Peppu ratkaisee — baarissa ja bailuissa pariutuessa

[eli kaikki se, mitä jäi Ilta-Sanomien jutusta tilanpuutteen takia pois… :-)]

Baariskenessä ja pariutumismarkkinoilla ikävä kyllä ulkonäkö (ja perse ) ratkaisee — ja miksei ratkaisisi, koska eihän jossain baarissa jonkun ekaa kertaa tavatessaan voi tietää mitään kenenkään todellisesta luonteesta, vaan on täysin sen ulkonäön varassa. Alkuperäinen kysymys oli: “onko lihavilla vaikeampaa”. En pysty sanomaan mitään siihen, onko lihavilla noin niin kuin kokonaisuutena ottaen yhtään sen vaikeampaa tai helpompaa kuin laihoilla — kun ei se laihuuskaan ole mikään onnen tae ja päinvastoin. Tosin väittäisin, että jos henkilö A on ensin ylipainoinen ja sitten laihtuu, eikä elämässä mikään muu muutu, elämä normaalipainoisena ON helpompaa (kun ei hikoiluta, vaatteet ei hinkkaudu reisistä puhki, ei ole niin kömpelö olo, jaksaa paremmin jne.).

Sen sijaan väitän, että yksi paikka, jossa ylipainoisten itsetuntoa todella koetellaan, on baarit ja muut paikat, joissa tutustutaan uusiin ihmisiin — siellä ikävä kyllä juttu menee niin, että laihemmilla käy parempi flaksi. Ts. väitän, että jos olisi kaksi identtistä kaksosta, joista toinen olisi ylipainoinen ja toinen ei ja he menisivät baariin, niin sillä normaalipainoisella kävisi parempi flaksi.

Olen ollut todistamassa tätä baariskene-ilmiötä a) pyöreänä, b) nyt hoikkana, ja olen saanut havainnolleni vahvistuksen puhuttuani lukemattomien (normaalipainoisten) miestuttujeni, veljieni etc. kanssa. Se, että ulkonäkö ratkaisee kumppanin etsimisen ensivaiheessa niin paljon on mielestäni ehdottoman väärin, ja olen itsekin itkenyt ja raivonnut nyt normaalipainoisena tajuttuani tämän karun “luonnonlain” (= koska olin niin loukkaantunut “entisen minäni” vuoksi), mutta siihen on vaikea puuttua, koska ihmisten seksuaaliset preferenssit ovat niin sisäsyntyisiä. Tai ainakaan itse en keksi mitään tapaa sanoa miehille (tai naisille): “sun pitää pitää tällaista ja tällaista ihmistä seksikkäänä”. Tässä välissä haluan huomauttaa, että monet näistä miehistä eivät myöskään pidä anorektisen laihoja naisia lainkaan seksikkäinä, vaan perusihanne näyttäisi olevan kiinteä, kurvikas, iloinen jne. Hiustenväri, pituus yms. -ihanteet sen sijaan vaihtelevat.

No, tällä en tarkoita sitä, ettei ylipainoinen voisi saada juuri sitä itselleen sopivinta ja ihaninta kumppania — työpaikat, koulut, harrastuspiirit, Internet, jne. ovat loistavia paikkoja tutustua toisen sisäiseen maailmaan ja rakastua siihen. Tällä tavoin mäkin olen saanut “iskettyä” niin entisen kuin nykyisen mieheni. Vaikka jollain hoikalla olisi kymmenen ehdokasta enemmän kuin pyöreämmällä ystävällään, se ei tarkoita että yksikään näistä miehistä olisi oikeasti ihanteellinen/mukava/jne. kumppani. Usein jopa päinvastoin. MUTTA, jos satut olemaan se pyöreä tyttö, ja näet vain miten frendeillä on vientiä etkä voi mitenkään tietää millaisia ne kavereita vokottelevat kundit ovat todellisuudessa, niin totta hitossa se ottaa itsetunnon päälle. Sitten vielä jos sattuu olemaan niin tyhmä kuin minä nuorempana ja luulee, että vika on jotenkin mun koko persoonassa (kun kotona on opetettu että sisäinen kauneus ratkaisee), niin äkkiä tuntee itsensä todella paskaksi ja epäonnistuneeksi yksilöksi, vaikka kyse ei ole missään vaiheessa ollut mistään muusta kuin siitä, että mulla on ollut kaksi kertaa niin leveä perse kuin ystävättärillä. Noin niin kuin kärjistäen.

Ja tätä vastaan mä haluaisin taistella — on selvää, etten mä kykene vaikuttamaan miesten naismakuun ja ihannenaiskuvaan, mutta mä haluaisin sanoa kaikille niille nuorille hieman pulskemmille mimmeille, jotka käyvät baarissa ja ihmettelevät miksei heillä käy flaksi, että vika ei ole heissä ihmisinä vaan heidän perseessään JA miesten preferensseissä. Ja ettei määrä ole mikään laadun tae, vaan jopa päinvastoin ja että he voivat löytää ihannemiehensä, jos vain pääsevät tilanteeseen, jossa pääsevät esittelemään todellista luonnettaan, sillä siinä vaiheessa kun aletaan katsoa tuleeko seurustelusta jotain vai ei (ts. kestääkö suhde vai nou), siinä vaiheessa lähes pelkästään se sisäinen kauneus ratkaisee. Tai sitten he voivat pistää sen perseen helposti kondikseen ja valita parhaat päältä. Ikävä kyllä silloin voi joutua pussaamaan aika montaa hyvännäköistä sammakkoa, että löytää sen oikean prinssin… 🙂

Mitä omaan perseeseeni tulee, niin miksipä en sitä vetäisi tiukkaan kondikseen, jos se kerran on mahdollista poikkeuksellisen terveellisesti syöden (ja paljon… katsokaa vaikka ruokapäiväkirjaani jos ette usko), liikunnasta nauttien ja ylipäätään paremmin voiden — ei tämä, ei tapahdu hetkessä, mutta mulla ei ole mihinkään kiire.

Ylipäätään haluan jälleen kerran huomauttaa, että miksi aina sivuutetaan se tosiasia, että jos syöt niin paljon kuin kulutat, juuri sellaisia ruokia, joita elimistösi tarvitsee ollakseen mahdollisimman terve ja vahva ja harrastat liikuntaa, joka tuo sinulle iloa ja vahvistaa koko kehoasi, nukut tarpeeksi jne., myös kroppasi on hyvässä kunnossa. Ja että (runsas) ylipaino kertoo käytännössä aina siitä, että syöt epäterveellisesti ja liikaa.

Tällä en tarkoita sitä, että mielestäni kaikkien ylipainoisten pitäisi laihduttaa. Ei, mielestäni jokaisella on oikeus näyttää juuri siltä miltä haluaa. Eri asia on, kuinka moni ylipainoinen haluaa oikeasti näyttää siltä miltä näyttää. Laihduttamisessa ei ole mitään vaikeaa, eikä laihtuakseen tarvitse olla kitukuurilla — tekemällä oikeita valintoja ja hyväksymällä sen, että terveellinen laihtuminen VIE aikaa (eikä yritä saada viidessä viikossa viittä kiloa pois ja sitten luovuta kun se ei onnistukaan) — saa vaivattomasti hyväkuntoisen vartalon, paremman terveyden, lisää elinvuosia ja lisää energiaa.

Toisaalta, jos nykyiset elämäntapani tekisivät kroppani pahemmannäköiseksi mutta toisivat samanlaisen olon kuin mitä ne nyt tuovat, valitsisin terveelliset elämäntavat (enkä siis kroppaa, jonka saadakseen pitäisi kitua, tehdä pahaa vartalolleen, ottaa terveydellisiä riskejä etc.).

Kannattaa myös huomata, että iltapäivälehtiartikkelit ovat ensisijaisesti viihdettä ja toimivan viihteen tekemisen perussääntö on “push it to the extreme” — eli kärjistä, kärjistä ja kärjistä. 😀 Eli Olvi mainoksen sanoin: “älä ota sitä vakavasti”…. 🙂


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *