Olin jo sängyssä makaamassa, kun yhtäkkiä mua alkoi ottaa todella päähän.

Suomalaiset ovat lihavampia kuin koskaan. Tämä on paitsi kaikkia koskettava kansantaloudellinen ongelma, niin myös monien oma henkilökohtainen tragedia (vai onko jonkun teistä mielestä esim. aikuisiän diabetes jotenkin hupaisa juttu?). Käsi ylös, jonka mielestä asialle ei tarvitse tehdä mitään.

Veikkaan, että tosissaan kukaan ei ole sitä mieltä, että kaikki on tämän asian suhteen OK vaan jokainen meistä tietää, että asialle “tarttis tehdä jotain”. No, tietysti aina joku normaalipainoinen voi ajatella, että “joo, miksei läskit laihduta”. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen.

Tällä hetkellä meidän yhteiskunnassamme huomattavasti enemmän asioita edesauttaa lihomista kuin laihtumista. Alati suurentuvat ruokien pakkauskoot, kalliit kevyttuotteet ja halvat runsaasti (tyydyttynyttä) rasvaa ja/tai sokeria sisältävät tuotteet, kiire ja stressi, suuret automarketit, jne. jne. Televisiokanavien määrän lisääntyminen on merkinnyt lisääntynyttä ohjelmatarjontaa, yhä useampi (teidät kaikki tämän lukevat mukaanlukien) viettää entistä enemmän aikaa tietokoneen ääressä. Jne.

Tilannetta ei ainakaan paranna jutut, joissa liikkumisesta ja/tai laihduttamisesta tehdään kauhea mörkö. Oikeasti. Kenen etua palvelee se, että aletaan varoittaa liiasta laihdutusinnosta? Ne muutamat, joilla homma on OIKEASTI mennyt yli, tuskin korvaansa enää lotkauttavat. Sen sijaan jotkut sohvaperunat voivat ottaa tämän oikeutuksena olla liikkumatta ja laihduttamatta: “ettei vaan homma lipeä käsistä”.

Aaaaargh!

Miksei mieluummin tehdä juttua siitä, MIKSI niin monet joutuvat aloittamaan joka kevätlaihdutuskuurin? Miksei kysytä, miksi on niin vaikeaa tehdä luonnostaan terveellisen elämäntavan mukaisia päätöksiä? Miksei lehdissä voi olla pelkästään juttuja siitä, kuinka laihdutaan pysyvästi? Miksei “viisi kiloa pois juhannukseksi” -tyyppisiä juttuja ole kielletty lailla?

Miksi liikunnasta on tehty niin helvetin vakava ja kamala suoritus, joka on PAKKO tehdä, koska niin kuuluu tehdä ja että laihtuisi ja näyttäisi hyvältä? Mihin katosi liikunnan ilo? Liikunta liikunnan vuoksi, siksi, että on kivaa käyttää lihaksiaan, kun vielä voi? Että on kivaa keinuttaa lanteitaan musiikin tahtiin? Että on kivaa loikkia ja pomppia ja hyppiä? Että on kivaa kirmata kuin vasikka kevätlaitumella? Että tuntuu hyvältä venytellä? Että on hauskaa välillä haastaa itsensä ponnistelemaan?

Mieti: jos länsimaissa jatketaan samaan malliin kohti helpompaa, nopeampaa ja vaivattomampaa elämäntapaa, me kaikki istumme kohta läskeillä perseillämme parisataakiloisina sähköpyörätuoleissa katsomassa telkkaria, samalla kun kolmannesta maailmasta tulevat ihmiset roudaavat meille ruokaa kotiin. Ei siksi, että meidän olisi pakko istua pyörätuolissa, vaan koska silloin meidän ei tarvitse rasittaa itseämme. Eikun hetkinen! Siis miksi me istuisimme, kun voimme maata — eli ehkäpä me sittenkin MAKAAMME kolmesataakiloisina moottoroiduissa sähkösängyissä odottamassa, että joku tulee syöttämään meitä. “Luksusta!”

Joo hei, en ole tyhmä — toimittajat tekevät työtään, yrittävät saada huomiota ja ehkä herättää keskustelua. Sensaatio myy, ikävä kyllä. Negatiiviset jutut myyvät, ikävä kyllä. Mutta miksi ei sitten puututa todellisiin ongelmiin? Eivätkö ne ole riittävän kiinnostavia tai erikoisia? Miksi tehdään mieluummin juttu liiallisuuksiin menevästä kuntoilusta kuin liiallisuuksiin menevästä syöpöttelystä tai liikkumattomuudesta, josta voi helposti seurata terveydellisiä ongelmia? Miksei tehdä juttua, jossa kysytään miksi on lihottu niin, että joutuu aloittamaan laihdutuksen joka kevät uudestaan? Miksei kysytä miksemme me kaikki ole aina hyväkuntoisia? Miksi kansa on lihomaan päin? Miksi liikunta ei ole jokaiselle muuten terveelle ihmiselle itsestäänselvyys?

Tiedän, että tämän lukee myös sellaiset ihmiset, jotka eivät VOI liikkua, vaikka kuinka haluaisivat. He voisivat kertoa meille, jotka voimme kävellä ja ehkä jopa juosta, hyppiä ja kiipeillä, miten kiittämättömiä ääliöitä me olemme, kun emme joka päivä nauti siitä, että voimme niin tehdä.

Jutun pointti? Tarvitseeko kolmelta yöllä enää keksiä mitään pointtia?

No, jotain sellaista ajan takaa, että eikö niin, että jokainen meistä haluaa olla mahdollisimman terve ja niin hyvässä kunnossa, että voi elää mahdollisimman pitkään mahdollisimman terveenä? Eikö niin, että jokainen meistä olisi mielellään energinen ja hyväntuulinen? Eikö niin, että toivomme muille samaa?

OK, olen idiootti idealisti ja hölmö uneksija, mutta jos me kaikki ottaisimme järjen käteen ja miettisimme hetken mitä haluamme ja mikä kaikki estää sitä saamasta ja alkaisimme tukea toisiamme ja ehkäpä jopa nousisimme kapinaan (ok, se voi olla liikaa vaadittu), niin olisiko muka mahdotonta saada suomalaiset kansana laihtumaan normaalipainoiseksi, löytämään liikunnan ilon ja rakastamaan itseään ja ehkä jopa toisiaan (no, jos nyt aluksi edes itseään)? Ei se varmasti helppoa ole, mutta hitto, jos suomalaiset ovat onnistuneet pistämään kampoihin Neuvostoliiton armeijalle ja onnistuneet maksamaan järjettömät sotakorvaukset ja uudelleen asuttamaan kokonaisen maakunnan väen, niin miksemme me nyt voisi onnistua muuttamaan yhtä typerää yhteiskuntaa (= MEITÄ ITSEÄMME!) terveellisemmäksi ja terveemmäksi? Askel askeleelta, pienin teoin, toisiamme tukien, itseemme uskoen — siten me VOIMME onnistua!


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä.
Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *