Ellien “kannustavalla ja positiviisella” keskustelupalstalla löydettiin taas uusia huonoja ominaisuuksia musta… Koska olen niin itsekeskeinen hirviö, josta on huvittavaa huomata, millaisia tunteita sivuni ja persoonani muissa herättävät, laitan vastaukseni (syytösten kera) tännekin. 😀

————————————-

Hah hah haa! 😀 Ja nyt mä olen itsekeskeisen selittelijän lisäksi myös valittaja? Juu kamalaa valittamista jos kärsii hammaskivuista ja suree todella rakkaan ja tärkeän eläimen kuolemaa. Mitähän mä muuten olen valittanut? 🙂

No, epäilkää mua rauhassa vaikka skitsoksi, jos se jotenkin helpottaa teidän omaa elämää, itselleni on tärkeintä, mitä millaisena mua kunnolla tuntevat läheiset mua pitävät. ;-D

PH kirjoitti: “Kutri on kovin herkkä ihminen, kun rakkaan hevosen lopettaminen saa hänet päiviksi sängyn pohjalle itkemään. Vaikka kävihän se ilmi jo siitä viisaudenhampaastakin, kipukynnys matala. Ilmeisesti sekä henkisesti että fyysisesti.”

Juu, olen herkkä ihminen, luojan kiitos. En kykene näkemään mitään pahaa kyvyssä tuntea voimakkaasti. Jos suren, suren lujaa, mutta vastaavasti jos iloitsen, on ilo suurta. Onneksi viime vuosina elämässä on ollut huomattavasti enemmän iloa kuin surua. Mietin aikanaan, että mainitsenko asiasta ollenkaan, mutta koska olen ottanut nyt sen linjan, että olen raatorehellinen itselleni niin itselleni kuin muillekin, kerroin maanneeni sängyn pohjalla itkemässä yhden päivän (enkä siis päiväkausia), niin noloa kuin se onkin (myös minun mielestäni).

Mielestäni on tärkeämpää kertoa totuus kuin suojella kauheasti omaa mainettaan ja imagoaan. En pidä siitä, että ihmiset esittävät parempaa kuin ovat, siitä seuraa vain se, että muut alkavat kuvitella heidän olevan jotain yli-ihmisiä ja tuntevat itsensä huonommiksi ja se, että saattaa itsekin kuvitella olevansa yli-ihminen, joka ei voi olla heikko. Olen itse sairastanut aikanaan viisi vuotta vahvuutta. Vasta jälkeenpäin, kun suostuin myöntämään olevani ihan yhtä heikko kuin kaikki muutkin, tajusin miten kamalia ne vuodet olivat. On raskasta “hymyillä vaikka syrän märkänis”. Toivon, että omalla esimerkilläni kannustan muitakin hyväksymään sen, ettei kukaan ole täydellinen ja että meillä jokaisella on oikeus olla niin heikkoja ja “huonoja” kuin olemme.

PH kirjoitti: “Se varmaan selittää myös hänen laihduttamisesna vaikeuden.”

Hah hah haa! Minkä vaikeuden? Laihduttaminen ei ole tuntunut tällä kertaa pätkääkään vaikealta, päinvastoin. Vai tarkoitatko sitä, ettei paino ole valtavasti laskenut? Laihdutan viimeisiä kiloja, tällä kertaa pysyvästi ja olen varannut projektiin kokonaisen vuoden. Väitän, että jokainen lähtenyt gramma on puhdasta rasvaa, ei lihasta. Mitä nopeammin laihtuu, sitä nopeammin menettää lihasmassaa. Mitä vähemmän on rasvaa laihdutettavana, sitä isompi lihasmassan menettämisen riski on. Jos laihdutustahtini minua vaivaisi, niin usko pois, tekisin jotain toisin. Periaatteeni on myös se, että jos jokin asia, johon voi vaikuttaa, ottaa päähän, tee sille jotain, äläkä vain itke ja valita.

——————————-

JA VIELÄ JATKOVIESTI SAMAAN KETJUUN:

——————————-

Piti tulla vielä lisäämään, että joo, jos isä kuolisi, en varmaan nousisi sängyn pohjalta kahteen viikkoon ja jos tämä nykyinen mies lähtisi niin jäisin itkemään ainakin puoleksi vuodeksi :-). But hey, that’s just me! 😀

Kun aloitin ton julkisen projektin netissä, en suoraan sanottuna kuvitellut, että sitä alettaisiin kommentoida yhtään missään. Aluksi negatiiviset ja paikoitellen jopa aggressiiviset kommentit hämmensivät, koska en kokenut tehneeni mitään väärää enkä tunnistanut itseäni syytöksistä. Nyt ne lähinnä naurattavat. Anyway, pääsyy siihen, miksi projektini on netissä kaikkien luettavana on se, että haluan kertoa rehellisesti, millaista on laihduttaa valitsemallani tavalla. En tekisi näin, ellen uskoisi siihen, että metodini toimii. Ja samaan liittyy pikkutarkka tilastointinikin — kun kaikki laihdutukseeni vaikuttavat tekijät ovat esillä, jokainen voi yrittää vetää niistä johtopäätöksiä siitä, mitkä kaikki tekijät voivat vaikuttaa siihen laihtuuko vai ei ja kuinka nopeasti laihtuu. Kuvaavaa mielestäni on mm. se, että toissaviikolla kun liikkuminen oli ekaa kertaa oikeasti minimissä, eikä ollut mitään ruokavaliollisia poikkeustilanteita, paino romahti. Lopulliset johtopäätökset voimme kuitenkin vetää vasta sitten, kun koko seurantajakso on päätöksessä. Niin ja siis toki toi mun metodini liittyy myös siihen, että tietokannat, taulukot yms. ovat salainen perversioni, jotka auttavat MINUA pysymään motivoituneena. Ja motivaatiohan on onnistuneen laihdutuksen perusta, eikö niin? 🙂

Löytäkää oma motivaattorinne! Älkää antako periksi! Olkaa rehellisiä itsellenne!

rakkaudella

Kutri


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *