskirjassa on muuten nyt sitten kommentointia tohon edelliseen juttuun. Ihan varsinaiseksi pointiksi oikeastaan nousi se, että jos sulla on joku liikuntalaji tai muu juttu, jota vierastat kauheasti ts. jota kohtaan sulla on hirveitä ennakkoluuloja, voisi olla hyvä pysähtyä miettimään mihin ne ennakkoluulot ihan loppujen lopuksi liittyy. Itseasiassa tajusin tossa eilen sauvakävellessäni, että periaatteessa mulla on ollut samankaltaisia ennakkoluuloja kuntosalia kohtaan (“siellä käy vain hikisiä äijiä tai naistensaleilla vain laihoja ja trendikkäitä muijia” –> tosiasiassa olen pelännyt mitä muut ajattelevat minusta –> on ollut turhaa, koska salilla kaikki ovat kiinnostuneempia omasta kuin muiden vartalosta) ja liikuntaa ylipäätään kohtaan (kiitos kouluajan traumojen, jolloin liikuntaan assosioitui häpeää ja epäonnistumisen tunteita). Eli itseasiassa siis sauvakävely sinällään ei ole ollut ongelma, vaan ne kaikki asiat, jotka mä assosioin siihen elämäntapaan, jonka mä assosioin liittyväksi sauvakävelyyn — mikä on todellakin naurettavaa, koska ei ole mitään syytä, miksei sauvakävely olisi ihan samalla tavalla kaikkien laji kuin kävely, juoksu, uinti, jne.

Eilen, kun olin sitten käynyt oman sauvakävelytraumani läpi, kävely oli kaikinpuolin erittäin mukavaa, varsinkin kun täällä oli ihan täysi kesä.

Eilen tuli juteltua erään jalkapalloa aktiivisesti harrastaneen kundin kanssa siitä, miten futiksesta ja joukkuepelin tunnelmasta tulee monille helposti sellainen “addiktio” että senkin jälkeen, kun ei enää voi pelata tosissaan kilpailumielessä, hengaa mielellään mukana valmentajana, huoltajana ja/tai pelaa vähemmän tosissaan seuroissa. Kun ajoin kotiin, kylän äijät olivat pelaamassa paikallisella urheilukentällä naapurikylän äijiä vastaan futista. Alkoi taas ottaa päähän oma sukupuoli. Mikä meissä naisissa on vikana, kun joukkuepeli ei onnistu samassa mittakaavassa kuin miehillä? Jo ala-asteella tytöt alkavat leikkiä enemmän parileikkejä kuin pelata joukkuepelejä. Futis olisi erittäin hyvää ja hauskaa liikuntaa, tykkäsin siitä kovasti ala-asteella — jopa enemmän kuin pesiksestä. Ei joku satu tietämään mitään kivaa ei-niin-kauhean-vakavasti jotain pallopeliä pelaavaa naisjengiä Järvenpään seudulla? Vastaukset osoitteeseen: kutri@kutri.net.

Joo, nyt olen keksinyt mihin mun jo alkuvuodesta havainnoimani painosykli perustuu (ts. paino on ensin yhden päivän alhaalla, sitten se nousee kolme päivää tasaisesti ja sitten taas romahtaa). Vatsan toimintaan. Olen nyt kahtena viikkona pistänyt erikseen merkille, että vatsallani on outo taipumus toimia täydellä teholla vain joka 3.-4. päivä. Kyllä se välilläkin toimii, muttei ollenkaan samassa mittakaavassa. Jostain (= sarjassamme luotettavia lähteitä) luin, että on ihan luonnollista, ettei kaikkien vatsa toimi joka päivä (ja toisaalta joidenkin vatsa toimii sitten monta kertaa päivässä… :-). Huolestua pitää vasta silloin, jos luntainen rytmi muuttuu jotenkin radikaalisti. Oma vatsani on aina ollut hieman laiska, eikä tälläkään kertaa näyttäisi olevan mitään yhteyttä syömäni kuitumäärän, juomani nestemäärän tai harrastamani liikuntamäärän kanssa (paitsi se, että jos en syö riittävästi kuitua, vatsa ei toimi lainkaan välipäivinä). No, ehkä mun kroppani on vähän joka suhteessa hidas — mä rusketun viiveellä (= jos otan aurinkoa, menen ensin kalpeaksi ja rusketus “nousee” pintaan vasta seuraavana päivänä), mun luonnollinen kuukautiskierto ilman pillereitä on 30-35 päivän tienoilla, mun maitohampaat vaihtuivat myöhään (osa ei vaihdu ollenkaan) jne. Tietysti toivoa saattaa, että mä myös kuolen myöhään… 😀


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *