Pikalaihdutuskonsti: itsestäänruskettava voide! 🙂 Rusketus saa kropan näyttämään hoikemmalta kuin kelmeän valkoinen iho, mutta solarium ja aurinko lisäävät ihosyöpäriskiä. (En kyllä menisi takuuseen siitä, etteivätkö noi itsestäänruskettavat voiteet voisi sitä myös tehdä.)

Eli tulinpa tuossa ruotsinristeilyllä sortuneeksi itsestäänruskettavaan kasvovoiteeseen ja vartalosprayhyn. Muistissa olivat vieläkin teini-iän itserusketuskokemukset — oranssi (ja laikukas) lopputulos ja keltaiset kämmenpohjat! Tällä kertaa biothermin ja lancomen (?) tuotteilla tehty “rusketus”, huolellisen kuorinnan ja rasvauksen jälkeen tietenkin, oli niin luonnollinen, ettei mies huomannut mitään ihmeellistä (paitsi “hoikkuuteni” 🙂 ! (Itse näen kyllä sävyeron — ja sen tulin itse asiassa jo viikko sitten varmistaneeksi pienellä “koepalan” värjäyksellä — väriero oli luonnollisuudestaan huolimatta huikea ja väri kesti viikon). Ihan hauskaa turhamaisuutta, en sitten tiedä voiko tähän(kin) jäädä koukkuun? 🙂

Kuten arvasinkin, paino nousi sen jälkeen kun aloitin taas treenaamisen (tämän viikon virallinen tulos 70,5 kg eli 300 g enemmän kuin viikko sitten ja 700 g kuin alin saavutettu tulos), mutta jännitettyä hauista lukuunottamatta sentit olivat vähentyneet tai pysyneet ennallaan. Samoin rasvaprosenttivaa’an ja käsimittarin mittaama rasvakilomäärä oli taas hieman laskenut.

Kävin tossa läpi ruoka- ja treenipäiväkirjoja ja totesin, että ainakin seuraavilla asioilla näyttäisi oleva yhteys painon äkilliseen (siis useampi sata grammaa yhdessä vuorokaudessa) nousuun:

1. Punttitreeni — lähes poikkeuksetta paino on ainakin pari sataa grammaa korkeampi seuraavana päivänä.

2. Huonosti nukuttu yö — sitä seuraa käytännössä aina turvotus.

3. Äkillinen kuitujen lisäys — siinä vaiheessa kun kuitumäärä menee reippaasti yli 35 g myös paino nousee seuraavana ja sitä seuraavana päivänä.

4. Useamman päivän vähähiilarisen kauden (alle 180 g) jälkeen syöty runsashiilihydraattinen päivä (yli 250 g) — yleensä noin korkeat hiilarimäärät tosin saan kasaan vain syömällä karkkia ja/tai vaaleaa jauhoa sisältävää pullaa/leipää.

5. Kuukautisia edeltävät päivät.

6. Hiilihappopitoisten juomien juominen edellisenä päivänä (jos ei yleensä juo niitä).

Pointti: jos et kestä äkillisiä painonnousuja, kandee välttää em. asioita 🙂 Ei vaan, kaikkein fiksuinta on mielestäni “vapautua vaa’an vallasta” ja alkaa seurata painonpudotusta ensisijaisesti juuri mittanauhalla, peilillä (jos kykenee näkemään itsensä sellaisena kuin on) ja mahdollisesti rasvaprosenttimittareilla. Tosin rasvaprosenttimittareista pihdit aliarvioivat rasvan määrään ja yliarvioivat menetettyä rasvaa (= kertovat sun olevan vähärasvaisempi kuin olet) ja vastaavasti sähkövirtamittarit (?) yliarvioivat rasvan määrää ja aliarvioivat menetettyä rasvaa (= kertovat sun olevan rasvaisempi kuin olet), mutta antavatpahan jonkinlaista viitettä siitä, mihin suuntaan ollaan menossa.

Muutenkin suosittelen huomion siirtämistä sieltä vaakalukemasta omaan oloon, suunnitellun ruokavalion/liikuntaohjelman noudattamiseen ja ylipäätään niihin (toivottavasti positiivisiin) fiiliksiin, joita uudet elämäntavat sinussa herättävät. Ja niitä, jotka vieläkin haluavat mieluummin olla mahdollisimman kevyitä kuin mahtua mahdollisimman pieneen kokoon haluaisin muistuttaa siitä, että aiotteko jatkossa myös kantaa rinnassanne lappua, joka kertoo miten vähän painatte? 🙂 Tällä tarkoitan sitä, että kyllä on mahdollista, että jos oikein syömällä ja liikuntaa (ja varsinkin punttitreeniä) harrastamalla pääsette pienempään kokoon kuin koskaan ennen, saatatte silti painaa suhteellisen paljon. Lihasmassa ja lihaksiin kertyvä neste (= ei sama asia kuin kokovartalo turvotus) lisäävät painoa, mutta vievät huomattavasti vähemmän tilaa kuin läski. Tätä ei voi painottaa mitenkään liikaa.

Ai niin ja aika moni kertoo haluavansa kiinteytyä — eikö niin, että kiinteytyminen tarkoittaa sitä, ettei läski lölly ja mieluummin hieman (vatsa)lihaksiakin kuultaisi ihon alta (vrt. Madonna, Britney Spears, Anastacia, Jennifer Lopez, jne.)? No, voin kertoa, että kaikki em. naiset harrastavat punttitreeniä ja aerobista liikuntaa kroppansa kuntoonsaamiseksi. Sen lisäksi he myös syövät valtaosan ajasta terveellisesti (tosin esim. Britney on bongattu roskaruokaa syömässä), mutta sellaista kroppaa EI saa pelkällä ruokavaliolla.

Esimerkkinä Britneyn treeniohjelma kesältä 2001 — treeniä n. 90 minuuttia 5-6 päivänä viikossa, tavoitteena lisätä kestävyyttä ja voimaa tulevaa konserttikiertuetta varten (Britneyn personal trainer Bobby Stormin kertomana jenkkien Fitness-lehdessä syyskuussa 2002):

Lämmittely: 10 minuuttia juoksumatolla kävelyä

Venyttely: 10 minuuttia ohjaajan avustamana, erityisinä kohteina jalat, alaselkä ja rinta.

Vastusharjoittelu: 30-40 minuuttia

–> runsaasti erilaisia vatsalihasliikkeitä (jopa 5 x 150 toistoa)

–> rintatreeniä

–> ojentajatreeniä

–> olkapäätreeniä

* Useissa liikkeissä käytettiin apuna jumppapalloa parantamaan keskivartalon koordinaatiota.

Aerobinen treeni: 25-40 minuuttia intervallitreeniä juoksumatolla tai ellipsi-laitteella (siis se hiihtohenkinen vehje?)

Venyttely: 5-10 minuuttia

No, noilla staroilla on apuna tietysti omat liikunnanohjaajat ja parhaimmillaan jopa ruokakonsultit. Viestini, varsinkin teille nuorille neideille, jotka haaveilette Britneyn ja kumppanien kropasta on kuitenkin seuraava: tiukka dieettaaminen on väärä tapa, kova treenaaminen oikeaan ruokavalioon yhdistettynä on se, mikä on tehnyt noiden tähtien kropat, ei nälkäkuurit (noin kovaa ei jaksa edes treenata, jos ei ole syönyt kunnolla). Joo ja sitten sen treenaamisenkaan kanssa ei saa mennä överiksi — lihakset ja liikuntainto kasvavat levossa (samaa lihasryhmää ei saisi rasittaa punttitreenillä 2 vuorokauteen ja rankka aerobinen treeni kannattaa ajoittaa eri päiville kuin rankka punttitreeni — kävelyä sen sijaan voi harrastaa vaikka joka päivä).

Ihan kaikille, joilla ei ole todellisia liikuntaesteitä (= muuta kuin kouluaikaiset traumat/oma laiskuus/muut henkistä laatua olevat syyt), suosittelen liikunnanilon ahkeraa etsimistä. Se voi löytyä ihan pienin askelin: aamu-/iltatanssilla kotoa, vartin pikalenkistä aina kun uuvuttaa, vatsatanssista, uimahallista tai jumppapiiristä. Kun olette löytäneet pitkään piileskelleen liikunnan ilon, voitte alkaa levittää sitä myös sellaisiin liikuntalajeihin, joita olette aina kuvitelleet vihaavanne. Hyvänä esimerkkinä on omalla kohdallani juoksu. Vielä pari vuotta sitten kiljuin kiukuspäissäni miehelleni, että “mä en ikinä ala harrastaa liikuntaa, enkä ainakaan juoksua”. Nyt pienet juoksuspurtit raikkaassa ilmassa (tai vaikka vain kotona juoksumatolla) täyttävät minut valtavalla ilolla (niin tyhmältä kuin se kuulostaakin :-)! Hei, mähän pystyn juoksemaan, hei, mähän pääsen ihan sikalujaa! 🙂

Liikunnan ja elämäniloa!


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *