Juuh, särkylääkkeissä elämä on niiin pehmeää… 🙂 Vähän ärsyttää jatkuva verenmaku suussa, mutta no can do.

Tänään taas törmäsin väitteeseen “kaloriteorian paikkaansapitämättömyydestä”. No hoh hoijakkaa. C’moon — voiko joku IHAN TOSISSAAN VÄITTÄÄ, että on mahdollista laihtua, vaikka saa faktisesti enemmän tai yhtä paljon energiaa kuin mitä kuluttaa. Oikeasti. Jos olet sitä mieltä, pysähdy hetkeksi miettimään uudestaan.

Sanooko “energian ja materian häviämättömyyden laki” sinulle mitään? Sen pitäisi sanoa ainakin jokaiselle, joka on vähänkin opiskellut fysiikkaa koulussa. Tämä laki kun on yksi fysiikan peruslaeista. Energiaa ei synny tyhjästä eikä energia “katoa” itsekseen, se muuttaa vain muotoa. Eli muistatte varmaan sen esimerkin, kuinka auringosta tuleva säteilyenergia siirtyy kasveihin, kasveista joko lautasen kautta suoraan ihmiseen tai sitten eläimistä lautasen kautta ihmiseen, ihmisestä liike- ja lämpöenergian muodossa taas eteenpäin jne. Välillä energia muuttuu muotoon, josta sitä on vaikeampaa ottaa talteen tai hyödyntää, mutta se ei katoa sinällään mihinkään.

Väite “kaloriteorian paikkaansapitämättömyydestä” ja siitä, että on mahdollista laihtua ilman, että syö vähemmän kuin kuluttaa tai vastaavasti lihoa, vaikka syö vähemmän kuin kuluttaa, vastaa täysin tilannetta, jossa väitettäisiin, että bensaa käyttävällä autolla on mahdollista ajaa ilman että tankki tyhjenee tai niin, että se jopa täyttyisi bensalla ajaessasi.

Moinen virheellinen väite perustuu siihen, että välillä NÄYTTÄÄ siltä, että joku syö vähemmän kuin kuluttaa, mutta silti ei laihdu vaan jopa lihoaa tai että joku NÄYTTÄÄ syövän enemmän kuin kuluttaa, eikä silti lihoa.

TYYPIT, JOTKA VOIVAT SYÖDÄ “MITÄ VAIN LIHOMATTA”

Otetaan esimerkiksi nyt nämä ns. läpipaskot ihmiset. Lähipiirissäni on useita henkilöitä, jotka näyttävät voivan syödä paljon ja mitä tahansa ilman että lihoavat. Nämä kaikki ihmiset ovat olemukseltaan liikkuvaisia, jopa hermostuneita. Siis sellaisia, jotka hypähtelevät tuon tuosta istumasta ylös milloin mitäkin tekemään, jotka vaihtavat jatkuvasti istuma-asentoaan, naputtelevat sormiaan, heiluttelevat jalkaansa, etenevät paikasta toiseen puolijuoksua, venyttelevät, heiluvat, kipaisevat selvittämään/katsomaan/hoitamaan mitä milloinkin, jne. Ts. toisin kuin minä, nämä ihmiset eivät kykene istumaan edes varttia lähes liikkumatta paikallaan, saati sitten puolta tuntia. Toisaalta nämä ihmiset saattavat hetkellisesti syödä paljon, mutta vastaavasti olla sitten tuntikausia syömättä. Lisäksi osa näistä tutuistani hotkii ruokansa huonosti pureskellen, jolloin ruoka ei imeydy yhtä hyvin kuin niillä, jotka pureskelevat ruokansa huolellisesti (ei, tämä ei tosiaankaan ole urbaanilegenda :-). Seuraavan kerran, kun ajattelet jostain tutustasi, että “se saa syödä mitä tahansa lihomatta”, yritä seurata hänen syömisiään/liikkumisiaan seuraavan viikon ajan. Voit yllätykseksesi esim. saada kuulla hänen tekevän juoksulenkkejä, joista sinä et tiennyt mitään tai pitävän päiviä, jolloin hän ei ihan oikeasti ehdi syödä mitään muuta kuin sen yhden hampurilaisen.

TYYPIT, JOTKA “LIHOVAT PELKÄSTÄ SUKLAAN AJATTELUSTA”

Itse lukeudun tähän kategoriaan. Vuosikausia uskoin, että voin lihoa, vaikka “en syö paljon mitään”. Mitä nyt pystyin masennuksen hetkellä kiskaisemaan kokonaisen pullapitkon tai suklaalevyn yhdeltä seisomalta. Kummasti satunnainen jäätelö tai biletyksen jälkeen nautittu hampurilainen tai krapulapitsa unohtuivat laskuista. Niin ja alkoholi, sehän on nestemäistä, ei kai siinä ole kauheasti kaloreita (neljä isoa lasia viiniä = 647 kcalia)? Kaksi isoa lautasellista pastaa sinihomejuusto-pekonikastikkeella ei tehnyt tiukkaakaan. Pienestäkin urheilusuorituksesta palkitsin itseni mielelläni jollain herkulla.

En ole ainoa. Eräässä tutkimuksessa tutkittiin ylipainoisten naisten ruokailutottumuksia. Naisten omien ilmoitusten perusteella näytti, että naiset söivät vain 800 kcalia päivässä, mutteivät silti laihtuneet. Kun naisten syömisiä alettiin tutkia tarkemmin, todettiin, että raportoimatta jääneillä pikkuherkuilla etc. todelliset päivittäiset kalorimäärät nousivat helposti kaksin- tai jopa kolminkertaisiksi. Lisäksi esim. ahmimishäiriöisillä on tapana syödä muilta salaa. Salaa syöminen voi joskus jäädä itsellekin salaisuudeksi, ts. “unohtua”, koska tilanne hävettää niin. Kannattaa myös huomata, että esim. yksi 200 gramman suklaalevy sisältää 1100 kcalia — puolet normaalipainoisen ja -pituisen naisen päivittäisestä energiantarpeesta.

Jos uskot vilpittömästi lihovasi tai olevasi laihtumatta, vaikka syöt “todella vähän”, suosittelen ruokapäiväkirjan pitämistä ja raatorehellisyyttä, niin kipeää kuin totuus saattaa tehdä. Hanki ruokavaaka ja desilitramitta ja mittaa/laske tarkasti syömäsi annokset — voit yllättyä siitä, miten pieleen olet annoskoot ja syömisesi arvioinut.

Kannattaa myös huomata, että monet yliarvioivat (esim. kuntosalien ja kotikuntolaitteiden poikkeuksetta ylöspäin valehtelevien kalorimittarien ansiosta) liikunnalla kuluttamansa kalorimäärän. On erittäin epätodennäköistä, että edes todella rankalla liikunnalla kukaan nainen pystyy kuluttamaan 500 kcalia enemmän tunnissa. Paras tapa tarkkailla kotikonstein omaa kalorikulutustaan liikunnassa on hankkia sykemittari, joka laskee kalorit. Sekään ei voi antaa täysin tarkkaa kalorimäärää.

Lisäksi vaaka ei välttämättä kerro koko totuutta — jos olet aloittanut rankan liikuntaharrastuksen, lihaksesi saattavat kerätä nestettä (ei sama kuin lihaksenkasvu) ja/tai lihaksesi saattavat raskaalla punttitreenillä jopa hieman kasvaa, jolloin painosi ei laske, mutta tilavuutesi pienenee (ts. tulokset näkyvät mittanauhalla mitaten). Varsinkin naisille ominaiset nestevaihtelut (olen itse todistanut jopa kahden kilon heittoa kahden peräkkäisen aamun välillä), saattavat heiluttaa vaakalukemaa radikaalisti. Kannattaa myös punnita itsensä joka aamu alasti heti aamupissan jälkeen, mutta ennen kuin on pistänyt mitään suuhunsa tai harrastanut liikuntaa ja laskea viikon painoista keskiarvo, sillä eri viikkojen keskiarvoista näkee usein paremmin onko paino lasku- vai noususuhdanteinen, kuin vain tietyn punnituspäivän painoja vertailemalla.

Toisaalta todella tiukalla laihiksella olevien henkilöiden kokonaiskulutus laskee samassa suhteessa niin, että vaikka söisit 1500 kcalia vähemmän kuin mitä sinun pitäisi periaatteessa normaalitilassa kuluttaa, et silti kykene (ainakaan ensimmäisen viikon jälkeen) laihtumaan viikosta toiseen 1,4 kiloa viikossa. Kts. Borgin artikkeli “Mikä ihmeen säästöliekki” Keho.netissä.

Jos tämänkin artikkelin jälkeen uskot olevasi todellinen luonnonoikku, joka pystyy lihomaan tai olemaan laihtumatta, vaikka syö (oikeasti) vähemmän kuin kuluttaa, ilmoittaudu ihmeessä esim. UKK-instituuttiin tutkittavaksi. Aineen häviämättömyysteorian perättömäksi todistava on nimittäin Nobel-palkintonsa ansainnut.

Jos painosi ei putoa ja/tai sentit vähene edes kuukauden tiukalla dieetillä (ei välttämättä kaloreissa tiukka, mutta silleen tiukka, ettei repsahda kertaakaan koko aikana), kannattaa miettiä, onko mahdollista, että peruskulutuksesi on matalampi kuin olet olettanut tai että joko liikuntakalorisi on arvioitu yläkanttiin tai syömäsi kalorit alakanttiin. Tsemppiä!


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *